Jalan murtuma

Tepi

Itselläni murtui pohjeluu, ja jalka meni sen seurauksena pakettiin kuudeksi viikoksi. Onko tietoa kuinka nopeasti kipsin poistamisen jälkeen jalka palautuu normaalille tasolle? Esiintyykö kipua tai turvotusta kuinka kauan kipsin poiston jälkeen?

209

68802

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • amelie

      Itselläni murtui nilkka joulukuun puolivälissä ja minulla on edelleen jalassa lasikuitulasta. Käveleminen ilman sitä on hankalaa. Jalka on myös yhä kauttaaltaan turvoksissa polvesta alaspäin ja lääkäri sanoi sen olevan pysyvää :(

      • high stick

        Mene erikoislääkärin vastaanotolle = kirurgi/ ortopedi. Vastaus löytyy sieltä!


      • leikattukampurajalk

        Minulla leikattiin nilkka ja tehtiin plastinen leikkaus 11/06- Olin kipissä maaliskuuuhun asti ja sen jälkeen sauvoilla- Leikkaus oli iso ja vaati todella voimia minulta- fysioteraputti antoi ohjeet jalan lihasten vahistamiseksi-
        alussa kipu oli sietämätön mutta kävelin påivittäin n 100-300 m ja välillä lepäsin- Nyt maanataina tulee 2 viikkoa kun olen kävellyt ilman sauvoja mutta edellen nillka on kipeä-
        minun ohjeeni on seuraava:
        1) Mielen säylyttäminen positiisena on yksi tärekimistä asioista koska se ohjaa monia asiota- siis hormoneita ja kiputilaa liittyviä asoita
        2) Tee ohejlma joka päivä nilkan ja pohjelihasten vahistamiseki3) Tee hiljalleen ja varovasti tuo ohejlma) 3) Joku päivä tulee feed-fack mutta älä lannistu vaan jatka vaan edelleen- se kuuluu asinaan se feeback4) Älkää aina uskoko lääkäriin vaan terve järki on paikallaan- monet kirurgit ovat liina hanakoita ottamaan veitsen ja he näkevät vain vaiten auttavan- parhaat auttamiskeinot ova aika ja mieli- 5) Muista että parantuminnen on yksilösiltä- se vie aikaa 1-2 vuoteen mutta sinnikäällä harjoituksella pääsee tosi pitkälle- jos kysyttävää niin vastaan mielelläni- paras on opetella liikkumaan ja pakottaa jalka pienelle rasituksella- huom ei rikkoa luita mutta maltti n valttia- ajattele vaikka kuinka joku sirkus tropetsi taiteilija voi saada itsensä ihan solmuun - mahdotonta alussa mutta aikaan muöten se onnistuu- niin miksi ei sinullakin-


      • ...

        moi! miten mursit sen nilkkas? vastaaaaaa!!!!


    • mutta nilkasta 2 kertaa sam...

      meni 3 vuotta sitten ensin vasemmasta jalasta jalkapöydän vitosluu, sitten kuukausi väliä eikä alkanu vielä jalka toimia, niin eikös tapahtunut uus tragedia samalle jalalle. vähän ylempää nilkasta meni sitten, ja toka kerralla pantiin saapaskipsi.

      eka kerralla oli nilkkakipsi 6 vk ja sitä jouduttiin vaihtaan pariinkin otteeseen. saapaskipsiä ei sitten toka kerralla vaihdettu välillä.

      eli tuli siinä oltua 12 viikkoa kipsissä.

      kyllä mulla meni jokunenkin aika klinkatessa, asiasta on nyt tosiaan kolme vuotta että ei ihan tarkoin muista, ja tosiaan mulla meni 2 kertaa.

      kipsin poiston jälkeen jalka oli laiha, valkea luiru, aika heikon oloinen. ei niinkään turvoksissa. kipuilua on aina välillä vieläkin, sellaista ihan pientä. eikä jalka taivu aivan samalla tavalla. mutta normaalisti kävelen.

      nyt mulla on sitten käsiongelma josta tuossa jo aloituksen laitoinkin. tämän kanssa on huomattavasti vaikeampaa kuin jalan kanssa oli, jos yhtään lohduttaa!!:)

      ehdottomasti kun kaaduin 7.2. niin kipu oli käden kans sanoinkuvaamaton verrattuna kipuun jalan kanssa. ja tämä käsi ei toimi. ei toimi :(... ihan vedet silmissä ja kuinka pitkä omatoiminen voimistelu onkaan edessä.

      ymmärrän hyvin kuinka ikävältä tuntuu ja elämä on hankalaa. pian ne viikot kuitenkin kuluvat!! ja jalasta tulee ok. ranteen suhteen ei ole niin varmaa kuulemma mikään.. (että kävi muuten kipeää hiiren käsittely!)

    • kokemusta

      Mulla ei oikeastaan kipua ollutkaan mutta jalka oli parin kuukauden ajan turvoksissa kipsin poiston jälkeen. Turvotus laski vähitellen.

      • nilkkamurtuma

        Olipa mukav löytää tämä keskustelu.
        Olen samassa tilanteessa ja kaipasin vertaistietoa.
        Hoito sujui ok, ei kipuja, kipsi oli 6vk. Poiston jälkeen turposi. Nyt 1½kk jälkeen turvotus vähentynyt, mutta sitä on vielä. Kävelen ok, mutta olen ehkä liiankin varovainen.

        Sopivaa kenkää on vaikea löytää, varsinkin kun turvotus vähenee.
        Voikohan siihen vaikuttaa?

        En saanut kuntoutusohjeita. Kumpi on parempi, liikkua kokoajan vai turvotuksen takia lepoasennossa?


      • Rakuna

        Minulla on ollu jalka kipsissä nyt reilun 3vkoa ja vielä pitäisi pitää n. 3vkoa. Minulle tehtiin leikkaus ja laitettiin rautalevy ja ruuveja. Olenkin nyt miettinyt et, pitäiskö mulla olla jotain välikontrollia tai RTG ennen kipsin poistoa.


    • appia

      Minulla murtui pohjeluu 28.3. ja se oli kipsissä 6 viikkoa. 10.5. kipsi poistettiin. Jalasta on muu turvotus lähes hävinnyt, mutta nilkka on edelleen todella paksu. Öisin turvotus laskee, muttei kokonaann häviä. Päivisin se lisääntyy ja astuessa tuntuu lievää kipua eikä kävelyni ole täysin normaalia. Nilkka ei myöskään taivu samoin kuin terve nilkka. Kehräsluun kohdalta jalka hieman punoittaa ja siinä on arka kohta. Onko tämä asiaan kuuluvaa? Jos on, niin kauanko tätä kestää? Tervarista en saanut mitään hoito-ohjeita paitsi, että luut vahvistuu kävelemällä.

      • nilkka

        ...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

        Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

        Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

        Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.


      • Kristian75
        nilkka kirjoitti:

        ...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

        Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

        Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

        Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.

        Minäkin elän kipeän nilkan kanssa, meni viime vappuna moottoripyöräonnettomuudessa. Nilkan veneluu meni sijoiltaan nilkan jäädessä painavan pyörän alle. Nilkka leikattiin Jorvissa ja jalka 6vk kipsissa, pariin kertaan vaihdettiin kipsiä kun painoi. Nyt nilkassa edelleen murtumaa eli ei ole kunnolla luutunut, lääkäri on sitä mieltä että syyskuuksi töihin. Hieman hirvittää.. en haluaisi mennä töihin kipeällä nilkalla, edelleen keppien varassa tallailen, tosin hieman painoa voin jo varata. K-piikit pitäisi saada pois nilkasta melko piankin, koskeekohan noiden piikkien poisto, kellään kokemuksia? Lääkärin mukaan on mahdollista että nilkkaa voi joutua luuduttamaankin, mutta vasta kun jalan lihakset ovat hieman vahvistuneet. Onko tuosta luudutuksesta kellään kokemusta, siis nivelen luudutuksesta? Kaikenlaisia kokemuksia otetaan vastaan.... =)


      • Ystäviltä kuultua
        nilkka kirjoitti:

        ...ja vieläkään nilkka ei taivu kunnolla. Ei tietenkään normaalia kävelyä haittaa, mutta jos haluaa harrastaa liikuntaa, siinä vähän rajoittaa. Juoksua en ole edes paljon kokeillut.

        Kannattaa ehdottomasta käydä hierotuttaa lihaksia fysioterapeutilla tai jollain, auttaa jalan liikkuvuuden paranemiseen.

        Ja myös kivun sallmissa rajoissa kannattaa jo varhaisessa vaiheessa yrittää jalalla kävellä. Jos jalkaa turvottaa kanattaa nostaa koho asentoon kunnolla.

        Jä nämä omia kokemuksia nilkan murtumasta/leikkauksesta, mutta luulisi saman pätevän myös ylemmän jalan vammoihin.

        Venäjällä kuuluu minkä tahansa murtuman hoitoon kipsin poiston jälkeen ilman muuta intensiivinen fysioterapia, jopa päivittäinen hieronta yms. millä jäsen palautetaan ennalleen, olipa kyse jalkapöydänluun, nilkan, ranteen tai minkä tahansa muun luun murtumasta, vähintään 10 kertaa ja jopa enemmän.


    • Jemppis

      Nilkkani murtui pahasti useasta kohtaa 4 päivää sitten. 9 ruuvia laitettiin ja metallilevy ja kipsissä on ainakin sen 6 viikkoa mutta uskon sen olevan pidempään. Itselleni annettiin jalan jumppausohjeita, että lihakset eivät surkastuisi kipsiaikana niin paljoa. 3 kertaa päivässä teen sarjan.

      • taju

        Minkälaisia jumppaohjeita sait? Minulla on nyt n. 6 viikkoa kolmen nilkkaluun murtumasta ja leikkauksesta. Nilkka on oiken tehokkaasti raudoitettu tällä hetkellä. Kipsi pitäisi poistaa tällä viikolla ja sairaslomaa on syysk. 20. päivään saakka. Itse en saanut mitään kipsijalalle tarkoitettuja ohjeita, mutta olen yrittänyt liikuttaa (laihtunutta) nilkkaa ja varpaita niin paljon kuin mahdollista.


      • jemppis
        taju kirjoitti:

        Minkälaisia jumppaohjeita sait? Minulla on nyt n. 6 viikkoa kolmen nilkkaluun murtumasta ja leikkauksesta. Nilkka on oiken tehokkaasti raudoitettu tällä hetkellä. Kipsi pitäisi poistaa tällä viikolla ja sairaslomaa on syysk. 20. päivään saakka. Itse en saanut mitään kipsijalalle tarkoitettuja ohjeita, mutta olen yrittänyt liikuttaa (laihtunutta) nilkkaa ja varpaita niin paljon kuin mahdollista.

        Jumppaohjeet ovat tarkoitettu reisilihaksille ja pakaralihaksille, ei niinkään nilkkaan/säärilihaksiin.

        Jumppaan kuuluu kolme eri liikettä. Ensimmäisessä ollaan selinmakuulla, nostetaan kipsijalkaa 30cm ylös ja lasketaan kymmeneen ja lasketaan alas. Näitä pitäisi tehdä 15-30krt x 3krt päivässä. Sama homma toiselle liikkeelle: istutaan tuolilla, nostetaan kipsijalkaa ylös tuolista vaakatasoon ja lasketaan kymmeneen ja lasketaan hitaasti alas. Nämä molemmat siis ovat reisilihasharjoituksia.

        Kolmas liike on pakaralihastenvahvistukseen. Ollaan päinmakuulla ja koukistetaan polvi ja kohotetaan jalka siten, että reisi nousee alustalta.

        9.10 pitäisi saada kipsi pois, vähän huolettaa, että koska sitä pääsee töihin, tarjoilija olen. Nilkka on niin pahasti murtunut, ettei koko kuuden viikon kipsiajan aikana saa varata ollenkaan kipsijalalle. Vasta kipsin poiston jälkeen voi kokeilla _ehkä_ puolipainovarausta.

        Onneksi kipu on helpottanut vähän. Joskus alkaa kipuilemaan kun liikaa pitää alaspäin ja alkaa jalka turpoomaan.

        Kuinka nopeasti kipsin poiston jälkeen olette päässeet töihin?

        Tuossa on aika rumaa kuvaa nilkasta leikkauksen jälkeen http://irc-galleria.net/view.php?nick=Spontaani&image_id=65785884


    • jemppis

      Tänään olin kipsin vaihdossa ja sain suosiolla lisää laatuaikaa kipsin kanssa 2viikkoa, eli yhteensä 8 viikkoa. Kipsi pois siis 22.10. Murtuma myös kantaluussa ja todella vaikea murtuma, siinä syy. Meinaa pää hajota vaikka takana on vasta reilu 2 viikkoa...

      • kehräsmurtuma

        Jaksamista vaan kovasti kipsin ja kipeän jalan kanssa elämiseen. Oma kokemus on tuoreessa muistissa, mulla murtuma oli tosin hyväasentoinen kehräksen murtuma. Kipsi oli 6 viikkoa ja olen nyt ollut ilman viikon verran. Jalka on turvoksissa polvesta alaspäin ja nilkka jäykkä kipsin jäljiltä ja kävely kivulloista. Kovasti haluttaisi jalkaa kuntouttaa, mutta jos kivun rajoissa vaan tekisi niin ei voisi oikein tehdä mitään. Olen kuitenkin kävellyt pieniä matkoja ja käynyt vähän kokeilemassa pyörällä ajoakin ja taivutellut nilkkaniveltä sen minkä kärsii. Muiden kokemusten perusteella en odota ihan pikaista helpotusta kipuihin ja turvotukseen, joten kärsivällisyyttähän jalan kuntoon saaminen vaatii vielä minultakin.


      • jalkavamma
        kehräsmurtuma kirjoitti:

        Jaksamista vaan kovasti kipsin ja kipeän jalan kanssa elämiseen. Oma kokemus on tuoreessa muistissa, mulla murtuma oli tosin hyväasentoinen kehräksen murtuma. Kipsi oli 6 viikkoa ja olen nyt ollut ilman viikon verran. Jalka on turvoksissa polvesta alaspäin ja nilkka jäykkä kipsin jäljiltä ja kävely kivulloista. Kovasti haluttaisi jalkaa kuntouttaa, mutta jos kivun rajoissa vaan tekisi niin ei voisi oikein tehdä mitään. Olen kuitenkin kävellyt pieniä matkoja ja käynyt vähän kokeilemassa pyörällä ajoakin ja taivutellut nilkkaniveltä sen minkä kärsii. Muiden kokemusten perusteella en odota ihan pikaista helpotusta kipuihin ja turvotukseen, joten kärsivällisyyttähän jalan kuntoon saaminen vaatii vielä minultakin.

        Mun jalkaterän ykkösluu on ollu nyt kaks kuukautta murtuneena, eikä parannusta vieläkään näy. Ekaks se oli kipsis, mut sit sain sen pois, vaikkei murtuma vielkään ole luutunut. Odottaminen on tuskallista, mut pää asia on et joku päivä taas kävelee (:


    • kipsikoipi

      Olet saanut päivämäärästä päätellen kipsin jo nyt pois. Itselläni on koko jalka paketissa. Kaksi viikkoa sitten olin katolla rännikouruja puhdistamassa, kun yhtäkkiä luiskahdin alas liukkaalta katolta. Ihme kyllä pääni ei osunut maahan. Ambulanssi soitettiin, ja tuota pikaa olinkin sairaalassa. Lääkäri asetti luut paikoilleen ja jalka kipsattiin. Kyllä se putoaminen muuten sattui! Nyt minulla on jalassa kipsi, joka peittää koko murtuneen koiven. Lääkäri sanoi, että jalastani oli murtunut nilkka-, sääri-, pohje- ja reisiluu. Kyllä on mahdotonta kävellä nyt!

      • Jo 5.5v taistellut

        Itselläni murtui sääri-,pohje- sekä reisiluu 12.10.2007 ja sain vaikeat vammat tuolloin auto-onnettomuudessa. Vielä tänä päivänäkään oikea jalkani ei ole kunnossa, juuri kun sain toivoa kävelemisen aloittamiseen (koko paino varaus luvalla) se tietenkin sitten katkesikin 2 päivää tuon luvan saatuani elikkäs tuossa 22.05.-2013 ja nyt 6vko:a sairaalasta pois päästyäni jalkani kuvattiin 2.7 enkä saanut tuolloinkaan ollenkaan painovaraus lupaa edes raajanpainon vertaa. Nyt odotan seuraavat 6vko:a seuraavaan kontrolliin jolloin asiaa taas katsotaan uudelleen (toivottavasti seur. Kontrolli reissulla ei sattuisi olemaan nuori peruslääkäri kirran polilla.)


    • SÖÖ

      no mulla meni vaa sääri, mulla menee yhteensä 16vks et pääsee juoksee ja normaaliks..

    • mamacass

      58 vuotias, pohjeluu poikki, kipsissä 6 viikkoa,
      ensin 2 vkkoa täysin varaamatta jalkaan, sitten 2 vkkoa
      puolivaraus ja viimeiset 2 vkkoa täysvaraus.
      Varsinaisia jumppa tai muita ohjeita en saanut, kipua ei ole ollenkaan.
      Nilka kuulemma murtui " siististi", 2 viikon jälkeen ei luutunut - kestää kai kauemmin kun on vanhempi?
      Jatko pelottaa, asun ja elän yksin että pärjäänkö?

      • kipsitassu

        Mulla meni toukokuun alussa sekä sääri että pohjeluu poikki..alustava tuomio oli että kymmenen viikkoa kipsissä. Mä sain jo ensimmäisinä päivinä sairaalassa jumppaohjeet fysioterapeutilta, oli samojakin mitä täällä jo aiemmin olikin mainittu..


      • Puolestaan
        kipsitassu kirjoitti:

        Mulla meni toukokuun alussa sekä sääri että pohjeluu poikki..alustava tuomio oli että kymmenen viikkoa kipsissä. Mä sain jo ensimmäisinä päivinä sairaalassa jumppaohjeet fysioterapeutilta, oli samojakin mitä täällä jo aiemmin olikin mainittu..

        Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)


      • Talent
        Puolestaan kirjoitti:

        Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)

        Mulla meni viikko sitten sunnuntaina pohjeluu poikki, nilkka vääntyi ja nivelsiteet irtosi kokonaan, jonka takia sain neljä ruuvia nilkkaan.

        Kipsi ainakin 6vk, tikkienpoisto 2vk päästä.
        Akilesjänne niin kipeä etten pysty tekemään jumppaohjeita varpailla ollenkaan. Täytyy soitella terv.kesk. että ottavat vielä magneettikuvat, jotta varmistuu että jänne on ok.
        Muuten samat jumppa/hoito-ohjeet kuin muillakin.


      • oona 70

        Moi,

        Täällä myös yksinäinen tyttönen.
        Itselläni meni akillesjänne poikki toukokuussa. Kipsiä kahdeksan viikkoa, stepperiä sen jälkeen kolme viikkoa. Vihdoin kun sen sain pois, toisella viikolla mökkimaastossa katkesi sama jänne uudelleen. Siitä korjausleikkaukseen ja kipsi täälä kertaa 12 viikkoa eli n 3 kk! - eli varmaan jouluun saakka olen kipsissä. Kivaa.
        Sen jälkeisestä ajasta ei mitään tietoa, lihakset jalasta tietty kaikki ´menneet. Jotkut kannustavat sanovat että ilman keppejä en enään kunnolla kävele koskaan!. Ikää 38 v. Hyvää loppuelämää siis. Kuitenkin tässä on ollut hyvää aikaa harjoitella ja len tullut siihen tulokseen, että en mokomaa rimpula jalkaa tarvitsekkaan. Kepeillä kävely sujuu kuin tanssi ja alan itseasiassa olla jo suht. kiintynyt niihin. Sanomani siis on: Yksi jalka kun toimii, sillä pärjää. Itselläni on käytössä sekä kainalo- että kyynärsauvat, tilanteen mukaan molemmissa on etunsa. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
        Oona 70


      • appia
        Puolestaan kirjoitti:

        Meni nilkka. Viikko sitten mursin nilkan ja nyt vietetään kesää jalka kipsissä. Miten sait jalan noin pahaan kuntoon? Mulla pahinta on että jalka on ensimmäiset 2 viikkoa kipsisaappassa, mikä painaa ihan tajuttomasti ja on todella paksu. Jalalle ei saa astua yhtään. Oliko sulla samanlainen? No onmeksi on kesä ja voi mennä shortseissa, vaikka "hieno" kipsikenkä vähän haittaakin lookia:)

        miten mursit nilkan


    • kipsikoipi

      Minulla murtui jalka pyörälläkaatumisen seurauksena kesäkuun alussa. Kipsi otetaan pois syyskuun puolessavälissä, sillä jalastani murtui kolme varvasta, sääriluu kolmesta kohtaa ja reisi. Kävely ei onnistu ja pitkän kipsin kanssa on hankalaa, joten käytän usein pyörätuolia. Mutta eiköhän se tästä...

    • amar

      Täällä meni melkein 2 kk sitten pohjeluu poikki kahdesta kohtaa ja mikä lie pienempi nilkan luu murtui samalla. Murtumat olivat hyvänlaatuisia, mutta pohjeluu piti kuitenkin leikata; laatta ruuvit jäivät muistoksi tästä ilahduttavasta kokemuksesta... Ensi tiistaina pitäisi kipsin lähteä pois ja koska se on avokipsi, niin tiedän jo suunnilleen mitä odottaa. Silti kovasti arveluttaa miten sitten kipsin poistoa seuraavana maanantaina jo onnistuu töihin meneminen, kumminkin fyysistä työtä teen. Saa nähdä mitä lääkärit sanovat, mikä määrä kipua on normaalia ja kai nyt saan juosta lyhyitä matkoja 2vko kipsin poistosta *virn* Aina sopii toivoa?

      Nyt viimeisen viikon olen käynyt joka päivä lenkillä ja klenkkaillut neljänteen kerrokseen rappusia edestakaisin. Ensimmäisinä päivinä lihakset olivat aivan naurettavassa jamassa, toivon mukaan vahvistuvat seuraavana viikkona vielä lisää ja pystyn sen 3-4 lyhyttä lenkkiä tekemään joka päivä. Ei muuten mutta kun koirat vaatii.

      • kdao

        yleensä jos on hyväasentoinen murtuma ni tarviiko leikata?


      • ;D
        kdao kirjoitti:

        yleensä jos on hyväasentoinen murtuma ni tarviiko leikata?

        Mulla murtu 3 keskimmäistä varvasta ja jalkapöytä :(. Taussissa otettiin ct-kuvaus ja kipsattiin sitten jalkapöytä.


      • kauan sä
        ;D kirjoitti:

        Mulla murtu 3 keskimmäistä varvasta ja jalkapöytä :(. Taussissa otettiin ct-kuvaus ja kipsattiin sitten jalkapöytä.

        joudut liikkumaan kepeillä ja kuinka kauan jalka kipsissä,,? olen kuullut että jalkapöydän murtumat on aika pahoja..itselläni murtui joskus polvilumpio,kepeillä liikuin 2kk jalka kipsissä.. tsemppiä sinulle..:) voit myös meilata:hatsa64@gmail.com


      • Kobolttiklabbi
        kauan sä kirjoitti:

        joudut liikkumaan kepeillä ja kuinka kauan jalka kipsissä,,? olen kuullut että jalkapöydän murtumat on aika pahoja..itselläni murtui joskus polvilumpio,kepeillä liikuin 2kk jalka kipsissä.. tsemppiä sinulle..:) voit myös meilata:hatsa64@gmail.com

        Loukkaannuin Marraskuussa-08,meni sääriluu palasiksi,pohjeluu poikki,1 jänne poikki,lihakset myös vaurioituivat.Vasta heinäkuussa ensimmäiset askeleet ilman keppejä,kävely vaikeaa ja kivuliasta.Vammautuneen jalan lihakset pitää elvytellä pikkuhiljaa.Vaikka olen jumpannut alusta alkaen niin paljon kuin se on vammojen takia ollut mahdollista,on vielä paljon tekemistä,että pystyn kävelemään normaalisti.Voin sanoa että on ollut rankka kokemus,mutta eteenpäin mennään!


      • Extremer
        Kobolttiklabbi kirjoitti:

        Loukkaannuin Marraskuussa-08,meni sääriluu palasiksi,pohjeluu poikki,1 jänne poikki,lihakset myös vaurioituivat.Vasta heinäkuussa ensimmäiset askeleet ilman keppejä,kävely vaikeaa ja kivuliasta.Vammautuneen jalan lihakset pitää elvytellä pikkuhiljaa.Vaikka olen jumpannut alusta alkaen niin paljon kuin se on vammojen takia ollut mahdollista,on vielä paljon tekemistä,että pystyn kävelemään normaalisti.Voin sanoa että on ollut rankka kokemus,mutta eteenpäin mennään!

        Morjens kaikki vaivaiset!
        Kaikki lähimmäiset 40 v moittinu vaarallisia harrastuksiani; "Nyt lopetat ainaki ku o lapsiaki" , jne.
        Kaikki kenties vaarallisimmat on nimittäin kokeiltu, nuorempana motocrossia (lyhyestä harrastuksesta huolimatta ilmeisellä tuurilla selvisin ranteen venähdyksellä), hevosen selästä pudonnut kymmenkunta kertaa, jääkiekkoa, salibändyä, jalkapalloa, kevytveneen kaatanut samoin lukemattomia kertoja, tehnyt ns. vaarallisen työn lisällä 15 v töitä, jne. jne. Yhteissaldo: 1 venähtänyt ranne, muutama nilkan nyrjähdys, tikkisaldo: 0.

        JA nyt sitte liukastun kotona märällä lattialla ja katkaisen sääri ja pohjeluun useaan osaan nilkkaan asti.... Moni on kotia kuollu sopii paremmin kun hyvi...

        No, nyt on metallia jalas ja komia sarjatulella vedetty lävistys pitkin kinttua. Ihme kyl tytär ei o kateelline 30 hakasesta nahassa:=)

        Itse tapaturmaan. Kiitän erityisesti ambulanssiväkeä, nostan hattua vastedes kyseiselle ammattikunnalle. Samoin sairaalassa kaikki tekivät todellakin parhaansa resurssipulasta huolimatta (50h jonossa kun ei ollut hengenvaaraa) eikä kivuista tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Pulttauksen jälkeen nyt ollu 2 vkoa lasikuitukipsissä, yhteensä 6vkoa hipaisuvarauksella, sitten voi alkaa puolivaraukseen jos kaikki ok. Oon kyllä todella hyvilläni jos jotakuinki menee luvatusti, pystyy jalan muita lihaksiaki pitää kohtuu kunnossa vaikka toki oheneehan nuo kintut. Kaverilla kun aikanaan oli perinteinen kipsi niin hävis kyllä lihakset koko jalasta, toki vahvistuhan nekin vauhdilla takaisin. Aikalailla kivutonta ollut jo alusta asti, nukuttua sain hyvin ekat 1.5 vkoa panacode burana yhdistelmällä. Siirryttäessä pelkkään buranaan sillointällöin heräillyt aamuyöllä pieneen kolotukseen. Leikkaushaavan pistelyä ollut jonkin verran mutta haavat umpeutunu hyvi, pientä punotusta pienel alueel vaan. Kunnon kipsijöötiin (taitaa olla koko jalkaan jotain 15kg) verrattuna oikeestaan ainoo huono puoli on jalan "keveys" eli jalkaa olis suht helppo käyttää/horjahtaessa vahingossa astua/unohtaa et ei saa käyttää. Yhtenä yönä ilmeisesti kolotusta tullut kesken unien ja uneen tulikin sitten mukaan jalkaani järsivä kissa!:=) jota sitten aloin ravistelemaan kintusta, olipa mojova herätys..., olin nimittäin löysännyt lasikuitukipsiä yöksi kun yleensä nukun rauhallisesti! Vähän jännittää ylihuomenna röntgen että mahtaako olla luut paikallaan, vaikkei pysyvää särkyä eikä muuta lisäoiretta jalkaan tullutkaan.
        Tässä jalka pystyssä kirjottelen, t. väliaikainen jalkapuoli


      • Kipsijalka
        Extremer kirjoitti:

        Morjens kaikki vaivaiset!
        Kaikki lähimmäiset 40 v moittinu vaarallisia harrastuksiani; "Nyt lopetat ainaki ku o lapsiaki" , jne.
        Kaikki kenties vaarallisimmat on nimittäin kokeiltu, nuorempana motocrossia (lyhyestä harrastuksesta huolimatta ilmeisellä tuurilla selvisin ranteen venähdyksellä), hevosen selästä pudonnut kymmenkunta kertaa, jääkiekkoa, salibändyä, jalkapalloa, kevytveneen kaatanut samoin lukemattomia kertoja, tehnyt ns. vaarallisen työn lisällä 15 v töitä, jne. jne. Yhteissaldo: 1 venähtänyt ranne, muutama nilkan nyrjähdys, tikkisaldo: 0.

        JA nyt sitte liukastun kotona märällä lattialla ja katkaisen sääri ja pohjeluun useaan osaan nilkkaan asti.... Moni on kotia kuollu sopii paremmin kun hyvi...

        No, nyt on metallia jalas ja komia sarjatulella vedetty lävistys pitkin kinttua. Ihme kyl tytär ei o kateelline 30 hakasesta nahassa:=)

        Itse tapaturmaan. Kiitän erityisesti ambulanssiväkeä, nostan hattua vastedes kyseiselle ammattikunnalle. Samoin sairaalassa kaikki tekivät todellakin parhaansa resurssipulasta huolimatta (50h jonossa kun ei ollut hengenvaaraa) eikä kivuista tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Pulttauksen jälkeen nyt ollu 2 vkoa lasikuitukipsissä, yhteensä 6vkoa hipaisuvarauksella, sitten voi alkaa puolivaraukseen jos kaikki ok. Oon kyllä todella hyvilläni jos jotakuinki menee luvatusti, pystyy jalan muita lihaksiaki pitää kohtuu kunnossa vaikka toki oheneehan nuo kintut. Kaverilla kun aikanaan oli perinteinen kipsi niin hävis kyllä lihakset koko jalasta, toki vahvistuhan nekin vauhdilla takaisin. Aikalailla kivutonta ollut jo alusta asti, nukuttua sain hyvin ekat 1.5 vkoa panacode burana yhdistelmällä. Siirryttäessä pelkkään buranaan sillointällöin heräillyt aamuyöllä pieneen kolotukseen. Leikkaushaavan pistelyä ollut jonkin verran mutta haavat umpeutunu hyvi, pientä punotusta pienel alueel vaan. Kunnon kipsijöötiin (taitaa olla koko jalkaan jotain 15kg) verrattuna oikeestaan ainoo huono puoli on jalan "keveys" eli jalkaa olis suht helppo käyttää/horjahtaessa vahingossa astua/unohtaa et ei saa käyttää. Yhtenä yönä ilmeisesti kolotusta tullut kesken unien ja uneen tulikin sitten mukaan jalkaani järsivä kissa!:=) jota sitten aloin ravistelemaan kintusta, olipa mojova herätys..., olin nimittäin löysännyt lasikuitukipsiä yöksi kun yleensä nukun rauhallisesti! Vähän jännittää ylihuomenna röntgen että mahtaako olla luut paikallaan, vaikkei pysyvää särkyä eikä muuta lisäoiretta jalkaan tullutkaan.
        Tässä jalka pystyssä kirjottelen, t. väliaikainen jalkapuoli

        Minä myös harrastanut liikkuvia lajeja, mutta tapaturmat aina kotona tai töissä. No, nyt sitten onnistuin murtamaan jalkani kun joku valopää kaatoi penkin konsertissa. Jalka jäi penkin alle ja taipui.Huonosti laitetut penkit rinteessä eli myös järjestäjän vika. Ja oma vika kun istuin sellaiselle.


    • tytttttt

      Mulla meni nilkka 4 viikkoositten. Mut nyt kyselisin et onko miten huonoks nilkalle köpötellä ilman keppejä. Esim ruokaa tehdessä tai tupakalle mennessä en käytä keppejä tai sitten vain yhtä.

      Koko paino varaukseen sain luvan mutta voiko vaurioitua ilman keppejä?

    • IP

      Jalka meni tossa alkuvuodesta...pohjeluu poikki. Leikattii viikko onnettomuudenjälkee. 6 viikkoa paketissa ja nyt n. 11 viikko sattuneesta poistettiin just se pitkä ruuvi jalasta. Titaanilevy ja muut pikku ruuvit jäi jalkaa ( ne mitkä kiinni pohjeluussa). Se mikä oli läpi pohjeluun ja sääriluun välis otettii pois ja ei se oikeestaa sattunu ollenkaa. Pientä vihlontaa tuntu paikallispuudutuksen jälkee. Tuntu kun joku pistelis pienel piikil...mut ei oikeestaa mitää suurempaa...pikku juttu ku se lääkäri ruuvaili pois... ajelin ite sairaalasta kotia ja nyt 5 tuntia jutun jälkee tuntuu jalassa kun ois pikkusen satuttanu itteään...ei todellakaan mitää isoa.. pientä jomotusta. Käpöttelen normaalisti ja muuten OK...huomen heti töihin!! :) Et ei se kauheeta oo!!
      Kiitos Etelä-Karjalan (Lappeenrannassa) keskus-sairaalalle hyvästä hoidosta ja ei muuta ku eteen päin!!!

      • IP

        Sen ekan 4 viikon jälkee voi ihan huoletta kävellä niin paljo ku jaksaa....ite kävelin koiran kaa pienii lenkkei kipsin kaa...ja heti kipsin poiston jälkee painuin töihin seuraavan päivänä. Teen kuitenkin varasto töitä joten hyvin on jalan kaa menny..ontuminen kuuluu asiaan mut paranee vaan liikkumalla. Mulla leikattu jalka niinku tos ylemmäs lukee ja on metallia ja ruuveja. Se 2 viikkoa kipsin kaa liikkuminen todella auttaa kuntoutumisessa. EI muuta kuin jalka käyttöön ja kipsin poistoa odottelemaan! Ite oon käynyn nyt 1-2 kertaa viikos (5 viikkoa jo) uimassa...se auttaa järkyttävän paljo jalkaan ja sen liikkumiseen ku ei tuu liikaa rasitusta alussa :) T: Ei muuta kuin touhuamaan ni paranee!!


      • ukkeli vm 77.
        IP kirjoitti:

        Sen ekan 4 viikon jälkee voi ihan huoletta kävellä niin paljo ku jaksaa....ite kävelin koiran kaa pienii lenkkei kipsin kaa...ja heti kipsin poiston jälkee painuin töihin seuraavan päivänä. Teen kuitenkin varasto töitä joten hyvin on jalan kaa menny..ontuminen kuuluu asiaan mut paranee vaan liikkumalla. Mulla leikattu jalka niinku tos ylemmäs lukee ja on metallia ja ruuveja. Se 2 viikkoa kipsin kaa liikkuminen todella auttaa kuntoutumisessa. EI muuta kuin jalka käyttöön ja kipsin poistoa odottelemaan! Ite oon käynyn nyt 1-2 kertaa viikos (5 viikkoa jo) uimassa...se auttaa järkyttävän paljo jalkaan ja sen liikkumiseen ku ei tuu liikaa rasitusta alussa :) T: Ei muuta kuin touhuamaan ni paranee!!

        "Tuossa on aika rumaa kuvaa nilkasta leikkauksen jälkeen http://irc-galleria.net/view.php?nick=Spontaani&image_id=65785884"


        Samoja kokemuksia minullakin. 6 viikossa parani, ruuvit tallella eikä tarvitse poistaa elleivät tule ulos.
        Nilkkasi sisäisestä kauneudesta en menisi kehumaan, mutta noin muuten kuviesi katsellen tuli mieleen että niitä olisi kiva nähdä enemmänkin, kröhöm.


      • jorm6966

        Minkä takia sulta poistettiin se pitkä ruuvi?? Itellä viikko sitte meni pohjeluu ja nyt oon kotiutunu 2pvä leikkauksen jälkeen.


      • rossi46
        jorm6966 kirjoitti:

        Minkä takia sulta poistettiin se pitkä ruuvi?? Itellä viikko sitte meni pohjeluu ja nyt oon kotiutunu 2pvä leikkauksen jälkeen.

        itselläni meni vasen sääriluu poikki kolmesta kohtaa(avomurtuma) mp-onnettomuus.aikaa kulunnu noin 8kk eikä kävely ole lähelläkään normaalia.toipuminen vie 1-2vuotta joten hermoja koetellaan aikas kovasti,mutta alkaa jo tottumaan että aikaa se vie jne


      • Lisawa
        rossi46 kirjoitti:

        itselläni meni vasen sääriluu poikki kolmesta kohtaa(avomurtuma) mp-onnettomuus.aikaa kulunnu noin 8kk eikä kävely ole lähelläkään normaalia.toipuminen vie 1-2vuotta joten hermoja koetellaan aikas kovasti,mutta alkaa jo tottumaan että aikaa se vie jne

        Löysin tämän viestiketjun, mutta saapa nähdä kirjotteleeko tänne enään kukaan..

        Tässä oma tarinani nilkkamurtumasta: baarista ylitin tien taxitolpalle, jalassa saappaat joissa korkoa ehkä 4-5cm. Liukastuin ja jalkani ilm, vääntyi alle. Tuloksena se, että en päässyt itse maasta ylös vaan 'hiissasin" itseni tien reunaan ja portaille istumaan. Seuraavana päivänä päivystykseen RTG-kuviin ja tuloksena siisti nilkkamurtuma. Hoitona saapaskipsi ja saikkua 3vkoa.

        Kipeenä jalka ei edes ole ollut, enemmänki tympäsee kun joutuu turvautumaan muiden apuun ja neljän seinän sisällä oleminen,turhautuminen,mökkihöperöityminen... Mutta eniten kait murehdin töiden jatkoja... sairauslomani nimittäin kestää juuri siihen pvään saakka, johon työsopimustani on jäljellä. Ja soittelin esimiehelle, ei kirjoiteta uutta työsopimusta :( Olen ollut kyseisessä työpaikassa yhteensä 2vuotta sijaisena (eli kaikki juhlapyhät, kesälomat töissä...edessä olisi ollut pitkästä aikaa itselle OIKEA kesäloma..mutta minkäs teet) Mutta, saa olla onnellinen,että tästä voi parantua...ei ole niin vakavasta asiasta kyse. Välistä ottaa vaan aika kovaa pannuun tää keppien kans heiluminen....
        Ylihuomenna olisi kontrolliaika kirurgille, saapa nähä mikä on tuomio... toiv.mahd. nopeesti eroon tästä kipsistä ja pääsis ulkoilemaan normaalisti ja touhuamaan...

        Joten, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista, parantumisesta yms.. :)


      • keppikerjäläinen
        Lisawa kirjoitti:

        Löysin tämän viestiketjun, mutta saapa nähdä kirjotteleeko tänne enään kukaan..

        Tässä oma tarinani nilkkamurtumasta: baarista ylitin tien taxitolpalle, jalassa saappaat joissa korkoa ehkä 4-5cm. Liukastuin ja jalkani ilm, vääntyi alle. Tuloksena se, että en päässyt itse maasta ylös vaan 'hiissasin" itseni tien reunaan ja portaille istumaan. Seuraavana päivänä päivystykseen RTG-kuviin ja tuloksena siisti nilkkamurtuma. Hoitona saapaskipsi ja saikkua 3vkoa.

        Kipeenä jalka ei edes ole ollut, enemmänki tympäsee kun joutuu turvautumaan muiden apuun ja neljän seinän sisällä oleminen,turhautuminen,mökkihöperöityminen... Mutta eniten kait murehdin töiden jatkoja... sairauslomani nimittäin kestää juuri siihen pvään saakka, johon työsopimustani on jäljellä. Ja soittelin esimiehelle, ei kirjoiteta uutta työsopimusta :( Olen ollut kyseisessä työpaikassa yhteensä 2vuotta sijaisena (eli kaikki juhlapyhät, kesälomat töissä...edessä olisi ollut pitkästä aikaa itselle OIKEA kesäloma..mutta minkäs teet) Mutta, saa olla onnellinen,että tästä voi parantua...ei ole niin vakavasta asiasta kyse. Välistä ottaa vaan aika kovaa pannuun tää keppien kans heiluminen....
        Ylihuomenna olisi kontrolliaika kirurgille, saapa nähä mikä on tuomio... toiv.mahd. nopeesti eroon tästä kipsistä ja pääsis ulkoilemaan normaalisti ja touhuamaan...

        Joten, olisi kiva kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista, parantumisesta yms.. :)

        Kaaduin pahasti, jonka seurauksena murtui vasemman jalan nilkka ja polvesta reisiluun pää.Tämä tapahtui 14.11.10 ja siitä asti on ollut pitkä kipsi, joka puolessa välissä, eli 3 vk vaihdettiin ja kuvattiin,nyt pitäisi mennä kipsin poistoon 29.12.10 toivottavasti on kaikki ok, kun otetaan röngen.Nilkka leikattiin ja laitettiin levy ja ruuveja, ne jäävät jalkaan mutta pitkä ruuvi poistetaan 19.1.11.En voi muuta sanoa, kuin että aika oli alaussa tosi raskasta ja hankalaa sillä ikänikin on jo 65v liikkuminen tapahtui pyörätuolissa ensimmäiset 4 viikkoa, kun en saanut varata ,ja rollaattorila puolivarauksen ajan.Nyt pystyn kävelemään ilman tukea vähäsen,mutta odotan mitä lääkäri määrää jatkossa,veikkaan,että tää on pitkä prosessi ennenkuin jalka on täysin kunnossa,mikäli tulee kuntoon täysin? toivottavasti kuitenkin silleen,että pystyisin autoa ajamaan..


      • Lisawa
        keppikerjäläinen kirjoitti:

        Kaaduin pahasti, jonka seurauksena murtui vasemman jalan nilkka ja polvesta reisiluun pää.Tämä tapahtui 14.11.10 ja siitä asti on ollut pitkä kipsi, joka puolessa välissä, eli 3 vk vaihdettiin ja kuvattiin,nyt pitäisi mennä kipsin poistoon 29.12.10 toivottavasti on kaikki ok, kun otetaan röngen.Nilkka leikattiin ja laitettiin levy ja ruuveja, ne jäävät jalkaan mutta pitkä ruuvi poistetaan 19.1.11.En voi muuta sanoa, kuin että aika oli alaussa tosi raskasta ja hankalaa sillä ikänikin on jo 65v liikkuminen tapahtui pyörätuolissa ensimmäiset 4 viikkoa, kun en saanut varata ,ja rollaattorila puolivarauksen ajan.Nyt pystyn kävelemään ilman tukea vähäsen,mutta odotan mitä lääkäri määrää jatkossa,veikkaan,että tää on pitkä prosessi ennenkuin jalka on täysin kunnossa,mikäli tulee kuntoon täysin? toivottavasti kuitenkin silleen,että pystyisin autoa ajamaan..

        Nyt on taas kontrollissa käyty... Ortopedi oli sitä mieltä että hyvin on kaikenkaikkiaan alkanut parantumaan, mutta kipsi on vielä jalassa ainakin sen 3viikkoa...huoh. Eli yhteensä 6vkoa. Jotenkin hölmöydessäni luulin pääseväni viikon vähemmällä ;) (näin alkuunsa ortopedikin tuumasi)
        Sain luvan puolivaraukseen..tämä jäi hieman epäselväksi mitä tarkoittaa??

        Odotan jo innolla että pääsisin takaisin töihin, mutta järkikin sen sanoo että vaikka kipsi poistetaan 24.1 en ole työkunnossa vielä aikoihin... En ole tottunut olemaan tekemättä mitään, tuntuu turhauttavalta olla vaan.. Pääkoppa tässä varmaan eniten kovilla on... Mutta, pitää muistaa että asia on pieni verrattuna monien muiden ongelmiin ja sairauksiin.

        Mutta kaikille kanssa ihmisille, oikein hyvää parantumista ja kuntoutumista sekä hyvää alkavaa vuotta 2011! Pitkää pinnaa! :)


      • female 45 v
        Lisawa kirjoitti:

        Nyt on taas kontrollissa käyty... Ortopedi oli sitä mieltä että hyvin on kaikenkaikkiaan alkanut parantumaan, mutta kipsi on vielä jalassa ainakin sen 3viikkoa...huoh. Eli yhteensä 6vkoa. Jotenkin hölmöydessäni luulin pääseväni viikon vähemmällä ;) (näin alkuunsa ortopedikin tuumasi)
        Sain luvan puolivaraukseen..tämä jäi hieman epäselväksi mitä tarkoittaa??

        Odotan jo innolla että pääsisin takaisin töihin, mutta järkikin sen sanoo että vaikka kipsi poistetaan 24.1 en ole työkunnossa vielä aikoihin... En ole tottunut olemaan tekemättä mitään, tuntuu turhauttavalta olla vaan.. Pääkoppa tässä varmaan eniten kovilla on... Mutta, pitää muistaa että asia on pieni verrattuna monien muiden ongelmiin ja sairauksiin.

        Mutta kaikille kanssa ihmisille, oikein hyvää parantumista ja kuntoutumista sekä hyvää alkavaa vuotta 2011! Pitkää pinnaa! :)

        tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
        Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

        24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...


      • gintzika
        female 45 v kirjoitti:

        tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
        Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

        24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...

        Itseltäni murtui nämä kohdat n vuosi sitten vasemmasta jalasta,kun kaaduin jäisellä maalla ja siitä sitten ambulanssi vei töölön sairaaalaan jossa sitten vasenjalka leikattiin ja lyötiin ydinnaula ja ruuvit paikalleen. Leikkaus ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti, vaan se pitkittyi 5 tunnin mittaiseksi ja tästä seurasi TERVEEN oikeanjalkani aitiopaine syndrooma( koska leikkaussalin väki oli unohtanut liikutella oikeaa jalkaa leikkauksen aikana, niin veri ei enää kiertänyt siinä) niimpä täysin terveen oikean jalkani pohje avattiin molemmin puolin kuolion vaarassa. Leikkaamosta heräsin kaksi jalkaa paketissa. Tämän jälkeen vietin töölön sairaalasssa kolme viikkoa vasen jalka pultattuna(murtunut jalka) ja oikea terve jalka lihakset auki paketin sisässä. 3:en vkon jälkeen "terveen" jalan iho suljettiin. Koko hommasta saatiin aikaa 103 tikkiä. Tästä hoitovirheestä ja n 2vkon ylimääräisestä sairaalassa makaamisesta ja ylimääräisestä leikkauksesta, ja kuukausien kivusta sain Potilasvahinkolautakunnalta korvaukseksi 500e. Kylläpä helpotti... KIitos TÖÖLÖN SAIRAALA! että jos meinaatte leikkaukseen mennä niin saattaa loppu peleissä lähteä mukana myös joku muukin ruumiin osa. se on tuurissaan tuolla miten käy.
        No mutta itse murtumasta seurasi n 4kk kepittelyä ja 6kk sairaslomaa. Ei ollut oikeastaan missään vaiheessa kovin kipeä ja nyt vuoden jälkeen pystyy tekemään jo kaiken normaalisti. 5kk treenattukkin jo lenkkeilyä, salia yms. eikä ole mennyt kipeäksi.
        Olkaa varovaisia liukkailla jäillä ja jääpiikit kengän pohjiin!


      • Orianas
        female 45 v kirjoitti:

        tervehdys, olipa hauskaa, että foorumi jatkui 2006 aloitetulla viestillä.
        Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille!

        24.11-10 järjestin itselleni ohjelmaa ja astuin portailla harha-askeleen, joka johti sitten tuohon otsikon mukaiseen murtumaan. Jalka leikattiin, levytettiin ja ruuvattiin. Nilkassa oli sirpalemurtuma, joka levytettiin ja kehräsenluu ruuvattiin kahdella ruuvilla. Kuusi (6) viikkoa oli kipsissä, jossa kolmannen viikon kohdalla kipsi vaihdettiin ja sain puolivarausluvan, siitä kahden viikon kuluttua sain varata täysillä kipsin kanssa. Särkylääkkeillä selvittiin ja kävely ilman sauvoja onnistui hyvin viimeisellä viikolla kipsin kanssa, mutta sitten alkoi uusi soundi kun kipsi poistettiin, orkesteri kontissa vaihtui varmasti johonkin karseaan hevimetallibändiin, koska mikään ei enää ollut kohdallaan. Luut oli kyllä hyvin luutuneet ja jalka lääkärin mukaan kävelykunnossa, mutta jossakin nuotit menee sekaisin kun kipu on välillä todella sietämätöntä. Joka askel on kuin joku puukkoa vääntäisi nilkassa. Nyt on melko mase olo. Mietin, että onkohan pakko hakea saikkua lisää ja maata lepuuttamassa jalkaa, tuska on välillä sitä luokkaa, että alan kohta itkua vääntämään, mieliala ja stressi paukkaavat reilusti miinuksia. Olenkohan odottanut liika paranemiselta ja liian nopeasti. Sen takia lähdin lukemaan tätäkin keskustelua, että saisin näkemystä, miten muut ovat jälkipyykistä selvinneet. Toki tiedän, että jalan kokonaan kuntoutuminen vie 1-2 vuotta ja voi ola, että jotakin jää loppuiäksikin, mutta, että näin kamalaa...

        Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

        Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.


      • Lisawa
        Orianas kirjoitti:

        Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

        Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.

        Heipsan!

        No niin, nyt on kipsi poistettu 24.1 ja hyvin oli luutunut.. tosin täydellinen luutuminen vie vielä n.2-3kk. Mutta oon mielettömän onnellinen!

        Tottakai jalan lihakset olivat surkastuneet, iho oli/on TODELLA kuiva ja jalka tuntui holtittomalta. Kuitenkin uskalsin jo ilman keppiä kävellä iltapvällä joten nakkasin kepin nurkkaan :) Lääkärisetä tuumasi, että rajumpaa urheilua tai toimintaa pitää välttää seuraavat pari kk... Mutta uinti,pyöräily tai vesijuoksu ovat hyviä kuntouttamiseen.

        Kohta on aika jalkahoitajalle ja illalla sitten saunaan! ..sitä onkin odotettu :)

        Ei muutakuin, kaikille tsemppiä ja malttia kuntoutumiseen , kyllä se siitä iloksi muuttuu! =)


      • female 45
        Lisawa kirjoitti:

        Heipsan!

        No niin, nyt on kipsi poistettu 24.1 ja hyvin oli luutunut.. tosin täydellinen luutuminen vie vielä n.2-3kk. Mutta oon mielettömän onnellinen!

        Tottakai jalan lihakset olivat surkastuneet, iho oli/on TODELLA kuiva ja jalka tuntui holtittomalta. Kuitenkin uskalsin jo ilman keppiä kävellä iltapvällä joten nakkasin kepin nurkkaan :) Lääkärisetä tuumasi, että rajumpaa urheilua tai toimintaa pitää välttää seuraavat pari kk... Mutta uinti,pyöräily tai vesijuoksu ovat hyviä kuntouttamiseen.

        Kohta on aika jalkahoitajalle ja illalla sitten saunaan! ..sitä onkin odotettu :)

        Ei muutakuin, kaikille tsemppiä ja malttia kuntoutumiseen , kyllä se siitä iloksi muuttuu! =)

        Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.


      • Orianas
        female 45 kirjoitti:

        Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.

        Jee, sain tänään kipsin pois. Nyt mennään vielä pari viikkoa keppien kanssa puolivarauksella. Nilkka on hiukan jäykkä, mutta siihen ei koske muutoin kuin jos painaa murtumakohtaa, jotta lihakset kerää voimia. Eli nähtävästi tapauskohtaista tuo kipu mistä on kirjoitettu. Jalka näytti vähän kanankoivelta kuuden viikon jälkeen. Oli myös mahtavaa pestä jalka vihdoin ja viimein heh... Hyvä juttu on se, että saan ilmasen fysioterapian puoleks vuodeks. En tiedä vielä monta kertaa sitä on, mutta hyvä päästä kuntouttamaan nilkkaa. Asun Norjassa, joten en tiedä onko Suomessa jalan jälkihoito ilmaista....Aurinkoista helmikuuta kaikille =)


      • mk49
        female 45 kirjoitti:

        Lisawa--> tuolla tavoin minäkin aloitin, heti kipsin poiston jälkeen muutama tunti kepeillä ja sitten kepit nurkkaan, mutta valitettavasti jouduin ottamaan "lusikan kauniiseen käteen" ja ottamaan kepit takaisin. Jalkaa alkoi kipsin poiston jälkeen kerätä kudoksiin nestettä ja nilkka turposi melkoisesti, särkyäkin alkoi tulla, varmaankin johtuen jalan enemmästä käytöstä. Viikon sitä kestin hammasta purren ja sitten kipu äityi niin pahaksi, että oli pakko hakeutua uudelleen lääkärille. Hän mittasi, että nilkka oli 6 cm paksumpi kuin toinen nilkka ja aivan kuuma. Sain lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan ultraääneen, jossa tarkastatettiin mahdollinen laskimo veritulppa. Onneksi sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sillä hetkellä päivystyksessä ollut leikkaava ortopedi antoi konsultaatio apua ja kertoili, että jalka voi kipsinpoiston jälkeen turvota ja olla sitä kaksikin viikkoa. Turvotus aiheutti myös leikkaushaavojen kiristymisen ja sitä myöten nahkakin oli kovilla. Sain reseptin tulehduskipulääkkeeseen ja nyt on ollut siedettävämpää. Turvotus on antanut hieman periksi ja uskallan taas/jo kulkea yhdellä kepillä, sekin on sitä varten kun ulkona on nyt "pääkallo" kelit, joten varmistan pystyssä pysymiseni. Kipua on toki vielä ja enemmän kun jalkaa käyttää niin se myös siitä muistuttaa. Toivoa on kuitenkin tunnellin päässä ja katseeni kohdistuukin nyt kesään, jotta silloin olisi jo mukavampaa. Hermoja tämä on välillä kyllä raastanut.

        Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.


      • female 45
        mk49 kirjoitti:

        Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.

        Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
        Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
        On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.


      • Jatha
        female 45 kirjoitti:

        Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
        Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
        On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.

        Täällähän on tutun kuuloisia tarinoita! Liukastuin työmatkalla 10.12.2010 ja nilkkaan tuli pirstaleinen trimalleolaarimurtuma. Jalka leikattiin Töölössä heti kaatumispäivänä ensimmäisen kerran ja muutama päivä myöhemmin lisättiin syndesmoosiruuvi. Makasin osastolla 8 päivää, jonka jälkeen sauvailu tuntui ylivoimaiselta voimainponnistukselta... Pari ensimmäistä viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen oli ihan tuskaa, mutta siitä pikku hiljaa arki alkoi luonnistumaan, kun käsi- ja hartiavoimat kasvoivat ja oma pää perhe tottui uuteen tilanteeseen. Syndesmoosiruuvi poistettiin helmikuussa, mutta jalassa on vielä jäljellä titaanilevy ja kymmenkunta ruuvia, jotka mahdollisesti poistetaan noin vuoden kuluttua.

        Alku oli todella hankala ja tilanne toivottoman tuntuinen, koska jalka oli mennyt niin pahasti rikki, kivut varsinkin aluksi kovat ja koko ajan pieni pelko siitä, että jalka ei enää tule kuntoon. Kipsin sain pois noin kuuden viikon jälkeen, mutta vielä kuukausi sitten syndesmoosiruuvin poiston yhteydessä otetussa röntgenkuvassa näkyi yksi viitisen senttiä pitkä, luutumaton murtumakohta. Sen jälkeen ei ole kuvia otettu, mutta koska kohtaa ei enää jomota, luulisin sen luutuneen. Seuraava kontrolli kirurgille on ensi viikolla ja sen jälkeen olen viisaampi.

        Kipsin poiston jälkeen käveleminen oli ankkamallia, kunnes aloitin fysioterapian 2,5 viikkoa sitten. Hyvän fysioterapeutin ja päivittäisen treenin ansiosta jalka on nyt todella hyvässä kunnossa lähtötilanteeseen nähden. Ontuminen loppui viime viikolla, kun fysioterapeutti antoi ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamiseen ja sain muutaman päivän harjoituksia tehtyä. Olen myös polkenut lähes päivittäin kuntopyörää 30-45 minuuttia (yksi lepopäivä viikossa) ja tehnyt 15 minuuttia nilkan venytyksiä. Tällä viikolla lupasin mennä vesijuoksemaan ja sain myös luvan mennä kokeilemaan murtsikkahiihtoa tasamaalla, hyvinvoidelluilla suksilla ja vain perinteisellä tyylillä. :-) Kunto on kohta parempi kuin vuosiin... Tällä hetkellä toipuminen näyttää todella lupaavalta ja mieli on korkealla. En olisi vielä joulu- tai tammikuussa tosiaankaan uskonut pääseväni tähän pisteeseen. Pikaista paranemista ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille!


      • Nilkuttaja...
        Jatha kirjoitti:

        Täällähän on tutun kuuloisia tarinoita! Liukastuin työmatkalla 10.12.2010 ja nilkkaan tuli pirstaleinen trimalleolaarimurtuma. Jalka leikattiin Töölössä heti kaatumispäivänä ensimmäisen kerran ja muutama päivä myöhemmin lisättiin syndesmoosiruuvi. Makasin osastolla 8 päivää, jonka jälkeen sauvailu tuntui ylivoimaiselta voimainponnistukselta... Pari ensimmäistä viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen oli ihan tuskaa, mutta siitä pikku hiljaa arki alkoi luonnistumaan, kun käsi- ja hartiavoimat kasvoivat ja oma pää perhe tottui uuteen tilanteeseen. Syndesmoosiruuvi poistettiin helmikuussa, mutta jalassa on vielä jäljellä titaanilevy ja kymmenkunta ruuvia, jotka mahdollisesti poistetaan noin vuoden kuluttua.

        Alku oli todella hankala ja tilanne toivottoman tuntuinen, koska jalka oli mennyt niin pahasti rikki, kivut varsinkin aluksi kovat ja koko ajan pieni pelko siitä, että jalka ei enää tule kuntoon. Kipsin sain pois noin kuuden viikon jälkeen, mutta vielä kuukausi sitten syndesmoosiruuvin poiston yhteydessä otetussa röntgenkuvassa näkyi yksi viitisen senttiä pitkä, luutumaton murtumakohta. Sen jälkeen ei ole kuvia otettu, mutta koska kohtaa ei enää jomota, luulisin sen luutuneen. Seuraava kontrolli kirurgille on ensi viikolla ja sen jälkeen olen viisaampi.

        Kipsin poiston jälkeen käveleminen oli ankkamallia, kunnes aloitin fysioterapian 2,5 viikkoa sitten. Hyvän fysioterapeutin ja päivittäisen treenin ansiosta jalka on nyt todella hyvässä kunnossa lähtötilanteeseen nähden. Ontuminen loppui viime viikolla, kun fysioterapeutti antoi ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamiseen ja sain muutaman päivän harjoituksia tehtyä. Olen myös polkenut lähes päivittäin kuntopyörää 30-45 minuuttia (yksi lepopäivä viikossa) ja tehnyt 15 minuuttia nilkan venytyksiä. Tällä viikolla lupasin mennä vesijuoksemaan ja sain myös luvan mennä kokeilemaan murtsikkahiihtoa tasamaalla, hyvinvoidelluilla suksilla ja vain perinteisellä tyylillä. :-) Kunto on kohta parempi kuin vuosiin... Tällä hetkellä toipuminen näyttää todella lupaavalta ja mieli on korkealla. En olisi vielä joulu- tai tammikuussa tosiaankaan uskonut pääseväni tähän pisteeseen. Pikaista paranemista ja tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

        Täällä onnutaan yhä ja kipsin poistosta on kohta kolme viikkoa. Haluaisitko jakaa fysioterapeutin ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamisesta? :)


      • Jatha
        Nilkuttaja... kirjoitti:

        Täällä onnutaan yhä ja kipsin poistosta on kohta kolme viikkoa. Haluaisitko jakaa fysioterapeutin ohjeet jalkapohjan ja varpaiden lihasten vahvistamisesta? :)

        Minulle määrättiin vähintään viisi minuuttia päivässä liikettä, jossa vuoron perään nostan isovarvasta (siten, että muut varpaat pysyvät maassa) ja sitten neljää muuta varvasta (siten, että isovarvas pysyy maassa ja jalka muuten mahdollisimman liikkumatta). Lisäksi viisi minuuttia siirtelen varpaiden avulla jotain esinettä (sukkaa tms.) lattialla paikasta toiseen samalla kun istun sohvalla ja tuijotan telkkaria. Nämä harjoitukset osaltaan auttoivat poistamaan kävelystä virheen: nostin aina varpaat ylös siinä vaiheessa, kun paino olisi pitänyt mennä varpaille, jolloin kävely ei ollut rullaavaa. Nyt kävely on aika lailla normaalin näköistä. Lähtisi nyt vielä äkkiä loputkin lumet ja jäät maasta, niin uskaltaisi paremmin liikkua!


      • mk49
        female 45 kirjoitti:

        Hyvä MK49, toivottavasti jalkasi on jo menossa parempaan suuntaan. Samat neuvot sain kun sinäkin kipsinpoistossa, mutta harakoille meni heidän neuvonsa.
        Kävelen virheasennossa edelleen ja kipu on jokapäiväinen, edelleen. Sinnikäs kun olen, niin päätin, etten jätä tätä asiaa näin. Työterveydestä sain fysiatrian konsultaatio ajan ja se riitti hänelle kun jo näki minun kävelevän käytävä pitkin. Hän sanoi, etten voi jatkaa tuolla tavalla, jalassa on selvä virheasento, mutta onneksi kuitenkin luutuminen on mennyt oikein. Virheasento johtuu kivusta, oma mieleni yrittää kääntää jalkaa siten, että kipua olisi mahdollisimman vähän ja sen takia olen tavallaan opetellut väärän kävelytyylin. Fysiatrin mukaan kivun hoito on tärkeää jo senkin takia, ettei opettele tekemään asioita väärin. Sain arsenaalin reseptejä ja käskyn hakeutua fysioterapeutille, joka on erikoistunut alaraajoihin. Ok, en syö niitä kaikkia lääkkeitä, joita hän määräsi, mutta ymmärsin kyllä pointin, ettei kipua tule kärsiä mielen takia ja hermojen väärän signaalin takia, joten otan nyt kipulääkettä maltillisesti. Sain myös reseptin luuta vahvistavaan nenäsumutteeseen ja käskyn ottaa D-vitamiinia ja magnesiumia melko suurehkot annokset. Olen jo kerran käynyt fysioterapeutilla ja hän sanoi, että on todella väärin kun nykyisin annetaan lääkäristä ohjeet, että "kävele vain", se ei riitä, mutta sillä saadaan säästöä, niinkuin ymmärrätte, tätä tämä maailma nykyisin on. Ellei itse taistele hoitonsa puolesta niin kukaan ei sitä tule tarjoamaan. Joka tapauksessa, fysikaalisessa saatiin jo näkyviä tuloksia aikaiseksi heti ekasta käynnistä lähtien ja uskon, että tulevat käynnit auttavat minua 100 %. Jalka tuntui aivan erilaiselta ja jalan asentokin oli heti jo hieman muuttunut. Itsekseni en olisi sitä saanut, koska polvi ja lonkka olivat eri suuntaan kuin varpaat jos asetin jalan "mukamas" suoraan eteenpäin. Manipulaatiota tarvitaan. Ei se halpaa ja ilmaista ole, mutta minulla on vielä monta kymmentä elin vuotta edessä ja haluan jalkani kuntoon.
        On myös kurja huomata, että ei ole olemassamissään sellaista palstaa, mistä saisi ajantasaista tietoa vastaavista tapauksista. Olisin halunut tehdä monta kysymystä lääkärille, mutta tohtori.fi joka vastaus maksaa melkoisesti ja vastaus ei todennäköisesti synnytä muuta kuinlisä kysymyksiä. Siksi haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon omasta kokemuksestani, jos vaikka joku saisi edes hiukan kokemuksen tuomaa varmuutta oman jalkansa kanssa.

        Female45, kiitos kirjoituksestasi sillä se opasti minut oikeaan paikkaan. Sain myös konsultaation työfysioterapeutilta. Olin tuolla omalla pienellä kuntoutusohjelmalla saanut jo melko hyvin nilkan liikerataa laajentumaan. Mutta fysioterapeutilta sain kunnolliset ohjeet, miten nilkkaa tulee harjoittaa ja varsinkin jalkapöydän lihaksia. Minulla on seitsemän erilaista harjoitusta, joita teen päivittäin.
        Parempaan suuntaan ollaan menossa vaikkakin kivuliasta tämä elämä vielä on ja sairaslomalla vielä olen. Paraneminen on yksilöllistä ja minullekin sanottiin, että kärsivällisyyttä vielä tarvitaan, mutta nilkka saadaan kuntoon. En odotakaan, että jalasta tulisi yhdessä hetkessä täysin kivuton. Olisin iloinen, jos saisin sen pian sellaiseen kuntoon, että voisin astua ilman suurempaa kipua.
        Summa summarum: kipsin poiston jälkeen jalka ei parane pelkällä kävelyllä. Jos joku tätä lukeva on saanut tällaiset ohjeet, niin neuvoisin ottamaan yhteyttä hoitavaan tahoon tai omaan työterveysasemaan/terveyskeskukseen. Jokaisella on oikeus saada asianmukaiset kuntotusohjeet. Jollei niitä lopputarkastuksen yhteydessä anneta, niin vaadi niitä.


      • Katja Kääriä
        Orianas kirjoitti:

        Joo hyvää uutta vuotta 2011 kaikille =)

        Itsellä murtui nilkka (ei tarvinnu leikkausta) 30.12.2010 ja vielä ois siis kolme viikkoa jäljellä. Aika erilaisia hoito-ohjeita lääkärit antaa, mutta kaiketikin jokainen murtuma on niin erilainen...Itse en saa varata murtumajalalla ollenkaan, mutta viimeset kaks viikkoa voi jo mennä puolivarauksella. Eli en saa laittaa täyttä painoa ollenkaan niin kauan kuin kipsi on. Nilkkaan ei satu ja huimaukset kylmän hien kanssa ovat onneksi loppuneet myös. Kovasti yritän elää "normaalia" elämää eli laittaa ruokaa, pesta pyykkiä ja siivota. Imuroimaan en kykene vielä yhdellä jalalla =D Yritän pikkuhiljaa myös treenata liikkumista ja pompin neljännestä kerroksesta alas portaita pitkin postin joka päivä. Ulos en ole vielä uskaltanut mennä sillä kerrostalon sisäpiha on peilikirkas ja hiekoittamatta. Jalkakäytäviäkään ei oo hiekotettu. Aika paljon tulee sohvalla maattua, harmittaa ko ei pääse salille...Kipsin jälkeinen elämä mietityttää ko moni on kirjottanu ettei kärsi kävellä kunnolla. Toivottavasti toi kipu on tapauskohtasta.

        Miten toi sun nilkka murtu?harmin paikka mulla kävi taas silleen et nivelsiteet meni poikki pelatessa.


      • Anonyymi
        mk49 kirjoitti:

        Female45. Oli lohduttavaa lukea pari viestiäsi tällä palstalla, ajatuksesi tuntuvat niin kovin tutuilta. Itsellä meni nilkka 12.1. (lateraalimalleolin murtuna), nilkka leikattiin ja viime keskiviikkona sain kipsin pois kuuden viikon jälkeen. Odotukseni olivat myös korkealla, sillä viimeisellä viikolla kävelin täyspainolla ja eipä ollut pahemmin kipua. Kipsin poiston jälkeen alkoi sitten tämä toinen kipukausi ja niinpä vain jouduin ottamaan kepit takaisin kaveriksi. Mitään muuta kuntoutusohjetta Jorvista en saanut muuta kuin että "kävele". No, sisätiloissa kävelen ilman keppejä sisulla, mutta ulos en uskalla mennä ilman tukikapuloita. Onneksi minulla on korkea kipukynnys ja Buranaa heitan naamariin ainoastaan yöksi. Kiputasoa tarkkailemalla pysyn myös kärryllä siitä, että mennäänkö paremapaan vai huonompaan suuntaan. Burana turruttaa kivun, joten siksi en sitä päivisin käytä. Olen luonut itselleni oman kuntoutusohjelman, kun sellaista ei saanut Jorvista. Ei tämä nilkka pelkällä kävelyllä tule kuntoon, kun kivun kanssa ei niin kummoisia kävelylenkkejä vielä tehdä. Eli venyttelen nilkkaa edestakaisin ylös ja alaspäin useita kertoja päivässä, hiukan puoliväkisinkin, jotta saisin liikeradan palautumaan mahdollisimman nopeasti. Samoin pyörittelen sitä molempiin suuntiin vaikka sattuukin. Töihin pitäisi mennä maaliskuun puolivälissä.

        Onko saunassa käynti hyväksi vai huono asia, kun nilkka murtui,?


    • Nilkuttaja...

      Terve kaikille!

      Täällä yksi kohtalotoveri. Liukastuin tammikuun alussa suoraan jalan päälle, tuloksena nilkan syndesmoosivamma ja pohjeluun pirstaleinen murtuma. Edellistä kirjoittajaa kompaten kirjoittelen nyt hieman tarkemmin omasta kokemuksesta - ajantasaista tietoa kun on erittäin vaikeaa löytää.

      Liukastumisen jälkeen sain ambulanssikyydin Töölön tapaturma-asemalle, missä jalka kuvattiin. Kuvauksessa huomattiin pohjeluun korkea murtuma ja nilkan syndesmoosin leviäminen.

      Havainnollistava kuva nilkan syndesmoosivammasta:
      http://skillbuilders.patientsites.com/media/img/165/ankle_syndesmosis_causes01.jpg

      Leikkurissa oli kuitenkin sen verran ruuhkaa, että jalka päätettiin kipsata (avattava lasikuitukipsi) seuraavaksi yöksi. Kipsauksen jälkeen taskuun Burana 800 Panacodia ja yöksi kotiin.

      Aamulla jatkoin Jorvin sairaalaan leikkausta odottamaan. Ensimmäisenä vaatteiden vaihto sairaalavaatteisiin, tippa käteen ja esilääkitys. Alle parin tunnin odotuksen jälkeen pääsin leikkuriin ja jalka leikattiin spinaalipuudutuksessa, jota voin lämpimästi suositella kaikille. Erittäin mukava kokemus kaikista kauhukertomuksista huolimatta. Puudutuksen laittaminen ei sattunut ollenkaan ja ainoa negatiivinen asia oli puudutteen aiheuttama palelu ja vapina, joka saatiin hetkessä kuriin lämpöpeittojen ja lääkityksen avulla.

      Leikkauksessa kirurgi teki nilkan ulkosivulle lyhyen viillon (vain 4 tikkiä), puristi pihdeillä nilkan kasaan, porasi pohjeluun ja sääriluun läpi reiän ja laittoi reikään ruuvin. Välillä jalasta otettiin kuva asennon tarkastamiseksi. Ruuvi estää nilkkaa "leviämästä" kun syndesmoosinivelsiteet ovat revähtäneet, jolloin nivelsiteet saavat toipua rauhassa. Pohjeluulle ei tehty mitään, sillä se ei kannattele paljoa ihmisen painosta ja sen paranemiseen riittää pelkkä kipsi.

      Havainnollistava kuva ruuvauksesta:
      http://doug-stern.com/blog/wp-content/uploads/2010/05/ankle_syndesmosis_surgery01-300x225.jpg

      Leikkauksen jälkeen olin muutamia tunteja tarkkailussa (torkkuen), josta jatkettiin yöksi vuodeosastolle. Jalassa ei ollut kipuja, joten en tippaan menevän kipulääkkeen ja veritulppia estävän "napapiikin" lisäksi tarvinnut muuta lääkitystä.

      Seuraavana aamuna jalka kuvattiin ja lääkäri varmisti jalan turvotuksen laskeneen (avolasta). Jalkaan laitettiin taas avattava lasikuitukipsi ja pääsinkin jo iltapäivästä kotiin.

      Seuraavat pari viikkoa menivät keppielämään totutellessa, pitäen jalkaa koholla aina kun mahdollista. Turvotus pysyikin hienosti kurissa ja jalka turposi ja kipuili lähinnä vain öisin, jolloin avattava kipsi osoittautui erittäin hyväksi. Pidin myös nukkuessa jalkaa koholla ison tyynyn päällä ja se auttoi kipuun ja turvotukseen. Pidempään koholla pidetyn jalan alaslaitto aiheutti aina ikävää puristavaa tunnetta ja kipua, kunnes veri oli kiertänyt hetken paremmin.

      Kahden viikon jälkeen jalka kuvattiin jälleen ja kipsi vaihdettiin uuteen samanlaiseen. Tässä vaiheessa turvotusta oli jo huomattavasti vähemmän eikä kipujakaan enää esiintynyt. Selvisinkin ihmeen kaupalla ensimmäiset viikot vain muutamalla Buranalla - tosin itselläni on melko korkea kipukynnys, mutta hyvä näin.

      Neljännellä viikolla sain luvan astua kaksi seuraavaa viikkoa puolipainolla. Jalkaa sai siis laittaa jo maahan ja liikuttaa askeleen mukana pitäen pääosan painosta silti kepeillä. Itse koin tämän hankalaksi kipsin ollessa jalkapohjasta hieman kaarella.

      Viimeisen kuudennen viikon sain astua jo täydellä painolla. Opettelin seisomaan kipsillä ja yritin keppien avustuksella ottaa pientä askelta. Jalassa tuntui pientä pakotusta, mutta ei suurempia kipuja.

      JATKUU...

      • Nilkuttaja...

        ...JATKUU

        Kuuden viikon jälkeen jalka kuvattiin ja kipsi poistettiin. Jatkoin tukevan nyöritettävän nilkkatuen kanssa. Aloin laittamaan painoa kaiken aikaa enemmän ja vajaassa viikossa jätin sisätiloissa toisen kepin pois. Alkuun jalkapöydässä tuntui askelia ottaessa pistelyä, mikä katosi nopeasti parin askeleen jälkeen. Nikka oli erittäin jäykkä eikä taipunut paria senttiä enempää.

        Kipsin poiston jälkeen aloitin myös fysioterapian. Fysioterapeutti palauttaa jalan liikerataa venyttämällä nilkkaa kohti ääriasentoja. Tasapainolauta on osoittautunut tässä hyväksi apuvälineeksi. Kivun sallimissa rajoissa voi nilkkaa venyttää. Viidennen kerran jälkeen nilkka jo taipui melkein ääriasentoihin, mutta jäykistyi taas hyvin nopeasti muutaman sentin liikerataan.

        Kaksi viikkoa ja neljä fysioterapiakertaa myöhemmin jalka taipui jo melko mukavasti mahdollistaen ontuvan kävelyn ilman keppejä. Kipuja ei tullut ja nilkka tuntui vetreytyvän. Tasapaino on silti yhä hukassa eikä yhdellä jalla seisominen onnistu lainkaan. Nyt tuli kuitenkin takapakkia ja nivelen yläosassa tuntuu kovaa painetta, eikä nilkka käänny mihinkään. Liekö nestettä alkanut kertymään. Tämä viikonloppu lepoa ja nilkan säästelyä, josko se turvotus siitä laskisi ja pääsisi taas venyttelemään.

        Voin muuten suositella muillekin nilkkavammaisille Active Anklen nilkkatukia. Tukia löytyy erittäin edukkaasti esim. tästä nettikaupasta:
        http://www.activeankle.se/product.php?id_product=10048
        Itselleni postittivat tuen kolmessa päivässä ja se on ollut erittäin mukava käyttää.

        Palaan asiaan ensi viikolla! Hyviä vointeja kaikille kohtalotovereille. :)

        PS: Ruuvin poistoon 4vk...


    • Mopopoikaliukkallake

      Tervehdys! Ite kaaduin mopolla 20-30 km/h vauhista ja sääriluu kahesta kohi poikki ja väliltä pirstaleina, laitettiin naula ruuvveilla kiinni luuhun. Toiseen jalkaan tuli ruhjevamma joka kanssa leikattiin: jälkeä http://www.facebook.com/photo.php?fbid=1625025505852&set=a.1170359059475.2027002.1242932495&theater ja sitten paremmasta jalasta : http://www.facebook.com/photo.php?fbid=1600046401390&set=a.1352459771879.2048040.1242932495&theater

      Olen ollut sairaallassa 1,5vk ja sen jälkeen kotona liikkunut pyörätuolissa, nyytten 5vk jälkeen siirryin pikkuisen kepeillä kävelemmää. Ja koska on 7asteen heitto murtumassa ehkä vaihdetaan naula mutta sitä katotaan sitten myöhemmin.

      Ikää on 15v ja oon onnellinen kun olen nuori ja vammat parantuu noppeemmin, ennen kesää ois tarkoitus kävellä edes vähän matkaa.

      Kaikki valittaa kun veroja maksetaan (en ite vielä :) ) niiin kyllä sen sitte huomaa kun tälläistä tapahtuu ja kun on vakuutukset kunnossa niin hommat hoituuu :)
      Vointeja kaikille!

    • Nilkuttaja...

      Harmi kyllä FB sanoo, ettei kuvia ole saatavilla. :( Pikaista paranemista kuitenkin!

      Täällä ollaan päästy eteenpäin. Kun kävelyyn keskittyy, tulee siitä jo melko rullaavaa. Pientä särkyä on ainoastaan sisemmän kehräsluun tienoilla - mikähän lie siellä kipeytyy. Ruuvin poistoon on enää muutama viikko ja pienenä yllätyksenä kuulin, että ruuvin poistaa itse Ilkka Tulikoura. Varmasti tulee tutkittua jalka hyvin noin muutenkin. :)

      Tässä muuten videota ruuvin poistosta. Ihmetyttää, että potilas saa itse ruuvata. Käsittääkseni ko. toimenpide pitää suorittaa erittäin steriilisti ja nythän tuo ei siltä näytä - ehkä Edmontonissa ei olla niin tarkkoja. ;)

      http://www.youtube.com/watch?v=ujSwXhLLd8U

    • oioi?

      Haluaisin murtaa jalan koska haluun kepit kuinka se onnistuu?

      • Nilkuttaja...

        Luota... et todellakaan halua murtaa jalkaa. Kivut ja vaiva on sen verran kovia, ettei niitä haluaisi mielellään kokea uudestaan. Kaikella kunnioituksella - jos kepit tuntuu hienolta ajatukselta huomion tai "cooliuden" aikaansaamiseksi, suosittelisin jalan murtamisen sijaan käyntiä psykologilla.


      • pällio
        Nilkuttaja... kirjoitti:

        Luota... et todellakaan halua murtaa jalkaa. Kivut ja vaiva on sen verran kovia, ettei niitä haluaisi mielellään kokea uudestaan. Kaikella kunnioituksella - jos kepit tuntuu hienolta ajatukselta huomion tai "cooliuden" aikaansaamiseksi, suosittelisin jalan murtamisen sijaan käyntiä psykologilla.

        mutta kuinka se tapahtuu?


    • olako

      Toi oioi? juttu on aika outo mutta kuinka se voi tapahtua nimittäin minä haluaisin sen vältää!

    • lila kipsi

      Hei, ihana lukea muiden kokemuksia samasta aiheesta. Itelläni pohjeluun murtuma kahdesta kohtaa, levy ja ruuveja siinä ja sitten se pitkä ruuvi pitämässä luita kasassa. Nyt ollut 2 viikkoa kipsissä. Lopetin kipulääkkeiden syömisen viime perjantaihin ja nyt vihdoin saan alkaa astumaan puolipainolla, kahen viikon jälkeen kokopainolla kaks viikkoa ja sitten kipsi pois.

      Miten te ootte tulkinneet ton puolipainon? Kun luin Nilkuttajan tekstiä niin tuli sellainen olo, että sun "koko paino" kuulostaa mun "puolipainolta". Oon tänään alottanu seisomisen opettelun, esim ruokaa laittaessa, yritän jakaa painoa kipsijalalle ja kävellessä yritän laittaa jonkun verran painoa. Viimeiset viikot oon keppien kanssa kävellessä rullannut kipsijalan pohjaa maata vasten, vaikken painoa sille ole laittanutkaan. Yrittänyt pitää liikeradan rutiinissa mukana.

      Mitenköhän sitten kun saa laittaa koko painon kipsijalalle, pitääkö käyttää vielä keppejä? Tosin en kyllä osaa sanoa onnistuisko käveleminen ilman keppejä kipsin kanssa. Mutta ei kai ne kepit oo mitään muuta varten, kuin että voi jakaa ruumiin painoa käsien varaan?

      Voi kun pysyisi vielä jonkun aikaa tämä palsta aktiivisena...

    • Female45

      lila kipsi, kyllä äkkiä huomaat mikä on se puolipaino. Nyt jo ennenkuin ehdin sulle kertomaan niin olet jo mennyt kuusi päivää sitä rataa.
      Älä nakkaa vielä kipulääkkeitä kovin kauas, sillä tulet vielä tarvitsemaan niitä. Kun kipsi otetaan pois alkaa taas ihan "uusi" elämä, eikä se ole välttämättä ihan helppo.
      Kepit voit nakata sitten pois kun saat astua koko painolla. Älä kuitenkaan ahnehdi, sillä luutuminen ei ole vielä valmis, anna sen rauhassa parantua ja tee vain niin kuin lääkärissä on neuvottu. Jos nakkaat (ja niin tulet varmaan tekemään) kepit pois kun saat varata täyspainolla, ole tarkkana, että astelet oikein, ettei käy niinkuin minulle, että päänuppi opetteli väärän asennon ja nyt sitä yritetään vääntää ymmärtämään, mikä on oikea asento.

    • Elämä takaisin!!

      Hieno keskustelu. Mursin pohjeluuni 5 viikkoa sitten kaatuessani suksilla. Sain pari päivää sitten kipsin pois ja totesin, että minulla ei ole enää pohjetta ja jalkaan menee ainakin yksi numero pienempi kenkä. Tasapaino oli aluksi hukassa, mutta se palautui suhteellisen nopeasti. Nilkasta ei löytynyt murtumaa, joka on yleinen tällaisen vamman yhteydessä. Nilkka on silti hirmuisen jumissa ja akilesjänne pohjelihas todella jumissa. Kävin kuitenkin jo golfkentällä lyömässä muutaman pallon ja onnekseni huomasin, että kivusta huolimatta voin palata vanhaan elämääni takaisin pian. Kävely on vielä kivun vuoksi hankalaa - jokainen kunnon askel tuntuu puukonpistolta pohkeeseen. Yritän silti "kiduttaa" jalkaa päivittäin, jotta se muotoutuisi normaaliksi ja palaan huomenna töihin. Lihaksetkin ovat jo kokonsa puolesta hieman palautuneet alkukauhistuksen jälkeen. Voimat ovat toistaiseksi hukassa tai kivun peitossa. Kysyin lääkäriltä tarkat ohjeet mitä saa tehdä ja mitä ei. Luutuminen kuulemma jatkuu vielä, mutta kävelemällä ja golfaamalla sitä ei enää saa rikki.

    • Female45

      Heippa, reilu puolivuotta mennyt loukkaantumisesta. Monenmoista ollut matkan varrella ja vieläkin ukko huutelee välillä, että "älä klenkkaa", onneksi on tuollainen kotikomentaja, niin tulee väkisinkin opeteltua kävelemään oikein. Vastaisuuden varalle niille, jotka loukkaavat jalkansa, tiedoksi, että kyllä se siitä taas lähtee toimimaan, kun on malttia ja sisua, vaikka itkuakin välillä vääntää ja tulee epätoivoisia tilanteita. Minäkin olin aivan varma, että ikinä en enää kävele kunnolla, mutta nyt menen jo suoraan ja särky on loppunut. Veneillään paljon ja pärjään ihan hyvin "köysityttönä",nooooooo.... yhden kerran olen pudonnut veneen ja laiturin väliin kun jalka ei pitänyt, mutta en loukannut onneksi. Vielä on sellaista välillä, ettei pysty ihan täysin luottamaan jalan varaan, mutta parempaan suuntaan kokoajan. Turvotusta on tietysti, tiedä häntä katoaako koskaan kokonaan kun olen jo näinkinpitkälle elännyt, mutta eihän tässä missiksi enää ryhdytäkkään. mukava lukea, että olette päässet eteenpäin ja on hienoa huomata miten keho kuitenkin tekee töitä parantaakseen rikki menneet paikat. Oikein hyvää kesää kaikille ja pitäkäähän itsenne ehjänä.

      • Kotitohtori

        Tämä tarina oli paras ja selkein mitä olen lukenut näistä viesteistä.
        Itelläni kävi helmikuun puolivälissä haaveri lensin huonosti hiekoitetun tien vuoksi pyörällä nurin.kipsi runsaat kaksi viikkoa,yksi vaihto välillä.Eri lekuritsanoi että se on hyvä,kolme kertaa.Nyt kipsi poistettiin pari viikkoa sitten.
        Hah hah,luulin että se paranee hetkessä,mutta nyt alkaa totuus iskeä l
        kasvoille.Vieläkin turvoksissa,kipe ja niinpoispäin.kävelemään pääsee kyllä vaivatta.
        Kylmäkeeli kyllä helpottaa.
        Joten tässä lienee odotettava vielä muutama kuukausi ja sen jälkeen ruveta toivomaan.
        Mitä ikä muuten vaikuttaa.Kuulin mettäratiosta että lapsien luut on kuin kun kummia ja antaa enemmä myöten.
        Ite olen jo kuusvitonen joten ...
        Huvittavaa nähdä kuinka tällaisesta vahinkosta,sen lopullisesta vaikeudesta,mitään ei voi tajuta etukäteen ennenkuin se tulee omalle kohdalle,
        Ensin koin että elämä on loppu.tässä se sitten oli.
        Kipsi,kepit(joita en kyllä paljon käyttänyt).
        Ajatella,ajoin talvet kesät fillarilla työmatkaa(edestakaisin 30km)
        kolmekymmentä vuotta ja sitten tämä.
        Ottaa päähän,myönnän.
        Mutta kuten edellinen kirjoittaja tarkoitti,aika parantaa haavat.
        Jakoja kaikille jotka ovat loukannee vielä pahemmin..


    • Endsku132

      Miten saatte jalan murtumaan Mäki haluun :O

      • Female45

        Endsku132, hyppää kymppikerroksesta, takuulla murtuu jalka ja todennäköisesti jotakin muutakin, mutta sinulle se ei ole muuta kuin hyväksi. Mukavia murtumia ja kivuliasta kesää!


      • outoo
        Female45 kirjoitti:

        Endsku132, hyppää kymppikerroksesta, takuulla murtuu jalka ja todennäköisesti jotakin muutakin, mutta sinulle se ei ole muuta kuin hyväksi. Mukavia murtumia ja kivuliasta kesää!

        Joo, ei hauskaa.Itselläni 10viikkoa jalka täysin varaamatta. Ei ole kivaa liikkua pyörätuolilla.


    • loma2007

      Vieläköhän nämä keskustelut tällä palstalla jatkuu ?. Tätä ketjua lukiessa ja näin kauniina kesäpäivänä tulee väistämättä mieleen kesä muutama vuosi takaperin, kun vaimoltani katkesi nivelsiteet juuri kesäloman alkaessa. Meille oli syntynyt esikoislapsemme muutama kuukausi takaperin ja oli tarkoitus lähteä käymään lomalla lapsemme kummien luona pohjoisessa.No lomamatka muuttui kotilomaksi ja omalomani meni lasta ja vaimoa hoitaessa, vaimo kun ei voinut kantaa lasta, koska jalka kipsattiin 6 vk ajaksi ja kyynärsauvoja oli käytettävä 4 vk.

    • Male 46

      Minulla murtui oikean jalan sääriluu heti ulkokehräsen yläpuolelta. Tapaus sattui portaissa 14.5.2011. Jalkaterä sojotti sisäänpäin inhottavasti ja jo äänestä olisi pitänyt varmaan arvata että poikki meni. Onneksi paikalle sattui eräs terveydenhoito alan työntekijä joka muitta mutkitta ilman ennakkovaroitusta väänsi jalan noin silmämääräisesti "oikeaan asentoon". Yhtä kaikki, omituisinta hommassa oli että pystyin lähes kilometrin matkan jollakin lailla kävelemään kotiin tosin pahasti linkuttaen. Yön yli nukuttuani pillereitten voimalla pystyin jalalla hitaasti kävelemään koska antoi varata päälleen lähes normaalisti. Kipuja oli ja taivutella ei uskaltanut sivusuuntiin mutta turvotusta ei kovin paljon. Seuraavana aamuna kuvittelin lähteväni töihin mutta koska kenkkää en jalkaan pystynyt laittamaan, niin eikun sandaali jalkaan ja lääkäriin jossa jalka kuvattiin ja murtuma todettiin. Koska murtumassa virheasento luunpäissä oli n.4 mm niin sain lähetteen sairaalaan jossa kipsaus ja lähete leikkaukseen. Leikkaus tehtiin 4 päivän päästä ensimmäisestä kipsistä ja korjaus tapahtui levyllä 6 ruuvilla, jonka jälkeen kipsi. Varauslupa annettiin 2 2 2 eli ensin "nollavaraus 2vk jonka jälkeen uusi kuvaus ja kipsinvaihto kevyempään joustavaan kipsiin. Sitten 2 vk puolivaraus ja viimeinen 2 vk täysvaraus. Tällä hetkellä on viimeinen viikko kipsin kanssa menossa ja 1 kepillä pärjää melko hyvin, kävelyvauhti tosin on hidas. Ilmankin keppejä olen jo lyhyitä matkoja pystynyt sisätiloissa kulkemaan. Kipuja ei varsinaisesti ole mutta jos paljon paikallaan istuu niin turvotusta hieman tulee johon nostelu auttaa melko nopeasti. Pikkuisen jännittää "elämä" kipsin poiston jälkeen, mutta koska pystyin jalalla kävelemään jo ennen leikkausta ja kipsiäkin niin optimistinen olen. Olen lukuisat kerrat reväyttänyt pahasti nilkkojani ja aina olen saanut jalan toimimaan sillä että muistaa toipilaana liikkua niin paljon kuin kipu antaa myöten venyttämistä unohtamatta. Apuna on ollut usein joustava kevyt nilkkatuki jonka olen heittänyt nurkkaan kun ilman pärjää. Samoilla metodeilla uskon saavani nytkin jalan kuntoon. Käytin myös paljon erilaisia salvoja ja geelejä joskaan niiden tosiasiallisesta vaikutuksesta en uskalla sanoa mitään...Voisin kuvitella että kipsin jälkeen jalka on suunnilleen kuin kunnon venähdyksen jäljiltä mutta 4 päivän päästähän tuon näkee...=)

    • Nostakaakipukynnystä

      Minulla meni 3 vuotta sitten jalka kolarissa nilkka murtui,pohjeluu poikki, polven ristisiteet repesi,polven kierukka murskaantui ja pallo luu nilkasta hajosi pieniin osiin. Jalkani ruuvattiin ja olin 12 viikkoa kipsissä siitä kuukausi eteen päin oli ruuvien poisto jossa minulta hiottiin luuta pois jalasta koska toinen ruuveista oli punttisali harrastukseni takia kääntynyt suoraan luu ytimeen näiden jälkeen nilkka leikattu kahdesti ja polvesta olen ollut 2 kertaa magneetti kuvauksissa jossa on löytynyt kulumaa ja rappeutumaa... jalka särkee lähes joka päivä koska työni puolesta joudun seisomaan tai kävelemään todella paljon (ammatti:JÄRJESTYKSENVALVOJA) juuri viime viikolla tein yyterin leirinnässä 75 tuntia putkeen töitä nukkumatta ja jalka "toimii" edelleen.

    • Under pressure

      Täällä reilu viikko sitten katkennut sääri pohjeluu.. Sairaalassa yhdeksän päivää ja eilen pääsin kotiin. Sääriluu korjattiin ydinnaulauksella, joten tästä keikasta olisi jäänyt melko pienet arvet ilman faskiotomiaa.. Kipsiä en joudu kestämään! Oikein mukavasti menee muuten, mutta kysynpä muilta kohtalotovereilta tästä "paine"kivusta.

      Ylösnoustessa paine pakenee ja pakkautuu tuonne jalkaan, voi tsiisus kun se tuntuu ikävältä. Kun kerran nousee ylös, pyrkii tekemään mahdollisimman paljon ettei tarvitsisi nousta pian uudestaan ja kestää tuota painetta. Turvotusta on vielä, mutta ei mitenkään järjettömästi.

      Kauanko tämä kestää?

      • jellon77

        Mulla sääriluun pirstaleinen murtuma ja pohjeluu siin samal... Molemmat levytetty, ei kipsiä. 4vko hipaisuvaraus ja sen jälkeen puolipainovarausta ollut reilun viikon.... Ydinnaulaus ei onnistunut mutta sen yrityksen seurauksena polvi taipuu vain 90 astette ja tosi jäykkä... Myös nilkka jumittaa mutta seisominen onnistuu ilman keppejäkin....
        Mulla jalan painetta ylösnoustessa kesti sen reilun kolme viikkoa jonka jälkeen loppui myös kaikki kipu.. Eli ilman pillereitä menty jo reilut kax viikkoa... 4vko kontrollissa ei selvää luutumista mutta luut pysyneet kohillaan... 8vko kohdalla seuraava kontrolli jolloin harkitaan täyttä varauslupaa... Sairaslomaa on alustavasti 10vko, mutta luultavimmin jatkuu.... Fysioterapiaan menen kun saan jalalle täyden varausluvan ja selvää luutumista tapahtuisi.. Nyt kotijumppaohjeet...


    • JJ

      Mulla nyt 1 viikko kipsin poistosta ja luulen nyt tietäväni mitä tuo painekipu tarkoittaa. On tällä haavaa just se kaikkein ikävin tunne kun ei meinaa uskaltaa lähteä liikkeelle kun tuon kivun takia tuntuu että koipi pettää. Mulla on auttanut se että istuu ensin hetken aikaa ja venyttää ja liikuttaa nilkkaa niin paljon kuin suinkin pystyy. Sitten seisomaan ja lisää pohkeen venytystä kipurajaan asti. Sitten parikolme ekaa askelta varovammin ja siitä se taas lähtee. Kun veri taas pakkaa sopivasti jalkaan niin kävely helpottuu huomattavasti. Kaikenlisäksi kävely ei edes turvota jalkaa niin voimakkaasti kuin esim paikallaan istuminen. Kipsinpoistosta lähdin köppäsemään yhdellä kepillä ja toisen heitin nurkkaan kolmantena päivänä. Nyt onnistuu kävely ulkosallakin ilman keppejä, tosin hitaasti ja nilkuttaen. Mutta joka päivä hiukan edellispäivää paremmin. Vaikka näitä kipuja varmasti tulee jatkossakin olemaan niin paikalleen ei kannata jäädä...

    • Under Pressure

      Kiitos JJ vastauksesta. Tuottaa hieman harmitusta tietää jos sinulla vielä seitsemän viikon (kipsi 6vko? 1vko) jälkeenkin jalan alas laskeminen tuottaa tuota painetta. Se kun on ainoa josta haluaisin nyt päästä eroon. Keppien kanssa kyllä matkaisi muuten vaikka minne..

      Painehan mukavasti rauhoittuu kun on aikansa seissyt, mutta turvotus kuulemma laskee nopeammin jos jalkaa pitää ylhäällä ja levossa. Nilkan ja varpaiden jumppausta teen kyllä ahkerasti. Ei taida olla mitään asiaa pidemmälle matkalle ilman rullatuolia..

      Aikaakin pitäisi tietysti antaa, viimeisen 10 päivän aikana jalkaa on operoitu 4 kertaa ja jo nyt olisi haluja päästä liikkeelle ;)

      • JJ

        Mulla toi ongelma taitaa nimenomaan olla tuo pitkä kipsausaika. Nyt kun koipi on saanut olla "vapaana" niin nuo kivut ja turvotus on oikeastaan lisääntyneet verrattuna viimeiseen viikkoon kipsissä. Toisaalta olen rasittanut jalkaakin melko surutta. Kaikenkaikkiaan tuntuu että edistystä tapahtuu koko ajan varsinkin kun nilkka taipuu jatkuvasti paremmin. Nivelsiteitten kunto on vähän arvoitus, sillä semmoista viiltävää kipua varsinkin aamun ensimmäisillä askelilla on havaittavissa. Muuten tuntuu nivel aika jämäkältä. Toi painekipu kyllä on mielestäni koko ajan vähentynyt. Vastaavasti semoinen uusi tunne on eräänlainen luusärky nimenomaan levossa, tosin suhteelisen lievä.
        Eniten harmittaa se miten saavuttaa taas luottamus tuohon jalkaan joka sentään oli vuosikaudet "se parempi jalka"...
        Tuon turvotuksen kanssa olen aika hyvin jo oppinut pelaamaan: Ei pitkiä aikoja istuen, kävelyiden ja seisomisten jälkeen koipi vartiksi ylös. Iltasella toki turvottaa jonkin verran väkisinkin ,toisaalta aamulla koipi on kuin linnun jalka. Ja tosiaan lievä turvotus jopa helpottaa kipujen osalta...=)


    • Ibraaaahamaanm

      Mielenkiintoinen ketju. Itse makaan sairaalassa kantaluun murtumisen johdosta. Odottelen turvotuksen laskemista, että pääsee ruuvattavaksi. Luut poikki kolmesta kohdasta. Ensimmäisessä toimenpiteessä kantapää suoristettiin väliaikaisesti k-piikeillä, jotka törröttävät jalkapohjasta ulos :) Jalka ylhäällä 23h/vrk. Kellään ei liene arviota kauanko paranemiseen menee? Itse epäilen ainakin yli puolta vuotta. Työni raskasta rakennustyötä, jossa ko tapaturma myös sattui: kaksi metriä tikkailta alas suoraan oikean jalan kantapäälle..

    • Heppatyttö 96

      No ihanaa että täällä on muitakin joilla on koipi korjattu ydinnaulauksella. :) Eli: Mulla murtui sääriluu hevosen potkun seurauksena, ja mulla oli pieni 1cm kertaa 1cm haava tossa jalassa just siinä murtuman kohtaa eli luokitellaan avomurtumaksi. Tämä tapahtui siis toinen päivä heinäkuuta. Metsästä tallille n. kilometrin matka, ambulanssilla n. 30 km matka Kanta-Hämeen keskussairaalaan ja siellä lääkkeitä vedellen ja kuvauksissa käyden vietin noin 4-5 tuntia kunnes illalla leikkaukseen, ei mitään muistikuvaa monen aikaa, luultavasti joskus 7-8 aikaa illalla. Yöllä heräsin nukutuksesta joskus puolen yön aikaan, ja sitten yö meni heikoilla unilla ja aamulla väsytti johtuen tietysti myös lääkkeistä joita sain. Luun sisään tungettiin siis ydinnaula joka on päistä kiinni ruuveilla ettei pyöri yms. Viisi päivää sairaalassa vietin lääkkeitä syöden ja jalkaa katsellen. Oli kaks kertaa niin paksu kun toi "terve jalka" ja polvessa yks pitkä ja toinen ihan lyhyt tikkaushaava, nilkassa yks aika pitkä samanlainen leikkaushaava ja tietenkin keskellä säärtä se hevosen kaviosta tullut haava (paitsi että lääkärit epäilivät sen voineen tulla myös siitä että luunpää on kurkistanut ulos ja puhkaissut ihon). Sain kävelykepit ja sain alkaa pienellä varauksella heti kävelemään keppien avustamana mutta niinkuin joku tuolla selitti, se paine jalassa oli aivan kaamea ja joskus sängystä noustessa tuntui että taju lähtee. Turvotus laski pikkuhiljaa ja sain haavoista ne niitit pois. Mulla ei ollu siis tikkejä. Sain käydä suihkussa koska haavojen päällä oli vedenkestävät laput. Lappujen poiston jälkeen sain käydä suihkussa ja suihkutella haavoja lämpösellä vedellä ja saunaan eikä uimaan saanut mennä. Painovaraus suureni kokoajan ja olin saanut myös kotoa laput mukaan missä oli kuntoutusohjeita, joita toteutin hyvin laiskasti, tämän virheen takia toinen reisilihakseni on surkastunut ja on toista reittä kaksi senttiä ohuempi. Nyt olen saanut kepit jo pois ja kävelen melkein normaalisti, mutta pientä ontumista on vielä havaittavissa. Lääkkeitä en juuri ole syönyt jalan takia, muuta kuin antibioottikuurin ajan heitin naamaan aamuin illoin yhden tonnisen Paratabsin, yhden kaheksansatasen Buranan ja antibiootin. Liikuntakielto jatkuu vielä 10.11 asti, siihen saakka kärsin kun ei pääse ratsastamaan. -.- Kiitos jos jaksoit lukea. Ei nyt aiheeseen liittyvää tai siis sellai mut kerroinpahan oman tarinani :) Kyselkää jos on kysyttävää :D

    • Ibraaaahamaanm

      Itselläni ny ollut kipsi jalassa pian tuon 2vko:a ja alkaa pystyä hiukan liikkumaan keppien kanssa. Muutaman metrin matkakin tuntuu ottavan kunnon päälle, kun on makoillut käytännössä kuukauden verran nyt :) Uskon ja toivon, että tässä joskus vielä normaali kävelykunnossa ollaan. Mökki höperöksi tahtoo vaan tulla, kun pääasiassa yksin kämpillä makoilee.. Turvotus onneksi on antanut aika hyvin periksi, Perjantaina kipsi pois ja haavan tarkistusta. uusi kipsi sitten taasen :)

    • Raunoo

      Täällä toissapäivänä katkennut pohjeluu ja nilkka paketissa, kuulemma rajatapaus ettei leikattu, ainakaan vielä. 6vk kipsissä ja jo ekaviikon jälkeen kontrolli röntgen ja kipsin ehostusta. Onhan tää toipuminen melko tylsää ja kömpelöä, 110kg keski-ikäinen kerppoheikki :) Täytyy vaan toivoa että muijan hermo kestää mun passuuttelut ja narinat, koitan kyllä tulla mahdollisimman itsenäisesti toimeen..

    • Neuvoton potija

      Siisti sääriluun murtuma, ei pohjeluun, ei leikkausta. 5. vk menossa ja kokovaraus. Kipuja on, varsinkin iltaa kohti. Lihaskipuako, kun ei ole neljään viikkoon jalkaa käytetty?

      Äly huonot ohjeet tk.sta! sisällä olen kulkenut jo ilman keppejä. Kuka tietää kummallako puolella kyynärsauvan (kipsijalan vai terveen jalan?) pitää olla, kun saa jo varata täysillä?

      • Tibialis

        Kysymykseesi siitä, kummalla puolella kyynärsauvaa tulee käyttää silloin kun varaa jo täysillä: tulee varata terveen jalan puolella. Onneksi lääkäri tuli tuon maininneeksi. Ohjeita ei tosiaan tahdo saada tarpeeksi, ellei muista tai hoksaa varta vasten kysyä.

        Itselleni tuli sääriluun yläosan-polven murtuma lokakuun 2011 alussa, leikkauksessa levytys ja ruuvit. Metallia tuli oikeaan jalkaan kohtalaisen paljon. Ensimmäiset 8 vkoa piti olla varaamatta (johon sitten ensimmäisessä kontrollisssa todettiin, että olisi voinut vähän varata, öh), sitten 4 viikkoa puolivarauksella. Kipsiä minulla ei ollut, vaan koipi oli ortoosissa. Nyt kolmisen viikkoa sitten sain aloittaa täysvaraamisen, mutta ei se vieläkään ihan kunnolla onnistu. Lihakset lienevät aika heikkona, ja luutuminenkin on aavistuksen kesken.

        Liikeratojen parantamiseen sain fysioterapiasta hyvän vinkin, eli aja kuntopyörällä ilman vastusta. Polvi taipuu ja ojentuu jo lähes normaalisti, vaikka vielä vähän aikaa sitten se oli tosi jäykkä.

        Yhdellä kyynärkepillä kulkemista yrittelen, mutta siitä tulee sellaista hermotuskipua, ettei kovin pitkään voi vielä sillä tavoin edetä. Kahdella kepillä menisin nyttemmin aika haipakkaa, mutta se ei taida rasittaa kuntoutettavaa jalkaa tarpeeksi. Odotan kovasti, että pääsin jo mokomista kepeistä eroon, mutta hidas tämä prosessi tuntuu olevan. Tarvitsee vain lisätä liikuntaa niin paljon kuin sielu sietää, niin kyllä se siitä.

        Nyt on siis 4 kuukautta leikkauksesta. Onhan tämä ollut aikamoinen projekti, jossa on tarvittu monenlaista kisakestävyyttä. Yritän ottaa jutun niin, että taas olen kokemusta rikkaampi. :)


      • Tibialis
        Tibialis kirjoitti:

        Kysymykseesi siitä, kummalla puolella kyynärsauvaa tulee käyttää silloin kun varaa jo täysillä: tulee varata terveen jalan puolella. Onneksi lääkäri tuli tuon maininneeksi. Ohjeita ei tosiaan tahdo saada tarpeeksi, ellei muista tai hoksaa varta vasten kysyä.

        Itselleni tuli sääriluun yläosan-polven murtuma lokakuun 2011 alussa, leikkauksessa levytys ja ruuvit. Metallia tuli oikeaan jalkaan kohtalaisen paljon. Ensimmäiset 8 vkoa piti olla varaamatta (johon sitten ensimmäisessä kontrollisssa todettiin, että olisi voinut vähän varata, öh), sitten 4 viikkoa puolivarauksella. Kipsiä minulla ei ollut, vaan koipi oli ortoosissa. Nyt kolmisen viikkoa sitten sain aloittaa täysvaraamisen, mutta ei se vieläkään ihan kunnolla onnistu. Lihakset lienevät aika heikkona, ja luutuminenkin on aavistuksen kesken.

        Liikeratojen parantamiseen sain fysioterapiasta hyvän vinkin, eli aja kuntopyörällä ilman vastusta. Polvi taipuu ja ojentuu jo lähes normaalisti, vaikka vielä vähän aikaa sitten se oli tosi jäykkä.

        Yhdellä kyynärkepillä kulkemista yrittelen, mutta siitä tulee sellaista hermotuskipua, ettei kovin pitkään voi vielä sillä tavoin edetä. Kahdella kepillä menisin nyttemmin aika haipakkaa, mutta se ei taida rasittaa kuntoutettavaa jalkaa tarpeeksi. Odotan kovasti, että pääsin jo mokomista kepeistä eroon, mutta hidas tämä prosessi tuntuu olevan. Tarvitsee vain lisätä liikuntaa niin paljon kuin sielu sietää, niin kyllä se siitä.

        Nyt on siis 4 kuukautta leikkauksesta. Onhan tämä ollut aikamoinen projekti, jossa on tarvittu monenlaista kisakestävyyttä. Yritän ottaa jutun niin, että taas olen kokemusta rikkaampi. :)

        Äh, epäselvästi kirjoitin - siis kyynärsauvaa tulee pitää terveen jalan puolella, silloin kun siirtyy käyttämään vain yhtä keppiä. *sorry* :)


    • Ibraaaahamaanm

      Joo heikosti ne tuntuu kyllä mitään ohjeistavan sairaaloista jne.. Itse odottelen et ens perjantaina saisi jo vähän varata painoa jalalle. Täytyy kyllä sanoa, että jännittää sille astumaan alkaa :D Jalka kuihtuu kauheaa kyytiä, vaikka kuinka yrittää jumpata. Onko kokemuksia kuinka nopeasti lihaskunto ja fyysinen kunto yleensäkin nousee ns normaali elämän alettua?

    • "Puujalka"

      Joo, huomasin saman jutun, että yleiskunto menee sohvalla/sängyllä makoilusta, vaikka olen liikkunut paljon keppien varassa ja se kävi varsinkin alussa kovasti voimille. Koiraakin olen käynyt ulkona pissattamassa aamuin illoin alusta lähtien, rappuset alas ja kerostalon oven pieleen nurtislle vaan...Mutta silti aika kova väsymys.

      Nyt 5 vk täynnä ja elämä on helpottunut, kun voi köpötellä jo ilman keppejä. Saa siinä hartianseutukin liikettä. Alussa oli kauheat päänsäryt.

      Palautumiseen varmaan auttaa vaan sitkeä liikkuminen ja jumppaaminen.
      Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

    • Fractura Cruris

      Itselläni murtui tammikuun alussa sääri-ja pohjeluu. Murtuma hoidettiin sairaalassa ydinnaulauksella. Leikkaus onnistui hyvin, tosin jalka oli ikävän näköistä katseltavaa kun oli täynnä mustelmia ja h-vetin turvoksissa. Suunnitelmana oli hipaisuvaraus 8viikkoa jonka jälkeen 4vk puolipainovaraus ja 12vk kohdalla täysipaino.

      Aluksi liikkuminen oli todella hankalaa keppien kanssa, mutta opin onneksi kävelemään niillä hyvin. Tosin kävi hermoille jatkuva sisällä oleminen. Helmikuun lopulla todettiin vieläpä laskimotukos johon marevan hoito 3kk. Maaliskuussa jalka alkoi jo kummasti kestää ensimmäisiä askelia ja seisomaankin pystyi. Tosin lääkäri varoitteli maaliskuun alun kontrollissa.Maaliskuussa aloin tekemään lyhyitä kävelylenkkejä kepeillä, näytti kyllä varmaan tyhmältä ulkopuolisten silmissä :D
      Huhtikuun alussa koitti lopullinen vapaus kun sai viedä kepit pois, ja tuntui että vielä elämä jatkuu, tammikuussa olo oli erittäin masentunut ja käveleminen normaalisti tuntui hyvin kaukaiselta. Huhtikuun jälkeen olen melko helposti pystynyt liikkumaan, jos ei välitä pienestä kivusta mitä jalassa on. Nyt lokakuun alussa jopa pystyin juoksemaan kilometrin verran, ja kuntoilen monta kertaa viikossa.I Itse tosin huomasin että lihaskuntoni jalassa ei huonontunut 3kk:n aikana merkittävästi. Nyt vain odottelemaan ydinnaulan poistoa, jotta polvikivut lähtisivät. Kummasti silti vielä jalka turpoaa lievästi.. Koin koettelemuksen erittäin stressaavaksi johtuen ehkä nuoresta iästäni (20), mutta opin sen että elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Nyt talven olotila alkaa tosin onneksi jo unohtua. Mietityttää vain, että miten tulevalla lomamatkallani Tunisian puolella lentokentällä turvatarkastuksessa reagoivat jalassani olevaan metalliin, mikä aiheuttaa koneen huutoa. Suomen puolella ei liene ongelmaa. Sairaalasta sanoivat että metallikorttia ei enää kirjoiteta, vaan arpien näyttäminen riittää..

    • Kipsitön

      Täällä kohta viikko käpötelty ilman kipsiä. Jalka on aika kipeä ja turvotutusta on aina pikku lenkin jälkeen, yhdellä sauvalla olen mennyt, kun koira on toisessa kädessä. Koira on ollut hyvin kärsivällinen...

      Yritän selvitä mahd. vähillä kipulääkkeillä, mutta viime yö meni pipariksi säryn takia. Siksipä ajattelin illalla ottaa buranan panadolin 500 mg, jotta sais nukutuksi. Päivä menee sitten puolikkaalla tabulla, iltaa kohti kyllä alkaa taas särkeä.

      Särkylääkkeitten käytössä on se vaara, etä heiluu enemmän kuin olis hvyäksi. Pirstaleinen murtuma, kun ei ole vielä kokonaan luutunut, siinä kohden just on koko ajan kipua. Muu on ymmärtääkseni lihaskipua.

      Mutta pikkuhiljaa eteen päin. Joku mainitsi, että kotona olo meinaa rassata - sama täällä, kun yksin asuu, ei oikein pääse mihinkään. Mutta on nuo pienet ulkolenkit IHANIA!

      Kärsivällisyyttä kaikille kohtalotovereille!

    • raunoo

      3viikkoa kulunut kipsauksesta, viikko sitten sain luvan puolivaraukseen no parin päivän päästähän siitä jo piti kokeilla eka yhellä kepillä ja vähän ilmankin.. ei ole ollu kipuja paitsi aamulla kun ekoja askelia ottaa niin pohjetta hiukan jyhmii ja silloin tällöin pitkin päivää pohjetta kuumottaa ja turvottaa. viikon päästä pitäis kepit heittää pois ja käppäillä "muovi"kipsillä kokovarauksella, odotan innolla tota, ainiin kipsauksesta popsinut laskimotukoksia vastaan xarelto pillereitä..

    • Iiiiiiibrahamm

      kipsi pois kuuden viikon jälkeen. Lääkäri käski kävellä, mutta ei tuo murtunut kantapää oikein tykkää :D Nilkka on jäykkä kuin metallitanko. Pitäis vaan uskaltaa yrittää kävellä. Mutta ku tekee kipiää ja jalka turpoaa ja kuumottaaaaaa...

    • kinttuvikainen

      viikko takaperin sääriluu ja pohjeluu murtui parin päivän päästä vasta leikattiin sääriluu ydinnaulattiin ja pohjeluuhun levy. eka piti tulla vaan pelkkä lasta ei kipsihoitoa mut kuitenkin ydinnaulauksessa sääreen tullut uusi murtuma kipsi eka kolme viikkoa ja sit kipsin poisto ja hakaset veks ja ainakin kolmeksi viikoksi kipsi uudestaan pikkusen hankalaa on tää elämä pitkän kipsin kanssa kun ei autoonkaan mahdu istuun. varpaat turpoo aina kun ylös nousee ja jalkaa ei saa sängyltä itse pois eikä sängylle takas. olisko kenelläkään jonkin näköisiä naruviritys neuvoja millä jalan saisi itsekin alas ja sit taas ylös?

    • raunoo

      tänään otettiin kipsi pois, kaikki on muuten ok paitsi nilkka on hiukan väljä, jos ei puolenvuoden sisällä kiristy niin leikataan ja kipsataan (nivelside?)

    • voinilkkaminkäteit

      Itselläni meni pohjeluu poikki ja sinne laitettiin 8 ruuvia ja syndesmoosiruuvi. 6 viikkoa kipsi ja 6 puolivarausta ja piti välttää ruuvia mahdollisesti murtavia liikkeitä. Tänään se poistettiin ja olin itse epäillyt kun tälläkin hetkellä urheiluopistossa opiskelen että ruuvi olisi katkennut. En ollut varonut sitä tarpeeksi. No paikallispuudutuksessa ruuvista tuli noin vain 0.5 senttimetrin pieni pätkä ja passitettiin röntgenii. Röntgenkuvissa näkyy että ruuvi on katkennut pohjeluun puolesta välistä ja hankala poistaa. Lääkäri soitti luuasiantuntijalle ja kuukauden ajan katsotaan liikkuuko ruuvi siellä jalassa. Riskinä on nyt se että pohjeluuta pitäisi saada ruuvin ympäriltä vähän napautettua pois mutta koska pohjeluu on niin heikko voi se helposti murtua/mennä poikki. Tällä hetkellä masentuneena ja pelokkaana odotan tulevaa! Onko kellään vastaavaa kokemusta?
      - SM tason kilpaurheilija

      • Female 45

        Voi kauheaa, nyt ei kyllä hyvältä kuulosta. Meni sitten niin tai näin,niin pitkä toipumisaika tulee. Toivotaan kuitenkin, että siltin mahdollisimman nopsaan. Voimia ja jaksamisia!!


    • No niin, tässä sitä nyt parannellaan rannemurtumaa. Eikä liukasta ollut kuin muutaman rapakon pohjalla ja pimeällä kun lenkkeilee, niin ei vaan osannut varoa.Kahdeksan viikon pakkoloma, kun välillä piti leikata virheasennon vuoksi.
      Lenkille ei minua tämä kyllä estä menemästä, kilometrejä kertyy 120-150 viikossa.Toisaalta sairaspäiviä ei olekaan tullut juuri pidettyä, kun olen yleensä hyvin terve ihminen. Nyt pitää pysähtyä ja antaa toisten hoitaa hommat. Mutta ei se ole ihan helppoa, kun viihdyn työssäni ja tuntuu, että voisin palata sinne aiemmin kuin lääkäri ohjeistaa.
      Minulla on muuten nyt sellaiset tosi hyvät nastakengät "älynastoilla" ja nyt kuljen turvallisesti.
      muistakaahan liikkua varovasti liukkailla keleillä!

    • paremmalta näyttää

      Syksyllä meni telaluu ja reisiluu. Vammat olivat pahat. Onnettomuuden jälkeen jalkapohjani sojotti lähes ylöspäin kun en vielä tajunnut ettei sillä voi astua.

      Kaksi leikkausta, 3 kk walker-kenkä jalassa ja sitten kenkä pois. Olipa outoa astua ekoina päivinä ilman kenkää, tuntuu ettei osaa kävellä enää ollenkaan. Ja opeteltavahan se sitten olikin. Ortopedi sanoi, että astu sillä vaan, kyllä se kestää! ja pakkohan se on uskoa kun noin sanotaan, joten ei kuin harjoittelemaan.

      Aluksi koipi turposi kuin jalkapallo eikä jalkaan saanut edes kesäsandaalia. Kipu oli kova ja pelottikin. Mutta nyt olen pari viikkoa treenannut ohjeiden mukaan ja pikku hiljaa turvotus laskee. Kepit jätin eilen pois! Kävely on vielä ontuvaa eikä se välttämättä aivan entiselleen tulekaan. Mutta kun ajattelee lähtökohtaa niin on suoranainen ihme että tästä vielä noustaan!

      Ja tämä koipi korjattiin julkisella puolella, joten en kyllä purematta osta sitä että julkisen sektorin terveydenhuolto olisi jo päästetty rapautumaan. Kovia tyyppejä ne on jotka siellä leikkaussalissa tekee töitä hiki hatussa. Huh, ikinä en pystyisi tekemään niin stressaavaa työtä!

      Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Minunkin jalkani siis toipuu vaikka olikin "pirstaleinen" sairaalaan mennessäni!

    • kexa

      Itsellä siisti telaluun murtuma.
      Ensiapuna kävin murtuman sattuessa vieraan paikkakunnan sairalaassa jossa röntgenien jälkeen totesi, että epämääräisen näköinen ja kipsataa.
      Pelottelivat, että leikattava.

      Paikkakunnallani sitten magneettikuvaus ja siistin näköinen murtuma.
      Arpoivat, että leikataanko, mutta ei leikattu.
      8viikkoa kepeillä kipsin kanssa ilman minkäänlaista varausta.
      Sairaslomaa antoivat vain 4viikkoa.
      Eivät siis antaneet edes koko kipsin olo aikaa sairaslomaa. Tiesitvät kyllä kauan tulee kipsi olemaan.
      Ja tiesivät sairasloma tarpeeni, kun kysyivät työnkuvani ja työkykyni vaatii nilkan täysin tervettä vastaava.

      Kipulääkkeinä 1g panadol jonka teho ollut olematon ja en sitä siksi edes käytä.

      Olen lukenut paljon juurikin telaluun murtumista ja hyvin erillaisia ohjeistuksia tullut diaknoosilla "siisti murtuma". Jotkut saavat varata painoa jo 4 viikon jälkeen. Jotkut voivat varata jo täyden painon 6viikon jälkeen.

      Minulla uuden kipsin vaihdossa neuvoivat, että voi hipaista muttei varata yhtään.
      Tämä siis 3viikkoa kipsi ollut jalassa ja 4 viikkoa vielä jäljellä.
      Tuonkin siis ilman röntgeniä sanoivat.

      Eivät antaneet minkäänlaisia kuntoutus/jumppaohjeita kipsin kanssa ollessa.
      Olen nyt pitänyt 1,5kk siis ilman jumppaa ja varausta.
      Olen kyllä itse omin avuin jumpannut vähän.

      Sellainen olo on että minua kusetetaan nyt linssiin ja kovasti.
      Siis kun vertaa mitä ohjeita muut saaneet.
      Ja tämä työtapaturma, joten hoidon rahoittajana lähes pohjaton vakuutusyhtiön kassa. Ei jää ainakaa rahasta kiinni. Hoitohenkilökunnan motivaatiosta enemminkin.

      En kyllä millään luota paikkakuntani sairaanhoitoon. Yksityinen "omalla rahalla" maksettu hoito ainoa joka saa luottamukseni.

      • ensiavun hoitaja

        Nilkka on yksi ihmisen monimutkaisempia niveliä ja näin ollen myös sen murtumat voivat olla varsin eri tyyppisiä. Näin ollen ei siis ole mitään yksiselitetteistä aikaa esim. kipsauksen pituudelle tai varausluvan antamiselle. Jos puhutaan ns. "tavallisesta" nilkkamurtumasa jossa pohjeluun päässä on murtuma joka on hyvässä asennossa niin tällöin kipsausaika on monesti 6 viikkoa, tästä ensimmäinen 3 viikkoa varaamatta ja seuraavat 3 viikkoa saa varata.

        Taluksen murtumassa tilanne on toinen ja riippuu paljon murtuman tyypistä millainen jatkohoito on. Tähän ei voi ottaa kantaa näkemättä kuvia. On toki kummallista, että sairaslomaa olet saanut vain 4 viikkoa varsinkin mikäli olet lääkärille kertonut, ettet työtäsi voi kipsin kanssa tehdä. Tosin voit tämän neljän viikon loppupuolella olla yhteydessä lääkäriin ja tällöin hän voi sairaslomaa jatkaa.

        Kipulääkitys on tärkeä osa murtumapotilaan hoitoa. Varsin usein, ikävä kyllä, lääkärit eivät uskalla määrätä vahvoja kipulääkkeitä. Varsinkin trauma (lue: tapaturha) potilaiden hoidon osalta moni niistä kokematon lääkäri ei tiedä miten niiden kipua kuuluisi hoitaa. Kipu on kuitenkin kovin yksilöllistä kuten on myös kipulääkkeiden vaikutus. Jos et koe että pelkkä parasetamoli auttaa niin voit toki huoletta koittaa käyttää sen rinnalla ibuprofeiinia, näillä kun on hieman erilainen vaikutustapa ja yhdessä niiden vaikutus on todistettu olevan parhaimmillaan. Jos nämäkään eivät auta niin ole ihmeessä yhteydessä lääkäriin ja keskustele asiasta hänen kanssaan.


      • Niinpä niin
        ensiavun hoitaja kirjoitti:

        Nilkka on yksi ihmisen monimutkaisempia niveliä ja näin ollen myös sen murtumat voivat olla varsin eri tyyppisiä. Näin ollen ei siis ole mitään yksiselitetteistä aikaa esim. kipsauksen pituudelle tai varausluvan antamiselle. Jos puhutaan ns. "tavallisesta" nilkkamurtumasa jossa pohjeluun päässä on murtuma joka on hyvässä asennossa niin tällöin kipsausaika on monesti 6 viikkoa, tästä ensimmäinen 3 viikkoa varaamatta ja seuraavat 3 viikkoa saa varata.

        Taluksen murtumassa tilanne on toinen ja riippuu paljon murtuman tyypistä millainen jatkohoito on. Tähän ei voi ottaa kantaa näkemättä kuvia. On toki kummallista, että sairaslomaa olet saanut vain 4 viikkoa varsinkin mikäli olet lääkärille kertonut, ettet työtäsi voi kipsin kanssa tehdä. Tosin voit tämän neljän viikon loppupuolella olla yhteydessä lääkäriin ja tällöin hän voi sairaslomaa jatkaa.

        Kipulääkitys on tärkeä osa murtumapotilaan hoitoa. Varsin usein, ikävä kyllä, lääkärit eivät uskalla määrätä vahvoja kipulääkkeitä. Varsinkin trauma (lue: tapaturha) potilaiden hoidon osalta moni niistä kokematon lääkäri ei tiedä miten niiden kipua kuuluisi hoitaa. Kipu on kuitenkin kovin yksilöllistä kuten on myös kipulääkkeiden vaikutus. Jos et koe että pelkkä parasetamoli auttaa niin voit toki huoletta koittaa käyttää sen rinnalla ibuprofeiinia, näillä kun on hieman erilainen vaikutustapa ja yhdessä niiden vaikutus on todistettu olevan parhaimmillaan. Jos nämäkään eivät auta niin ole ihmeessä yhteydessä lääkäriin ja keskustele asiasta hänen kanssaan.

        Lääkärit eivät uskalla määrätä kipulääkkeitä kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Lääkärit eivät uskalla määrätä bentsoja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Sama koskee unilääkkeitä. Itse asiassa lääkärit eivät uskalla määrätä mitään muuta lääkettä kuin antibiotteja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi.

        Sitten kun mitään muuta ei ole tarjolla avuksi, suomalainen ottaa ainoaa reseptivapaata lääkettä ja sen lääkkeen nimi on alkoholi. Sitten ei enää ketään haittaa että siitä tulee riippuvaiseksi ja menettää työkykynsä muutamassa vuodessa.

        Mutta eipähän tarvinnut määrätä kipulääkkeitä. On tämä kyllä uskomaton maa!


      • rtye
        Niinpä niin kirjoitti:

        Lääkärit eivät uskalla määrätä kipulääkkeitä kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Lääkärit eivät uskalla määrätä bentsoja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi. Sama koskee unilääkkeitä. Itse asiassa lääkärit eivät uskalla määrätä mitään muuta lääkettä kuin antibiotteja kun niistä voi tulla riippuvaiseksi.

        Sitten kun mitään muuta ei ole tarjolla avuksi, suomalainen ottaa ainoaa reseptivapaata lääkettä ja sen lääkkeen nimi on alkoholi. Sitten ei enää ketään haittaa että siitä tulee riippuvaiseksi ja menettää työkykynsä muutamassa vuodessa.

        Mutta eipähän tarvinnut määrätä kipulääkkeitä. On tämä kyllä uskomaton maa!

        jotenkin näinhän se menee, että kipulääkkeitä ei aina määrätä tai saa, vaikka olisi tarvetta. Omalta osalta voin sanoa että onneksi olen saanut oikeat kipulääkkeet jos en nyt heti niin hetken kuluttua kyllä. Panacodia en käytä koska aiemmilta vuosilt opin että se kyllä toimii kivunlievityksessä mutta vaikutukset eivät päänupille ole hyvät, heti käytöstä alkaa mennä tasapaino ja tulee ihme unia nukkuessa, aikoinaan lun teloin jalan niin panacodin lopetettuani meni toista vuotta kunnes tasapaino ja huono olo parani(osa varmasti johtui toipumisesta ettei tasapaino palutunut heti).

        Nyt en käytä panacodia ja tasapaino on hyvä vaikka jalka leikattu ja kipsattu.

        Varmasti lääkkeisiin voi jäädä koukkuun mutta ihan samalla lailla alkoholi voi tehdä sen.


    • Kipsissä

      Moni on kertonut, että toipumisaika on pitkä. Itselläni 08/2011 jalkaterän murtuma ja 11/2011 toinen. Hoitona on kohoasento ja kepit. Eka murtuma parani syksyllä mielestäni ihan kohtuullisesti. Mutta tämä toinen on eri juttu. Miten pitkään jalkaterän murtumisesta kestää toipua.?

    • ruuvikoipi

      Täällä juuri päästy kipsistä eroon, men molemmat kehräset pohjeluu. On laattaa ruuveja.

      Kipsiaika 6 vk meni ihan ok, mutta nyt jalka on kipeytynyt, turvottaa, eikä kestä rasitusta.

      Ihmettelinkin miten kivuttomasti kaikki kävi, edes murtuessa ei ollut mitään kipua, oikeastaan ei mitään tuntoa lainkaan. Nyt sitten kun kipsi on pois niin kuvittelin että tästä nyt lähdetään liikkumaan ja vihdoin ja viimein ulos, mutta kuinkas kävikään;(

      Miten muilla, joilla kehränen ruuveillä koottu, ovat pärjänneet niiden ruuvien kanssa? Kipeillyt tai poistettu?

    • Elämä voi muuttua:-)

      Helmikuun lopussa sääri- ja pohjeluun murtuma. Ydinnaulattiin ja ei kipsihoitoa ja kuusi viikkoa ilman jalanvarausta. Hakasista pääsee eroon parin päivän kuluttua.

      Jalka vielä turvonnut ja mietityttääkin koska ihmeessä turvotus laskee? Turvotus ja se jonkun kuvaama painekipu tekee todella epämiellyttävän olon ylösnoustessa ja kyllä tätä särkyäkin vielä on vaikka jo kolmas viikko menossa.. Säännöllisillä kipulääkkeillä mennään vielä, kohta varmaan loppuvat ja sitten pitää pärjätä ilman.

      Näitä viestejänne lukiessa tuntuu toipumisaika aikamoisen pitkältä. Toivon sydämestäni, että jälkitarkastuksessa todetaan luutumisen lähteneen hyvin käyntiin ja saisin luvan jo pienelle varaukselle.

    • ruuvikoipi

      Miten ihmeessä sääri- ja pohjeluuta ei kipsattu?

      No itsellä ei pohjeluu vaivaa vaikka siellä enemmän romua, mutta tuo sisäkehränen, kipuilee ja turpoaa, eikä ekstä rasitusta. Leikkaus tehtiin 12.1 eli nyt 2 viikkoa ilman kipsiä.

      6 viikkoa ilman varausta on todella pitkä aika!!

      Ne ensimm pari viikkoa olikin karseeta, kun laski jalan alas. Siinä meinas parku päässä ku tuntui että kaikki nesteet valuu kipsiin ja kipu oli todella kovaa. Yritin jos mitäkin keinoa eli esim laskea jalkaa hitaasti, mutta mikään auttanut.

      Jonain aamuna sitten huomasin että tilanne on helpottunut. Tosin sitä jalkaa täytyy pitää paljon pystyssä, sydämen yläpuolella ja pidin myös yöt, sillä se laskee sitä turvotusta.

      Itsellä on nyt sitten 9.s viikko menossa ja kahdella kepillä menen. Nilkka taipuu n puoleen väliin normaalista, ympyrää sillä ei saa tehtyä lainkaan, ja koska nilkka ei liiku niin ei saa varrellisia kenkiäkään jalkaan.

      Voi olla ettei sääriluun ja pohjeluun kanssa ole ihan noita ongelmia, koska itsellä pohjeluussa tunnu miltään.

      Lisäksi inhottaa, kun sisäkehräsessa jossa ne kaksi isoa " pulttia" on, niiden kannat näkyvät ihon alta.....

    • ruuvikoipi

      Niin siis ihmettelin sitä kipsin puuttumista sillä, että miksi osa kipsataan, osa ei.
      Onko sitten niin, että nilkat tarvii sitä tukea enemmän???

      Se kipsi oli kyllä melkoisen rajoittava, en olisi uskonut. Suihkutkin harveni päivä päivältä, kun melkoinen urakka.
      Oli aivan ihanaa nukkua 6 viikon jälkeen niin ettei herännyt siihen kun kova kipsijalka koski toista jalkaa:))

      Löytyipä pitkälle sukkapuikollekkin muita hommia, oli aika nautinto työntää sitä kipsin sisään...heh....

    • Elämä voi muuttua:-)

      Ihmettelin itsekin kipsin puuttumista, mutta 350g rautaa pitää luun siinä asennossa kuin pitääkin. Ainakin pitäisi pitää.
      Tämä hoitomuoto on kai osoittautunut tehokkaimmaksi: toipumisaika normaalia lyhyempi ja pääsee takaisin työelämään nopeammin.

      Kipsi toisi kuitenkin jotain näkyvää suojaa, koska nyt ulkopuoliselle ei mitenkään selviä kuinka pirun kipeä jalka on ja niin ulkopuolisille kuin lapsillekin pitää koko ajan muistuttaa asiasta.

      Kepeillä kävely tuottaa mulle ihan mieletöntä tuskaa kaatuilemisen vuoksi. Portaat, muovimatot, laattalattiat ja tavallisetkin matot ovat vaaranpaikkoja ja useamman kerran on tullut keppien kanssa liukastuttua. Kaikissa yhteisenä tekijänä kyynärsauvojen kumitulpat ovat joutuneet tekemisiin veden kanssa.

      Kaatuessa ei mitenkään pysty suojaamaan jalkaa tai huolehtimaan siitä ettei jalalle varaisi. Parhaimmassa tapauksessa tällä menolla saa varmaan toisenkin jalan poikki.

      Toi 6 viikon varauskielto on ihan todella pitkä.

    • ruuvikoipi

      Olen ihmetellyt miksei niiden kumipäitten materiaalissa olisi jotain muuta , sillä ne ovat todella liukkaita kylppärissä, kaupoissa ja linja-autoissa.

      Kyllä tänäänkin vaan sitkeästi tein kävelylenkkiä vaikka pohkeeseen sattuu joka askeleella ja kävelytiet silkkaa jäätä. Kipsin kanssa oli paljon kivuttomampaa kävellä!!!

      No edessäni vaikuttaa olevan sisäkehräsen uudelleen avaus, kahden pultin poisto, koska niin paljon turpoaa, kipuilee ja kuumottaa.

      Kohta on 9 viikkoa täynnä..........

    • Kipsitön jalka

      Täällä yksi joka elänyt ilman kipsiä vajaa 8 vk. Pohjeluun murtuma itsenäisyspäivänä. Levy ja viisi ruuvia.

      Hurjalta tuntuu että ei kipsata. Koipihan on ihan vailla suojaa, jos tulee joku tilanne, että koipi todella kopsahtaa lattiaan.

      Nuo kepit on kyllä todella vihoviimeiset. Mulla ei käynyt kuin yksi tilanne rappusissa, jolloin koivelle tuli varaus ennen aikojaan. Onneksi sille ei käynyt kuinkaan. Suihkussa käyntikin oli todella hidasta ja aikaavievää, kun kuivaat kylppärin lattian ja kepin tulpat tosi tarkkaan.

      Turvotus kestää kyllä pitkään, viikkoja (kuukausia), tosin vähenee viikkojen kuluesssa. Edelleen leikattu nilkka on paksumpi ja siksi jääneekin.

      Tuota koiven alaspäin laiton aiheuttamaa painekipua sain pikkasen helpotettua sillä, että seisoin tanakasti terveellä jalalla ja kepeillä, ja heiluttelin murtunutta/leikattua jalkaa hiljalleen eteen ja taakse ilmassa. Joku muukin oli kokeillut tätä vinkkiäni ja saanut apua. Ehkä se pikkasen liikuttaa siellä nesteitä ja helpottaa aineenvaihduntaa.

      Tsemppiä !

    • Elämä voi muuttua:-)

      Hyviä uutisia yksityislääkäriltä. Otetaan viikon päästä röntgenkuvat ja aloitetaan jo puolipainovaraus. Kaksi viikkoa julkisen puolen ohjetta aiemmin!!!!! Kuuden viikon päästä aloitetaan jo kävelyn harjoittelu:-) Valoa näkyy siis jo tunnelin päässä!!!!!! Ehkei tässä toipumisessa menekään niin pitkään kuin netistä voi helposti ymmärtää.-)

    • ruuvikoipi

      Hieno juttu, viikkokin on pitkä aika kun sitä yksjalkasena odottaa:)))

    • Itkettääkin

      20.1.12 pohjeluu poikki ja nivelsiteiden revähdys. Lääkäri totesi, ettei nähnyt nilkan rtgssä murtumasta merkkejä, kun siellä on niin paljon tavaraa (vuosi sitten nilkkamurtuma, jolloin levy ja ruuvit).
      5.3.12 kipsin poisto, lääkäri kehoitti kävelemään, pohje luutunut hyvin.
      12.3. menin päivystykseen, koska en voinut julmetun kivun takia varata jalalle tippaakaan.
      Nilkasta otettin viipalekuva, jossa todettiin, että siellä oli myös sääriluun murtuma.
      Äkkiä kipsi takaisin ja täysvarauskielto. Nilkkaan jää tod.näköisesti pysyvä virheasento!!!!
      JÄRKYTTÄVÄÄ........................................!!!!
      Aion tehdä potilasvalituksen siitä, etteivät ottaneet viipalekuvaa heti Tammikuussa, koska eivät rtg-kuvissa huomanneet murtumaa.
      Tää on niin väärin.
      Viime keväään tulemista seurasin ikkunastakäsin ja niin teen nytkin!

    • ruuvikoipi

      No voi jummi, onpa ollut huonoa tuuria;(

      Miten ihmeessä ensimm lääkäri ei nähnyt /osannut tulkita sääriluun murtumaa??????

      Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainut joka " ihaillut" niin talven kuin alkavan keväänkin tuloa ikkunan takaa!

      Itse tässä yrittänyt nyt kovasti treenata kävelyä ja seurauksena pahuksenmoiset kivut jalassa, 9,5 viikkoa takana, ja nyt vasta ongelmat alkaneet. Jalka eii kestä mitään rasitusta.

      Tsemppiä vaan kovasti :)

      • Itkettääkin

        Kiitos tsemppauksesta ruuvikoipi!
        Vuosi sitten tapahtuneen nilkkamurtuman seurauksena jalka turvoksissa, särkevä ja turvoksissa vielä tohon 20.1.12 saakka. Osittain kaaduinkin sen takia, että varoin vielä kovin tota nilkkaa.

        Eli ei parane vuodessakaan ja mulla toinen tuskainen vuosi edessä!

        Eilen sain B-lausunnon sairaalasta ja suunnittelevat ruuvin laittoa tohon säärimurtumaankin, se olis sitt´ 6-viikkoa taas kipsissä, tuolloin tulisi kipsissä istumisaikaa kaikenkaikkiaan 17-viikkoa.

        Taitais jo pää silloin hajota!!!


    • ruuvikoipi

      Jos nilkka vielä oireili vuoden päästä niin oliskohan kyse ruuvien aiheuttamista ongelmista??

      Tuota pelkään nyt omalla kohdallani, sillä kipu tuntuu aiheutuvan sisäkehräsen murtumasta ( ruuveista ) ja sitten sääriluun alaosan siirtymästä, johon ne kehräsen pultitkin kohdistuu!

      Huomenna kuulen puhelimessa mitä kirurgi nyt tuumii nilkasta...........(

      Kun kipsin ajan selvinnyt ihan ilman lääkkeitä ja kipua niin tämä nyk tilanne on todella kurjaa ja stressaavaa!!!!

      Itsellä jo sellainen olo että ottaisin mieluusti kipsin takaisin, sen aikana ku nei ollut tällaisia kipuja.

      Mutta nyt jännään huomista ja kirurgin tuomiota puhelimessa....huh....

    • Elämä voi muuttua:-)

      Toivottavasti ruuvikoipi sait hyviä uutisia! Kaikki myötätunnot Itkettääkin puolellasi- Hurjaa juttua!

      Sain perjantaina luvan puolipainovaraukseen, kun murtumista tasan kuukausi. Helpommin sanottu kuin tehty. Yritin vaakaa hyödyntäen löytää miltä tuntuu 25 kilon paino jalalla, mut liian pelottavaa - Pääsin viiteen kiloon;-)
      Yritän pakottaa jalan nyt terveen viereen seisoessa, mut sekän ei ole helppoa. Isolta tuntuu ajatella, että vajaan kahden viikon jälkeen tulee lupa täysvaraukselle ja alkaa kävelyharjoitukset.

      Kyynärsauvoilla kävely alkaa sujua, mutta onneksi lähikaupoissa on apuna pyörätuoli niin saa nopeutta liikkumiseen.

      Kipulääkkeitä otan vielä silloin tällöin; Buranaa ja Panadolia, mutta en erityisen säännöllisesti. Kylmäpussi auttaa turvotukseen, mut itseasiassa turvotukseen liittyen kyselisin kokemuksia:
      Aamuisin turvotusta ei ole, kun jalka ollut yön kohoasennossa, MUTTA iltaisin sitäkin enemmän. Kauanko tämä turvotus oikein kestää? Alkuajoista on tietty helpottunut ja nyt siirtynyt nilkan, jalkapöydän ja varpaiden alueelle. Onko jollakin ollut tukisukkia ehkäisemässä turvotusta, entä onko joku kokeillut lymfaterapiaa? Kaikki muutkin poppakonstit otetaan huomioon.

      Kova hinku olisi jo duuniin, mutta turvotuksen ja kenkien suhteen on pikkuista probleemaa.

    • ruuvikoipi

      Huomenta Elämä voi muuttua.)

      Minun sl jatkuu taas kk:en, sitten treffit kirurgin kanssa ja rtg.

      Siitä turvotuksesta, itselläni jalka murtui 11.1 ja on edelleen tur voksissa ja lisääntyy päivän aikana ja rasituksen myötä. Fysioterapeutti kertoi sen olevan normaalia vielä, voi kestää jopa puoli vuotta-vuoden.

      Hoitona on siis jalan liikkuminen ja jumppaaminen, koska varsinkin itselläni nilkan liikkumattomuuden vuoksi on myös sääri piukea.

      Sitten päivisin edelleen sitä kohoasentoa ja kylmää.

      Oli itselläkin vaikeaa aloittaa sitä varausta, mutta täytyy muistaa että varauspäätöksen jälkeen jalka ei ole heti just varauskunnossa. Menin varmaan sen parisen viikkoa aikataulua perässä. Lääkäri kuitenkin muistutti taas, että liikkumista ja toimimista kivun rajoilla.

      Se puntari on ihan hyvä mittari edistymiselle!!

      Kenkien kanssa alkoi nyt ongelma, kun talvisaapikkaat päätyi varastoon. Nyt ei vaan löydy sellaista kenkää jonka yläreuna jäisi reippaasti alle sisäkehräsen. Sisäkehränen kun ei kestä edes sukkaa, jää melkoiset jäljet nilkkaan. Kotona olenkin koko ajan ilman sukkia.

      En tiedä onko siitä lymfasta apua, koska kyseessä nyt kuitenkin vammojen aiheuttama turvotus. Tärkeintä on saada raaja liikkeeseen ja itsellä ainakin se nilkka taipumaan.

      Pitkäjännitteisyyttä tässä tarvitaa, onneksi meillä jo talvi ohi ja on helpompaa liikkua ulkona yksinkin. Perjantaina saan kuntopyörän, sitäkin fysioterapeutti suositteli, ja osa syy sen hankkimiseen on pieni ongelma masun kohdalla:))))

    • E.V.M.

      Onneksi tosiaan talvi on ohi niin pääsee liikkumaan uloskin! Mahtava tunnelma oli myös tällä viikolla parikin kertaa kun kävin kepeillä ostosparatiiseissa. Tähän asti olen suosinut kauppoja, joissa saa vuokrata pyörätuolin, mutta nyt kepeillä liikkumisesta on tullut sen verran tuttua, että kepit riittivät.

      Monestakin keskustelusta on huomannut, että sairausloman tarve on todella yksilöllinen. Hyvä ruuvikoipi, että sait lisää, kun tarve kuntoutumiselle vielä on.

      Mulla on edelleen ajatuksena, että vajaa kaksi kk saa riittää. Nyt se puolipainovaraus on löytynyt ja itse asiassa kävelen toki keppeihin osittain varaten ja kipua ei tunnu, joten tää varmaan oikeesti alkaa parantua. On mulla toki slomaa vielä muutama viikko valmiiksi kirjoitettuna, ettei ihan ensi viikosta tarvi palata duuniin.

      Vielä kun saisin tuon manuaalivaihteisen vaihdettua automaattiin niin pääsisi lähes normaalisti liikkumaanpidemmällekin. Tuo turvotus ärsyttää aika tavalla, mutta nyt kun realiteetit tietää, että ihan oikeesti turvotusta voi olla vielä vuodenkin jälkeen niin ei elättele turhia toiveita.

      Onneksi ei särkyä ole oikeestaan yhtään.

      Tsemppiä kaikille paranemiseen!

    • ruuvikoipi

      Kiitos tsempeistä ja sitä tarvitaan!

      Nilkan etuosa vaan särkee ja vaivaa rasituksessa, pakko edelleen kepittää.
      Hieman alkaa jo usko toipumisesta hiipua, kun kohta 3 kk:tta takana:(

      Sentään pääsee jo yksin kauppaan ja on kehittänyt erilaisia systeemejä selvitä ostosten ja korin kanssa, ja reppu selässä kotiin:)

      Mielenkiinnolla odotan seuraavaa kuvaa ja kirurgin tapaamista!

    • Itkettääkin

      Moi taas. Mullahan murtui sääri- ja pohjeluu 20.1.12. Kipsissä kinttu ollut siitä asti. Otettu pari kertaa TT-kuva, josta näkyy selvästi ettei ole luutunut.

      Eilen lekurissa päätettiin laittaa tukiruuvit. Harmittaa niin hitosti, etteivät ole aikaisemmin laittaneet, vaikka sitä olenkin kysellyt.

      Toukokuun loppuun olen vielä kipsikinttu.

      Masentaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • E.V.M.

      Ootko ruuvikoipi käynyt fysioterapiassa tai saanut kuntoutusohjeita kipsin jälkeen? On sulla Itkettääkin mahdottoman pitkä kipsiaika. Toivottavasti ruuvit auttavat!

      Mä sain 1,5 viikkoa sitten luvan aloittaa kävelyn ilman keppejä, mutta en suostunut jättää keppejä vielä samalla käynnillä sairaalaan. Nyt ovat kepit olleet narikassa ja aika hidasta klenkkaamista tämä on. Jalan liikeradat ovat pienet, turvotusta on edelleen varsinkin iltaisin. Aamun eka askel on aika epämiellyttävän tuntuinen joka kerta.
      Tapaturmasta nyt 7vk ja pari pv.
      Yllättävän nopeasti aika on mennyt, vaikka alussa tuntui ihan kestämättömän pitkältä.

      En saanut itse mitään kuntoutusohjetta, mutta ma olen menossa yksityiselle ortopedille ja sieltä pitää saada lähete fysioterpaiaan, jotta saa apua liikeratojen parantamiseksi. Kysyin lääkäriltä silloin 1,5vk sitten, että milloin voin aloittaa juoksun ja pyöräilyn jne. ja sain vastaukseksi 5vk.

      Tällä klenkkaamisella ei varmasti juosta vajaan neljän viikon päästä.

      Töihin palaan ensi viikon lopulla ja lääkäri ei itseasiassa edes kysynyt sairausloma-asioista mitään. Voin vaan kuvitella kuinka jalka tykkää työstä:-)

    • 19+3=
    • ruuvikoipi

      Kyllä olen käynyt fysioterapiassa, yritetty ihan voiman kanssa saada nilkkaa taipumaan, ja en tiedä onko ollut hyväksi. Nilkka kipeytynyt entisestään ja tälläkin hetkellä on vaikeuksia varata. Kipu tulee nilkan etuosaan ja jalka on edelleen ihan turvoksissa.

      Ensi ke on uusi rtg kirurgin tapaaminen, josko sitten selviäisi miten tämä tilanne voi näin edetä. Kohta on 3 kk:tta leikkauksesta!!!!

      Tietääkseni säären alaosassa ei ollut murtumaa vaan jotain suurtymää, mutta kipu nyt on pahinta sillä alueella. Vai voisiko sisäkheräsen pultit olla syynä, niiden päät kun menee säären alaosaan päin.

      Itkettääkin, voin sanoa että täällä ottaa päähän ja todella!! Kahden kepin ja kipujen kanssa ei mitään asiaa töihin jossa pitäsii liikkua koko ajan.

      E:V:M: siitä sairaslomasta pitää itse puhua sillä lääkärit välttämättä huomaa ottaa edes aiheeksi!

    • E.V.M.

      Totta 19 3= . Riippuu kokonaan työstä ja siitä kuinka pitkään sairauden vuoksi on kyvytön tekemään työtään. Kiitos linkistä! Asia on mun mielestä juurikin näin. Itsehän en tavannut ollenkaan lääkäriä leikkauksen jälkeen vaan sairausloma muut ratkaisut tehtin pääsääntöjen perusteella.

      Toimistotyö kuvaa jotenkin omaa duuniani, teen työtä päälläni ja pystyn tekemään myös etänä tarpeen vaatiessa. Sairauslomallakin olen koko ajan osittain tehnyt töitä, mutta pääasiassa etänä ja lähinnä asemani vaativia asioita.

      Olisin varmasti saanut lisääkin sairauslomaa, jos olisin puheeksi asian ottanut, mutta saa sitä varmaan myöhemminkin jos kuntoutumisessa tulee takapakkia töiden ansiosta.

      Toivottavasti ruuvikoipi saat ke vastauksia tuohon kuntoutumisen takkuamiseen. Jotenkin ajattelisi, että kolmen kuukauden jälkeen pitäisi ainakin ilman keppejä pystyä kävelemään.

      Mä jatkan edelleen särkylääkkeiden syömistä. Buranaa ja Panadolia menee kyllä, koska ilman niitä ei tämä kävely onnistuisi näinkään hyvin.
      Kuntopyörän hankin pari viikkoa sitten ja sillä pyöräily onnistuu ongelmitta. Ohjelmassa nyt päivittäin 15-45minsaa pyöräilyä. Lisäksi hankin tasapainolaudan ja jumppanauhan, kun jossakin jalkamurtumafoorumilla kehuttiin niiden edesauttavan nilkan liikeratoja.

    • ruuvikoipi

      Sitä tasapainolautaa, tai oikeastaan se oli sellainen pyöreä teline, käytettiin fysiossa. Mulla vaan ei jalka kestä rasitusta, heti kun varaa enemmän niin tulee kipua ja pahinta on jos nilkka jotuuu taipumaan ylös tai alas.

      Sain myös kuntopyörän, mutta ei jalka tykkää siihenkään varaamisesta.

      No, ehkä ensi ke selviää mistä kaikki johtuu.

    • Itkettääkin

      PÄIVÄT EDELLEEN MATAA!

      20.1.12 alkaen jalka kipsissä olen aikaa viettänyt.

      9.5.012 on sovittu leikkauspäivä, VASTA! Jalka kuulemma ensin kuvataan, TAAS,
      ja JOS luutumista on vähänkään tapahtunut, EHKÄ leikkausta ei suoriteta tuolloin.

      Eilen sain jalkaani WALKER-kengän, on melkoisen kokoinen jalkine ja älyttömän vaikea yksin jalkaan laittaa, mutta sillä sais köpötellä ilman keppejä, kivun rajoissa tietenkin.
      Hyvä kenkä se onkin, tukee tosi hyvin, mutta kuuma ja raskas jalassa.
      Yöksi vaihdan vielä "vanhan" kipsin, se on miellyttävämpi nukkuessa.

      Näillä eväillä eteenpäin kompuroin.

      Harmittaa, kun kaikki kevään suunnitelmat on joutunut perumaan. Iäkäs Äitini odotteli mua hiihtolomalle ja sitt` Pääsiäislomalle, turhaan. Saas nähdä pääsenkö hänen luokseen vielä Juhannuksenakaan.
      Välimatkaa meillä on n. 1000kilometriä.

    • kmk

      Nilkka murrettiin väkivalloin ryöstöyrityksessä vuoden vaihteessa. Leikattu ja ruuvattu. Ensin tuli sisäisiä veren vuotoja ja tämän jälkeen makuuhaavat 3 kertaa peräkkäin ja kesti kuukuden yhden parantaminen. Ompeleet vuoti verta päivittäin. Näiden jälkeen suurin ruuvi alkoi pyörimään ulos luusta, aiheuttaen järkyttävää kipua. Nyt yli 2 viikkoa ruuvinpoistosta ja eilen jostain syystä yhä turposi jalka ja liikuntakyvytön. Kohta 5 kuukausi menossa.

    • ruuvikoipi

      Niin se ruuvikoipikin vielä kepittelee ja leikkaus oli 11.1 !

      Ensiviikolla ortopedi ja katsotaan mitä sanoo nilkan etuosan kivuista sisäkehräsen turvotuksesta.

      Sama ongelma täällä kuin kmk:oolla, kotiin matkaa n 900 km, mutta mitenkään voi keppien kanssa lähteä junaan ja vain reppu selässä:)

    • neliveto.

      sääri ja pohjeluun katkesi työtapaturmassa 28.5-12 luut tuli läpi nyt 3 viikkoa mentykepeillä alkaa pikku hiljaa kulkea paremmin ja säryt loppuneet onko tietoa kuinka pitkään joutuu käyttämään sauvoja 9.7 on röntgen ja ortopedi.

      • E.V.M

        neliveto: samanlainen vamma, umpimurtuma helmikuun lopussa. Mun kepit jäi 6vk:n jälkitarkastuksessa sairaalaan. Sääri ydinnaulattiin ja siksi kai noinkin nopeasti pääsi liikkeelle. Kävellyt olen kohta 3kk, koko ajan paremmin. Kovan rasituksen tuntee ja levon jälkeen jalka jäykkä. Parin kuukauden päästä voi juosta, mutta kai lopullisesti niin kunnossa kuin tulee olemaankaan sen jälkeen kun ydinnaula poistetaan vajaan vuoden kuluttua.
        Tsemppiä paranemiseen!


    • Itkettääkin

      Mullakin sairasloma vaan jatkuu, 30.08.12 saakka. Ei vaan ala luutumaan ja ruuvia eivät laita. TT-kuvaan 17.7., tarkistus onko vieläkään alkanut luutumaan.
      Onneksi kelit on hyvät ja saan käpytellä kipsi jalassa ulkona ja ilman kipsiä sisällä. Näyttää siltä, että tähän menee vähintään vuosi.
      Huomenna lähden Lappiin, olen totisesti loman tarpeessa, viiden kuukauden istuskelemisen jälkeen.
      Mukavaa kesää kuiten kaikille jalkavaivaisille.

    • ruuvikoipi

      Neliveto, sauvojen käyttö on täysin yksilöllistä ja mm murtumien vakavuudesta ja sijannista johtuen.

      Itse kepittelin ulkona vielä toukokuussa ( murtumata 11.1 ), välillä ilman, ja jalan kipeydyttyä jouduin ottamaan ne takaisin.

      Pohjeluu levyineen ja ruuveineen ei ole lainkaan vaivannut, mutta sisäkehränen ja nilkan etuosa sitäkin enemmän.

      Eli ihan kokeilemalla vaan, ensin kotona ilman keppejä ja sitten pikkuhiljaa ulkona.

    • toivotaan toivotaan

      Itselläni nilkka on leikattu 2001 ja toisen kerran 2002. Nyt minulla on käytössä tukikengät. Vieläkin nilkka turvottelee ja on kipeä , sekä jäykkä.( ei parane varmaan koskaan) Perjantaina uusi leikkaus edessä otetaan ruuveja pois, koska ne meinaa tulla ihon läpi. Toiveenani on , että kivut vähän hellittäisivät. Lopuhan ne ei koskaan.

    • ruuvikoipi

      Voi hurja, että vieläkin vaivaa.......... ehkä sitten ruuvien poistot auttaisivat?

      Itselläni on edessä valinta poistetaanko vai ei, nilkka kun reagoi edelleen.

    • Jouni1234

      Mulla nilkka murtui 17.3. Tarkemmin pohjeluun viisto murtuma ja nilkan nivelsiteet menivät samalla poikki nilkan sisäpuolelta, deltaside tarkemmin. Alkuun oli aika vaikeaa olla liikkumatta, mutta pikkuhiljaa tämä on tässä kuntoutunut ja motivaatio on ollut kovaa kuntoutuksessa. Nyt pystyy jo pelaamaan esim, jalkapalloa pienellä kivulla ja hölkkääminen ja spurtit ovat jo helppoa. Tärkeintä on pitää nilkan liikeradat kunnossa leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa ja koko jalan lihaksia täytyy treenata tasapäisesti, joka päiväistä venyttelyä unohtamatta. Luulin, että jalka olisi pitempään paljon kipeämpi, mutta onneksi tämä ei ole ollut niin paha juttu kun alkuun pelkäsin.Tätä kehitystä on auttanut myös fysioterapeutti, jonka sain nuorisovakuutuksen ansiosta (10krt). Tavoitet olisi päästä joulukuussa jo hiihtämään, joka on hyvä testi hajonnelle nilkalle ja luulle. Keep the faith!

    • ruuvikoipi

      Itselläni muiden murtumien lisäksi tuo pohjeluun viisto murtuma, ja ainut murtuma mikä ei vaivaa. Luinkin netistä että sitä luuta ei niin kauheasti tarvi kävelyyn ja liikkumiseen.Vaikka siellä 10 sentin levy 6 ruuvia, niin ei mitään oireita tai kipuiluja siis.

      Sisäkehräses pari ruuvia ja ongelmat vaan jatkuvat:( Fysiot käyty ja uudet aloitettu...........

    • Minun exäni on selvinnyt 2 kertaa samasta onnettomuudesta. Häneltä murtui siis sama nilkki kahdesti, kun hän oli 13-15-vuotias.

    • UnderPressure_nyt

      Moi kaikille!

      Tähän ketjuun kirjoittelin itse potilaana tuossa heinäkuun alussa 2011. Nyt reilu vuosi jälkeenpäin ajattelin hieman jakaa fiiliksiä.

      Pohje ja sääriliuu katkesivat kesäkuun lopussa 2011 moottoripyöräonnettomuudessa, 9 päivää vietin sairaalassa ja neljä kertaa veitsen alla. Pohjelihas turposi niin pahasti ensimmäisen leikkauksen jälkeen, että joutuivat tekemään faskiotomian (Avaavat siis jalan molemmin puolin pohkeen auki, jotta lihas mahtuu turpoamaan).

      Tästä on melko miehekkäät arvet jäljellä :)

      Paine jalkaa laskettaessa oli loppunut täysin lokakuuhun mennessä, joten noin kolme kuukautta meni, että siitä pääsi täysin eroon. Kävellessä kukaan ei huomaa eroa entiseen menoon, mutta kyllä sen itse tietää että on jalkaan sattunut joskus. Sellaista ylimääräistä arkuutta on murtumakohdassa ja nilkassa vieläkin, tuskin katoaa koskaan. Myös noiden ruuvien kohdalla on arkuutta ja ne tuntuvat ikäviltä ihon läpi.

      Välillä vihlaisee jostain niin maan perkuleesti, mutta ei mitään niin vakavaa että joutuisi enää lääkärissä juoksemaan. 3kk sairasloman jälkeen palasin normaalisti työöelämään. Tosin jos työ olisi vähänkin fyysisempää, olisin joutunut anelemaan lisää saikkua.

      Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että saivat jalasta vielä menevän pelin aikaiseksi. Jo viime talvena pääsin pelaamaan höntsä lätkää kavereiden kanssa, jalan liukuva liike ei tuntunut pahalta. Juoksu ei oikein ota tuulta allensa, sellainen iskevä liike tuntuu ikävältä.. viimeistään seuraavana päivänä tietää juosseensa :) Vois tietenkin ostaa paremmat juoksukengät..

      Mutta tsemiä ja jaksamista kaikille jotka nyt pötköttävät pedissä jalkansa kanssa. Tuntui välillä ylitsepääsemättömän hirveältä ja teki mieli luovuttaa, mutta niin kun sanotaan, aika parantaa haavat (ja luut :)).

      • neliveto 1

        nyt kulunut sääriluun pohjeluun avomurtumasta 5kk (28.5) sääriluu ei meinaa luutua saikkua nyt vuoden loppuun alkaapi vähän v....ttaa


    • kipsiintynyt x 2

      Ruuvikoipi: Mulla ihan samaa vaivaa kuin sulla eli 10 sentin levy 6 ruuvii ei vaivaa yhtään, mutta sisäkehräsen 2 pitkää ruuvii vaivaavat ja nyt ortopedi olikin sitä mieltä, että ne poistetaan

    • keppienorja97

      14. marraskuuta juoksin himassa portaita alas samalla metodilla millä olen juossut niitä jo tuhansia kertoja aiemmin. Tällä kertaa jokin meni pieleen... Kipua ja turvotusta jalkaterässä eikä kävely onnistunut. Röntgenissä sitten näkyi, että keskimmäisessä jalkapöydänluussa murtuma. Ei leikkausta, ei kipsiä, sanoivat että paranee ilmankin. Vain sauvat käteen ja seuraava käynti 13. joulukuuta

      Nyt 22 päivää myöhemmin mikään ei ole muuttunut. Kävely yhtä mahdotonta, turvotus ei laskenut lainkaan ja lisäksi keskimmäiseen varpaaseen ja jalkapohjaan ilmestynyt tummat läiskät, mustelmia varmaan.

      Silloin ekalla käynnillä sanottiin, että se on varmaan jo 13. joulukuuta kunnossa. Silloin uskoinkin sitä. Nyt oma arvioni on se, että jos parantuminen jatkuu samalla tahdilla kuin aikaisemminkin, tulen juhlimaan keppien orjuudesta vapautumista samaan aikaan kuin juutalaiset juhlivat egyptiläisten orjuudesta vapautumista.

      Viimeiset 3 viikkoa = helvettiä. Koulussa on kerroksia enemmän kuin kädessä sormia ja hissiä saa odottaa välillä niin kauan että on vaarassa myöhästyä tunnilta. En ole päässyt yläkertaan kolmeen viikkoon ja joutunut vaihtamaan huoneita sisareni kanssa. Goodbye yksityisyys...

      Jos tietäisin, ettei paluuta vapauteen ole, tekisin itsemurhan. Elämä keppien orjana ei ole elämisen arvoista.

      Oli pakko avautua.

      • Kaikesta selvää

        Jalka murtui jääkiekossa joulukuun lopussa. Pohjeluu murtui kahdesta kohtaa. Ortopedin arvion mukaan kipsihoito oli riittävä. Kipsi on ollut jalassa nyt reilu neljä viikkoa ja nyt saa varata jo täydellä painolla. Kahden viikon jälkeen sai varata puolella painolla. Ongelmia ei juurikaan ole ollut. Kipua vähän, turvotusta jonkin verran. Vielä kaksi viikkoa jäljellä ennen kipsin poistoon. Aluksi tuntui, että miten voi olla poissa töistä niin pitkän aikaa. Nyt tähän on jo tottunut. Voi laittaa lapset kouluun, tehdä ruokaa, tarkistaa läksyt jne. Jännittää, miten kipsin poiston jälkeen käy. Kolme kuukautta kuulemma menee ennen kuin luutuminen on kunnollinen ja vuosi siihen, kun luu on entisenlainen.


    • aikaa piisaa

      1.12.2012 liukkaalla nurin. Sääri ja pohjeluun pirstaleinen murtuma, myös sisä -kehränen. Leikkaus päästiin suorittamaan vasta 18.12 kuulemma turvotuksen takia. Molemmat luut levytettiin ja kehräseen parit ruuvit. 8 vko varaamatta, sitten 2vko 30kg ja 2vko puolivarauksella. 12vko kontrollissa ei vieläkään voinut antaa lupaa täyspainovaraukselle tai lasikuitukipsin pois jättämiselle. Jatketaan kk puolivarauksella ja kipsi jalassa. Nyt siis ollut yli 3kk kipsissä ja kepeillä kuljetaan. Toiset murtumat vaan vaatii pidemmän ajan parantuakseen.

    • lvm_

      Säären alaosan murtumat vaativat huomattavasti pidemmän luutumisajan kuin esim. nilkkamurtuma jo ihan ihmisen anatomisista syistä. Säären alaosan kohdalla luun ympärillä kun ei ole juuri muuta kun ihoa, ei siis juurikaan lihasta ja tästä johtuen verenkierto sillä alueella on heikompaa kuin monessa muussa paikassa ja näin ollen edellytykset paranemiselle ovat hitaammat.

    • dsc

      Itsellä murtui sääriluun alaosa maaliskuun alussa, eli noin 10 vkoa sitten. Se ydinnaulattiin ja ruuvaatiin. Ekat viikot oli ihan tuskaa. Jalkaa alas laskettaessa paineen tunne oli valtava, kauaa ei pystynyt ylhäällä olemaan. Lisäksi jalka oli 2-kertainen toiseen verrattuna turvotuksen vuoksi. 6 viikkoa leikkauksesta pystyin kepeillä kävelemään noin 1km pituisia lenkkejä, samalla sain täysvarausluvan.. Kivutta tämä ei sujunut. Nyt 10 viikkoa tapahtuneesta ja kepit edelleen pääsääntöisesti käytössä. Yhdellä kepillä pystyy lyhyitä matkoja kävelemään, sisätiloissa jopa ilman. Kipua on edelleen murtumakohdassa ja nilkan sisäsyrjällä, ruuvien kohdalla. Paineen tunne on edelleen, kun jalalla painoa pidempään. Turvotusta myös edellen jonkin verran. Hidasta tämä paraneminen on. Kunhan pääsisi vain kepeistä eroon. Välillä tekis mieli heittää ne ikkunasta pihalle.

    • säärestä vähän alas

      minulla murtui 25.5 jalkapallopelissä sääriluu se otettiin eilen pois pystyin heti tunnin jälkeen antaa painoa jalalle ja kävelle hiljaisesti mutta minulla on vieläkin kipit varmuuden vuoksi . mutta en voi taivuttaa polveani onko teillä ideaa miten voisin parantaa sitä tai tiettyä lääkettä/ voidetta joka parantaisi. olen 13v

    • pitkästynyt

      Mulla meni jalkapöydästä viides luu poikki 5kk sitten. Laitettiin siirre luuta ja metallilevy. Ei ole lähtenyt luutumaan, joten nyt aloitetaan uv-valohoito. Onko kokemuksia jalkapöydän luiden luutumattomuudesta? Itselläni nyt puolipaino varaus lupa.

      • riitta2

        Aika masentavaa lukea näitä sairaskertomuksia. Itsellä murtui sääriluu 29.1.14. Täyspitkä kipsi jalassa, kyynärsavoilla mennään ja ilman varausta. Että pikälle ei kyllä jaksa pötkiä :(. Minnekään ei pääse yksin! Seuraava kontrolli 13.3, eli kipsi ollut silloin 6 vko. Mitä sen jälkeen; aika näyttää......
        Siis masentavaa siksi, että ei taida olla nopeasta parantumisesta mitään toiveitakaan :(


      • rautahalka
        riitta2 kirjoitti:

        Aika masentavaa lukea näitä sairaskertomuksia. Itsellä murtui sääriluu 29.1.14. Täyspitkä kipsi jalassa, kyynärsavoilla mennään ja ilman varausta. Että pikälle ei kyllä jaksa pötkiä :(. Minnekään ei pääse yksin! Seuraava kontrolli 13.3, eli kipsi ollut silloin 6 vko. Mitä sen jälkeen; aika näyttää......
        Siis masentavaa siksi, että ei taida olla nopeasta parantumisesta mitään toiveitakaan :(

        Itsellä kokemus onneksi jo takanapäin. Kesällä poikkesi sääriluu joka leikattiin ja laitettiin ydinnaulalla kasaan. Siinä se kesä sitten menikin kepeillä mennessä ja jalkaa varoessa. Kuitenkin itselläni parantumisprosessi meni (tai menee koska ei vielä ole täysin entisellään) ilman suurempia takapakkeja. Kuinka kauan joudut olemaan kipsissä vai eivätkö vielä osanneet sanoa?


    • Tapaturma

      Miten lie Riitta2:lle nyt käynyt. Minulla myös sääriluun murtuma, hyväasentoinen ja ei niin paha kuin aluksi luultiin (polvi meni paikaltaan, mutta meni takaisin kun yritin varata jalalle). Tapaturma sattui 18.2 ja koko jalan mittainen kipsi otettiin 4 vkon jälkeen pois 20.3. Kuvattiin ja sitten lääkäri sanoi että ei tarvitse mitään kipsiä tai ortoosia tilalle, puolivarauksella vaan kävelee keppien kanssa ainakin viikko. Sitten pitäis alkaa koko painolla kävelee pikkuhiljaa.

      Hyvin pieniä murtumia oli polvinivelessä ja sääriluun murtuma oli polvesta alaspäin, "kolmion" mallinen. Kipsin poiston jälkeen kaikki lihakset oli lähteneet ja jalka oli polvesta todella jäykkä. Neljä päivää kulunut kipsin poistosta niin nyt voi jo polvea enemmän koukistaa ja ojentaa. Itse olen polvea taivutellut kipua hetkittäin kestäen. Siitä se sitten lähti vertymään. Paljon kävelyä se auttaa kanssa, ja omatoimisesti olen reisilihaksia hieronut jos meinaa olla kipeänä.

    • känken

      Tsemppiä Riitta2! Täällä pirstaleinen sääri-pohjeluu murtuma viime syyskuun lopulla ( Ja samalla toki murtui käsikin..) Kuusi viikkoa olin myös ilman varausta. Ensiksi puolipaino varauksella useampi viikko ja sitten asteittain täysipainolla. Onnettomuudesta tuli juuri puoli vuotta. Kävelen jo hitaasti mutta varmasti. Ontuminen vaivaa vielä ja jalka väsyy kun lihakset surkastuivat, mutta pikku hiljaa mennään eteenpäin. Lääkärit ja fysioterapeutti kaikki sanoivat, että vuosi tällaisen murtuman kanssa menee että jalka alkaa tuntua omalta. Samaahan siitä ei saa enää kuin se oli, mutta hyvä siitä tulee, uskon niin. Tsemppiä sinulle! Kyllä se aurinko risukasaankin paistaa, todennäköisesti nyt jo parempi tilanne sinullakin. Muista purkaa paha olo pois, sillä tiedän mitä on olla toisista riippuvainen ja "kodin vanki". Kun vain mahdollista, jumppaa jalkaa niin että lihakset saisivat edes jotain tekemistä. Minulla se onnistui ortoosin avulla. Sairaalan fysioterapeutilta varmasti saat hyviä neuvoja siihen. Paljon tsempityksiä täältä sinne!

      • miia1983

        Mulla meni nilkka kolmesta kohtaa poikki. Ruuveja ja leikkaus tehtiin ja 6 vk kipsi. Nyt nelkäs päivä leikkauksesta ja jalkaa särkee Tajuttomasti. Panacodia ja buranaa oon nyt ottanu 3krt päiväs. Pelkästään vessas käyminenki tuottaa tuskaa. En pydty istuun yhtään. Koko ajan pitää maata jalka koholla.Kestääkö tätä hervotonta kipua kauan?


      • miia1983 kirjoitti:

        Mulla meni nilkka kolmesta kohtaa poikki. Ruuveja ja leikkaus tehtiin ja 6 vk kipsi. Nyt nelkäs päivä leikkauksesta ja jalkaa särkee Tajuttomasti. Panacodia ja buranaa oon nyt ottanu 3krt päiväs. Pelkästään vessas käyminenki tuottaa tuskaa. En pydty istuun yhtään. Koko ajan pitää maata jalka koholla.Kestääkö tätä hervotonta kipua kauan?

        Tsemppiä miia1983..:) kyllä se aikansa vie. voit laittaa mulle meiliä jos haluut. hatsa64@gmail.com


    • nilkkamurtumaa

      Hei Miia, pahin kipuaika on ensimm viikon, ehkä vähän toisenkin, ajan. Pidä vaan jalkaa mahd paljon ylhäällä vaikka pöydällä tms muttei alaspäin. Kyllä se siitä pikkuhiljaa rauhottuu ja turvotus alkaa laskemaan.

      Meillä nilkkamurtumilla on oma sivustonsa tuki-ja liikuntaelinten sivustolla:)

    • Riitta2

      Täällähän minä vielä; kipsi jalassa! Ensimmäiset 6 viikkoa murtuman jälkeen siis täyspitkässä kipsissä ilman varausta, kontrolli, jossa todettiin, että hyvin on lähtenyt jalka parantumaan, mutta silti sain vielä lyhyemmän kipsin ja sekin 6 viikoksi! 4 ekaa viikkoa ½ varauksella ja viimeset 2 täysvarauksella. Seuraava kontrolli vajaan 2 viikon päästä. Ja toiveissa, että kipsi nyt sitten otetttas kokonaan pois. Onhan tää elämä huomattavasti helpompaa hyellä kipsillä ja kun on saanut edes varata toiseen jalkaan.
      Polvi on jo 6 viikon kipsissä olon jälkeen tosi jäykkä; mitenkähän nilkka 12 viikon jälkeen!?!?
      Turvotusta jalassa aina on kun sitä "käyttää", mutta ei onneks sen pahempaa kipua.
      Kovasti odotan, että pääsen kipsistä eroon ja pääsee alkaa kuntouttamaan jalkaa.
      Mutta on tää kipsissäoloaika ainakin sen opettanut, että kaikki kiireet hävis! Minnekään ei ole ollut kiire viimeseen 3 kuukauteen :).
      Aurinkoista kevättä kaikille!

      • Kurja ol

        Tällänen tarina mulla, kaaduin joulukuun puolessa välissä jäisellä kävelutiellä. Pohjeluu ja sääriluu poikki pirstaleinen murtuma sääriluun alaosassa. Leikattiin samantien ja laitettiin polvesta nilkkaan ydinnaula, ruuveja polvessa ja nilkassa. Ensimmäisen 6 vkn aikana luuminen alko hyvin sitten seuraavat 6 viikkoa luutuminen loppu. Pohjeluu oli luutunut liian pian, olis pitänyt luutua hitaasti. Nyt suunnitellaan luudutus leikkaus pääsiäisen jälkeen, lonkasta siirretään luuta poikkimenneeseen sääriluuhun. Jalka kuvataan ennen operaatiota jos luutuminen on alkanut toimen pidettä ei tehdä. Aika kurjat fiilikset tässä on , pelottaa että se sama kurjuus alkaa taas uudelleen mikä oli alku vuodesta.


    • toipuja

      Niinhän sitä luulisi ,että elämä helpottuu kun pääsee kipsistä eroon;)
      Itsellä ne ongelmat vasta alkoivatkin, jalka ei kestänyt mitään, kipuili ja turpoili.
      Sama juttu nyt toisen leikkauksen jälkeen viime kesänä.

      Fysiossa kävin pitkään, kun jalassa oikein mitään liikerataa.

      Eli varovaista alkua ettei tuu takapakkeja................

      • Kateliini

        Mulla nilkka katkesi 29.3 kun olin koirien kanssa lenkillä mettässä ja siitä sitten leikkauspöydälle ja kipsi 8 vk Minulla on 1 tyypin diabetes ja hyvä tasapaino sokerin suhteen. Nyt siis kipsi ollut kolmatta viikkoo ja olen pystynyt jo vähentään särkylääkkeen määrää


    • Riitta2

      Tänään kontrollissa, 12 viikkoa kipsijalkaa takanapäin ja ainakin 4 viikkoa vielä edessä!!! Ekassa kontrollissa, 6 vko sitten jalka oli lähtenyt hyvin luutumaan, mutta siihen se kait oli sitten tyssännyt, koska nyt sanottiin, ettei toivottua luutumista ole tapahtunut. Joten siis kipsi pysyy edelleen jalassa, kävellä saa täysvarauksella, jos ei ala särkemään ja seuraava kontrolli kuukauden päästä.
      Taidan lyödä tän keskustelupalstan ennätyksen kipsin pitämisen pituudesta. Vaikken siihen ennätykseen halunnutkaan......

    • ex-futari

      Pohjeluu meni poikki futiksessa 6.8. Jalka meni aika pahaan virheasentoon ja oikaistiin noin 40 minuuttia tapahtuneen jälkeen ensihoitajien toimesta. Kylmää pidettiin kyllä hyvin ennen sitä. Pohjeluuhun levy ja 8 ruuvia. Tämän lisäksi pohjeluu ja sääriluu yhteen pitemmällä ruuvilla. Koko jalkapohja on ollut tunnoton loukkaantumisesta lähtien. Miten muilla on tunto palannut, jos on samanlaisia kokemuksia?

    • Päivä kerrallaan

      Hei vaan kaikille.
      Keväällä sattui pieni onnettomuus ja sen seurauksena murtui sääri ja pohjeluu mukaanlukien takakolmiomurtuma.Ensimmäiset 6vk meni ilman varausta jonka jälkeen seuraavat 6 vk puolipainovarauksella.viimeviikolla sain luvan täyspainovaraukseen ja pikkuhiljaa yritän mennä ilman keppejä.Fyssarin kanssa varmaan joutuu olemaan pitkään tekemisessä että aikanaan pystyy kävelemään suht normaalisti.

    • aikasc

      Mulla on ollu hius murtuma jalassa ja kädessä on ollu tosi vakava iso murtuma

    • ripaaaa

      joo elikkä itellä murtui pohjeluu futis pelissä 4.10.14. kentältä kyssiin ja siellä sanottiin että jalka on leikattava ja sen jälkee 6 viikkoa kipsissä. 5 ruuvia ja jonkinlainen metallilevy sinne tul. Moni on puhunu tosta helvetinmoisesta paineesta mikä tulee kun jalan laskee alas, itsellänikin sitä oli ja on vähän vieläkin mutta vähentynyt jo selvästi. ensi su saisin ruveta painelemaan puolivarauksella 2 viikkoa ja viimeisen ja kokovarauksella. Ihmetyttää vaan kun porukalla kestää toipua jopa yli puoli vuotta. itse kysyin kipsimestarilta :D kauanko menee että pallon kanssa voi ruveta taas kikkailee, sanoi että ekat 2 viikkoa vähän varoisemmin mut sitten voi ruveta jo testailee. kuulostaa mun korvaan hyvälle. Kuinka useita kertoja ootte jumpanneet tota rikkoutunutta jalkaa? itse satoja kertoja päivässä. Liikaa/liian Vähän? kauanko kestää että jalan lihakset palautuvat edes suht. normaaliksi?

      • Päivä kerrallaan

        Keski-ikää lähestyvänä ei ole liikunta kuulunut enää niin paljon osana elämää,mutta ainakin tällä hetkellä innostusta taas riittää.Reilu viisi kuukautta on tapahtuneesta ja kuntosalit ym.lihasharjoittelut ovat osa päivärutiinia ja se alkaa kropassakin näkyä.Pitkäänhän näissä näyttä menevän että toipusi ns.entiselleen,toivottavasti pystyisi joskus käymään esim.juoksulenkillä.


    • ripaaaa

      pohjeluuko murtui vai mikä mäni?

      • Päivä kerrallaan

        Sääri,pohje ja olikohan se kolmas kehräsluu.Ydinnaula ruuveineen sääreen ja ruuvit kehäräsluuhun.Työelämässä ollaan taas


    • ripaaaa

      mulla vaan onneks toi pohjeluu, huomenna saa ruveta jo varaamaan sille

    • Päivä kerrallaan

      Kyllähän se tästä.Se että sääriluu ydinnaulattiin,niin ilmeisestii sen takia pohjeluun murtumasta sanottiin vain että"luonto hoitaa sen"Nilkassa on vielä pientä rajoittuneisuutta,mutta todella isoilla harppauksilla on menty eteenpäin,kannattaa olla itse todella aktiivinen että pystyy vielä elämään normaalia elämää.Ps.tsemppiä myös sinulle.

    • ripaaaa

      kuinka äkkiä kävely rupesi sulla sujumaan kun kipsin sait poijjes

    • Päivä kerrallaan

      Ilman kipsiä mentiin,riitti pelkkä ydinnaulaus.Vakuutusyhtiön piikkiin meni kymmenen hoitokertaa(kiitos martille auroniin)ilman fysioterapiaa ontuisin varmaan loppuikäni.Leikkauspäivästä mentiin ensin kuusi viikkoa raajapainovarauksella ja sitten kuusi viikkoa puolipainovarauksella ja nyt moni sanoo,että kävelen jo normaalisti(keppejä piti käyttää kolme kuukautta)

    • ripaaaa

      miten sulla suju toi puolivaraus homma, oliko kipuja tai pelkoja että kestääkö jalka?

    • Päivä kerrallaan

      Olihan niitä,molempia.Fysioterapeutin kanssa haettiin tasapainoa ja asentoa henkilävaa'alla ja ei millään meinannut uskaltaa laittaa jalalle puolta painoa itsestä,mutta sen jälkeen uskalti enemmän "koheltaa"jalan kanssa,tuli ns.luottoa että kyllä toi kestääTämän jälkeen kun saa luopua kepeistä,niin sitten alkaa vasta se varsinainen kuntouttaminen ja siinä kannattaa olla ahkera ja tehdä niin kuin käsketään.

    • ripaaaa

      kuinka useasti jumppasit sitä jalkaas ensimmäisten viikkojen aikana

    • Päivä kerrallaan

      Päivittäin olisi tietenkin pitänyt,mutta välillä tais jäädä väliin.Hyvin huomasi mm.kun ensimmäiset kuusi viikkoa oli mennyt keppien kanssa,niin ei kävelytekniikka nilkan suhteen ollut paras mahdollinen.Kun fysioterapeutin ohjeiden mukaan yritin keppien kanssä kävellä,niin jo silloin huomasi,että nilkan liike oli hieman rajoittunut kun olin mennyt sieltä missä aita on matalin,eli kannaa harjoitella kunnolla.

    • ripaaaa

      miltä tuntui varata ekaa kertaa täydellä painolla?

      • Päivä kerrallaan

        Pelottihan se,polveen sattui aika paljon ja onnettomuuden jälkeen en huomannut ollenkaan pitää jalkaa suorana,sen seurauksena jalan suoristaminenkin sattui,mutta kyllä näissä tapauksissa aika ja liikunta auttavat vaikka välillä meinasi usko loppua.Mites muuten sinulla kuntoutuminen edistyy?


    • ripaaaa

      su tosiaan rupesin varailee vähän tolla ja turvotus sen jälkee lisääntynyt, tos murtuma kohdalla tuntuu nyt jotenki jännälle ku varaa sille. ei se oikein kipua oo.. vaikee selittää. jumpatessaki sitä siihen käy semmonen jota en sanoiks osaa pukee. puolentoista viikon päästä saan varata nii paljo vaan ku kestää ja sitä kovasti jo oottelen. sais kuulema jo ilman keppejäkin kävellä jes! :D tää on henkisesti ollu paljo kovempaa ku fyysisesti, yön tunteina sitä miettii että enää vaan sen ja sen verran, mut päivät vähenee ja 18 päivä se kipsi lähtöö :)

    • ripaaaa

      mites sulla aika kului

      • Päivä kerrallaan

        Kyllähän näillä i-laitteilla saa ajan kulumaan ja kun on vielä rajaton datapaketti niin sairaalassakin meni viikko joutuisasti;)Nyt kun on jo töissä,niin toivoisi enemmän vapaa-aikaa kun toi kuntoilukipinä iski.


    • ripaaaa

      itekki kovasti ootan että juoksemaan ja pelailemaan pääsis taas. näin ku sitä sohvalla on maannu sen 4 viikkoo, niin miettiny samalla että kyllä sitä tulee arvostaa taas ku pääsee liikkumaan ja urheilee. saattaa iskee kyllä itellekkin melkonen kuntoilupiikki kans :)

    • ripaaaa

      noniin tänää sitä ekaa kertaa 5 viikkoon varasin jalalle kunnolla. kipuja ei onneks oo, kipsi on hiukka löysä mut ei häirihe. enää reilu viikko ja saan paketin pois :)

    • guest

      päivä kerrallaan jos olet jossain vaiheessa kuinka nopeasti pääsit takaisin töihin, pystyitkö paljon kuntoilemaan kipsin kanssa?.


      Kyselen itse vain koska itsellä 2,5 viikkoo saada itsensä kuntoon 10 viikon makaamisen jälkeen.(lihaskunnosta huolehdittu) Kova huoli siitä että 2,5 viikossa ei saa itseensä kuntoon, vaikka lihaskunnosta huolehdittu.

      • Päivä kerrallaan

        Neljä kuukautta olin sairaslomalla ja kuukauden verran siitä tein puolikasta päivää.Sen jälkeen olen ollut normaalisti töissä.Mullahan ei ollut kipsiä kun on toi ydinnaula sääriluun sisällä joka on ruuvattu luun ylä ja alaosasta kiinni ja kaksi ruuvia on jalkaterän päällä kehräsluussa.Jumppaohjeet sain sairaalasta mukaan joita tuli päivittäin tehtyä ja siitä pikkuhiljaa tuli vesijuoksua ym.mukaan kun jalalle sai alkaa varata painoa,nyt käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla ja mm.uimassa.


    • ripaaaa

      itelläki 2,5 viikkoo aikaa kuntouttaa minkä kerkee ja sit takas töihin, ja uskon että onnistuu, koska peruskunto oli tosi hyvä. kivuistahan ei tiiä sitten. jokos sä guest oot kipsin saanu veke

    • guest

      Minulla siis toi pökäle ollut jalassa nyt viisi viikkoo, ja toiset viel viisi edessä, toosi
      kivaa... viikon päästä kontrolli ja röntgen, ja tarkoitus että vois alkaa käveleen yhdel kepil,onko se nyt sit puolivaraus nimeltään.
      Josko sit saisi lisäohjeita mitä voi jumpsta ja mitä eivielä tehdä. Kipsi siis polven alapuolelta silleen että varpaat näkyy. Kipsi on sellanen softjuttu, minkä voi ottaa suihkus pois, kaksi ekaa viikkoo oli semmonen paksu kipsinen kipsi. Kaikki kunnia niille ihmisille jotka sellaista ovat käyttäneet, minulle riitti siitä se kaksi viikkoa, paino
      akin sillä mötikällä aika kivasti.

      Taustalla minulla reilu 10v. Vanha tapaturmavamma, jossa meni nilkka ja nivel samalla kertaa.

      Tuntuu vaan aika vaikealle, suorastaan mahdottomalle saada nilkka taipuvaksi lyhyessä ajassa, työt kun vielä ovat jalkojen päällä tapahtuvaa.

    • ripaaaa

      melko pitkä aika... ite varannu jo tosiaan pari päivää ja hyvälle tuntuu. mä en oo kipsiä saanu missään vaiheessa pois, eli saunaan ois kova hinku jo päästä

    • ripaaaa

      tässä alkaa tunnelmat pikku hiljaa kohota kun kipsin poistoon on enää pari päivää! kohta se lähtöö!

    • ripaaaa

      Nyt alkoi elämä ilman kipsiä! luutuminen ollu hyvää, turvotusta on ja väriä vielä :D kantapää meinoo olla kipee johtuneeko mustelmasta? en tiiä.. illalla saunaan :)

      • guest

        Onnea ja menestystä ripaa, ja hyvää saunailtaa..

        minulla sama meininki jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ei tartte töistä huolehtia tänä vuonna, tammikuun lopussa vasta töihin, helvetin kiva, on vaan ilmotettava työnantajalle et saikku jatkuu.


      • kippee :(
        guest kirjoitti:

        Onnea ja menestystä ripaa, ja hyvää saunailtaa..

        minulla sama meininki jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ei tartte töistä huolehtia tänä vuonna, tammikuun lopussa vasta töihin, helvetin kiva, on vaan ilmotettava työnantajalle et saikku jatkuu.

        Ois muuten kiva tietää jos joku osais vastata et jos nilkka on jostsin tosi kipee ( okei, tipuin "kalliolta"...) ja se on joko venähtäny/nyrjähtäny niin antaako ne kepit päivystyksessä?? Jos siis joku vielä tätä lukee


      • irururue
        kippee :( kirjoitti:

        Ois muuten kiva tietää jos joku osais vastata et jos nilkka on jostsin tosi kipee ( okei, tipuin "kalliolta"...) ja se on joko venähtäny/nyrjähtäny niin antaako ne kepit päivystyksessä?? Jos siis joku vielä tätä lukee

        Meet sinne terveyskeskukseen tai päivystykseen jos oikein pipi, ja kerrot et on kipee, kyl ne siel hoitaa siitä eteenpäin kaikki hommat. Oot vaan ja kuuntelet.


    • Sisäkehräs

      Mulla murtui nilkka marraskuun loppupuolella tapaturman seurauksena. 4 viikkoa olin varaamatta kokonaan, 1 vko puolipainovarauksella ja viimeinen viikko täydellä painolla. Uutena vuotena sain kipsin pois ja nyt vain ahkeraa kuntoutusta jalalle. Välillä pystyn kävelemään ilman keppejä, välillä käytän molempia tai vain toista. Kipeä on välillä nilkan ulkosyrjältä. Toivottavasti tästä vielä jalka tulee :)

    • abc6

      En kaikkia ehtinyt lukea, mutta multa murtui vasemman jalan luu ja siihen
      laitettiin tarrakipsi. Samassa yhteydessä röntgen kuvissa näkyi paha
      osteoporoosi eli luukato. Jos kellä on sama vaiva, niin lääkäriin ja röntgeniin ja saamaan osteoporoosi lääkettä (kaikki ei kaikille sovi) ja kalkki D:tä. Kestää
      aikaa, että tietää, mikä osteoporoosi lääke kellekin sopii. Toivotan kestämistä!

    • lokakuu83

      Äitini kaatui polkupyörällä v.83 jalka (oikea) kääntyi nurinpäin. Leikattiin kaksi kertaa, rupesi vielä märkimäänkin.

      Jatkuva kipu ja särky sekä traumat. Ei parane koskaan.

      Säälittää minuakin,äiti rakas.

    • Vierastelija

      Mielenkiintoisia kirjoituksia, tässä oma versioni. Kaaduin helmikuun lopulla salibandypelissä normaalissa kontaktitilanteessa ja nilkka taittui ns. ulospäin, jolloin säären kehräsluuhun tuli pieni murtuma. Kipu ei ollut mitenkään mahdoton, luulin alun perin revähdykseksi tai venähdykseksi. Röntgenissä kuitenkin löytyi jonkin sortin hyvänlaatuinen murtuma ja jalkaan laitettiin hieman polven alle ulottuva saapaskipsi noin viideksi viikoksi.

      Kipsausaikana en juurikaan varannut jalalle, loppupäästä vähitellen lisäsin. Tämä siksi, että sain kahdelta eri lääkäriltä hieman erilaisia ohjeita koskien varaamista. Kipuja ei oikeastaan lainkaan kipsausaikana, ainoastaan jos jalka pääsi ns. vääntymään tai kiertymään, jolloin pientä vihlomista murtuma-alueella. Jalka, ja näkyvissä olevat varpaat alkoivat helposti sinertää ja turvota, jos piti nilkkaa alhaalla vähänkin pidempään. Aina kuitenkin helpotti, kun jalan nosti ylös.

      Keppien kanssa siis tuli kuljettua tuo viisi viikkoa, ja kipsin poiston jälkeen aika nopeasti vaihdoin yhteen keppiin. Melko pian menin jo ilman keppejä, vaikka askellus ei normaalilta vielä tuntunutkaan. Pientä kipua ja turvotusta nilkassa oikeastaan kaiken liikkumisen yhteydessä ja vähän jälkeenkin, mutta mielestäni kipu on ollut melko vähäistä, särkylääkkeitä ei ole tarvinnut lainkaan. Jumppasin lääkäristä saamillani ohjeilla noin 5 kertaa päivässä reittä, pakaraa, varpaita. Tämä oli helppo ja varmasti jollain tapaa hyödyllinen ja muun jalan lihaskuntoa edes vähän ylläpitävä juttu.

      Kävelyn aloittamisen jälkään kantapää kipeytyi helposti, kun päällä olikin passiivisen tilan jälkeen jälleen normaalipaino, tuntui lähinnä kasvukivuilta tai siltä, kuin olisi koko päivän seissyt/kävellyt. Helpotti noin viikossa kipsin poiston jälkeen, tuntuu enää hieman aamuisin. Toinen asia, minkä kipsin poiston jälkeen huomasin oli se, että jalkapöytä oli astuessa kipeä ja tuntui kankealta, kuten myös koko nilkka. Nyt reilu viikko kipsin poiston jälkeen jalka on huomattavasti parempi, jäljellä on ainoastaan turvotus koko nilkassa, sekä pieni ontuminen, kun jalka ei ole vielä tottunut normaaliin liikerataan kävellessä ja lihaksetkin varmasti vielä kuntoutuvat. Pohje- ja muut jalan lihakset kuntoutuvat pikkuhiljaa normaalimmiksi, juoksua en ole vielä koittanut, mutta tällä (kuudennella) viikolla olisi tarkoitus. Melko luottavaisin mielin asian suhteen, vaikka toki esim. kunto on varmasti päässyt hieman repsahtamaan sohvallamakailun yhteydessä. 20v säännöllisesti juoksua ja palloilulajeja harrastaneena luulisi jonkin sortin peruskunnon vielä löytyvän tämän loikoilun jälkeenkin. Uskon että jalkani turvotus palaa normaalimmaksi ajan kanssa, käytännössä omassa tapauksessani se on lähinnä esteettinen haitta.

      Mukavaa kevättä ja nopea(mpa)a parantumista kaikille kuntoutujille, tsemppiä!

    • Anonyymi

      Ompa nää kommentit vanhoja…. Ajatella että monet näistä kommenteista on yli 10 vuotta vanhoja ja jopa 15 vuotta vanhoja kommentteja löytyy myös täältä

    • Anonyymi

      Hei. Minulla murtui jalka noin 4 v sitten (olin silloin 14) ja vieläkin on jalassa ongelmia. Kipsi oli vain 4viikkoa ja myöhemmin laitettiin uudelleen viikoksi. Kuntoutus ei edes auttanut vaikka tein sitä paljon ja jouduin käymään myös lääkärissä. Olen siis nyt vino jalkainen ja vain leikkaus auttaisi. En aijo mennä

    • Tämä on melko vanha viestiketju...mut kokeilen josko joku vastaisi. Kuinka kauan teillä on ollut kipuja säärimurtuman jälkeen, kuukausia, vuosia?
      Itselläni katkesi sääriluu 22.5.2021 ja se ydinnaulattiin seur.päivänä. Kipu oli tuolloin melko kamala...ja jatkui viikkoja (söin oxycodonea 3 kuuria burana panadol), epäiltiin jo kesällä että olisi alkava CRPS. Saikulla olin 4 kk kun kävely ei alkanut pitkittyneen kivun jälkeen sujumaan. Työt aloitin siis syyskuun lopulla 2021 ja ekan vkon söin 1burana/pvä kun pelkäsin rasituskipua (töissä kaupassa, kävelyä paljon). Sit alkoi hellittää ja oon kävelyllyt joka päivä n.15km, enkä oo tarvinnut yhtään särkylääkettä sen koomin...mutta viime sunnuntaina (13.3.2022) tapahtui jotain (siis oikeesti ei mitään muuta kun olin hetken polvillani maton päällä), joka sai karseen kivun aikaan. Polvea puristi (puristaa edelleen kävellessä) ja sähköiskumaista ja viiltävää säteilevää kipua polvesta alaspäin joka ikisellä askelmalla.
      Mietin onko ruuvi katkennut tai jotain kun mihinkään en oo jalkaani kopsutellut.
      Kertokaa joku jos jollain ollut tuollaista...naulauksesta kulunut kuitenkin jo kohta 10 kk.

    • Anonyymi

      Ajattelin kirjoittaa oman positiivisen kuntoutustarinan luomaan uskoa muillekin pohjeluun murtaneille kohtalotovereille. Mulla siis murtui pohjeluu viime joulukuussa ja se meni sen verran nätisti poikki että leikkausta ei tarvittu. Kipsi jalkaan ja ekalla viikolla keppien kanssa ei saanut varata ollenkaan. Tokalla viikolla jo puoli varaus ja aloin tehdä parin kilometrin kävelyitä kepeillä kivun sallimissa rajoissa että ei lähtisi kaikki lihakset aivan surkastumaan. Kuntoutusliikkeitä aloin myös tekemään ekan viikon jälkeen. Kahden viikon kohdalla jätin jo kepit pois ja pystyin tekemään muutaman kilsan kävelyitä kipsikengällä max 10km. Kolmen viikon kohdalla pystyin ottamaan jo kipsin pois kotona, mutta ulos kun meni niin pidin sitä varmuuden vuoksi kun oli niin liukasta. Kuukausi tapaturman jälkeen jätin kipsin kokonaan pois ja aloin kunnolla kuntouttamaan. Ostin pertsat joilla 5krt viikossa hiihtoa, se auttoi todella paljon pohkeen voiman tuotannossa ja jalan kokonaiskuntoutuksessa. Nilkka oli vielä kiertoarka, mutta pertsaamisen liikerata oli täysin kivuton. Piti vaan varoa ettei kaadu ja tyri sitä uudestaan. Kahden kuukauden kohdalla jo lumikenkäilin ja laskin snowsurffilla puuterimäkiä (nilkka varmuudeksi teipattuna). Kolmen kuukauden kohdalla nilkka tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja pystyn juoksemaan 10km lenkkejä.

      Summa summarum, minun kohdalla kuntoutus ja palautuminen meni tosi hyvin vaikka oli pari pohjeluun murtumaa. Eli vaikka sattuisi käymään tapaturma, niin ei kannata masentua. Tsemppiä kaikille kuntouttajille!

      • Anonyymi

        Hienoa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa!

        Oko


    • Anonyymi

      Tänään oli kantaluun murtuman kontrolli. Ortopedi katsoi kuvat ennen rtglääkärin lausunnon tulemista ja sanoi että kipsin voi ottaa pois ja kävellä. Tänään myöhemmin lausunto kuitenkin rtglääkäriltä tuli:
      Cuboideumin vastaisella pinnalla callusta voi olla, mutta pääosin murtumarako esiintyy avoimena ja luutumattomana.

      Varasin huomiselle soittoajan varmuuden vuoksi ortopedille

      • Anonyymi

        Hei,
        ortopedi ei aina osaa katsoa onko murtuma luutunut vai ei. Ei myöskään osaa MRI-kuvista tulkita onko murtumaa.
        Itsellä meni FC ja FTA nivelsiteet oikeasta nilkasta poikki, samoin löytyi radiologin lausumasta (MRI) 2 kantaluun murtumaa sekä 6 luuruhjetta/avulsiota, nestelisää ja turvotusta. RTG-kuvassa 2 vkoa myöhemmin murtumat luutumattomia vaikka ortopedi sanoi että hyvältä näyttää.
        Nyt 8 vkoa vammasta, yritän fyssarin ohjeilla kuntouttaa, mutta vkl alkoi vasen polvi naksumaan, kipuilemaan ja polvilumpion yläpuolelta turvottaa, tuntuu ihme puutuneelta (ko.polvessa on vanhaa vammaa mm. kun suojatiellä auton puskuri täräytti sivulta jalkaan, mm. polvi ja nilkka sai silloin damagea).
        Miten sun kantaluun murtuman paraneminen edistyy...


    • Anonyymi

      Parantuminen on yksilöllistä jokaisella johtuen eri tekijöistä terveyden kanssa , toinen paranee nopeasti , ja toinen hitaammin

    • Anonyymi

      Ikä vaikuttaa paljon, mitä vanhempi sitä hitaammin, itselläni kesti kipsin poistamisen jälkeen siis kantapään luu... hmmm... ei varmaan juurikaan aikaa luutumisen jälkeen, oli siis luutunut jo kipsissä hyvin itsellä.

      Kipsi oli 3 viikkoa, vaikka olisi pitänyt olla 4 viikkoa, alkoi tuntumaan niin pahalta se kipsi niin poistin vähän aikaisemmin.

      Ehkä pari viikkoa kipsin poistamisen jälkeen.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Seiska: "Naimisissa oleva kansanedustaja Matias Mäkynen (SDP) iski nuoren opiskelijan"

      https://www.seiska.fi/Kotimaa/Skandaalipaljastus-Naimisissa-oleva-kansanedustaja-Matias-Makynen-iski-nuoren-opiskelijan "Opiskelija on kertonut lähip
      Maailman menoa
      720
      6806
    2. Ota muhun yhteyttä

      Jotakin kautta. Selvitetään asiat..
      Ikävä
      73
      1290
    3. "Haitta-poliitikko" Riikka Purra sai täyslaidallisen yritysjohtajilta

      "Vastuutonta isänmaan vahingoittamista" Useat yritysjohtajat kritisoivat perussuomalaisten maahanmuuttolinjaa. Muun muassa sijoittaja ja yrittäjä Pet
      Maailman menoa
      632
      895
    4. Purra on täysin oikeassa: EU:sta voi ja pitää erota

      Britannialle ei ole koitunut todellisuudessa mitään haittaa siitä, että se erosi EU:sta. Ei ainakaan Maailman Pankin tilastojen mukaan. Erilaiset "asi
      Perussuomalaiset
      173
      840
    5. Ilman heijastinta ?

      Kauhavalla lenkkeilijä menehtyi auton törmättyä päin. Kyllä se heijastin on halpa henkivakuutus pimeällä, toki ei ole tietoa että onko heijastinta käy
      Kauhava
      16
      837
    6. Olen tajunnut että tein virheen

      Kun meidän yhteys katkesi. Olisit ollut se oikea nainen mulle, miten enää voisin asian korjata? Olen pahoillani.
      Ikävä
      84
      701
    7. Ohjeita nettideittailun aloittaville

      Voisin kuvitella, että tätä aihetta on palstalla suhteellisen paljon jo käsitelty, mutta en alkanut kaivella mitään arkistoja. Kertokaapa mitä vinkke
      Sinkut
      120
      698
    8. Mies mikä on sun mielestä suurin

      este sille ettei meidän tutustuminen ole edennyt? Ja uskotko vielä että tavataan?
      Ikävä
      49
      666
    9. Kiersin männä keänä entisiä tuttavia etsimässä

      Pitkää Timppaa en löytänyt, enkä myöskään veljeksiä. Härkökankaalla oli joku kone edessä tutkailessani. Kaipa ne entiset tuttavani jossakin siellä ov
      Suomussalmi
      47
      660
    10. Yle-kysely: SDP ohitti perussuomalaiset - Keskusta romahti jo vihreiden taakse

      Ylen tuoreessa kannatusmittauksessa kärkikolmikon kannatuserot kaventuivat entisestään. Kokoomus on ykkössijalla 2,5 prosenttiyksikön erolla SDP:hen.
      Maailman menoa
      165
      660
    Aihe