Olen yksinhuoltaja työssä käyvä ja opiskeleva nainen. Elämäni tuntuu todella vaikealta, olen ollut masentunut pahemman kerran, syönyt lääkkeitä, yrittänyt itsemurhaa, tällä hetkellä olen sen verran päässy suosta ylös että opiskelen alaa jota olen pitkään haaveillut. Seurustelu suhteeni on vaikea, olen jollain tavalla riippuvainen siitä kuitenkin. En tunne olevani hyvä ihminen, olen aina kaikkia muita huonompi. En ole nyt käynyt missään puhumassa kun oikeesti en tuntenut saavani siitä yhtään mitään, jonkun sairaanhoitajan vastaanotolla mtt:ssä, ei auttanut minua. Olisikin kiva jos löytäisin täältä vaikka jonkun psykologiaa opiskelevan tai muuten aiheeseen perehtynyneen, en pyydä mitään "ammattiapua" tietenkään vaan olisi kiva jutella ja saada kommentteja ja arvioita. [email protected]
omituinen
pyyntö?
2413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Saisko tästä palkkaakin sitten?
Koita vaan hakea apua terveydenhuollon puolelta, koita jaksaa. Tiedän että se on vaativaa hakea apua silloin, kun vähiten on voimia. Mutta saat apua vielä, älä luovuta. Herkässä ja haavoittuvassa tilassa ei kannata kuunnella kenen tahansa neuvoja. Sinulla on oikeus saada ihan oikeaa apua. Netissä on kiva toki "jutella", joskus. Tsemppiä ja voimia.