"Ei mualima siihen kaaju" oli se lause, mikä olympiakisojen aikaan särähti pahiten korvaan kuunnellessani hiihtourheilijan valekaapuun kätkettyjen suksimainosihmisten latteita tv-haastatteluja.
Lounaissuomalaisena ihmisenä minulla on vaikeuksia ymmärtää, miksi d-kirjaimen lausuminen on niin vaikeaa itäisissä ja pohjoisissa maakunnissa. Taitaa muuten samaan ryppääseen kuulua keskinen Suomi ja osittain jopa pääkaupunkiseutu.
Täällä päin d lausutaan d:nä, korkeintaan joskus kuulee sen muuntuvan r:ksi. Jos kuitenkin käytän puhekielessä d:tä, on se muualla asuville merkki siitä, että haluan jotenkin snobbailla.
Näin olen tulkinnut reaktiot.
Pitäisikö meikäläisen ryhtyä käyttämään "aitosuomalaista" puhekieltä ja korvata d jollain toisella kirjaimella tai jättää lausumatta kokonaan?
En haluaisi jättää itsestäni ylimielistä vaikutelmaa.
Lounaissuomalaisena ihmisenä minulla on vaikeuksia ymmärtää, miksi d-kirjaimen lausuminen on niin vaikeaa itäisissä ja pohjoisissa maakunnissa. Taitaa muuten samaan ryppääseen kuulua keskinen Suomi ja osittain jopa pääkaupunkiseutu.
Täällä päin d lausutaan d:nä, korkeintaan joskus kuulee sen muuntuvan r:ksi. Jos kuitenkin käytän puhekielessä d:tä, on se muualla asuville merkki siitä, että haluan jotenkin snobbailla.
Näin olen tulkinnut reaktiot.
Pitäisikö meikäläisen ryhtyä käyttämään "aitosuomalaista" puhekieltä ja korvata d jollain toisella kirjaimella tai jättää lausumatta kokonaan?
En haluaisi jättää itsestäni ylimielistä vaikutelmaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomen kielessä on muinoin ollut dentaalispirantiksi kutsuttu äänne, samanlainen kuin esim. englannin artikkelissa "the". Tämä d:tä muistuttavaa äännettä on sitten eri murteissa edustanut esim. r, joskus l, t tai j ja jossain se on kokonaan kadonnut (esim. kahen, tahon).
Kirjakieleen ja yleiskieleen on samalla paikalle vakiintunut d. Vanhalla asutusasueella Lounais-Suomessa dentaalispiranttia on esiintynyt lähes näihin päiviin asti, joten ei ihme, että siellä d kuulostaa "ainoalta oikealta". Onhan siellä paikannimissäkin d:tä, mikä muualla päin Suomea on harvinaisempaa: Kodisjoki, Ihode ym.
>Onhan siellä paikannimissäkin d:tä, mikä muualla
>päin Suomea on harvinaisempaa: Kodisjoki, Ihode
Tässäpä kaikki Suomen kunnat, joiden nimestä löytyy d-kirjain:
Brändö
Dragsfjärd
Hammarland
Haukipudas
Kodisjoki
Lemland
Liljendal
Lumparland
Padasjoki
Pedersöre
Pihtipudas
Pudasjärvi
Punkalaidun
Sodankylä
Sund
Suodenniemi
Vårdö
Västanfjärd
Ruotsinkieliset/lounaissuomalaiset nimethän tuossa näyttävät olevan enemmistönä, mutta eräitä suomenkielisiä d-kuntia löytyy kaukaakin pohjoisesta.
Joillakin kunnilla on ruotsinkielinen rinnakkaisnimi. Niistä voisi löytyä d-kirjaimellisia nimiä lisääkin. Mieleeni nousee ensimmäisenä Idensalmi (Iisalmi).
Ilman muuta ruotsinkielisissä paikannimissä on d hyvinkin yleinen, tarkoitin kuitenkin suomenkielisiä paikannimiä, myös muita kuin kuntien nimiä. Vakka-Suomessa on sellainenkin paikka kuin Nihdeinen.
Tarkoitan siis q-kirjainta, jota pidetään yleisesti g-kirjaimena, jota taas pidetään k-kirjaimena. Hyih.
Nykyinen murrebuumi (vai onko se jo ohi?) on johtanut siihen, että omaa murretta uskalletaan käyttää enemmän. Itäsuomalaiset ovat kaksi kertaa aktiivisempia esiintymään, joten heidän osuutensa korostuu mediassa. Helsingin seutu on täynnä itäsuomalaisia ja heistä osa on vaihtanut murteen stadin slangista mie-kieleen.
Kammottava tilanne lounaissuomalaisten kannalta, kun tuntee kuuluvansa kielivähemmistöön.
Itäsuomalaisena olen aina ihmetellyt lounaismurteiden ongelmia äng-äänteen kanssa. Meillä päin kukaan puhtaan murteen puhuja tuskin tekee äänteen käytössä virheitä koulussa yleiskielen oppineista puhumattakaan.
Murteiden kohdalla ei voida puhua varsinaisesti virheistä. Äännekohtaiset vaihtelut eri puolella Suomea ovat vain kunkin murteen ominaispiirteitä. Yleiskielen sitten jo pitääkin olla mahdollisimman "oikeakielistä".
Minulla on yksi jo eläkeikäinen sukulainen, joka on syntynyt Turun ja Tampereen puolessa välissä. Hänellä on ainakin vaikeuksia d:n ja r:n kanssa.
Kun hän täyttää sanaristikoita, kaikkiin sanoihin, joihin pitäisi kirjoittaa d, tulee r.
Se alkaakin olla jo hämäläismurteiden aluetta, jossa useimmiten yleiskielen d:n vastine on r.