Tieni vaipuu varjoihin
varjoksi varjojen joukkoon
pimeään, synkkään loukkoon
kaltaisteni joukkoon
Nyt maassa luuni vaalenee
katosi lihani, nahka kaikki
jäänteitäni ahma nuoli
kelpasi korpille pääni karva kaikki
Vain muisto minusta sua katsoo
silmäkuopin tyhjin ja ikihymyin
taival raskas ja tyhjänpäiväinen
oli kerran matka minunkin
On sammal nyt mun tyynyni
talvella hanki peittoni
kesän sade pehmyt vihmoo
otsaluutani jo kalvakkaa
Synkkä on korpi
synkempi ihmismieli
jo painuu elon aurinko
metsän rinnan taa
Ken turhaan aamua odotti
kaiken jos yön valvoi
on hälle vapahdus
tää ikuinen yö varjojen
En janoa tunne, en nälkää
en odotusta, kaipuutakaan
rakkautta - mitä lie
ne lihani mukana räähkät vei
Muistoa ei enää kodistani
ei isästäni, äidistäni
unhottuneet jo kuvanikin
arvauksia kohtaloni kaikki
Siis sä jo pois luuni heitä
ja loppuelämääsi vietä
kenties, kuka ties,
oot kohta tässä sä.
On Lapin maa ihmeellinen
on isät täällä työtä
tehneet paljon tyhjää
niin lähestyy ihmistä korppi.
Pellot metsään katoavat
vuotavat jo katot
Suut lihaa himoavat
viime tuikun näkee loisteen
Parempi on kuolo elämää synkkää
tuska viipyä viimeisenä
Eläisnä jo varjoissa kylmissä
lämmöttä elon kehrän
Venehen mustatervaisen
varjorannasta vesille työnsin
epäonnistuneeni myönsin
mut synkät pyörteet syliinsä veti.
varjoksi varjojen joukkoon
pimeään, synkkään loukkoon
kaltaisteni joukkoon
Nyt maassa luuni vaalenee
katosi lihani, nahka kaikki
jäänteitäni ahma nuoli
kelpasi korpille pääni karva kaikki
Vain muisto minusta sua katsoo
silmäkuopin tyhjin ja ikihymyin
taival raskas ja tyhjänpäiväinen
oli kerran matka minunkin
On sammal nyt mun tyynyni
talvella hanki peittoni
kesän sade pehmyt vihmoo
otsaluutani jo kalvakkaa
Synkkä on korpi
synkempi ihmismieli
jo painuu elon aurinko
metsän rinnan taa
Ken turhaan aamua odotti
kaiken jos yön valvoi
on hälle vapahdus
tää ikuinen yö varjojen
En janoa tunne, en nälkää
en odotusta, kaipuutakaan
rakkautta - mitä lie
ne lihani mukana räähkät vei
Muistoa ei enää kodistani
ei isästäni, äidistäni
unhottuneet jo kuvanikin
arvauksia kohtaloni kaikki
Siis sä jo pois luuni heitä
ja loppuelämääsi vietä
kenties, kuka ties,
oot kohta tässä sä.
On Lapin maa ihmeellinen
on isät täällä työtä
tehneet paljon tyhjää
niin lähestyy ihmistä korppi.
Pellot metsään katoavat
vuotavat jo katot
Suut lihaa himoavat
viime tuikun näkee loisteen
Parempi on kuolo elämää synkkää
tuska viipyä viimeisenä
Eläisnä jo varjoissa kylmissä
lämmöttä elon kehrän
Venehen mustatervaisen
varjorannasta vesille työnsin
epäonnistuneeni myönsin
mut synkät pyörteet syliinsä veti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
voisitko säästä runosi jonnekkin muualle... aika masentavaa luettavaa vaikka tiedän ettei ole pakko lukea mutta silti... runot on aina yhtä huonoja. KAIKKI!
vai että mukamas huonoja...eipäs vaan karun kauniita,ajatuksia elävästä elämästä,eikä mitään tyhjää lässytystä mitä täällä riittäää joka varsinkin pienen mielen turruttaa ja pehmentää pään!!!
kaikkee sitä runoillaan
Runoilija sairastaa itsesääliä ja masennusta,käy lekurissa niin saat semmoset mömmöt että kaikki
on tasasen mukavaa-tai harmaata.
Nämä samat fraasit toistuu joka tusinaiskelmässä,niitä rujo korpikansa hoilaa karaokessa
laskuhumalassa.
Kiitos, oi Peräpohjan poika! Olen keski-ikäinen suomalainen mies. Koko elämäni olen pyrkinyt olemaan ahkera ja tunnollinen, mutta tästä huolimatta olen viimeisinä vuosina tuntenut elämäni olevan syöksykierteessä. Vaimoni lähti ulkomaalaisen tummahipiäisen miehen mukaan jo monta vuotta sitten. Lapsieni kanssa minulla on huonot välit. En ole koskaan ollut vapaan kasvatuksen kannattaja, minkä takia lapseni kantavat minulle kaunaa. Olen myös ajoittain keskioluen suurkuluttaja, mikä on aiheuttanut minulle juovuspäissäni suuria ongelmia. Humalassa en aina hallitse itseäni. Avioliittoni jälkeen olen yrittänyt muutamia suhteita, mutta ne ovat kaatuneet impotenssiongelmaani, johon en ole uskaltanut hakea apua kun asia nolottaa.
Tämä päivä toi kuitenkin muutoksen tähän kaikkeen. Olen kuin uudestisyntynyt. Olen tänään kyennyt nostamaan katseeni pois suomalaisesta sisäänpäinkääntymisestä ja ottanut ensimmäisen varovaisen katsannon ulkopuoliseen maailmaan. Todellakin, jollakin on oikeasti asiat huonommin kuin minulla! Sehän on hienoa! En olekaan kaikkein surkein ja hyljeksittävin olento maan päällä. On onni olla paremmin selviävien joukossa! Kiitos sinulle, jylhän pohjoisen maan runooja. En unohda sinua koskaan (kiitokset myös suomi24:lle, joka mahdollisti tämän).
-Tauno 50vee-
...asioilla on tapana järjestyä. Minäkin otin keppanaa viisi vuotta joka päivä. Valvoin öitä, joskus seitsemänkin peräkkäin. Olin niin pirun väsynyt, etten enää jaksanut nousta sängystäkään moneen päivään, kun vain siksi, että otin lisää keppanaa ja taas rojahin vällyihin. Olin helvitin masentunu. Kun taas sain voimani kävelykuntoon ajoin taksilla kapakkaan. Olin tanssiaisissakin tumma puku päällä. Ongelmana oli vain se etten muistanut niistä reissuista mitään jälkeen päin koska olin niin juovuksissa. Joskus joku humalainen nainen eksyi seuraani ja häipyi taas tuntemattomana aamusumuun. Potenssi oli hukassa melkein enimäkseen. Jostakin kumman syystä minussa sailyi ukso siihen, ettei tätä ikuisesti kesta. Arvelin varmaankin kuloevani kohtapuoliin. Laitoin profiilini Suomi 24:n treffipalstoille. Aloin kirjoittelemaan aikani kuluksi naisille niitä näitä. Tapasin treffien kautta kolme naista, valitsin ensin papin Turun alueelta, joka oli luotu muita varten, sen jälkeen lääketieteen professorin Helsinin pitäjästä, ja sitten nykyisen vaimoni. Tämä viimeinen tapaus kertoi vain yksinkertaisesti, että kaikki järjestyy kun ei meneteä uskoa. Muutin hänen luokseen asumaan ja lopetin juopottelevan elämäntyylini. Otan silloin tälläin pikku kännin ja viinia ruuan kanssa. Solmin uudet suhteen neljään aikuiseen lapseeni ja tein välit selvikis entisen vaimonei kanssa. Nyt lähen tästä hiihtolenkille ja huomenne Leville kattelemaan miten sillä kyläläisillä huiskii.. Usko pois, kyllä se siitä, kyllästy sinäkin nykyiseen elämäntyylisi ja ota nainen...terveisin mie se vain
Naispuolinen kohtalotoveri kysyisi vain, miten tässä iässä (50 yli) voisi löytää sen kumppanin, näillä raameilla? Ellei kukaan edes katso päin kun kuljet kadulla?
ei ole oikein kunnossa, niille voi itse tehdä paljon. Jo pelkkä kampaamokäynti riittää joskus. Jos vartalo ei kestä katsetta, niin lenkille säännöllisesti ja pientä syömisten tarkkailua. Vaatteillakin saa jo paljon aikaan. Olen nähnyt monta ns. kauniisti ikääntyneitä naisia, joista voi todeta vain että WAUDE!!
Kengittäisin sinut heti jos tulisit vastaan..
Voihan se olla mahdollistakin, jos käyt täällä lapin pääkaupungissa joskus...
aika tekee tehtävänsä , vaikka kuinka paklattais ja kiristettäis rypyt,
nuorru et kyllä, vaikka kuvittelet.kuinka meikin alla.haa