Jos ihmisellä ei ole kokemusta toteuttaa älyään, onko tämä ulkomaailmalle yhtä kuin tyhmä (jos virikkeet, työkalut taikka taloudellinen tila ovat sekoittuneita opitun osaamisen kanssa)? Ovatko älykkyystestit viimeisin lääke tähän? Onko testien tarkoitus antaa oikeutettua itseluottamusta, jolta ihminen on jäänyt ympäristöltään paitsi ja johdattaa tämä viimeistään tällöin omanlaisiensa pariin toteuttamaan itseään? Käsittääkseni nykypäivän testit ovat vain yhdistäneet ihmisiä erilaisiin yhteisöihin ja toimineet vakuutena opintielle: eivät varsinaisesti riistäneet keneltäkään oikeutta tähän. Älykkyystestit eivät estä ketään luottamasta itseensä: sen ihmiset tekevät aivan itse, omista lähtökohdistaan, jos puolestaan antavat ÄO:n olla viimeinen pisara. Usein kehitysvammaisuus diagnosoidaan kyseisin testein: tällöinkin testeihin ollaan päädytty huomattavista puutteista kognitiivisissa toiminnoissa, jotka ovat haitanneet arjessa selviytymistä. Toisin sanoen ajaudun teemaan, jota käsitellään kaikkialla keskusteluissa älykkyydestä, mutta jota
ei ilmaista suoraan:
- miten ÄO voidaan jakaa pistemäärien kesken niiden laadullisiksi eroavaisuuksiksi (muullakin tavalla kuin prosentiilina taikka konkreettisena jäsenyytenä johonkin organisaatioon)? Mikä muuttuja voisi toimia esim keskivertoihmisen kapasiteetin kuvaajana siten, että tämän toiminta on suhteuttavissa stereotyyppiin Mensalaisesta muullakin tavalla kuin vastausten oikeasta määrästä (esim mihin älykäs valinta perustuu elämän eri tilanteissa)? Mielestäni missään ei puhuta lainkaan riittävästi siitä mikä ero on esim. pisteillä 100 -140 - 180 cattel? ONko älykkyysosamäärä kuitenkin itsessään sellainen muuttuja, että pisteiden suhteellisuus ja verrattavuus on jätetty taka-alalle? Käsittääkseni Mensan sisällä esiintyy huomattavia poikkeuksia sielläkin jäsenten tasoissa, joka alkaa nousemaan jyrkästi vähintään 160 ÄO:n kohdalla cattel. Miksi esim. international high iq society on tehnyt poikkeuksen ja hyväksynyt vielä Mensaakin pienemmän ÄO:n jäsenkriteerikseen?
ei ilmaista suoraan:
- miten ÄO voidaan jakaa pistemäärien kesken niiden laadullisiksi eroavaisuuksiksi (muullakin tavalla kuin prosentiilina taikka konkreettisena jäsenyytenä johonkin organisaatioon)? Mikä muuttuja voisi toimia esim keskivertoihmisen kapasiteetin kuvaajana siten, että tämän toiminta on suhteuttavissa stereotyyppiin Mensalaisesta muullakin tavalla kuin vastausten oikeasta määrästä (esim mihin älykäs valinta perustuu elämän eri tilanteissa)? Mielestäni missään ei puhuta lainkaan riittävästi siitä mikä ero on esim. pisteillä 100 -140 - 180 cattel? ONko älykkyysosamäärä kuitenkin itsessään sellainen muuttuja, että pisteiden suhteellisuus ja verrattavuus on jätetty taka-alalle? Käsittääkseni Mensan sisällä esiintyy huomattavia poikkeuksia sielläkin jäsenten tasoissa, joka alkaa nousemaan jyrkästi vähintään 160 ÄO:n kohdalla cattel. Miksi esim. international high iq society on tehnyt poikkeuksen ja hyväksynyt vielä Mensaakin pienemmän ÄO:n jäsenkriteerikseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis äijä heittää samaa sontaa osastolle aina vaan. Hyvä, että olet aiheesta kiinnostunut ja vielä jaat kiinnostuksesi muiden samanhenkisten kanssa.
Liity klubiin, niin tiedät taas hieman enemmän. Voin vakuuttaa, tuollaisesta sonnasta kukaan, edes tavallisella maalaisjärjellä jaksa kiinnostua. Koettaisit sinä sitä luovuuttasi käyttää myös muihin elämänasioihin, nuoruuttaan ei kannata tuhlata tuollaisten ympäripyöreiden pohtimiseen. Ei se sinua älykkäämmäksi tee (Mikä tuskin on tarkoituksesikaan.).
Hankkisit itsellesi vaikka naisen....