Vaimot avioliitosa , miten sairautenne on vaikuttanut suhteeseenne , tunteisiin sekä seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen osapuolelta . Tai miehet miten suhtaudutte vaimon sairastumiseen vuosien yhteielon jälkeen .
Sairaus jos se on tuonut monia asioita puolison elämään . Pyörätuolissa , liikuntakyky mennyt .
Sairaus jos se on tuonut monia asioita puolison elämään . Pyörätuolissa , liikuntakyky mennyt .
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt mulla on korvien välissä paha vika.Sairaus on..Ikävä miestä, mutta kuka tahansa ei käy.
Olen sairastanut kohta seitsemän vuotta, sairautta johon lääkärit eivät tiedä syytä ja näin ollen sitä on vaikea lääkitä tai hoitaa. Vasen puoli ns. halvaantuu kovan rasituksen jälkeen. Aluksi mieheni tuki minua ja oli kunnioitettavasti mukana kaikessa mitä minulle tapahtui. Varmaan viimeisen vuoden aikana kaikki on muuttunut, hän ei enää koskaan kysele vointiani ja jos kerron huonosta päivästäni, niin hän ei kuuntele, vaan tekee jotain muuta. Ja ns. halvauskohtauksen sattuessa, esim. yöllä, hän kääntää selkänsä sängyssä. On kylläkin hereillä, mutta ei puhu mitään. Välillä minulle tulee sellainen tunne, että hän odottaa minun kuolevan. Jäin vuodenvaihteessa pysyvälle eläkkeelle, joka oli minulle pienoinen shokki. Toivoin saavani mieheltäni tukea ja yritin moneen kertaan sanoa, kuinka paha mieli minulla on, mutta hän ei ota kantaa, eikä lohduta millään lailla.
Seksi on ollut tämän seitsemän vuotta vähäistä, muutaman kerran vuodessa. Eikä koskaan rakastelun jälkeen ole tullut mitään kohtausta. Mieheni ei myönnä, että sairaudellani olisi mitään merkitystä asiaa, ei vain kuulemma jaksa. Olen myös monesti kysynyt mieheltäni, miltä hänestä sairauteni tuntuu, mutta hän ei kommentoi, eikä halua keskustella asiasta.
Olet kuin kohtalon toveri , itse kärsin valtavasti tilanteesata . Ja kuin yksin näitten asioiden kanssa on .
Ei kukaan joka ei ole kokenut varmaankaan ymmärrä .Itse olen hieman pitempään sairastanut ja elämä perheessä käänty , heitti kuperkeikkaa .
Voin vain yhtyä siihen mitä kerroit viimeinen pari vuotta ja viimeinen on ollut epätoivoista .
Kuunteleminen , seiätki kuuntelee paremmin .Se et tuntuu pahalta kun ei tiedä mitä toinen ajattelee .
Enkä osaa ajatella itseäni naisena enää , olen vain . Letku poikineen menee ja en tiedä toisen ajatuksia niistäkään . Rakkaus , lämpö läheisyys on kaukana ja en voi edes luottaa et se on todellista .
Silloin kun hän haluaa ... !
Olen itseni itkenyt monina iltoina yksi kuiviin , en jaksa enää . Olen , vaikenen . Muistan hänet ennen lämpimänä hellänä ihmisenä , jta en voi enää sanoa , en tiedä .
Sairaudella ei olisi mitään merkitystä , en usko siihen .
Seksi on samoin en tiedä , enkä ole saanut edes selville kuin usein ajattelen et se merkitsisi hänelle mitään . Se on vain kuin silloin harvoin tietty rutiinin omainen . Nainen kaipaa muutakin , mutta en edes odottavani saada sitä , se painuu taka-alalle . En usko että se on kuin mun mieliksi tehty , tietty rutiini hänelle . En tiedä !?
En osaa enää nähdäkkään itseäni naisena olen vain elävä olio ehkä .
Ei ole helppoa ei. Mieheni sairastanut vakavasti kohta 10vuotta. En tässä tarkemmin halua kertoa. Minun, terveen, on ollut vaikea kertoa mitä tunnen ja ajattelen. Vaikka muuten olen avoin, keskustelen paljon, ja omaan psykologisen ajattelutavan. Mutta tässä tilanteessa, ns vahvempana ihmisenä, minun on ollut erittäin vaikea kertoa kuinka kärsin. On tunne, etten voi omilla murheilla rasittaa, on hänellä omassa olemisessaan ihan tarpeeksi. Ei ole oikein, tiedän. En vain kykene muuhun.
Tiedän ettei Sinullakaan oe helppoa . Miehesi sairaus on muuttanut ja muokannut varmaan Sinuakin tervettä ihmistä .Ensinnäkin kaipaako miehesi sääliäsi ? Jokaisella meillä sairailla on tietysti omat tapansa ajatella asioita .
Oletko yrittänyt , miten voit peittää mieheltäsi pahan olon . MITEN SE KUINKA KÄRSIT ...?!
Se on aika yleinen tapa ajatella etkä ole ainoa et halua omilla murheilla rasittaa , onko hän tuonut tämän jotenkin mielestäsi julki Sinulle.
Yritä , kerro avoimesti ja yleensä heti jokin jos se on sillä kohtaa ajankohtainen .
Itse puolestaan olen ja haluan elää ns. normaalia elämää . Paras on puhua heti ja kysyä jos joku askarruttaa .
Se ehkä auttaisi Sinuakin ja jatkossa tilanne saattaa muuttuakin . Alatte pikkuhiljaa molemmat puhumaan kipeimmistäkin asioista .
Kannustan yrittämään ...?!
Oletteko ajatelleet että asialla on myös toinen puolensa.
Sairastunut ihminen saa hoitoa ja ymmärtämystä,mutta puoliso jää ilman mielenterveys apua.
Terve puoliso saattaa tuntea huonoa omaatuntoa ilman syytä,eikä tiedä mitä tehdä.
Ei rakkaus mihinkään häviä toisen sairauden ilmaantuessa,yleensä kysymys on ettei terve puoliso osaa toimia oikein ja on pihalla kuin lumiukko suhteen käänteestä.
Kannattaisi yrittää saada ammatti apua.
Voi olla , mutta on taas siinäkin toinen puoli ... sairastunut saa apua .
Mutta puoliso saa myös , mutta omalla kohdalla toinen osapuoli ei ole halunnut ottaa vastaan . Yritetty on näiden vuosien jälkeen ja aina on kieltäytynyt .
Rakkauden häviäminen kyll sekin muuttuu jos ei häviä . Sen olen saanut kyllä kokea . OLEN YRITTÄNYT . TURHAA ...!
Omassa tilanteessa on kyllä otetettu huomioon myös perhe lapset sekä puoliso .
Mutt VÄKISIN EI TEHDÄ , EIKÄ VOI AUTTAA JOS EI ANNA SIIHEN MAHDOLLISUUTTA .