Jos ajatellaan mikä avaruus on, se on käsittämättömän valtava.
Aurinkokunta on vain nuppineulanpään kokoinen osa maasta. Tunnetut tähdet muodostavat myös pienen osan ehkä huoneellisen maapallosta. Mutta sitten ajattelee mitä sen ulkopuolella on...
Siellä on vetyä, jos ollenkaan. Siellä on oltava tyhjiötä ja kylmää. Ei sitä tiedä edes mikä on aurinkokunnan ulkopuolella oleva koostumus. Tiesvaikka olemme osa mustaa-aukkoa.
Aurinkokunta on vain nuppineulanpään kokoinen osa maasta. Tunnetut tähdet muodostavat myös pienen osan ehkä huoneellisen maapallosta. Mutta sitten ajattelee mitä sen ulkopuolella on...
Siellä on vetyä, jos ollenkaan. Siellä on oltava tyhjiötä ja kylmää. Ei sitä tiedä edes mikä on aurinkokunnan ulkopuolella oleva koostumus. Tiesvaikka olemme osa mustaa-aukkoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taas kerran asiantuntevaa puhetta!
...joka päivä oppii jotain uutta...
Ketä kiinnostaa !
Kiviäkin kiinnostaa
Ei se avaruuden laajuus ole käsittämätöntä. Mutta jos se loppuis johonkin seinään...se vasta olisi käsittämätöntä.
Tulikin mieleen kuinka pieniä me olemme täällä avaruudessa. Jos jossain jotkut alienit onkin 10 kertaa meitä kookkaimpia tai sitten kärpäsen kokoisia ja paljon meitä kehittyneimpiä. Ainakin meillä olisi aseet niitä vastaan.
Äskettäin kuulemma havaitsivat valtavan DNA-molekyylin näköisen muodostelman jossain päin avaruutta. Minua ei enää hämmästyttäisi vaikka se olisi osa jonkun meidän perskarvaa jota näin tutkailemme täältä kvanttimaailman toiselta puolelta. Kaiken maailman 26-ulotteisia bigbang-teorioita lueskeltuani nimittäin alkaa vähän epäilyttää, että maailmankaikkeus on vielä paljon perverssimpi paikka miltä näyttää.
säikeet ovatkin perskarvojen osia tai vastoinpäin..
Juttuhan on niin että emme tiedä maailmankaikkeuden rakenteesta kuin alkeet.
Tähän on tyydyttävä, sillä toistaiseksi ihmisaivot eivät kykene omaksumaan perimmäistä tietoa ympäristöstään.
Havaintojen teon ja ymmärryksen kannalta meno maksimissaankin on vähän kuin yrittäisi kuvailla silmä- ja korvakuulolla toisesta huoneesta sitä, millaista toisessa hiljaisessa huoneessa on.
Kun on havaittu, että avaruus laajenee jatkuvasti, niin herää oletus, että laajenemisella on alkupiste ja reuna. Reunalla ilmeisesti materia etenee jollain nopeudella meidän taikka keskipisteen suhteen. Pakonopeuksia 0.8c on mitattu.
Reunan atomit vetävät mukanaan gravitaatiokenttää ja yhteyttä lähipiirinsä atomeihin. Reunan toisella puolella voi olla täydellinen pimeys, jonne valokaan ei suostu menemään, jollei siellä sitten ollut sitä ennen toinen pamaus ja sen paukun materiaa.
Tämä sillä oletuksella, että gravitaatiolla on jokin maksimi vaikutusetäisyys.
Kysymys onkin miksi alunperin pamahti?
Oikeasti olisi pitänyt otsikoida:
"Ihmisen KÄSITTÄMÄTÖN pienuus"