Etelä-Pohjanmaalla on ollut joskus tapana käyttää nimestä Kustaa tai Kyösti eri muotoa riippuen siitä, minkä ikäinen mies on ollut, esim. näin:
- pikkupoika on Kustaa
- teini-ikäinen on Kössi
- aikuinen mies on Köysti
- vanha mies on Köpi
Onko tällainen "epävirallinen" systeemi vielä käytössä pohjalaasilla?
- pikkupoika on Kustaa
- teini-ikäinen on Kössi
- aikuinen mies on Köysti
- vanha mies on Köpi
Onko tällainen "epävirallinen" systeemi vielä käytössä pohjalaasilla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
>- pikkupoika on Kustaa
Vaippaiän ajan vai vielä sen jälkeenkin?
>- teini-ikäinen on Kössi
Pelimiehiä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Squash
>- aikuinen mies on Köysti
Erään kuulemani määritelmän mukaan laatoittajat käyttävät tuotoksistaan seuraavanlaisia nimityksiä, laatoittamansa alueen koosta riippuen:
pieni: pirjo
keskisuuri: yrjö
ISO: kyösti
Golfin pelaajille yksi alle parin (ihannetuloksen) on birdie, kaksi alle on eagle, siis yksittäisellä reiällä.
ei sitä ikinä tiedä mitä täälä jumalan selän alla on käytössä, mutta itsekin olen kuullut otsikonkaltaisesta jaakko-nimen muuntumisesta kaupiksi, ilmeisesti myöhemmässä vaiheessa elämänkaarta.
Sotapäällikköpresidenttimme Mannerheim ei ollut aivan pohjalaisia, mutta tulkoon nyt sananen hänestäkin. Hänen etunimensähän olivat Carl Gustaf Emil. Nimen näkee usein lyhennemuodossa C.G.E. Mannerheim.
1900-luvun alkupuoliskolla vierasperäisiä nimiä muutettiin innolla suomenkielisiksi ja muuttamatta jäävillekin tehtiin enemmän tai vähemmän väkivaltaa. Jopa Mannerheim myöntyi mukaan tällaiseen menoon:
»Hänelle suomen kielen valta-asema oli realiteetti ja tämän hän osoitti käyttäessään valtionhoitajana virallisessa allekirjoituksessa nimensä suomennettua muotoa Kustaa Mannerheim. Hän oli tosin kasvanut suomenkielisellä seudulla, lukenut suomea koulussa ja suorittanut siitä ylioppilastutkinnon. Kuitenkin 1917 ja vielä valtiohoitajakautensa alussa 1919 hänen oli vaikea suoriutua keskustelusta suomen kielellä.»
http://www.uta.fi/suomi80/art8.htm
Tapakulttuurin vaalijaa, arvostaan tiukasti kiinni pitävää Mannerheimia ei monikaan kutsunut etunimeltä. Näille aniharvoille sinuttelijoille hän oli Gustaf.
Kerrotaan, että presidentin valan vannominen sa Mannerheimin niin tunteelliseen tilaan, ettei hän muistanut lausua protokollan mukaisesti; "Minä Carl Gustaf Emil Mannerheim...", vaan häneltä lipsahti: "Minä Gustaf Mannerheim..."