Nyt olisi korkea aika tutkia Suomen nuorison henkistä tilaa ja paikkaa yhteiskunnassamme. Sen mitä minä maallikko olen tutustunut Dürkheimin anomiaa käsittelevään tutkimukseen ja teorioihin voin vain olla sitä mieltä, että nuoriso on tahtomattaan vieraantumassa yhteiskunnastamme. Vaikuttamisen keinoja ja omaa paikkaa elämismaailmassa on vakea hahmottaa.
Kun on tarpeeksi voimaton yhteisössään voi tällainen epätoivoinen teko olla avunhuuto ja kertoa tavallisen nuoren syvästä pahoinvoinnista. Siitä pahoinvoinnista ei ole ulkoisia merkkejä havaittavissa.
Suomessa opetetaan pakollisissa ja yleissivistävissä kouluissa OECD-maista vähiten yhteiskunnallisia aineita. Muiden asioiden ohessa yhteiskunnallisten aineiden opetuksella voidaan vaikuttaa yksilön käsitykseen itsestään yhteisön jäsenenä. Myös ympäröivän elämismaailman ilmiöiden ja rakenteiden hahmottaminen selvittää yksilölle hänen vaikutusmahdollisuuksiaan sekä asemaa yhteisössä.
Oman kokemukseni perusteella suomalaiset nuoret ovat hyvin perillä historiasta, uskonnosta, kielistä ja esim. psykologiasta. Yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäminen taas on erittäin vajaata. Ympäröivän maailman kanssa ei olla sinut. Vaikka yleistän ja tiedän ettei se ole koko totuus ilmiöstä, niin silti koen tämän olevan merkittävä puute koululaitoksessamme.
Onhan esim. Yhdysvalloissa kouluissa toteutettava sosiaalisuuskasvatus meistä kenties kornia eikä ollenkaan sopivaa jäyhään kansanluonteeseemme. Väitän kuitenkin että sosiaalisten taitojen kehittäminen koulutuksen osana on yhteiskunnan ja yksilön kannalta merkittävä mahdollisuus parantaa elämisen laatua. Saattaisipa olla että koulukiusaaminen, nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja esim. päihdeongelmat vähenisivät jos nuoret saisivat pätevää kasvatusta sosiaalisuuteen ja asiallista tietoa yhteiskunnan olemuksesta, eli heidän arvokkaasta paikasta yhtiskuntamme jäseninä.
Ottakaapa viisaammat kantaa, ettei kenenkään tarvitsisi enää räjäyttää pahaa oloaan pois kuten Myyrmäessä.
Kun on tarpeeksi voimaton yhteisössään voi tällainen epätoivoinen teko olla avunhuuto ja kertoa tavallisen nuoren syvästä pahoinvoinnista. Siitä pahoinvoinnista ei ole ulkoisia merkkejä havaittavissa.
Suomessa opetetaan pakollisissa ja yleissivistävissä kouluissa OECD-maista vähiten yhteiskunnallisia aineita. Muiden asioiden ohessa yhteiskunnallisten aineiden opetuksella voidaan vaikuttaa yksilön käsitykseen itsestään yhteisön jäsenenä. Myös ympäröivän elämismaailman ilmiöiden ja rakenteiden hahmottaminen selvittää yksilölle hänen vaikutusmahdollisuuksiaan sekä asemaa yhteisössä.
Oman kokemukseni perusteella suomalaiset nuoret ovat hyvin perillä historiasta, uskonnosta, kielistä ja esim. psykologiasta. Yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäminen taas on erittäin vajaata. Ympäröivän maailman kanssa ei olla sinut. Vaikka yleistän ja tiedän ettei se ole koko totuus ilmiöstä, niin silti koen tämän olevan merkittävä puute koululaitoksessamme.
Onhan esim. Yhdysvalloissa kouluissa toteutettava sosiaalisuuskasvatus meistä kenties kornia eikä ollenkaan sopivaa jäyhään kansanluonteeseemme. Väitän kuitenkin että sosiaalisten taitojen kehittäminen koulutuksen osana on yhteiskunnan ja yksilön kannalta merkittävä mahdollisuus parantaa elämisen laatua. Saattaisipa olla että koulukiusaaminen, nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja esim. päihdeongelmat vähenisivät jos nuoret saisivat pätevää kasvatusta sosiaalisuuteen ja asiallista tietoa yhteiskunnan olemuksesta, eli heidän arvokkaasta paikasta yhtiskuntamme jäseninä.
Ottakaapa viisaammat kantaa, ettei kenenkään tarvitsisi enää räjäyttää pahaa oloaan pois kuten Myyrmäessä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiitos aloituksesta. Ja koska kysyit viisaampien neuvoja, päätin heti tarttua aasia sarvista, koska minä tiedän olevani viisain, joten tässäpä sitä:
ensinnä. Olet täysin oikeassa, että koulujen ensisijaisena funktiona pitää olla vain ihmisenä olemisen opetuysta, sillä kun vain ihminen osaa olla ihminen, niin Hän varmasti osaa siten etsiä ihan itse ne tiedot, joita Hän tarvitsee.
Jos ihminen luulee olevansa jotakin muuta kuin ihminen (kuten esim mies) eli Häneltä puuttuu ns sosiaaliset taidot, silloin Hän tietysti pääsee olemiseen vain sitä kautta, että Hän toteuttaa itseään kaikella muulla tavoin, mutta ei inhimillisesti!
Miehet eivät tästä syystä milloinkaan tee hyvää, koska se ei ole miehistä, joten miesten on ihan pakko jatkuvasti tehdä vain pahaa, koska vain siten He voivat kuvitella, että Heidän uskonsa omasta miehisyydestä on reaalista, sillä jos miehet tekisivät hyvää, niin sehän olisi vain inhimillistä, eikä siinä ole mitään miehistä.
Olento on aina sitä, mitä Hän uskoo olevansa, ja jokaisen olennon uskomus tuntuu todelta vain siten, että uskomusta jatkuvasti toteutetaan.
Koska miehillä on luja usko omaan miehisyyteen, silloin tietysti se miesten uskomus ei voi olla yksi yhteen ihmisyyden kanssa, joten miesten on ihan pakko oman miehisen minänsä säilymisen kannalta jatkuvasti tehtävä täysin mielettömiä ja hullurohkeita tekoja, koska muutoin mies ei tuntisi olevansa mies, jos Hän tekisi vain inhimillisiä tekoja, eli hyvää.
Näin siis miehet kutsuvat nynnyiksi sellaisia, jotka tekevät hyvää, eivätkä miehet tajua, että kun olento on samastanut itsensä ihmiseksi, silloin Hän tuntee olevansa reaalinen vain, kun Hän tekee hyvää, eli inhimillisiä tekoja.
Se on jokaisen otuksen oma usko itsestä, miten Hän elämänsä petaa, eikä kukaan epäreaalisdeksi ryhtynyt voi muuta kuin tehdä mielettömiöä tekoja, koska muutoin Hänen uskonsa siihen epäreaaliseen olentoon (mieheen) ei voisi tuntua Hänestä todelta.
Miehet eivät siis voi tehdä reaalisia tekoja, koska mies ei ole olento itsessään, vaan mnies on ihmisolennon sukupuoli, eikä sukupuolella ople edes aivoja, vaan sille riittää siemennesteen siittiöiden potentiaaliset aivot.
Näin puhui Viisain
Kiitos Kati vahvasta ja provosoivasta mielipiteestäsi, varmasti tällainenkin näkökulma on mahdollista perustella. Tällainen keskustelu kannattanee käydä myöskin.
Varmaan viisaampana tajusitkin että jotain muuta tarkoitin. Siis olisi syytä tutkia nuorten ja muidenkin vieraantumista omasta yhteisöstään ja nykyihmisten ulkopuolisuuden tunnetta.
Eihän sulla Kati ole vain tällaisia ongelmia? Olen nähnyt kirjoituksiasi ja ne ovat usein kovin provosoivia ja jyrkkiä. Miksi pitää olla noin aggressivinen? Tietenkin pitää olla kiihkeästi puolustamiensa asioiden takana mutta ei kai tarvi räjäyttää omia loistavia mielipiteitä toisten tajuntaan varsinkin kun noi sun jutut vaikuttaa olevan aivan itsensä toistamista.
Onko sulla toimiva sosiaalinen elämä? Ei vaikuta kuitenkaan siltä. Haethan apua jos tuntuu vaikealta. Ihan ystävällisesti toivon sulle kaikkea hyvää.
Jos minun ja Sinun suhde ei toimi, niin ole kiltti, äläkä syytä siitä minua.
Minä olen hyvissä suhteissa kaikkien kanssa, sillä minä en vaadi keltään mitään hintaa, jotta He saisivat elää, joten jos Teillä jollakin on minua vastaan jotakin, niin se on täysin Teidän puolelta.
Selvä tapaus, tyydyttymätön sukupuolivietti.
Ja kukaan ei huomaa kiimaa, kaikki kirjoittaa vain nuorista ja rc:stä. :(
Hanki Kati jostain vibra aluksi ja vaihda tyyliä niin voi löytyä se oikeakin apu tuohon vaivaan!
Kuules Kati jos voisit pysyä asiassa niin olisi hyvä.
"Jos minun ja Sinun suhde ei toimi, niin ole kiltti, äläkä syytä siitä minua."
Ei meillä Kati ole mitään suhdetta, eikä kukaan syytä sinua mistään. Ole aivan levollinen. En tunne sinua eikä ole väliksikään. Anna rauha muillekin ja osallistu keskusteluun asialinjalla.
"Minä olen hyvissä suhteissa kaikkien kanssa, sillä minä en vaadi keltään mitään hintaa, jotta He saisivat elää, joten jos Teillä jollakin on minua vastaan jotakin, niin se on täysin Teidän puolelta."
Kati se on hienoa että olet hyvissä suhteissa muiden kuin minun kanssani. Olethan itsesikin kanssa hyvässä kunnossa? Olet oikeassa sinulla Kati ei ole oikeuttakaan pyytää keneltäkään mitään hintaa että he saisivat elää. Ethän Kati päätä toisten elämästä, vain pienestä ja aivan ikiomastasi. Vakuuten ettei minulla ole mitään sinun sieluasi tai habitustasi vastaan. Toivon voimia, lohdutusta ja lähimmäisten myötätuntoa sinulle koska vaikuttaa siltä että sinun elämässäsi on sellaisia vaikeuksia, joista et itse kenties selviä. Pyydä rohkeasti apua kun on vaikeaa kyllä sinustakin välitetään.
Tiedäthän että tuhmat lapset saavat aina tarvitsemansa huomion osakseen, tai he ottavat sen väkisin. Taka-alalle jäävät kiltit lapset eivät saa ehkä tarvitsemaansa huomiota, koska eivät sitä osaa vaatia. Muhiiko kiltin kuoren alla pahoja ajatuksia, jotka purkautuvat raa'asti ja huomiotaherättävällä tavalla. Oletko Kati sinä tuhma vai kiltti, se jää arvailtavaksemme. Ethän ainakaan suunnittele mitään epätoivoista kun olet noin väkivaltaisesti huomionkipeä?
Peacee ja Lovee Kati!
Tiedäthän, että joka kysyy toiselta, onko Hänellä toimiva sosiaalielämä, on jo kysymyksellään paljastanut, että Hän ei usko toisella olevan toimivaa sosiaalielämää.
Koska, kun ihminen uskoo toisen olevan terve, Hän ei voi kysyä, onko Hän sairas!
Koska siis Sinä et usko minulla olevan toimivaa sosiaalielämää, silloin Sinä et itse voi olla ihminen ihmiselle, joten päätin siksi olla pahemmin vastaamatta Sinulle, koska minä en milloinkaan kysele keskustelukumppaniltani,:
onko Hän terve,
onko Hän hullu,
onko Hän sosiaalinen,
...
Minähän sanoin olevani sosiaalinen, joten jos Te muut haluatte olla tasavertaisessa vuorovaikutuksessa minun kanssani, niin Teidän ei pidä nostaa itseänne minun lääkäriksi, tai minun hallitsijaksi.
En pysty keskustelemaan muiden kuin vain ihmisten kanssa, koska esim poliitikot uskovat, että kansalaiset ovat aivottomia, koska muutoin poliitikot eivät voisi uskoa, että kansalaiset tarvitsevat hallitsijoita.
Samoin en pysty keskustelemaan pappien kanssa, koska He joutuvat uskomaan helvettiin, jotta He eivät menettäisi elinkeinoaan,
joten pappien on täysin mahdotonta päästää kaikkia taivaaseen, koska muutoin Heillä ei olisi mitään perustaa uskoa omiin oppeihinsa.
Näin on laita jokaisen, joka ajattelee, puhuu tai tekee työtään rahasta; yksikään niistä ei voi olla sosiaalinen eläin, ehminen ihmiselle, koska ihminen voi olla toiselle ihminen vain, kun Hän on sitä rahatta.
Liekö jenkkien sosiaalisuuskasvatus sitten kovin toimivaa... noin uutisotsikkojen perusteella =( No, se maa on niin iso ja muutenkin moniongelmainen.
Yhteisöllisyys on vähentynyt, millä on hyvät ja huonot puolensa. Nykyään on mahdollista olla yksin, omassa rauhassa, kenenkään arvostelematta. Ystävät ja puolisonkin saa itse etsiä, eivätkä ne tule automaattisesti naapuritalosta. Meidän ei ole pakko elää tiiviisti ja toisista riippuvaisesti, jolloin heikommat eivät aina pärjää. Joskus itekin "kaipaan" yhteisön varauksetonta hyväksyntää. Mutta toisaalta en vaihtaisi individualismia ja vapautta siihen.
Turvattomuuden lisääntymisestä puhutaan paljon, mutta ongelmana ovat vartijat, poliisi/holhousvaltio vai ihmisen oma vastuu? However, toivoisin, että kouluissa/lastentarhoissa/ kerhoissa huomattaisiin ja puututtaisiin pahaan oloon, just päihdejuttuihin ja häiriköintiin ei syyllistäen, mutta jämäkästi. Jaa että miten? Huumetestit on hölmöläisten hommaa, miten ois ihan huumevalistusta opettajille ja psykologian opintoja. Pienten lasten opettja ei tarvitse kovin paljoa tietoa opetettavasta aiheesta, painopisteen pitäisikin olla kasvattavalla puolella. Jenkeissä aikuiset maksavat kun saavat kertoa murheitaan psykologille tm. Lapsille sen pitäis kuulua "hintaan".
Ja kiusaamiseen on ehdottomasti puututtava, se kun tekee hallaa kaikille osapuolille. Kiusaajat ja sivustaseuraajat oppivat että kiusaaminen on ok, hyväksyttävä toimintamalli; ja kiusattu oppii että hän on huono ihminen.
Vanhemmat eivät aina huomaa tai halua huomata ja on aika rankkaa sysätä vastuu kokonaan heidän tai hänen vastuulleen. Koulusta tm toivon mukaan löytyy toinen näkökulma tai uutta tietoa lapsen/nuoren tilanteeseen. Itsestäänselvyys, toki, mutta lapsille pitää sekä opettaa positiivisia toimintamalleja ja antaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, ja sitten opettaa mitä ei saa tehdä.
Yhteiskuntaopin opintosisällön kehittäminen voisi olla toivottavaa. Kurssi on yksi tylsimpiä, opettajat eivät jaksa panostaa siihen, ja kyllä, se on ehkä liian myöhään (ainakin muutama vuosi sitten vasta ysillä). Nuoremmilla ei ole varsinaista yhteiskuntaoppia, mutta äidin- ja muiden kielten oppikirjoissa on "kasvattavia juttuja". Itsestä ne tosin tuntuivat usein vähän hölmöiltä... Kysehän on itsestäänselvyyksistä?
Vaalitkin on tulossa... ois kiva kyllä nähdä joitakin tuloksia tällä saralla.
Eipä herättänyt kihisevää keskustelua aloitukseni. Ehkä asia on niin epäkiinnostava ettei viisaat tähän vaivaudu alkamaan. OK, maallikko pohjaltakin voidaan heitellä.
Tietysti tarkoitin sosiaalisuuteen kasvattamista yleisenä kasvatusperiaatteena. Eipä jenkkilästä niin monta suoraan lainattavaa juttua tule mieleen. Ehkä määräaikainen ajokortti (Kalifornian tyyli) olisi hyvä järjestelmä meikäläiseen asennekasvatukseen - aivan suoraan lainattuna. No se jenkkilainoista. Pystyisimme varmasti itse parempaan.
"Yhteisöllisyys on vähentynyt, millä on hyvät ja huonot puolensa. Nykyään on mahdollista olla yksin, omassa rauhassa, kenenkään arvostelematta. Ystävät ja puolisonkin saa itse etsiä, eivätkä ne tule automaattisesti naapuritalosta. Meidän ei ole pakko elää tiiviisti ja toisista riippuvaisesti, jolloin heikommat eivät aina pärjää. Joskus itekin "kaipaan" yhteisön varauksetonta hyväksyntää. Mutta toisaalta en vaihtaisi individualismia ja vapautta siihen. "
Sallinet käyttää tekstiäsi tulkitessani yhteisiä ajatuksiamme nykyisestä sosiaalisestamme.
Arvostamme omaa rauhaa ja henkilökohtaista vapautta. Yksilönvapaus ei ole koskaan ollut näin suuri kuin tänään. Mutta tuossa lauseessa toisten arvostelusta näen jotain muuta erittäin mielenkiintoista. Millainen on se yksilön vapaus, jonka uhkana tai vastakohtana nähdään toisten arvostelu? Eikö vapauteen olisi hyvä kuulua sellainen vahvuus että kestää arvostelunkin, jota seuraa aina ja vääjäämättömästi kun kommunikoidaan yksilöiden välillä? Ei ihminen elä yksin itselleen eikä itsestään, tasapainoiseen elämään kuuluu tasapaino ympäristön kanssa ja rikas vuorovaikutus.
Mielestäni yhteisön varaukseton hyväksyntä on henkilökohtainen ja yksityinen tunnetila. Niin tosiaan emme usein koe olevamme hyväksyttyjä, miksi emme sitä olisi. Luultavasti niin sinä kuin minäkin todellakin olemme täysin yleisesti hyväksyttyjä tyyppejä. Meidän tulisi olla sitä vaikka olisimme muutakin kuin keskivertoisia ja harmittomia. Moniarvoisessa ja sallivassa ilmapiirissä kaikille meille suotaisiin sellainen kukoistuslupa että emme tuntisi enää ympäristömme arvosteluakaan pahana. Kritiikkikin voi olla positiivinen ja rakentava asia.
Varmaa on se että ihmistä kiusataan aina. Sellainen yksilö joka tuntee paikkansa yhteisössä turvalliseksi ja kokee pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöönsä on vahvempi kestämään ikuista ihmisen kiusaamista.
Erittäin mielenkiintoinen puheenaihe on tämä kasvatuksen ulkoistaminen perheestä. Yksilönvapauden vallitessa kasvatusvastuu on sysätty yhteiskunnalle, ettei vanhemmilla olisi niin paljon vastuuta kannettavanaan. Onko ajattelussamme jotakin vialla? Onko funktionaalinen ajattelu mennyt liian pitkälle kun mietitään kasvatuksen organisaation vastuunjakoa hyvinvoinnin tuojana?
"Yhteiskuntaopin opintosisällön kehittäminen voisi olla toivottavaa. Kurssi on yksi tylsimpiä, opettajat eivät jaksa panostaa siihen, ja kyllä, se on ehkä liian myöhään (ainakin muutama vuosi sitten vasta ysillä). Nuoremmilla ei ole varsinaista yhteiskuntaoppia, mutta äidin- ja muiden kielten oppikirjoissa on "kasvattavia juttuja". Itsestä ne tosin tuntuivat usein vähän hölmöiltä... Kysehän on itsestäänselvyyksistä?"
Yhteiskuntaoppeja meillä opetetaan todellakin sivulauseissa ja historian sivujuonteena. Meidän koululaitoksessamme ei ole sijaa yhteiskuntatieteilijöille - koska ko aineet eivät ole opetettavien aineiden joukossa. Tämä on sääli sillä uskoisin että tämä aine saattaisi kiinnostaa erityisesti poikia.
Niin ennenvanhaan yhteiskunnallinen toiminta ja valistus oli erityisesti poliittisten yhdistysten vastuulla. Valitettavasti politiikan professonalisoitumisen myötä tämä yhteiskunnan kittiaine rapautui kun järjestöt kuihtuivat.
näyttäytyvät erilaisissa kantimissa riippuen siitä miten isossa historiallisessa perspektiivissä niitä tarkastellaan.
Jos taustalle otetaan koko historiallinen uusi aika, se on merkinnyt vain yhtä asiaa: individualismin jatkuvaa lisääntymistä. Kaikki voidaan tulkita tämän teeman puitteissa.
Se että individualisaatioon on lopulta tullut kuulumaan myös yhteiskuntien diroganisoituminen, on varmasti jotain jota kukaan ei halua. Keinot taistella tätä vastaan ovat kuitenkin vähissä.
Huuto uuden yhteisöllisyyden perään on nousemassa, joten luultavasti sille on selvä tilaus. On kuitenkin mahdotonta vielä nähdä miten tällainen yhteisöllisyys tulisi toteutumaan. Sitä odotellessamme voisimme ehkä miettiä tuollaisia kaavailemiasi konkreettisempia parannusehdotuksia esim. koululaitokseemme.
Minä mieluusti näkisin myös eräiden revisioiden mahdollisuuden. Esim. julkistalouden asemaa jonakin ensisijaisena, siis priorisoituna, talouden sektorina voitaisiin rohkeasti ruveta korostamaan. Nythän suhtautuminen on ajautumasa toiseen ääripäähän: yhä useammille on jonkinlainen itsestäänselvästi ja kyseenalaistamatta sisäistetty "realiteetti", että yksityistalous on jotain "oikeaa" taloutta ja julkistalous vain jonkinlainen oikean talouden rasite.
Ainoa todellinen realiteetti on kuitenkin se että ihminen on sosiaalinen laji. Ja siksi yhteiskunnan on täytettävä ensimmäiseksi jotkin sosiaalisuutta tukevat perusominaisuudet, jotta se voisi muodostaa ihmiselle sopivan toimintaympäristön. Eikä kaiken talouden muuttaminen yksityis- tai kilpailutaloudeksi todellakaan taida palvella tätä sosiaalista ominaisuutta.
Yksi tapa suhtautua nykyiseen tilanteeseen on tietysti vain seurata sivusta ja katsoa, miten pitkälle yhteiskuntien sisältä käsin tapahtuva hajoaminen menee ennen kuin nyt legitiimeinä pidetyt järjestelmät (kuten talous) menettävät uskottavuutensa. Vasta sitten on tilaa todellisille uusille ratkaisuille.
Varmasti se historiallinenkin näkökulma voi olla mielenkiintoinen. Mutta eikö se historiallinen näkökulma vertaakin nykhetkeä johonkin toiseen eli menneeseen. Soisi suunniteltavan nyt tulevaisuutta. Yhteiskuntatieteilijät puhuvat kai kuitenkin enemmän jälkiteollisesta yhteiskunnasta tai postmodernista. Sama sinänsä, kysymyksessä on tietenkin tämä meidän elämämme aika.
Yhteiskuntien disorganisaatio on minulle vieras käsite,siksi en siihen osaa puuttua ja jos se on mielestäsi olennaista valaise meitä (pöljää). Noin tuntematta käsitteen määritelmää voisin olla sellaista mieltä mutuna että ei kai yhteiskunnat ole koskaan olleet tämän enempää organisoituneita kuin nyt. Niin myös yksilön asema on säänneltympi kuin koskaan tätä ennen. Jos disorganisoitumisella tarkoitetaan yhteisöllisyyden heikkenemistä yksilökeskeisemmän yhteiskunnan edessä niin sehän on nähtävissä selvästi ja aiheuttaa tietenkin monenlaisia ilmiöitä.Ehkä kehityksen on kuitenkin pitänyt mennä juuri näin. Tiukka yhteisöllisyys, jolloin yleensä syntyperä ratkaisee yksilön koko elämänkaaren mahdollisuudet, on ollut esteenä teollistumisen aikana. Irti perheen päätösvallasta, irti suku- ja kyläyhteisöstä, uuteen sosiaaliseen kunnon itsenäiseksi kuluttajaksi ja työläiseksi. Yksilöllä on vapaus mutta myös tyhjyys noiden perinteisten siteiden puuttuessa. Uudet vastaavanlaiset siteet ovat vapaaehtoisempia ja ne voivat tuntua kertakäyttöisiltä sekä keinotekoisilta. Nyky siteet perustuvat erilaisen hyödyn tavoitteluun kuin ehkä perinteiset, mitkä olivat myös hyötyyn perustuen vakiintuneita käytäntöjä. Onko nämä kasvukipuja koska aika vasta muuutimme maalta kaupunkiin?
"Huuto uuden yhteisöllisyyden perään on nousemassa, joten luultavasti sille on selvä tilaus."
Olen samaa mieltä mutta en usko paluuseen historialllisessa perspektiivissä ja vanhan yhteisöllisyyden paluuseen. Jotain uutta yhteisöllisyyttä varmasti kehittyy, joka ei ole ristiriidassa tämän vallitsevan individualismin kanssa.
Ehdottamastasi julkistalouden priorisoinnin reviisiosta en ole aivan samaa mieltä. Eipä näistä asioista varmasti arvovapaata keskustelua voi saadakaan aikaiseksi. Tuohonhan tarvittais sosialistinen vallankumous ja vielä koko maailmaa käsittävä. Kylllä tämä pohjoismaisen hyvinvointivaltion sekatalous on aivan hyvä konsepti kunhan se saadaan vain toimimaan. Ehkä se toisaalta toimiikin jo ja aina on parannettavaa. Tämän koneen säätäminen on politiikan tehtävä, ainakin yleensä demokratioissa.
"Ainoa todellinen realiteetti on kuitenkin se että ihminen on sosiaalinen laji. Ja siksi yhteiskunnan on täytettävä ensimmäiseksi jotkin sosiaalisuutta tukevat perusominaisuudet, jotta se voisi muodostaa ihmiselle sopivan toimintaympäristön."
Juuri niin mutta tämä kasvoton yhteiskunta on huono täyttämään mitään, varsinkaan mitään täsmentämätöntä. Me ihmisethän luomme itsellemme sopivan toimintaympäristönkin. Me voimme toteuttaa myöskin muutoksia, niin isompia kuin pienempiäkin. Jos nyt aluksi edes tajuaisimme mahdollisuutemme. Yhteiskunta on tahdoton olento, ihmiset saavat sen toimimaan tahtomallaan tavalla.
Siksi tietoinen ja juuri tähän yhteiskuntaan itsensä kuuluvaksi tunteva ihminen voi kehittää ympäristöään. Kun hahmottaa maaston voi toimia noin esimerkillisesti sanottuna. Näitä yhteiskunnan kartanlukuun käytettäviä avaimia tarvitaan.
"Yksi tapa suhtautua nykyiseen tilanteeseen on tietysti vain seurata sivusta ja katsoa, miten pitkälle yhteiskuntien sisältä käsin tapahtuva hajoaminen menee ennen kuin nyt legitiimeinä pidetyt järjestelmät (kuten talous) menettävät uskottavuutensa. Vasta sitten on tilaa todellisille uusille ratkaisuille."
Ajattelikohan tämä pomminuorukainen juuri näin ja jatkoi: "Koska en voi vaikuttaa mihinkään ja muutos tuskin tapahtuu elinaikanani en tahdo toteuttaa sitä mikä minulle on annettu - otan kohtalon käsiini ja näytän pahoinvointini."
Tai ei ehkä ajatellut vaan tunsi, kykenemättä purkamaan tunteitaan ajatuksiksi. Tämä on täysin mielikuvituksellinen esimerkki.
Tämä ei muuten käy ainakaan mulle!
Argumentissasi kuvastuu mielestäni juuri se että kun ei tunne voivansa mihinkään vaikuttaa niin voi vain seisoa tumput suorana ja odottaa katastrofia. Juuri meille, joille tämä vaihtoehto ei käy, tilanne on vaikein. Uskon monien kärsivän tästä esittämästäsi yleisestä asenteesta. Nimittäin jos voimme vain seurata passiivisena vierestä voimatta vaikuttaa mihinkään saamme elää pelossa siitä ettei mitään tapahdukaan. Meiltä ei kysytä eikä mikään kehity. Miksi kuuluisin johonkin mikä ei siis ole minua varten eikä kunnioita tarpeitani ja kommunikoi siitä mitä minä haluan?
Pikku possun dilemma: Kun ei ole maa jäässä niin silloin on kärsä kipeä. Milloinkaan en voi tehdä mitään. Emme voi odottaa pöydän puhdistuvan ja vanhan järjestelmän sortuvan ennen kuin voimme tehdä jotain hyvinvointimme parantamiseksi.
Yksilön voimattomuus vaikuttaa oman elämänsä muotoiluun tai elinympäristönsä olosuhteisiin varmasti lisää ulkopuolisuuden tunnetta. Jos edes osaisimme keskustella meitä kaikkia koskevista asioista, näistä yhteiskunnallisista, tappelematta ja suuttuilematta. Meille suomalaisille nämä politiikka aisat ovat niin tunteenomaisia juttuja että ei näistä voi edes puhua kuin päisään ja ellei kaveri tunnusta samaa väriä niin sitä pistetään turpaan. Kuitenkin politiikassa tehdään meitä koskevat päätökset.
Parhaan kehityksen takaa oppi. Ei siis pelkkä leipä vaan se miten se leipä tehdään alkaen jyvän kylvämisestä. Tieto elämismaailmastamme kytkee myös meidät siihen kiinteämmin. Sillä tiedolla ehkä voimme löytää paikkamme myös vaikuttaa, muutenkin kuin itsemurhapommilla.
Hienoa että syntyi edes jonkinlaista ajatuksenvaihtoa. Joudun hiljenemään pariksi viikoksi.
Tässä myös hyvä kirjoitus,tosin aivan eri asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=95&conference=1500000000000122&posting=20500000000084339
"Me voimme toteuttaa myöskin muutoksia,niin isompia kuin pienempiäkin. Jos nyt aluksi edes tajuaisimme mahdollisuutemme."
Minusta tuo on tosiaan naulan kantaan. Surkeaa, suorastaan älytöntä Suomessa on se, että ainakaan koulujärjestelmä ei kouluta ihmisiä tähän todelliseen maailmaan ja yhteiskuntaan.Suomalainen ammatillinen koulutuskin opettaa asioita pelkästään nippelitietoutta suurten linjojen ja teorian näkökulmasta, muttei anna käytännön opastusta siitä miten toteuttaa omia ideoita ruohonjuuritasolla. Jokahan on se taso, josta joudumme aina aloittamaan.
Tuossa aloituksessasi viittasit, että missään muualla Euroopassa ei opeteta niin vähän yhteiskunnallisia aineita kuin Suomessa.
Uskon sen. Otetaan vaikka korkean tason ammatti-ihminen (insinööri, pitkälle koulutettu käsityöläinen, humanisti, tms.) Suomalainen koulutusjärjestelmä ei missään vaiheessa kerro, miten näiden erityistaitojen avulla voi yhteiskunnassa toteuttaa jotain. Mikäli haluaa vaikka perustaa yrityksen kaikki pitää opetella A:stä Ö:hän omin nokkineen, tai mikäli haluaa luoda uraa organisaatiossa tai politiikassa, missään vaiheessa koulutusjärjestelmässä ei kerrota niitä yksinkertaisia käytännön lainalaisuuksia, joita siellä jyllää. Teoreettiset puolueohjelmat, yritysten mission statementit ja hyvää tarkoittavat julkilausumat ovat ainoastaan suuria linjoja, joiden kanssa ollaan tekemisissä ainoastaan poikkeuksellisesti hyvin harvoin.
"yksinkertaiset" asiat pitää sitten opetella omalla ajalla ja rahalla, jos sellaista on. Moni yrittäjäksi ruvennut on kironnut koulutusjärjestelmän alimpaan manalaan, kun useampi vuosi on tuhraantunut asioiden hoitamisen perusjuttujen opettelussa, jotka olisi helposti ja nopeasti voinut kertoa jo peruskoulussa tai viimeistään ammatillisessa koulutuksessa.
Ei ihme jos suomalaisesta koulutusputkesta valmistunut nuori tai nuori aikuinen tuntee itsensä vieraantuneeksi ja voimattomaksi vaikuttaa. Eihän kukaan ole hänelle missään vaiheessa kertonut mistä oikeastaan on kyse. Saati antanut työkaluja pärjäämiseen.
..kihiseviin keskusteluihin :
http://www.nakokulma.net/
En ole viisaampi, vaan lisään tähän ainoastaan sirpaletietoutta (-näkemystä).
"nuoriso on tahtomattaan vieraantumassa yhteiskunnastamme. Vaikuttamisen keinoja ja omaa paikkaa elämismaailmassa on vakea hahmottaa."
Näin voi olla, tosin muistikuvieni mukaan nuoriso on ollut vieraantunutta aina.
Yksi syy on minusta suomalaisessa koulutuksessa. Eurooppalainen ja varsinkin suomalainen koulutus korostaa teoria-aineita ja "kirjaviisautta" paljon enemmän kuin amerikkalainen. Suomalainen koululaitos, yliopisto ja suuri osa ammatillisestakin koulutuksesta on melkoista farssia. Päntätään päähän oppikirjan lauseet, ilman että opitaan kontaktia käytäntöön. Istutaan luennoilla, missä hirmuinen määrä informaatiota siirtyy luonneitsijan papereista opiskelijoiden muistiinpanoihin käymättä kummankaan aivoissa. Sitten tenteissä kysytään vuodesta toiseen samat tärppikysymykset ja kulissi pysyy pystyssä.
Amerikkalainen koulutus kiinnittää paljon enemmän huomiota suulliseen esitykseen. Vaikka (kuten jokainen vaihto-oppilas voi todistaa) amerikkalaisessa koulujärjestelmässä mätetään oppilaiden päntättäväksi paljon vähemmän tietoa perukouluvaiheessa, niin oppilaiden kyky esittää asioita ja löytää asioiden ydin on monesti paljon parempi. Kuunnelkaapa joskus vaikka 12-vuotiaan amerikkalaiskoululaisen tekemää esitelmää, niin ne ovat yleensä hämmästyttävän hyviä ja selkeitä ikään nähden.
Sama periaate jatkuu vielä korostetummin amerikkalaisissa yliopistoissa, missä fokus on asian oppimisessa eikä hirvittävän kirjamäärän tenttimisessä.
eli kun sanot että
"Väitän kuitenkin että sosiaalisten taitojenkehittäminen koulutuksen osana on yhteiskunnan ja yksilön kannalta merkittävä mahdollisuus parantaa elämisen laatua."
niin samaa väitän minäkin.
Amerikkalaisen koulutusjärjestelmän epätasa-arvoisuus on sitten asia erikseen, mutta se onkin toinen juttu.