En ole kamalasti ollut tekemisissä sukuni kanssa sen jälkeen, kun muutin pois kotoa kaksi vuotta sitten. Joulun aikoihin mentiin miehen kanssa kihloihin ja häät olisi nyt kesällä. Asiat alkaa olla häiden kannalta kunnossa, kutsuja pitäisi alkaa miettiä ja ajattelin tällä viikolla kertoa vanhemmilleni häistä.
Eilen isä soitti. Se on kova mies juoruamaan kaikki suvun asiat mulle, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Kävi ilmi, että nähtävästi koko lähisuku on suuttunut äidilleni jostakin huonekalusta (?), jonka äitini olisi halunnut, mutta joka annettiinkin hänen veljelleen. Ovat suuttuneet siitä, että äitini kehtasi haluta sen. Isälleni ovat olleet suuttuneita jo pitkään, koska isä kuulemma huijasi heitä myymällä oman asuntonsa (?). Tuossa asuntoasiassa oli kyse sivurakennuksesta, joka oli papereilla vaarini firman nimissä ja jonka hinnaksi oli määritelty 0€. Enoni, jolla ei ollut koko asian kanssa mitään tekemistä, vaati isältäni 100 000 € ko. sivumörskästä. Jäi tietysti nuolemaan näppejään, mutta veti herneet nenään. Ja myötätunnon vuoksi toinen enoni ja vaarini suuttuivat isälleni myös. Hohhoijaa.
Sitten on vielä lisäksi serkkuni, joka ei oikeastaan ole mitään pahaa tehnyt, mutta on todella itsetuhoinen tahtomattaan. Kuuluisi oikeasti suljetulle osastolle, kun on pääsee ambulanssikyytiin kerran kuukaudessa, muka vahingoista. KUKAAN ei saa turpiinsa joka paikassa "vahingossa".
Ja sitten on meidän häät :)
Vanhempani tulevat tietysti, vaikka väkisin, mutta haluaisin myös lähisuvun paikalle. Jos kaikki ovat vihaisia äidilleni, jättävät varmasti tulematta ihan kostoksi. Ja kyllä, ovat hyvin pikkusieluisia ja herkkähipiäistä kansaa. Ja vaikka lähisuku nyt hampaita narskutellen suostuisi tulemaan, en tahdo tuota serkkuani kutsua, koska hänellä on tapana tuhota kaikki juhlat ihan omalla showllaan. Ja jos jätän serkun kutsumatta, tämän vanhemmat eivät kostoksi tule ja luultavasti vetävät mukaansa koko lähisuvun..
En kovin läheinen ole ollut sukuni kanssa (miksiköhän?), mutta haluaisin poissaoloani korvata sillä, että he tulisivat häihini. Lahjojen perässä emme ole ja ajattelinkin ilmoittaa kutsutuille, ettei sellaisia tarvitse tuoda. Raivostuttaa kuitenkin jo valmiiksi tämä tilanne... Sukulaiset kun ovat yleensä iloisia siitä, jos joskus harvoin heidän pippaloissaan pyörähdän ja olisi kiva heitäkin joskus nähdä, mutta nyt pelkään pahinta ja mietin, että pitäisikö edes kutsua ketään heistä..
Miehen suvussa kaikki on hyvin :P onneksi.
Löytyykö viisaita sanoja?
Eilen isä soitti. Se on kova mies juoruamaan kaikki suvun asiat mulle, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Kävi ilmi, että nähtävästi koko lähisuku on suuttunut äidilleni jostakin huonekalusta (?), jonka äitini olisi halunnut, mutta joka annettiinkin hänen veljelleen. Ovat suuttuneet siitä, että äitini kehtasi haluta sen. Isälleni ovat olleet suuttuneita jo pitkään, koska isä kuulemma huijasi heitä myymällä oman asuntonsa (?). Tuossa asuntoasiassa oli kyse sivurakennuksesta, joka oli papereilla vaarini firman nimissä ja jonka hinnaksi oli määritelty 0€. Enoni, jolla ei ollut koko asian kanssa mitään tekemistä, vaati isältäni 100 000 € ko. sivumörskästä. Jäi tietysti nuolemaan näppejään, mutta veti herneet nenään. Ja myötätunnon vuoksi toinen enoni ja vaarini suuttuivat isälleni myös. Hohhoijaa.
Sitten on vielä lisäksi serkkuni, joka ei oikeastaan ole mitään pahaa tehnyt, mutta on todella itsetuhoinen tahtomattaan. Kuuluisi oikeasti suljetulle osastolle, kun on pääsee ambulanssikyytiin kerran kuukaudessa, muka vahingoista. KUKAAN ei saa turpiinsa joka paikassa "vahingossa".
Ja sitten on meidän häät :)
Vanhempani tulevat tietysti, vaikka väkisin, mutta haluaisin myös lähisuvun paikalle. Jos kaikki ovat vihaisia äidilleni, jättävät varmasti tulematta ihan kostoksi. Ja kyllä, ovat hyvin pikkusieluisia ja herkkähipiäistä kansaa. Ja vaikka lähisuku nyt hampaita narskutellen suostuisi tulemaan, en tahdo tuota serkkuani kutsua, koska hänellä on tapana tuhota kaikki juhlat ihan omalla showllaan. Ja jos jätän serkun kutsumatta, tämän vanhemmat eivät kostoksi tule ja luultavasti vetävät mukaansa koko lähisuvun..
En kovin läheinen ole ollut sukuni kanssa (miksiköhän?), mutta haluaisin poissaoloani korvata sillä, että he tulisivat häihini. Lahjojen perässä emme ole ja ajattelinkin ilmoittaa kutsutuille, ettei sellaisia tarvitse tuoda. Raivostuttaa kuitenkin jo valmiiksi tämä tilanne... Sukulaiset kun ovat yleensä iloisia siitä, jos joskus harvoin heidän pippaloissaan pyörähdän ja olisi kiva heitäkin joskus nähdä, mutta nyt pelkään pahinta ja mietin, että pitäisikö edes kutsua ketään heistä..
Miehen suvussa kaikki on hyvin :P onneksi.
Löytyykö viisaita sanoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Haluatko sukulaisia juhliisi, jotka eivät edes osallistu elämääsi?
minusta hääjuhla ei ole mikään sukujuhla nykyään. On sitten sukujuhlat erikseen, johon kaikki voivat osallistua (kustannuksiin myös).
vaikkakin sinut naidaan toiseen sukuun ja miehesi omaasi niin ei sillä ole enää merkitystä, kun niin vähän ollaan suvun kanssa tekemisissa.
Miksi sinä maksaisit itsesi (miehesi kanssa=) kipeiksi vaan tarjotaksesi riiteleville sukulaisille hyvää ruokaa ja viihdykettä, jota eivät välttämättä osaa arvostaa edes?
Haluatko nauttia päivästäsi huolehtimatta siitä kuka kostaa ja nyreilee kenellekin?
Haluatko uskoa kovasti siihen, että sukulaisesi osaisivat olla sen päivän riitelemättä sinun vuoksesi? Onko halusi uskoa realistinen?
Joskus on vain hyväksyttävä, vaikkei haluaisikaan, että asiat ovat niin kuin ovat. Ja sinä vaikka haluaisit et pysty muita muuttamaan. vaikka kuinka toivoisit et saa heitä sopimaan riitojaan, jos eivät he itse sitä halua. ja monisti näissä sukujutuissa on takana monen vuoden katkeruudet.
Eli mieti itse tarkkaan mitä haluat.
Minusta on perusteltua jättää häiriötekijät (serkku) kutsumatta. kaikki kyllä tietää mitä siitä tulisi. jos se loukkaa jotakin niin sitten loukkaa muttei teidän tarvitse sietää sellaista häissänne!
Eli ne häät on teidän päivänne ja kutsukaa sinne todellakin juuri ne ihmiset jotka haluatt.e
Itse ajattelin vain mennä kahdestaan mieheni kanssa naimisiin maistraatissa (kun ei ole sukuun yhteyttä ja miehen sukukin on aika rassaavaa) ja sitten järkätä juhlat sellaisille ystäville, jotka haluan jakamaan onneneni. Kyllä nekin on häät! Eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi ja voi sanoa että "karattiin vihille" ei siinä ole nokan koputtamista kelläkään suvussa..
Kuitenkin kyse on siitä, että sinä menet miehesi kanssa vihille ja elätte yhdessä ette sukunne kanssa. jotenkin ajattelisin siis että häät ovet nykyään enemmän teidän kahdenkeskinen juhlanne jossa juhlistatte ja virallistatte suhteenne toisiinne.
Voittehan myös rajata hyvin tiukasti vieraanne suvun osalta vain vanhempanne ja sisaruksenne. Eli tietty sukuhaara. ja jos on jokin kaukaisempi jonka haluaa siksi, että kenties on ollut enemmän yhteydessä niin sitten tämä ja lisäksi ystävänne. vähemmän ihmisiä vähemmä suukopua.
Olen samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kansssa siitä, että omat häänne tulee olla sellaiset, joissa itse viihdytte. Muu on sivuseikkaa. Kutsukaa ne ihmiset, jotka ovat teille tärkeitä ja joiden uskotte viihtyvän häissänne (= eivät pilaa juhlaa omilla jupinoillaan). Me kutsuimme lähisuvun, sukuun kuuluvat ystävämme, kummilapsemme vanhempineen ja ystävämme. Hyvin meni!
Yhteinen matka ,avioon ja jatkettiin häämatkana.
Suvusta niin väliä.
Myöhemmin pidimme kekkerit jonne ei riitaa haastavia perinnöistä riiteleviä haaskoja kutsuttu.
Omiin häihinsä jokainen kutsuu omien mieltymyksensä mukaan vieraansa. Ei siihen oteta neuvoja äideiltä eikä mummoilta.
Jos kutsutte sellaisia ihmisiä, jotka ovat elämänne ulkopuolelta, he sanovat, että häälahjan toivossahan ne vaan...
Ei kenelläkään ole teidän vieraslistaanne nokan koputtamista.
Ystäviä mukaan, ei happamia sukulaisia.
Ensinnäkin, onnea tulevista häistä :). Sellainen kävi mielessä, että muodollisesti pyytäisitte kaikki juhliin, mutta koska on lähes varmaa että lähisuku ei ole tulossa, kutsuisitte heitä (yksitellen) kakkukahveille! Eli noin pari päivää tms. häiden jälkeen koittaisitte saada sukua "väkisin" käymään, varmasti pitäisivät kutsusta. Miltä tuollainen kuulostaisi?
ja värkkääminen useamman päivän kahvituksista. Ja ihan turha yrittää miellyttää sukulaisia joiden kanssa ei niin edes välitä olla tekemisissä.
Jos hääsuunnitelmia ei ole kovin laajasti levitelty niin mitä jos kutsuisittekin sukulaisenne kesäjuhlille. Teettäisitte jollain sukututkijalla sukupuun jota kutsuisitte suvun ihastelemaan. Kaikki uteliaat tulisivat eikä pukeutumisesta ja lahjoista olisi vierailla lainkaan stressiä. Sitten, yllättäen paikalle saapuisikin pappi(tai henkikirjoittaja) joka vihkisi teidät siellä, kaikkien läheistesi läsnäollessa. Ja vaikka suku olisikin jo tietoinen aikeista avioitua, ainahan voi 'huijata' peruvansa häät jollakin verukkeella.
Vanhempia ihmisiä on kauhean vaikeaa kutsua häihin ja kieltää lahjat. Moni kokee sen varmasti loukkaavaksi: 'eikö meidän tuomiset kelpaa? Niin on poissa ollessaan ylpistynyt' Mieluummin kannattaisi jättää lahjalista pois ja kaikki maininnat lahjoista pois kutsusta, silloin ihmiset voisivat vapaasti tuoda mitä lystää.
Eli jatka hyväksi havaitulla linjalla tekemisissä olemisen suhteen ja mene maistraatissa naimisiin. Ota ne todistajatkin ko. lafkasta. Sukus tuntuu olevan sen verran sekolanttuista sakkia että luultavasti on parempi olla päästämättä niitä pilaamaan yhtä elämäsi tärkeintä päivää.
Olet sulhasen kanssa jokseenkin samoilla linjoilla ;)
Mutta pappi on jo buukattu, vaikka periaatteessa mikä tahansa täti sinne eteen kelpaisi.
Sukulaisia minulta itseltäni löytyy yli kaksisataa kipaletta, mutta hääpaikkaan mahtuu maksimissaan vain 50, joten "kermaa" tässä havitellaan sinne :)
Loppusuku on (ihme kyllä) riitansa jo selvittänyt, mutta tämä sotku on nimen omaan näiden kaikkein läheisimpien keskuudessa. Eli kyseessä on ne sukulaiset, jotka olisin kutsunut aivan varmasti, jos tätä tappelua ei olisi. Niitä naamoja kun on hyvin läheisesti tullut tutkittua se 20 vuotta ja rakkaita ovat pakostikin.
Ja lahjat.. Tuo lähisuku osaa todella kerskua omaisuudellaan loputtomiin! Menen onnekseni rikkaisiin naimisiin :) joten tässä vaiheessa se raha on murheista pienin. Meillä miehen kanssa muutenkin on jo yhteinen asunto ja näillä hyödykkeillä on eletty ihan kivasti. Sitten nämä, jotka eivät rahasta niin välitä (mummot ja vaarit), lahjovat minut niin, että itse ovat mierontiellä. Sekään ei ole kovin ihana ajatus, varsinkaan, kun nuo lahjat ovat yleensä sellaisia, joita en niin mielelläni ottaisi.
Eihän sitä viittäkymmentäkään ole pakko kutsua, mutta aika typerältä vaikuttaa ja varmasti tuntuu, jos miehen koko suku (eli kaikki kymmenen) on siellä, ja mun puolelta vain vanhemmat ja sisarukset. Sitä kyllä ei tarvitse pelätä, etteikö mua sitten joskus kutsuttaisi serkkujen häihin: lahjat kyllä kelpaavat siihen suuntaan :)
Noh, huomenna menen äidin kanssa juttelemaan asiasta ja kattelen sitten, miltä tilanne näyttää. Ja jos eivät sukulaiset kutsuista huolimatta tule, jäävätpähän ilman hyvää sapuskaa :)
Kutsukortteihin kutsujaksi omat nimenne, jos itse järjestätte juhlanne (joskushan vanhemmat ovat kutsujia, jos kustantavat ja järjestävät hääjuhlan lapsilleen). Tällöin suvun ei pitäisi välittää riidoista vanhempiesi kanssa. Kutsu kortteihin vastauspyyntö niin näette, kuinka monta on oikeasti tulossa.
Kertomasi mukaan tulisitte todennakoisimmin katumaan juhlianne.
Olette asuneet miehesi kanssa jo pidemman aikaa, teilla on jo kaikkein tarkein kulutustavara.
Paatoksenne antaa papin toimittaa vihkitilaisuus on todella kaunis ajatus, mutta miksi ihmeessa teidat taytyy haalata sinne koko riiteleva suku?
Kusukaa vaikka kirkon kansliasta pari todistajaa ja hoitakaa te kaski oma tilaisuutenne: vain te kaksi ja pappi.
Nain saastyneilla rahoilla voitte tehda papille lahjoituksen seka viettaa unelmaloman
Jalkenpain voitte kertoa suvulle etta olette nyt sitten ihan oikeasti naimisissa ja etta katsoitte sen viisaimmaksi tavaksi toimia.