Suunnitteilla olisi uuden fillarin osto ensi kesäksi. Aion lähinnä ajella pidempiä lenkkejä sekä tehdä erilaisia retkiä, eli hybridi lienee asiallinen vaihtoehto pyöräksi. Mutta minkä hintainen?
Tekeekö 400-500€ hybridipyörällä mitään? Mitä ominaisuuksia reissupyörää ajatellen pitäisi painottaa (jousitus, renkaiden koko/paksuus, jarrut jne)? Onko Insera kelvollinen merkki?
Kiinnostaisi myös tietää miten pyöräilijät ovat välttäneet varkaudet. Fillarin voi tietysti tuoda sisälle asuntoon, mutta uskaltaako sitä jättää esim. taloyhtiön pyöräkellariin? Korvaako kotivakuutus lukittuna varastosta tai pihasta pöllittyä pyörää? Entä miten toimia reissulla jos suojana on vain teltta jonne fillari ei mahdu sisään, millaisia lukitusviritelmiä käytätte?
Tekeekö 400-500€ hybridipyörällä mitään? Mitä ominaisuuksia reissupyörää ajatellen pitäisi painottaa (jousitus, renkaiden koko/paksuus, jarrut jne)? Onko Insera kelvollinen merkki?
Kiinnostaisi myös tietää miten pyöräilijät ovat välttäneet varkaudet. Fillarin voi tietysti tuoda sisälle asuntoon, mutta uskaltaako sitä jättää esim. taloyhtiön pyöräkellariin? Korvaako kotivakuutus lukittuna varastosta tai pihasta pöllittyä pyörää? Entä miten toimia reissulla jos suojana on vain teltta jonne fillari ei mahdu sisään, millaisia lukitusviritelmiä käytätte?
Vastaukset 11
Vanhimmat
suunnitelmia pyörän käytölle itsellänikin on ollut. Ja pyöriä olen käyttänytkin. Minulla on 25 vuotta vanha kolmivaihteinen Tunturi, jolla olen tehnyt muutaman päivän retkiäkin pakkausten kanssa. Siinä on hyvää ollut tukevuus. Renkaat on sellaiset 44-47 milliä leveät 28 tuumaiset.
Kulkurin runkoon rakennetulla hybridillä olen viime vuosina tehnyt kuntolenkkejä n.20 - 60 kilometriä. Messuilla minua miellytti kovin Helkaman 3000 S, joka sijoittuisi tuohon mainitsemaasi hintaluokkaan.
Pitäisi ratkaista, kuljettako tavaraa tarakalla reissuilla.Onko silloin hybridi vai trekking sopivampi. Maantieretkillä ja kuntoilussa ei välttämättä tarvitse etujousitustakaan, mutta on se mukava, jos liikuu epätasaisilla teillä. Kuorman kanssa ehkä ajaisin jäykkäkeulaisella.
Renkaiden arvelisin olevan 37 -42 milliä leveät ja pyöräthän olisi varmaan 28 - 29 tuumaiset. Ontelovanteet olisi hyvät tai sitten ihan teräsvanteet. Omat pyöräni ovat vielä olleet teräsrunkoisia, jolloin ne on nykyisiä alumiini/hiilikuituisia raskaampia, mutta ainakin omalla kohdallani on niin, että kun on melkoisesti ylipainoakin, niin pari kiloa pyörän painossa ei mihinkään hetkauta.
Uusiin pyöriin kai saa sellaisen vakuutuksen, joissa omavastuuosuus minimoituu. Jos ostaa käytetyn pyörän ja maalaa sen hurjan väriseksi, niin varkaiden kiinnostus saattaa laantua. "Pyörähullu" kaverini kantoi uuden pyöränsä ainakin vielä poikamiesaikoinaan makuuhuoneeseensa - en tarkkaan tiedä mitä varten.
Teltteretkellä ei minulta ole koskaan pyörää anastettu. Sen voi yrittää sijoitella sen verran hankalasti, ettei sitä äänettömästi saa liikuteltua. Kun on johonkin merkiin silmänsä iskenyt, niin usein sen on jo mielessään valinnut. Inserasta ei ole kokemusta.
Tänään kävin liikkeitä kiertelemässä ja kiinnostuin ainakin Nishikin 352-mallista. Hintaa neuveottelun jälkeen olisi kertynyt 499€ tavarateline lukko. Tinkiä voi tietysti vielä siitäkin.
Ontelovanteet on ja samoin runko ja säätöjäkin on mukavasti, eli varmaankin siitä saa itselleen mukavan säädettyä. Siinä on Alivio-vaihteet, mutta olen kuullut että Deore on parempi, mutta millä lailla? Onko näillä vaihteistoilla isokin laatuero? En siis kuitenkaan aio metsään lähteä enkä vuoristoon vaan lähinnä maanteille/hiekkateille.
tietääkö kukaan sopivaa saman hintaluokan vaihtoehtoa tuolle mainitsemalleni Nishiki Hybrid 352:lle? Onko kellään kokemuksiä kyseisestä pyörästä?
Itselläni on nyt kolmen vuoden kokemus tuosta 352-mallista. Vaikea löytää tuohon hintaan parempaa vaihtoehtoa, jossa on tosiaankin yhtä hyvä runko myös. Alivio on varma perushyvä osasarja, jolla ei tule samanlaisia yllätyksiä kuin esim. Nexaven takavaihtajalla..
Vertaile toki eri vaihtoehtoja, mutta älä sorru marketpyöriin, niistä ei iloa ole pidemmän päälle.
Lähinnä tulee mieleen hinta/laatusuhteeltaan ehkä Trek, joka tekee myös laadukkaita hybridejä, kuten Nishikin.
Nishikin 352.sta tykkäsin niin, että hankin sellaisen kolmisen vuotta sitten. Mutta kun olin aikuistuvalle pojalleni hankkinut samana keväänä Helkaman hybridin, niin annoin pojan sitten valita kumman ottaa ja hän otti sen Nishikin. Koeajossa se rullasi hyvin herkän tuntuisesti ja toki etujousituskin on kiva. En tiedä oliko se sitten joku mannantaikappale, mutta poika rupesi jo toisena kesänä valittelemaan, että ketjut ei pysy päällä ja että vaihteet ei oikein pelaa. Nyt talvella vein pyörän ns. täyshuoltoon. Piti vaihtaa ketjut ja etu sekä takarattaat ja kummallista kyllä huollosta soitettiin vielä ja kerrottiin, että he eivät saa takarattaita pyörästä irti ja niin piti vaihtaa koko takapyörä.
Hintaa siitä sitten tuli kaikkiaan huollosta 200 euroa, jota toki koko urakkaan nähden pidin kohtuullisena, mutta, että uudehkoon pyörään tuli näinkin pian näin iso remontti, niin se yllätti.
Tuolla aiemmin ehdottelin Helkamaa vaihtoehdoksi, entäs Crescent, mutta eihän sen Nishikikään huono valinta lie.
on oman pyöräni vaihtaja jo vuodesta 1999 enkä oikein ymmärrä tuota mainintaa yllätyksestä, on tarvinnut tehdä vain normaalit säädöt "koputan puuta". Olen kyllä tyytyväinen silloiseen valintaani.
Oma nykyinen pyöräni on vuosimalli 1999 ja se maksoi aikoinaan noin 2300 markkaa. Se on siis semmoinen Tunturi Arcade hybridipyörä, jota taidettiin kutsua myös "citypyöräksi". Siinä on 7 vaihdetta, jalka- ja käsijarrut sekä kunnolliset loka- ja ketjusuojat toisin kuin kovin riisutun oloisissa maastopyörissä. Suomessa on sen verran paljon rapakelejä, että nuo suojat on kyllä tarpeen, ettei housun lahkeet tai takin selkämys ole kuran peitossa.
Olen ollut ihan tyytyväinen tuohon pyörään eikä siihen ole tarvinnut tehdä mitään sen suurempia remontteja paitsi muutaman kerran vaihtaa sisäkumit. Kaupunkioloissa oppii arvostamaan paksuja renkaita, sillä erityisesti kesäisin pyörä- ja jalkatiellä näkee turhankin paljon särjettyjä kaljapulloja.
Minusta tuommoiset 7 vaihdetta on sopiva määrä, jotta isotkin ylämäet menee istuma-asennossa ja verrattuna vanhaan yksivaihteeseen Tunturi Poniini myös tuo voimansiirto tuntuu tehokkaammalta.
Mitä tulee tuohon turvallisuuspuoleen tuossa pyörässä oli valmiina ns. varmuuslukko takaosassa, mutta hankin sen lisäksi semmoisen jämäkän riimuketjun ja siihen oman erillisen Abloy-lukon. Tuon ketjun avulla voi pistää oman pyöränsä kiinni ulkona vaikkapa lyhtypylvääseen ja sisällä pyörätelineeseen tai muuhun sopivan raskaaseen kohteeseen. Silloin pyörä löytyy suuremmalla todennäköisyydellä samasta paikasta mihin sen on itse jättänyt.
Oikeassa olet ainakin lokasuojien suhteen. Tämän päivän hybridipyörissä ne näyttävätkin olevan vakiovaruste (kävin liikkeissä katselemassa tänään). Lukon ja tavaratelineen joutuu silti erikseen ostamaan.
Paksukumista pyörää en viitsisi ostaa, sillä se tulisi lähinnä maantieajoon eikä kaupunkiajoon ja paksut renkaat tekee ajamisesta raskasta. Eli siis ohuet nakit pitäisi olla alla.
miettiä juuri käytön mukaan. Turha hankkia leveitä ja huonosti rullaavia jos kerran ajaa vain päällystetyillä teillä. Maastoon tietysti leveämpi (ja kuvioidumpi).
Toki koko pyörä on hankittava ensisijaisesti käyttötarkoituksen mukaan!
http://www.kauppaveljet.fi/tuote/372/
Siinä on minun valintani.
ei ollenkaan hullumman näköinen fillari. Mutta kannattaako matkapyörässä satsata levyjarruihin? Entä sitten haarukka, jäykkä vai jousitettu? Kauppiaat ainakin suosittelevat jousitettua keulaa.