Kun nyt jatkuvasti kysellään, "Mitä äly on?", annan lyhyen analyysin. En rupea kuitenkaan kirjoittelemaan mitään 'älyttömiä' 20 sivun esseitä.
Äly on informaation prosessoimista tiedoksi.
Informaatio tarkoittaa ympäristön viestejä ja ominaisuuksia.
Ihminen hallitsee ympäristöään informaatiosta jalostamallaan tiedolla.
Ympäristössäsi, kuten myös ÄO tehtävissä on informaatiota, joka ei ensinäkemältä sano yhtäänmitään. Älylläsi voit jalostaa tästä hyödyttömästä informaatiosta tietoa.
Tietoa voi myös oppia. Näin kaikkea ei tarvitse keksiä uudestaan. Muistaminen on helpompaa kuin älyn käyttö. Siksi meidän kaikkien ei tarvitse olla Leonardo Da Vince:jä. Riittää, kun jotkut ovat älykkäitä ja opettavat muille informaatiosta jalostamansa tiedon.
Koska yleensä informaatio on luonteeltaan matemaattis-loogista, myös äly keskittyy jalostamaan loogista tietoa. Epäloogisuus on järjen vastaista. On kuitenkin myös kielellistä ja musikaalista älyä. Toisille kielen äänet ja musiikin äänet ovat mitäänsanomatonta häly 'informaatiota'. Äly voi jalostaa tuosta hälystä musiikkia tai kirjan.
Tunneäly on kykyä jalostaa tietoa omasta tunne hälystä. Tunnetyhmä ei siis tunnista omia tunteitaan. Tunneäly käsitetään yleensä väärin sentimentaalisuudeksi. Erheellisesti luullaan, että älykkäät ihmiset ovat tunnetyhmiä ja tyhmät ihmiset tunneälykkäitä. Näin ei kuitenkaan ole. Tyhmät ovat yleensä niitä jotka eivät osaa puhua tunteistaan tai analysoida niitä. Sentimentaalisuus ei siis ole tunneälyä vaan järjen vastaista tunteellisuutta.
Ihminen joka osaa ennustaa esim: toisen käyttäytymistä, osaa prosessoida tietoa toisen käyttäytymisestä. Hänkin on älykäs. Ennustaminen viittaa kausaalisuuteen(syy-seuraus), mikä taas on jälleenkerran loogisuutta. En kutsuisi sitä vielä sosiaaliseksiälyksi, vaikka kyseessä on sosiaalisessatilanteessa tapahtuvaa tiedonprosessointia.
Sosiaalinenäly siinä muodossa, jossa sitä nykyään käytetään on täysin humpuukkia. Ystävien lukumäärällä ei ole tekimistä tiedon prosessoinnin kanssa. Sosiaalisuus suosii keskinkertaisuutta. Mitä keskinkertaisempi olet, sitä enemmän on kaltaisiasi. Sosiaalisuus ei sisällä sellaista informaatiota, jota pitäisi jalostaa tiedoksi. Päinvastoin, älykäs ihminen joka näkee hyväksikäyttäjien ja kaksinaamaisuuden läpi voi menettää äkkiä ns. "ystävänsä".
Monet älykkäät ihmiset ovat sisäänpäin kääntyneitä. Nopea aivotoiminnan seurauksena heidän tunteensa voivat olla lamauttavan voimakkaita. Tämä johtuu sen aivolohkon ylitoiminnasta, joka reagoi toiseen ihmiseen. Tämä lamautuminen tapahtuu vain toisen ihmisen läheisyydessä. Kuulun itsekin tähän ryhmään.
Tunteettomat ihmiset ns.psykopaatit ovat siis näitä nykyaikana ylistettyjä "sosiaalisestiälykkäitä". He voivat mielistellä ja teeskennellä mitä huvittaa. Heidän tunteensa eivät lamauta heitä sosiaalisissatilanteissa. Sosiaalinenälykkyys on kuitenkin pitkälti pelkkä nykymaailman luoma hömpötys. Itse olen useita kertoja pelastunut 'tunneälykkäiden' ihmisten parisuhteita analysoimalla heidän tunteensa ja motiivinsa. Sanomatta selvää, että itselläni ei parisuhdetta ole. Psykopaattina ei liian voimakkaat tunteet lamauttaisi ja kaikki hölmöt kehuisivat kilvan sosiaalista älykkyyttäni.
Äly on informaation prosessoimista tiedoksi.
Informaatio tarkoittaa ympäristön viestejä ja ominaisuuksia.
Ihminen hallitsee ympäristöään informaatiosta jalostamallaan tiedolla.
Ympäristössäsi, kuten myös ÄO tehtävissä on informaatiota, joka ei ensinäkemältä sano yhtäänmitään. Älylläsi voit jalostaa tästä hyödyttömästä informaatiosta tietoa.
Tietoa voi myös oppia. Näin kaikkea ei tarvitse keksiä uudestaan. Muistaminen on helpompaa kuin älyn käyttö. Siksi meidän kaikkien ei tarvitse olla Leonardo Da Vince:jä. Riittää, kun jotkut ovat älykkäitä ja opettavat muille informaatiosta jalostamansa tiedon.
Koska yleensä informaatio on luonteeltaan matemaattis-loogista, myös äly keskittyy jalostamaan loogista tietoa. Epäloogisuus on järjen vastaista. On kuitenkin myös kielellistä ja musikaalista älyä. Toisille kielen äänet ja musiikin äänet ovat mitäänsanomatonta häly 'informaatiota'. Äly voi jalostaa tuosta hälystä musiikkia tai kirjan.
Tunneäly on kykyä jalostaa tietoa omasta tunne hälystä. Tunnetyhmä ei siis tunnista omia tunteitaan. Tunneäly käsitetään yleensä väärin sentimentaalisuudeksi. Erheellisesti luullaan, että älykkäät ihmiset ovat tunnetyhmiä ja tyhmät ihmiset tunneälykkäitä. Näin ei kuitenkaan ole. Tyhmät ovat yleensä niitä jotka eivät osaa puhua tunteistaan tai analysoida niitä. Sentimentaalisuus ei siis ole tunneälyä vaan järjen vastaista tunteellisuutta.
Ihminen joka osaa ennustaa esim: toisen käyttäytymistä, osaa prosessoida tietoa toisen käyttäytymisestä. Hänkin on älykäs. Ennustaminen viittaa kausaalisuuteen(syy-seuraus), mikä taas on jälleenkerran loogisuutta. En kutsuisi sitä vielä sosiaaliseksiälyksi, vaikka kyseessä on sosiaalisessatilanteessa tapahtuvaa tiedonprosessointia.
Sosiaalinenäly siinä muodossa, jossa sitä nykyään käytetään on täysin humpuukkia. Ystävien lukumäärällä ei ole tekimistä tiedon prosessoinnin kanssa. Sosiaalisuus suosii keskinkertaisuutta. Mitä keskinkertaisempi olet, sitä enemmän on kaltaisiasi. Sosiaalisuus ei sisällä sellaista informaatiota, jota pitäisi jalostaa tiedoksi. Päinvastoin, älykäs ihminen joka näkee hyväksikäyttäjien ja kaksinaamaisuuden läpi voi menettää äkkiä ns. "ystävänsä".
Monet älykkäät ihmiset ovat sisäänpäin kääntyneitä. Nopea aivotoiminnan seurauksena heidän tunteensa voivat olla lamauttavan voimakkaita. Tämä johtuu sen aivolohkon ylitoiminnasta, joka reagoi toiseen ihmiseen. Tämä lamautuminen tapahtuu vain toisen ihmisen läheisyydessä. Kuulun itsekin tähän ryhmään.
Tunteettomat ihmiset ns.psykopaatit ovat siis näitä nykyaikana ylistettyjä "sosiaalisestiälykkäitä". He voivat mielistellä ja teeskennellä mitä huvittaa. Heidän tunteensa eivät lamauta heitä sosiaalisissatilanteissa. Sosiaalinenälykkyys on kuitenkin pitkälti pelkkä nykymaailman luoma hömpötys. Itse olen useita kertoja pelastunut 'tunneälykkäiden' ihmisten parisuhteita analysoimalla heidän tunteensa ja motiivinsa. Sanomatta selvää, että itselläni ei parisuhdetta ole. Psykopaattina ei liian voimakkaat tunteet lamauttaisi ja kaikki hölmöt kehuisivat kilvan sosiaalista älykkyyttäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, ihan asiallista tekstiä ,joku vaivautunut sentään käyttämään päätänsä. En kuitenkaan ole kanssasi aivan samaa mieltä kaikessa.
Hoksaa, että tykkäät ajatella paljon asioita.
Kuinka vanha muuten olet?
..ja sen hoksesin myös, että sulla on ehkä vielä identiteetti saavuttamatta.
Vaikuttipas kovin konseptin omaiselta analyysiltä.
Kirjoitit 1: ”Koska yleensä informaatio on luonteeltaan matemaattis-loogista, myös äly keskittyy jalostamaan loogista tietoa” .
Hmm… Informaatiota saa elinympäristöstään äärettömän paljon, on vain kysymys miten kukin ne käsittelee. Matemaattis-looginen info on vain pieni osa ihmisen saatavilla olevasta infosta ja lisäksi matematiikka logiikka ovat vain infon käsittelytapa (työkalu), etenkin joissain luonnontieteissä .
Kirjoitit 2: ”Ihminen joka osaa ennustaa esim: toisen käyttäytymistä, osaa prosessoida tietoa toisen käyttäytymisestä. Hänkin on älykäs. Ennustaminen viittaa kausaalisuuteen(syy-seuraus), mikä taas on jälleenkerran loogisuutta. En kutsuisi sitä vielä sosiaaliseksi älyksi, vaikka kyseessä on sosiaalisessa tilanteessa tapahtuvaa tiedonprosessointia”
Jos tuo toinen on älyllisesti täysin eri tasoa ja jos vielä arvot etiikka koko elämäfilosofia ovat aivan muuta, niin sellaisella ihmisellä on myös erilaiset motiivit kaikissa ratkaisuissaan. Tässä tapauksessa toisen toimien ennustaminen on tosi tuurin kauppaa. Tuollainen vaatii eläytymistä toisen sielunelämään. Eläytyminen on melko lailla mahdotonta jos toisen persoona eroaa näinkin paljon havainnoitsijan sielunelämästä.
Kirjoitit: 3 ”Sosiaalinen äly siinä muodossa, jossa sitä nykyään käytetään on täysin humpuukia. Ystävien lukumäärällä ei ole tekemistä tiedon prosessoinnin kanssa. Sosiaalisuus suosii keskinkertaisuutta. Mitä keskinkertaisempi olet, sitä enemmän on kaltaisiasi. Sosiaalisuus ei sisällä sellaista informaatiota, jota pitäisi jalostaa tiedoksi. Päinvastoin, älykäs ihminen joka näkee hyväksikäyttäjien ja kaksinaamaisuuden läpi voi menettää äkkiä ns. "ystävänsä".”
Viittaan kohtaan 2. Se edustaa ymmärtääkseni paljolti sosiaalista lahjakkuutta. Eiköhän tässä asiassa ole kyse paljolti asenteista ja luonteesta, mutta myös älystäkin vaikka ei niin merkitsevästi. Näin ollen keskinkertaisuus ei varmaankaan suoraan kytkeydy ihmisen sosiaalisuuteen/ei sosiaalisuuteen.
Itselleni muotikäsitteet tunneäly sosiaalinen äly ovat jääneet kovin hämäriksi.
Kirjoitit 4 ”Monet älykkäät ihmiset ovat sisäänpäin kääntyneitä. Nopea aivotoiminnan seurauksena heidän tunteensa voivat olla lamauttavan voimakkaita. Tämä johtuu sen aivolohkon ylitoiminnasta, joka reagoi toiseen ihmiseen. Tämä lamautuminen tapahtuu vain toisen ihmisen läheisyydessä. Kuulun itsekin tähän ryhmään”.
Tuo voi pitää ainakin osin paikkaansa. Herkkyydestä on ainakin kysymys. Mitä herkkyys sitten onkaan? Itse olen joutunut aikalailla tästä samasta asiasta kärsimään.
Kirjoitit 5 ”Tunteettomat ihmiset ns.psykopaatit ovat siis näitä nykyaikana ylistettyjä "sosiaalisesti älykkäitä". He voivat mielistellä ja teeskennellä mitä huvittaa. Heidän tunteensa eivät lamauta heitä sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalinen älykkyys on kuitenkin pitkälti pelkkä nykymaailman luoma hömpötys. Itse olen useita kertoja pelastunut 'tunneälykkäiden' ihmisten parisuhteita analysoimalla heidän tunteensa ja motiivinsa. Sanomatta selvää, että itselläni ei parisuhdetta ole. Psykopaattina ei liian voimakkaat tunteet lamauttaisi ja kaikki hölmöt kehuisivat kilvan sosiaalista älykkyyttäni.
Äärinarsistit (psykopaatit) ovat usein (ei aina) darwinistisia selviytyjiä, ainakin tämänhetkisessä kulttuurissa. He ovat jonkinlaisia biologisia koneita, joille on tärkeintä oman minän tarpeet ja halut ja niiden tyydyttäminen. Aivan kuin metsän eläimet. Heitä ei jarruttele omatunto, syyllisyys, empatia jne. Tästä syystä he ovatkin valehtelun ja manipuloinnin mestareita.
Jos psykopaatti joutuisi elämään aivan yksin, ilman yhdenkään ihmisen läsnäoloa, niin psykopaatti olisi kusessa. Heidän lähtökohtansa on muiden ihmisten hyödyntäminen manipuloinnillaan. Ilman muita, he eivät ole juuri mitään.
On turha miettiä mitä on äly. Olemme sattumalta piipahtamassa tässä suuressa meressä, jonka aallot meidät kohta huuhtoo pois.
Olipa mukava kirjoitus, analyyttinen kuten nimimerkkikin.Löysin itseni tosta tunneälyosasta,kun usein tunnen että miesporukassa asioita pohdittaessa,sosiaalisessa vuorovaikutuksessa,keskitytään vain koviin,todistettuihin faktoihin.Ja ääni sisälläni kertoo, että eikös nuo tajua kuinka vahva on ihmisen tunne jostakin.Oikeastaan ihan alkuunpaneva voima.Ja että tuon tunteen analysoiminen olis kyllä tärkeämpää tunnistaa kuin ulkoamuistaa faktatietoja.
Tunteiden esiin tuominen saattaa myös minulla olla turhan dramaattista, sitten kun ne pääsevät esiin ja puheisiin asti.Niin että miekin ilmottaudun samaan sakkiin ryöpsähtelijöitten joukkoon.
Viestissäsi oli monia hyviä ja paikkansa pitäviä kommenttaja. Alla omia ajatuksiani joihinkin kommentteihisi liittyen:
Sosiaalinen aly: Olen samaa mieltä, että sosiaalista älyä ei ole olemassakaan. On olemassa vain miellyttämisen haluisia ihmisiä. Varmaankin kaikki vähintään normaaliälyiset henkilöt voivat halutessaan käyttäytyä siten, että miellyttävät ketä tahansa. Kaikilla ei vain ole tarvetta tuollaiseen käyttäytymiseen. Itse arvostan enemmän särmää ja omaperäisyyttä kuin myötäilevää perus smalltalk:kia. Töissä odotetaan kaikilta valmiutta tiettyyn "peruskäyttäytymiseen", mutta ei tarvitse osata ulkoa hyvien tapojen kultaista kirjaa.
Älykkyys ja ennustustaito: Ennustustaito on jänskä juttu ja tunnusomainen taito erittäin älykkäiden ihmisten keskuudessa. Niille jotka eivät tiedä mistä puhutaan, niin näitä ominaisuuksia omaava henkilö kykenee "arvaamaan" mitä ihmiset tulevat tekemään/sanomaan. "Arvattavaa ihmistä" ei tarvitse tuntea kovinkaan hyvin, muutaman minuutin jutustelu riittää. Tämä taito toimii "itsestään" ja yleensä se on hivenen harmillinen: On esimerkiksi kyllästyttävää odotella jotain kertovaa henkilöä, vaikka pystyisi jo vastaamaan, koska tietää mitä toinen haluaa sanoa. Yleensä tulee puhuttua paljon päälle, joka ei ole kovin kohteliasta. Toisaalta "ennustustaidon" avulla ei joudu kovinkaan helposti pinteeseen, kun pystyy tunnistamaan vaaratilanteen vähän niinkuin itsestään, kätevää...
Älykkyyden varjopuolet: Tuo mainitsemasi "lamauttavan voimakkaa tunteet" on hyvin kuvaava. Joskus tuntuu, että "keskinkertaiset henkilöt" pitävät älykkäitä tunneköyhinä. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Väittäisin, että älykkäät tuntevat tunteet hyvin usein niin voimakkaina, että varsinkin negatiivisten tunteiden kyseessä ollessa niitä aiheuttavia tilanteita pyritään välttämään. Tämä ehkä näyttää ulospäin tunnekylmyydeltä tms.
"Älykkyyden varjopuolet: Tuo mainitsemasi "lamauttavan voimakkaa tunteet" on hyvin kuvaava. Joskus tuntuu, että "keskinkertaiset henkilöt" pitävät älykkäitä tunneköyhinä. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Väittäisin, että älykkäät tuntevat tunteet hyvin usein niin voimakkaina, että varsinkin negatiivisten tunteiden kyseessä ollessa niitä aiheuttavia tilanteita pyritään välttämään. Tämä ehkä näyttää ulospäin tunnekylmyydeltä tms."
Keskinkertaiselle ihmiselle monet asiat eivät ole täysin selviä. Keskinkertaiset ihmiset, kuten myös huomattavasti älykkäämmät ihmiset tekevät olettamuksia ihmisistä ja asioista. Mielestäni erottava tekijä keskinkertaisen ja älykkään ihmisen välillä on heidän olettamustensa oikeellisuus. Älykäs yksinkertaisesti tekee parempia olettamuksia maailmasta kerätyllä informaatiolla. Tällöin hänen on mahdollisuus ennakoida tulevaa paremmin kuin keskinkertaisen. Älykkään olettamukset ovat yksinkertaisesti parempia kuin keskiverron. Näin minä ajattelen asian olevan.
Mielestäni tuo tunneköyhyys on mahdollista selittää nopeuden käsitteeseen turvautumalla. Näen itse yhtenä älykkyyden osa-alueena mahdollisuuden ajatella asioita nopeammin kuin muut. Kuin olisi ferrarilla kurvailemassa, muiden ajaessa perheautoilla. Kysymys kuuluu mielestäni; "Kuinka kauan jaksat kurvailla samoilla teillä ilman varteenotettavia haastajia autollesi?" Uskon, että jokainen kyllästyy tällaiseen kilpailuun jossain elämänsävaiheessa....
Mitä tuohon lainaamaani tunneköyhyys puoleen, edellisen kirjoittajan kirjoittamasta, tulee niin ajattelen seuraavaa. Olet porukassa ja yksi porukan henkilöistä kertoo vitsin. Tiedät vitsin juonen ja päättymisen jo useita sekunteja ennen loppuhuipennusta, jossa tulisi nauraa. Periaatteessa sinun tulisi nauraa samaan aikaan kuin muutkin, 5-10s jälkeen kun olet sen ymmärtänyt...vaihtoehdot:
- Naurat silloin kun ymmärrät huumoripläjäyksen ja saat osaksesi ihmetystä.
- Siirrät naurusi ajoitusta tuon 5-10s ja naurat yhdessä muiden kanssa.
- Sulkeudut ja tarkkailet kuka nauraa viimeisenä ja on porukan tyhmin...
Mielestäni tuossa ylläolevassa on nopeuden käsite määriteltynä. Kaikissa tapauksissa tulee seinä jossain vaiheessa vastaan... Kommentteja?
Rapakauha