Kumpi on totta? Onko molemmat yhtä totta? Ainakin niin unessa, kuin valveilla ollessaankin tuntuu kulloinenkin tila täydeltä todelta.
Kumpi totta, uni vai valvetila?
mä vaan
231704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kumpikaan.
niin uni kuin valvetilakin. Yhtä arvokasta on unennäkö kuin työnteko, harrastukset.
Välttämättömät elämän kannalta katsottuna.
von hän
Kaikelle eksistentialimille pitää aina ja kaikkialla tehdä rekkatesti.
Eli tässä tapauksessa: Jos sinuun törmää unessa tukkirekka, ovatko vaikutukset samat, jos se tapahtuisi valveilla ollessasi?
Unirekan aiheuttamaa tressiä.
huikander
Kun unessa jää rekan alle, niin poistuu siitä todellisuudesta toiseen todellisuuteen: valvetilaan. Kun hereillä ollessa jää rekan alle, niin poistuu tästä todellisuudesta taas uuteen - meille tuntemattomaan - todellisuuteen.
Jospa se rekka ei tapa sinua?
Eli joudut sairaalaan. Nukahdat sairaalan sänkyyn ja heräät, nukahdat uudellen ja heräät. Joka kerran nukkuessasi näet eri unen, eri todellisuuden. Mutta vain tämän todellisuuden seuraukset pysyvät muuttumattomina, eli kokovartalokipsi ei häviä mihinkään.
"Eli joudut sairaalaan. Nukahdat sairaalan sänkyyn ja heräät, nukahdat uudellen ja heräät. Joka kerran nukkuessasi näet eri unen, eri todellisuuden. Mutta vain tämän todellisuuden seuraukset pysyvät muuttumattomina, eli kokovartalokipsi ei häviä mihinkään."
Aina, kun heräät uneen (siis nukahdat), niin sulla on helpottunut olo, että heräsit painajaisunestasi.
Pian menetkin unessa kallonkutistajalle valittamaan, että missä vika, kun aina nukahtaessani (herätessäsi "oikeasti") näen saman sairaalapainajaisunen.
Mutta unet eivät ole sidottu syy-seuraus suhteeseen.
Eli nähdessäsi sairaalasängyssä unen, se ei välttämättä liity siihen että olet sairaalassa, etkä välttämättä pysty vannomaan että edes muistaisit mitään sairaalasta.
Jos haluaa käytännön keinon selvittää mikä on unta ja mikä totta, niin tässä: Jos unessa lukee jotakin, ihan mitä tahansa, niin teksti ei pysy sellaisenaan. Eli lukiessasi uni-baarin seinältä kyltin: Iso III 1 € (tämähän oli unta), se ei pysy samana. Saman unen aikana katsot siihen uudelleen ja siinä lukeekin Osta Sukka, eri Halpa (tämä oli edelleen uni). Pitkäaikaismuisti ei pelaa unessa, joten aivot improvisoivat.
Unessa ei päde lainkaan (hereilläolo-)logiikan säännöt. Eikä sitä unta nähdessään ihmettele, eikä edes osaa odottaa. Unessa on kaikki erilaista. Se on oma, erilainen todellisuuden tila, joka sillä hetkellä on TÄYTTÄ TOTTA. Onkohan yhtä ainutta totuutta (olemisesta) olemassakaan?
Vanha kiinalainen filosofia puhuu miehestä, joka uneksi olevansa perhonen ja kuinka hän ei herättyään tiennyt, oliko mies joka oli uneksinut olevansa perhonen, vai perhonen, joka nyt uneksi olevansa mies.
Mutta sillä ei ole väliä. Jos todellisuus näyttää perhoselta, sinä olet perhonen ja jos todellisuus näyttää mieheltä sinä olet mies. Koska subjektiivinen todellisuus on mitä koet ja objektiiviset todellisuudet joko saavuttamattomia tai mahdollisesti jopa mielikuvituksen tuotetta (eli et voi todistaa että on olemassa mitään objektiivista), sinun on kuitenkin reagoitava siihen todellisuuteen mitä koet.
Tämä tekee mielestäni eksistentialismista merkityksetöntä ja tästä todellisuuudesta lähimmän olemassa olevan vastineen objektiiviselle todellisuudelle.
Sitä paitsi, subjektiivinen hereilläolon aistimus on subjektiivisesti voimakkaampi, kuin unen aistimus. Koska edellä todettu subjektiivisuus on parasta mitä meillä on, voidaan todeta hereillä olon olevan objektiivisempi todellisuus kuin unessa olo.
Valvetilatodellisuudesta. Unielämä näyttää myös selviytymisstrategioita.
Ovat oikein tulkittuina suuresti hyödyksi.
"Sitä paitsi, subjektiivinen hereilläolon aistimus on subjektiivisesti voimakkaampi, kuin unen aistimus."
Mutta jos me käytäisiin unessa tätä ajatustenvaihtoa, niin kirjoitettaisiinkohan me molemmat kaiken käänteisesti, mitä nyt valveilla?
Silloin lainausmerkeissä vaihdettaisiin sana 'hereilläolo' 'unessaoloksi' jne..
Mitä suotta odottamaan unta, jossa esiintyy rekka. Ota puutarhasakset ja leikkaa pikkusormi poikki ja jos heräät omaan huutoosi, niin se olikin vaan unta. Veikkaampa, että sen jälkeen ei tarvitse mokomaa asiaa miettiä.
Tiedän usein unessa että näen unta, pystyn myös kontroilloimaan asiota joskus.
Kun uni ja valve vaihtelevat, ajatellaan että ne ovat vaihtoehtoja. Ovatko?
Jos ihmistä pidetään väkisin valveilla, hän näkee lopulta valveilla unia. Muutakin tapahtuu. Herkkyys suggestioille lisääntyy. Eli se mitä kutsutaan omaksi vapaaksi tahdoksi heikkenee ja ulkoa tulevat suggestiosignaalit alkavat ohjailla ihmistä.
Unitilaa on helppo pitää regressiona, taantuneena tajunnantilana. Unitilassa häviää valvetietoisuus. Tämäkään ei välttämättä tarkoita sitä että uni ja valve olisivat vastakohtia. Valveessa saattaa olla kaikki mikä unen muodostaa. Ehkä vain jotain sen lisäksi.
Ei ole selvää kumpi on elintärkeämpää, uni vai valve. Ehkä ihmislaji joskus hämärässä muinaisuudessa on elänyt tietoisuudeltaan enemmän unenomaisessa tilassa. Ehkä sosiaalisuutemme, joka myös signaaliherkkyydessä näkyy, on perua tuollaisilta tajunnan tasoilta. Ilman sosiaalisuutta laji ei selviäisi sukupolveakaan.
Kirjailijat ovat löytäneet unesta mieltäkiehtovia tarinoita. Kun lukija uppoaa kirjaan, eikä hän näe eräänlaista kirjallista unta? Entä kun elokuva tempaa katsojan mukaansa, eikö siinäkin ole jotain unenomaista, unikuvia?
Kafka aloitti ehkä mielenkiintoisimman kertomuksensa, "Muodonmuutoksen", toteamuksella että eräänä aamuna herätessään Gregor Samsa huomasi muuttuneensa suunnattoman suureksi syöpäläiseksi. Unessa voi siis tapahtua kaikenlaista, ja ihminen voi aamulla herätessään olla aivan eri olento kuin nukkumaan mennessään.
Koneälystä kiinnostunut Daniel C Dennett on puhunut myös unesta. Kafkan lailla hänkin priorisoi unen valvetilaan nähden. On dokumentaatiota, jonka mukaan uni on paitsi aivotoiminnalle välttämätöntä myös ikään kuin ensisijaista. Varsinaiset kehitystapahtumat aivoissa sijoittuvat uneen. Aivot työskentelevät unitilassa sekä enemmän että tärkeämpien asioiden kimpussa kuin konsanaan valveilla.
Ei sovi väheksyä niitä jotka vetävät ahkerasti lonkkaa.
Olen ihan puusta pudonnut filosohvi, mutta laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.
Miten tulkitsemme näitä vastauksia? Olen samaa mieltä nimim.'tärkeää ja totta on uni' kanssa. Lisäyksenä kirjoitan tämän...erityisesti nimimerkille 'Fileas'.
Minua kiukuttaa se, että hienoilla sanankäänteillä perustellaan oma kyseenalainen mielipide. Millä perusteella rekkatesti muka mitään todistaa, puhumattakaan siitä että vertaat unta melkeinpä mielikuvituksen tuotteeksi? Tässä kohtaa aliarvioit sekä unen että mielikuvituksen merkitystä. Huomaa, että tarkastelet unessa olevaa ulkopuolisen kriitisin silmin. Ulkopuolisen, joka on sisäistänyt arvon unitila = mitään tekemättömyyden tila eli tuottamatonta! työtätekevän yhteisön kannalta.
Aivan hyvin voidaan sanoa myös, että UNESSA saattaa ola kaikki mikä valvetilan muodostaa. Ehkä vain jotain sen lisäksi.
Minä väitän, että nykyajan sosiaalinen signaaliherkkyys on myös riittämätön ja vinoutunut, sillä hyvin monet tuomitsevat asioita ja "reagoivat vähätellen siihen todellisuuteen, jonka unitilassa itse/joku kokee, sillä sitä muka ei voi todistaa eikä se niinollen ole olemassa". Tämä ilmeinen epäkohta kuitataan toteamalla "Ehkä ihmislaji hämärässä muinaisuudessa on elänyt tietoisuudeltaan enemmän unenomaisessa tilassa."
Koko ajan ympärillämme kohtaamme ihmisiä, jotka unitilassaan ovat meitä tuotteliaampia. Jotkut otetaan todesta, toisia ei. Jotkut tuottavat unitilassaan tervettä ja käyttökelpoista asiaa, toiset eivät. Jotkut saavat positiivista vastakaikua signaaliherkiltä kanssaihmisiltä, toiset eivät jne.
Meidän kaikkien on syytä kehittää käsityskykyämme, jotta ymmärtäisimme asioita ympärillämme. En tarkoita nyt nimim.Fileasta, mutta ehkä monen olisi syytä olla vain hiljaa ja antaa signaaliherkkyydeltään tietoisempien arvioida asioita.
Kun ihminen avaa suunsa, hän paljastaa itseään.
"mutta ehkä monen olisi syytä olla vain hiljaa ja antaa signaaliherkkyydeltään tietoisempien arvioida asioita."
Toivottavasti "signaaliherkän" idea kestää ei niin "signaaliherkän" ajatuksen. Ehkäpä suun avaamisessa on juuri kysymys asioiden punnitsemisesta ja vertailemisesta.
Mun mielestä on vain yksi tilanne jossa on syytä pitää turpa kiinni. Ja se on silloin kun ei ole mitään sanottavaa.
uni ja valve ovat erilaista totta.
Pidämme valvetilaa todellisempana, koska valvetilassa elämämme on jatkuvaa. Kokemuksemme pohjalta tiedämme myös että valve maailmassa tapahtuu asioita nukkuessamme. Kuitenkin herätessämme elämä jatkuu aina suurin piirtein siitä mihin se nukkumaan mennessä jäi. Tästä valveen jatkuvuudesta seuraa, että kiinnymme valvetilan jatkuvuuteen.
Unissa tätä jatkuvuutta ei ole, siksi emme kiinny unimaailmaan. "Rakensin juuri unessani omakotitalon ja menin naimisiin kauniin naisen kanssa. Jännä nähdä, miten unielämäni tästä jatkuu. Rakastan univaimoani syvästi ja olen kovin kiintynyt häneen." Tällainen ei ole enää unennäkemistä vaan sitä kutsutaan uneksemiseksi.
Lisäksi tiedämme missä ruumiimme on nukkuessamme, yleensä vuoteessa. Mutta, missä on uniruumiimme ollessamme valveilla? Kun valveilla ollessamme menemme nukkumaan, miksi emme unessamme mene univuoteeseen valmistautuaksemme heräämiseen tai vastaavasti herää tästä univuoteesta nukahtaessamme uneen?
Unien todellisuus on paljon abstraktimpaa kuin valveen. Unet eivät siis ole puhdasta valhetta, epätotta. Niitä ei kuitenkaan tule sekoittaa toisiinsa, tai sairastuu mieleltään. Vain hullu ei erota unta valveesta.
Nyt viittaan aiempaan kirjoitukseen:
"Aivot ytöskentelevät unitilassa sekä enemmän että tärkeämpien asioiden kimpussa kuin konsanaan valveilla."
Eihän unessa "tapahtunutta" tarvitse sekoittaa valvetilan kanssa.
Unet todellakin auttavat valvetilan ratkaisuissa. Tästä on aivan selkeitä tutkimuksia ja todisteeksi vielä eri aikojen ihmisten kokemuksia arkitilanteista, uuden luomisesta; säveltäminen, maalaaminen, keksinnöt, kuin myös enteitä ym.
Tätä tarkoitin, kun käänsin osan tekstistä: "Unitilassa saattaa olla kaikki mikä valveen muodostaa, ehkä vain jotain sen lisäksi."
Ihminen käyttää mitätöntä osaa aivokapasiteetistaan verrattuna siihen mihin aivot pystyy. Mitä tiedät omista aivoistasi löytyvän? Et voi sitä tietää, kun et käytä koko kapasiteettia.
Kannattaa rakentaa yhteys.
Pidämme valvetilaa todellisempana, koska valvetilassa elämämme on jatkuvaa. Tuohan on tuo maailman yleisin virhe että kiintyy johonkin, elämä on hauskempaa kun tietää että kun maailma jäähtyy lopulta tai big crunch tulee niin kaikki teot menettää merkityksen. Sitten on hauska nauraa ihmisille jotka ottaa juttuja vakavasti.
"Kumpi totta, uni vai valvetila?"
Riippuu miten määrittelet totuuden. Uni ja valvetila ovat molemmat asiantiloja, jotka subjekti kokee omakseen. Kumpikin asiantila kuuluu subjektille, subjekti vain suhtautuu niihin niiden vaatimalla tavalla.
Näin unta että heräsin ja kun heräsin huomasinkin nukkuvani ?