Tuli vaan mieleeni.
Mikä on sähkövirran suuruus, jos esim. pariston navat yhdistetään suprajohteella?
Mitä käytännössä tapahtuisi?
Mikä on sähkövirran suuruus, jos esim. pariston navat yhdistetään suprajohteella?
Mitä käytännössä tapahtuisi?
ajatusleikki suprajohteilla
fysiikka kiinnostaa
6672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sisäinen resistanssi joka määrää virran silloin. Esim. jos pariston sisäinen resistanssi on 0,1 ohmia ja jännite 1,5 V niin virta on silloin 15 A.
Kuten edellä kerrottiin, niin pariston tapauksessa oikosulkuvirta jää pieneksi. Auton lyijyakun sisäinen resistanssi on huomattavasti pienempi, ja virtaa tulee enemmän. Saattaisi jopa ohuessa suprajohteessa ylittyä virran maksimiskesto, (tai siis oikeastaan maksimimagneettivuontiheys) ja sitäkautta suprajohde voisi menettää suprajohtavuutensa ja lämmetä voimakkaasti. Ehkä jopa kärähtää.
Niin siis jos oletetaan, että on virtalähde, jonka sisäinen resistassi on nolla. Sitten virtalähde kytketään oikosulkuun suprajohteen kanssa ja odotetaan kunnes virta ei enää muutu. Niin voiko maksimi virran laskea siten, että ottaa suprajohteesta poikkileikkauksen sen ohuimmasta kohdasta ja laskee kuinka monta elektronia mahtuu siitä menemään läpi per aikayksikkö? Vai pitääkö huomioida joku "maksimimagneettivuontiheys"?
Jos todella oletetaan virtalähde, jonka sisäinen resistanssi on mitättömän pieni, niin se maksimi virta suprajohteessa ylittyy aika äkkiä, ja sitten suprajohtavuus häviää. Sen jälkeen se voi olla joko tavallinen johde, jolla on resistanssi, tai sitten ei johda ollenkaan.
Kuinka maksimi virran voi ylittää? Eihän se sitten voi olla maksimivirta, jos sen yli pääsee? Miksi suprajohtavuus katoaa, eikö aine ole suprajohtava kunhan se vain on sille aineelle ominaisen lämpötilan alapuolella?
En ole kovin paljoa suprajohtavuuden fenomenologiaan perehtynyt, mutta kun ainekohtainen kriittinen magneettivuontiheys on saavutettu, niin suprajohtavuus menetetään. Jotain tekemistä sillä on magneettikentän energiatiheyden kanssa.
Olisikohan sillä merkitystä heikosti sidottujen Cooperin pareiksi sidottujen elektronien riittävän hajottamisenergian kanssa, kun magneettikenttä vuorovaikuttaa elektronin spinin kanssa... Voi olla väärä arvaus.