Ajatellaanpa, että atomit ovatkin koko ajan laajenevia energiakeskittymiä, joista samalla avautuu koko ajan energia-aaltoja, joilla on myös hiukkasluonne.
Siloin atomit värähtelisivät sen takia, että ne laajentuessaan koko ajan tönivät toinen toisiaan poispäin toisistaan.
Näin graviaatiovoimaa ei olisi oikeasti olemassa, koska maapallon keskelle syntyy paine ilman painovoimaa ja maan pinta työntyisi koko ajan hurjasti poispäin maapallon keskipisteestä ja näin mekin pysyisimme tukevasti maan pinnalla ilman painovoimaa.
Samalla jääkausi selittyisi hyvinkin yksinkertaisesti.
Ajatukseni mukaan koko näkyvä maailmankaikkeus liikkuu huimaa vauhtia poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella ja hankautuu vastaan tuleviin tasaisesti vähän tiheisiin energia-aaltoihin noin 11 vuoden välein.
Näin selittyisivät auringonpilkkumaksimit ja kaasuplaneettojen pilkut.
Vaan entpä kun näkyvä maailmankaikkeus hankautuu harvakseltaan normaalia tiheämpiin energia-aaltoihin?
Ne saisivat avautumaan laajenevasta auringosta yks kaks paljon tiheämpiä energia-aaltoja, jotka työntäisivät planeettoja "hetkellisesti" normaalia voimakkaammin kaarevalla radalla poispäin auringosta.
Samalla meristä höyrystyisi paljon vesihöyryä ja näin maapallolla sataisi paljon vettä, samalla kun ilman lämpötila laskisi nopeasti, kun auringosta ei enää avautuisikaan normaalia tiheämpiä energia-aaltoja.
Kestäisi kauan aikaa, ennen kuin tilanne pääsisi tasaantumaan ja näin jääkausikin selittyy yhdellä yksinkertaisella periaatteella, joka ei omaa kuin yhden voiman.
Painevoima, joka saa kaiken aineen laajenemaan tasaisesti suhteellisesti saman verran koko ajan jne.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Siloin atomit värähtelisivät sen takia, että ne laajentuessaan koko ajan tönivät toinen toisiaan poispäin toisistaan.
Näin graviaatiovoimaa ei olisi oikeasti olemassa, koska maapallon keskelle syntyy paine ilman painovoimaa ja maan pinta työntyisi koko ajan hurjasti poispäin maapallon keskipisteestä ja näin mekin pysyisimme tukevasti maan pinnalla ilman painovoimaa.
Samalla jääkausi selittyisi hyvinkin yksinkertaisesti.
Ajatukseni mukaan koko näkyvä maailmankaikkeus liikkuu huimaa vauhtia poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella ja hankautuu vastaan tuleviin tasaisesti vähän tiheisiin energia-aaltoihin noin 11 vuoden välein.
Näin selittyisivät auringonpilkkumaksimit ja kaasuplaneettojen pilkut.
Vaan entpä kun näkyvä maailmankaikkeus hankautuu harvakseltaan normaalia tiheämpiin energia-aaltoihin?
Ne saisivat avautumaan laajenevasta auringosta yks kaks paljon tiheämpiä energia-aaltoja, jotka työntäisivät planeettoja "hetkellisesti" normaalia voimakkaammin kaarevalla radalla poispäin auringosta.
Samalla meristä höyrystyisi paljon vesihöyryä ja näin maapallolla sataisi paljon vettä, samalla kun ilman lämpötila laskisi nopeasti, kun auringosta ei enää avautuisikaan normaalia tiheämpiä energia-aaltoja.
Kestäisi kauan aikaa, ennen kuin tilanne pääsisi tasaantumaan ja näin jääkausikin selittyy yhdellä yksinkertaisella periaatteella, joka ei omaa kuin yhden voiman.
Painevoima, joka saa kaiken aineen laajenemaan tasaisesti suhteellisesti saman verran koko ajan jne.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Vastaukset 5
Vanhimmat
Auringon pilkut syntyvät kun näkyvän maailmankaikkeuden energia hankautuu vastaan tuleviin tasaiseksi energiaksi avautuneisiin energia-aaltoihin, jotka saavat auringon hankautuvan puolen atomit laajenemaan normaalia nopeammin, jonka seurauksena ne laajenevat myös auringon toiselle puolelle.
Se alue, joka täyttyy viimeisenä auringon toisella puolella, omaa auringon pilkkumaisen viileää ainetta.
Useista pilkuista on pääteltävissä, että pilkkumaksimin aikaan hankaudumme useisiin eri energia-aaltoihin.
Myös ilmakehän molekyylit laajenevat vaihtelevalla vauhdilla eri alueilla ja näin tuulet saavat oikean selityksen.
Lisäksi selittyy otsoniaukkojen tapa suurentua ja pienentyä aika-ajoin.
Savor
:);):)
..."Näin graviaatiovoimaa ei olisi oikeasti olemassa, koska maapallon keskelle syntyy paine ilman painovoimaa ja maan pinta työntyisi koko ajan hurjasti poispäin maapallon keskipisteestä ja näin mekin pysyisimme tukevasti maan pinnalla ilman painovoimaa."
Jos näin olisi, niin meidänhän pitäisi pystyä hyppäämään pois koko tältä pallolta ihan omilla jalkavoimillamme. Olettaen tietysti, että avaruus on käytännössä tyhjää eikä ilmanvastusta esiinny... Mikä meidät painaa maata kohti? Kun Maaemon pinta "nousee" koko ajan ja meidän omatkin atomimme laajenevat samaa vauhtia, niin eikö silloin pitäisi pienenkin ponnistuksen riittää meidän maallisen tomumajamme sinkoamiseksi avaruuteen?
Ja miksi sitä ilmanvastusta esiintyy Maassa, mutta Kuu-ukko ei moisia vastoinkäymisiä sisällä?
Lisäkysymys: Liittyykö tämä todellakin geologiaan?
LAINAUS
"Ajatukseni mukaan koko näkyvä maailmankaikkeus liikkuu huimaa vauhtia poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella ja hankautuu vastaan tuleviin tasaisesti vähän tiheisiin energia-aaltoihin noin 11 vuoden välein.
Näin selittyisivät auringonpilkkumaksimit ja kaasuplaneettojen pilkut. "
Sinä selitat TAAS ilmiön jollakin?? mistä tulee se säännöllinen ... ja miksi se on säännöllinen
Jaapadaa. ei ole ollut minun aikaan (40vuotias) kolmea jääkautta vielä 40 jaettuna 11 on kolme ja rapiat päälle.
ja paskat jaksa sun ns. juttuja lukea. Hohhoi.
otetaan huomioon galaksimme keskus, joka säteilee monenlaisia gammapurkauksia. siellä oleva musta-aukko imee kaiken olevaisen sisäänsä, myöskin geologit kun kohdalle sattuvat. täten tässä Suomen talouden nykytilassa voimme selvästi havaita eräänlaisia kehitysmuotoja. Näissä erittäin vaikeissa mielenterveyden rappeutumistiloissa...