Nyt pitäisi kaikkien vapautettujen ymmärtää olla helpottuneita ja lopettaa aiheeton itku.
Työt eivät koskaan lopu Suomesta ja tekijöitä riittää vaikka työnteko ei mitään herkkua olekaan.
Tänään työtönkin pärjäilee ja varsinkin paperityöläinen koska hän on pannut hyvinä vuosina säästöön ja yhteiskuntakin antaa työttömyyskorvausta.
Tietysti enää ei voi mennä lomille ulkomaille niinkuin aiemmin. Mutta nyt voi muistella etelän hiekkarantoja ja tietenkin pohjoisen laskettelurinteitä.
Ottakaa iisisti vaan. Niin ovat ottaneet sadat tuhannet ennen teitä.
Turha katkeruus vain sairastuttaa mielen.
Tsemppiä paprimiehet ja muutkin.
Työt eivät koskaan lopu Suomesta ja tekijöitä riittää vaikka työnteko ei mitään herkkua olekaan.
Tänään työtönkin pärjäilee ja varsinkin paperityöläinen koska hän on pannut hyvinä vuosina säästöön ja yhteiskuntakin antaa työttömyyskorvausta.
Tietysti enää ei voi mennä lomille ulkomaille niinkuin aiemmin. Mutta nyt voi muistella etelän hiekkarantoja ja tietenkin pohjoisen laskettelurinteitä.
Ottakaa iisisti vaan. Niin ovat ottaneet sadat tuhannet ennen teitä.
Turha katkeruus vain sairastuttaa mielen.
Tsemppiä paprimiehet ja muutkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katkeruus on turhaa. Vanhempi sukupolvi varmaan ajattelee toisin, mutta mun ikäluokka 25-30vuotiaat ovat tottuneet siihen, ettei duunit oo pysyviä. Joskus heivataan pihalle ja sitten vaan haetaan uutta ja muutetaan duunien perässä. No big deal. Oon itsekin saanut useamman kerran kenkää toisaalta taas pari kertaa irtisanoutunutkin ja tehnyt määräaikaisia ja sijaisuuksia. Joskus on työttömänä vituttanut rahapula jne, mutta ei kai siinä muuta voi kuin mennä vaan eteenpäin.
Kyllä sitä jotain duunia aina löytää edes tilapäisratkaisuksi, itse ei ole tarvinnut edes muutella koskaan. Mutta tosin asuukin Etelässä ja sopivasti Tampere-Helsinki välimaastossa...Helpottaa asiaa.
Ainut tietty, että vanhemmilla etenkin näillä paperimiehillä voi vähän kelju paikka olla sen puoleen, että samaa työtä on tehty kymmenen-kolmekymmentä vuotta eikä välttämättä mitään koulutusta/osaamista muualle. Kun ei oman alan töitä saa, niin voi olla vähän heikkoa. Nuorempana, enemmän paikkoja läpikäyneenä ja muutaman tutkinnon suorittaneena kuten itsekin olen, on aina tilanne huomattavasti parempi. Tietyn pisteen jälkeen kun alkaa tulla jo ikäkin vastaan rasitteena...
Mutta pääasiahan se on, että pääsääntöisesti on itse tyytyväinen eikä niin pitkäksi aikaa juutu kortistoon, että jo sen takia ei meinata ottaa minnekään.
Moni irtisanotuista paperityöntekijöistä pääsee eläkeputkeen. Ei ehkä se toivotuin ratkaisu, mutta ainakin toimeentulon kannalta hyvä vaihtoehto. Joka tapauksessa hyvät lopputilit ja kivasti ansiosidonnaista.
Uusi tilanne monille, mutta jokainen joutuu jonkinverran sopeutumaan ja joustamaan. Niin se vaan yhteiskunta toimii. Omistajien näkökulman ymmärtää ja näiden joukossa suurilla omistuksilla suomalaisia eläkevakuutusyhtiöitä. Eli kannattavuus koskee jollain tavalla paljon suurempaa joukkoa kuin joitain tuhatta henkeä.
Ei vain suupielet, vaan rintapielet spermassa.
On toki selvää, ettei feodaalijärjestelmää voi palauttaa. Kuin ehkä kokoomusnuoren unissa.
Historia opettaa meille, että pyradimijärjestelmät lysähtävät. Näin on käynyt aina. Ihmiskunta ei vissiin opi koskaan,