itkeminen

asioihin.

suosittelemani kirja:

L.RON HUBBARD:in
DIANETIIKKA-KIRJA ANTAA SELITYKSEN TILAASI,LUULISIN.

http://finnish.dianetics.org/

Älä tyttö hyvä lue sitä kirjaa! Uskontojen uhrit-sivulta löydät tietoa mikä tämä Hubbard on oikein miehiään kohdasta scientologia.

joita tulee ja menee, kun tunteet ovat
sekaisin ja hormonit jylläävät.
Koita saada iloisempi asenne elämääsi
heti aamusta ja illalla viimeisenä.
Viihdytä itseäsi iloisilla asioilla eli muistelet kaikkea mukavaa, joka kummasti piristää päiviäsi.

Tilanne tasaantuu kunhan murrosvaiheesi myös rauhoittuu.

Kuulostaa aika normaalilta, jos et ole kauhean masentunut ja kannattaa tosiaan keskittyä muihin asioihin, lue vaikka lehtiä. Itse nukuin aika pitkälti murrosiässä, kun en muutakaan keksinyt. Jotain sanakirjoja kun on aika tylsä lukea huvikseen.

hei!tiedätkö miksi itket?onko elämäntilanteessasi tapahtunut jotain ikävää?vaikka itse olen jo 30 v. niin vuonna -99 itkin joka päivä.ja seuraavana vuonna todettiin masennus.itkeminen on oire jostain.tätä mieltä mä oon.joillekin itkeminen on tapa osoittaa pahaa oloaan.vaikkei tiedostakkaan miks itkee.itsekin itken nykyään helposti.en tiedä elämäntilannettasi,mutta auttaako jos puhuisit jollekin.olet vielä nuori.ja kannataaa puuttua asiaan ennen kuin on myöhäsitä.tsemppiä!

Moro!et ole ainoa joka itkee melkein aina. Ja väsymyksestä! tänään itkin kun kotikatua ei voinnu katsoa kunnolla. Onneks se tulee la uusintana. Ja entinen jätkäkamun perään olen melkein joka vuosi itkenny, ja täs viisi vuotta tapahtu silleen että mut kuristettiin, muistelen ja sit itken. En ole kertonut kellekään mun itkemisestä. Enkä aijokaan kai. Mut kirjoitellaan.Mailini on :[email protected]

hei, olen itse 14 vuotias, ja minulla on lähestulkoon sama ongelma. Itse kyllä elän tressissä yms, mutta äiti aina valittaa, kun ei pystytä keskustelemaan negatiivisista asioista, ilman että itken. Ymmärrän hyvin sinua. Se on rasittavaa, ja itsekin haluaisin vastauksen.

Mulla masennus aiheutti itkusuutta. En tunnistanu olevani masentunut, mut masislääkkeillä olo helpotti parissa viikossa. Se oli aika invalidisoivaa, itkin mitä pienimmästäkin syystä: Elokuvassa joku surullinen kohta, musiikki, epäonnistuminen tai onnistuminen... Kaikki mikä nosti vähänki tunteet jotenki pintaan, itketti. Jotkut täällä kirjottaa, että "kyllä se ohi menee...". Kai se meneekin, mutta oli äärettömän kiusallista alkaa itkemään esim. kaupassa kun oli lehden lööpeistä nähnyt jotain joka sai itkemään. Tai bussissa. Tai hyvä biisi radiossa... Siis eihän se välttämättä ole ollenkaan näin Sinun kohdallasi. Minulla oli.

Voi luoja! Olisit ilonen että voit itkeä toisinkin kuin mä en voi itkeä koska mulla on jokin häiriö minkä takia en voi itkeä. Kaverit sanoo miten voit olla noin kylmätyyppi kun et näytä tunteista koskaan tai itke.
Sen häiriön takia en oikeastaan tunne mitään että elämä on rankkaa kun ei voi näyttää mitä tuntee.

mulla on kansa sama juttu koita olla itkemättä se on vaan kurjaa et ole yksin

Itkeminen on ihan luonnollista! Erityisesti naiset itkevät, koska heidän hormonitoimintansa takia heidän kuuluukin itkeä!

Teini-iässä, jolloin hormonitoiminta on alkamassa ja estrogeenitasot nousevat (keho valmistuu aikuisuuteen), itkuherkkyys on ehkä tavallista korkeampi.

Ajan myötä, kun tunteisiin oppii reagoimaan paremmin (kun tarpeeksi monta kertaa itkee), alkaa oppia myös olemaan itkemättä ihan jokaisen asian kohdalla.

Teille teini-ikäisten tytöille, joiden äiti on motkottanut siitä, että itkette joka asiasta, minä sanoisin että äidissä on vikaa, jos ei osaa suhtautua oman lapsensa itkemiseen: hän on kuitenkin aikuinen ja hänen kuuluu osata olla aikuinen (ei moittiva) myös silloin, kun lapsi itkee. Tämä kannattaa myös sanoa äidille, jos siltä tuntuu.

Teini-iässä kuuluukin olla monenlaista tunnekuohua. Jos sitä ei ole, niin se on enemmän epäilyttävää.

itkeminen helpottaa! ehdottomasti jos itkettää sen pitää antaa tulla.. jos ei anna itselleen luvan itkeä niin kaikki ikävä energia, joka tulisi itkulla pois jää sisälle. minä huomaan joka kerta kun itken, että olo vain helpottuu ja muutenkin itkeminen surusta tai ilosta tai mistä vaan on todella v a p a u t t a v a a ! välillä on kausia kun ei itke ollenkaan ja toisinaan tulee kausia kun itkee ihan pikku jutuillekkin. :) pitää muistaa, että itkemistä ei saa koskaan hävetä! miehet ja naiset itkekää vapaasti aina missä milloin vaan kun siltä tuntuu!

minulla on sama tilanne. itken usein ja todella helposti ja typeristä asioista. kaupassa en osaa päättäää mitä ostaisin ja paine aiheuttaa usein itkunpuuskia. olen persoonaltani sosiaalinen ja iloinen ja haluasin nyt tietää mikä minuun on mennyt.....

luulen että jokaisen itkemiselle on jokin syy!! koska nykyään minä itken ihan pienistä asioista! ennen en ollut sellainen olin tosi vahva. mutta kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja minä olen kokenut paljon ikäviä asoita kuten isän menettäminen ja poika ystävän jättäminen ja luulen itkuni johtuvan noista asioista, mutta en tiedä miksi en pysty olemaan kuin ennen ja aina ihmettelen voinko olla koskaan samanlainen kuin ennen? en usko, koska on kulunut monta vuotta ja itken ihan pikku jutuista. minun mielestä olisi hyvä keskustella jonkun kanssa, mutta kun minä en vain puhu kenellekkään en vain kehtaa se on se ongelma. kun puhun asioistani heti rupeen itkemään sentakii en kehtaa!! mutta toivon että muut olisivat toisenlaisia ja puhuisivat jollekkin niin se helpottaa kovasti mutta kun minä en vain uskalla.... pidän kaiken sydämmessäni=(= olen 22 vuotta ja tiedän tää kuulosta lapselliselta mutta en voi mitään =(

Mä oon itkeny täys 3 päivää ja en haluu syödä mikä vialla nytkin itken...

Itku vammoihin syöttö korvien läpi Poliisit nduhat saunat huulet huulet huulet joihinte poliisin sana syöttö