Tasapainosta konkreettinen esimerkki on vaaka, johon on asetettu kaksi samanpainoista esinettä. Tällöin vaaka on tasapainossa kun sen keskilinja on maanvetovoimaan suhteessa suorana.
Nämä kaikki asiat ovat abstraktisti ajatellen kuitenkin epätarkkoja. Ei ole kahta saman painoista esinettä, koska kaikissa mittauksissa ilmenee epätarkkuuksia.
Matemaattisesti tasapaino taas on helppo määrittää, koska matemaattiset kaavat ovat aivan omassa ontologisessa todellisuudessa. Matemaattinen maailma on absoluuttinen, kun taas mittareilla mitattava maailma on rajaton ja mittarimme eivät anna siitä täsmällisiä arvoja, vaan aina likiarvoja.
Siispä teoreettisesti tasapaino on ongelmaton asia, mutta käytännössä sitä on vaikea hahmottaa. Todellisuudessa vaaka heiluu, vaikka emme sitä näkisikään. Tai emme voi olla varmoja siitä heiluuko se vai ei, koska mittarimme ovat rajallisia. Silloinpa emme voi koskaan varmistua siitä, että mikään todellisuudessa oleva vaaka olisi tasapainossa. Aina mittariemme varjoon jää sokeita pisteitä, jotka kumoavat niiden antaman informaation luotettavuuden. Toisen painon massa voi olla hiukan suurempi ja se horjuttaa vakaa koko ajan tai vaaka liikkuu niin hitaasti, että emme huomaa sitä.
Onko siis tasapaino mahdollista, kahden vastavoiman yhtä suuruus?
Nämä kaikki asiat ovat abstraktisti ajatellen kuitenkin epätarkkoja. Ei ole kahta saman painoista esinettä, koska kaikissa mittauksissa ilmenee epätarkkuuksia.
Matemaattisesti tasapaino taas on helppo määrittää, koska matemaattiset kaavat ovat aivan omassa ontologisessa todellisuudessa. Matemaattinen maailma on absoluuttinen, kun taas mittareilla mitattava maailma on rajaton ja mittarimme eivät anna siitä täsmällisiä arvoja, vaan aina likiarvoja.
Siispä teoreettisesti tasapaino on ongelmaton asia, mutta käytännössä sitä on vaikea hahmottaa. Todellisuudessa vaaka heiluu, vaikka emme sitä näkisikään. Tai emme voi olla varmoja siitä heiluuko se vai ei, koska mittarimme ovat rajallisia. Silloinpa emme voi koskaan varmistua siitä, että mikään todellisuudessa oleva vaaka olisi tasapainossa. Aina mittariemme varjoon jää sokeita pisteitä, jotka kumoavat niiden antaman informaation luotettavuuden. Toisen painon massa voi olla hiukan suurempi ja se horjuttaa vakaa koko ajan tai vaaka liikkuu niin hitaasti, että emme huomaa sitä.
Onko siis tasapaino mahdollista, kahden vastavoiman yhtä suuruus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinku itse sanoit, se riippuu siitä, mistä on kyse. Onko kyseessä jokin matemaattinen skende ja mikä on mittayksikkö? Ratkaisuna pienissä, kahden heiton välimaastoissa, voidaan käyttää keskiarvoa.
Kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen, mutta jotkin asiat vähemmän kuin toiset. Tippa valtameressä on lähes merkityksetön kun taas ämpärillinen on jo enemmän. Kyse on siitä, kuinka paljon mitkäkin asiat vaikuttavat mihinkin ja minkälaisia arvoja pidetään tai halutaan pitää yllä ja miten näitä arvoja muutetaan ja hallitaan.
Se on vain äärimmäisen epätodennäköistä. Jokaisen tapahtuman pistetodennäköisyys on nolla,joten logiikkasi tie loppuun käytynä johtaa siihen,että mitään ei voi tapahtua :)
-Ja mikä kierointa tavallaan olet aivan oikeassa...
Jotkin ilmiöt suorastaan pyrkivät tasapainoon: Mitä enemmän heität 6-särmäistä noppaa, sitä suuremmaksi tulee erot mahdollisien summien välillä. Mutta tilastollisesti summa lähestyy käytännössä varmasti heittojen määrä*3,5.
Samoin kolikolla heittäen kruunien ja klaavojen määrä periaatteessa lähestyy "yhtä monennetta".
(Ja hauskinta on,että jos pelaat kaverisi kanssa kolikkopeliä, jossa voittaa se,joka ensiksi saa 5 enemmän kuin toisella, niin tilastollisesti voittaja on ollut voitolla 90% peliajasta.
[kirja nimeltä "numerosokeus", tekijää en nyt hätään muista.])
Jännittäviä on tälläiset minusta kovin.
Mielestäni vastaukset kysymykseesi voi kiteyttää: "Äärettömyys on umpikuja."
On osattava määritellä mikä tarkkuus on 'riittävää'.
Matematiikan absoluuttinen tarkkuus on hämäävää. Tästä kaavojen tarkkuudesta voidaan kiistellä loputtomiin, mutta kaavatkin perustuvat henkilön tekemiin empiirisiin havaintoihin ja laskelmiin. Se miten kaavoja sovelletaan vasta epätarkkaa onkin. Mikä arvo kaavaan sijoitetaan, on käynyt läpi inhimillisen päätöksen siitä, mikä on riittävän tarkkaa.
Voisi esittää myös kysymyksen: Miten pitkä on aika, jolloin tasapaino on havaittavissa? Tämä on yksi rajoitus, joka määrittelee sitä mikä on riittävä tarkkuus.
Tai: Otetaanko painon arvioinnissa huomioon muuta kuin maan vetovoima? jne.
"Ehkä kyllä havaiset tasapainon, mutta et kuitenkaan havaitse sitä."
Olet niin oikeassa, kuitenkin...
Ilmeisesti olisi eriteltävä: matemaattinen tarkkuus, todellinen tarkkuus, mitattava tarkkuus.
Samoin: matemaattinen äärettömyys, todellinen ääretön tila, tuntemamme galaksiavaruus.
Mittauksemme yrittävät lähestyä todellisuutta empiirisesti ja matemaattisesti. Vaikea tietää kuinka lähellä todellisuutta milloinkin ollaan.
Olli S.
http://www.angelfire.com/journal2/o_santavuori
Hyviä oivalluksia. Oikeastaan, ainoastaan äärettömän olemassaolo mahdollistaa tasapainon. Kun kolikkoa heitetään ääretön kertaa, on tasapaino saavutettu, kruunaa ja klaavaa on yhtäpaljon.
Koska ääretön ei koskaan saavuta päätepistettään, ei täydellistä tasapainoakaan ole olemassa, ennekuin ääretön on saavuttanut rajansa(äärensä). Jos universumi laajenee ikuisesti, se voisi tarkoittaa, että kaksi vastavoimaa hakee tasapainoa saavuttamalla äärettömän rajat.
Tai, miksi olemme niin kiintyneet rajoihin? Jospa äärettömyys onkin luonnollista ja äärellisyys luonnotonta? Äärettömästä riittää kaikille tasapuolisesti, mutta rajallisuus johtaa tasa-arvottomuuteen. Kaikki kurjuus, puute ja epäoikeudenmukaisuus johtuu rajallisuudesta. Äärettömästä olisi hyvä ammentaa kaikille oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tällöin ääretön olisi niinsanotusti Jumala. Rajallisessa maailmassa elävien ihmisten Jumalan kaipuu onkin siis äärettömän kaipuuta. "Siellä äärettömyydessä kaikki on sitten lopulta paremmin."