Olen täysin epätoivoinen tilanteeni takia. Tuntuu, että pitää vain vierestä seurata ilman vaikuttamismahdollisuuksia kun oma suhde kärsii ja menettää toisen.
Mies alkanut tekemään enenevässä määrin reissutöitä, kestot kerrallaan monta kuukautta. Se tarkoittaa jatkuvaa palautumista edelliseltä reissulta, seuraavan suunnittelua, jäähyväisiä, odottelua, epätietoisuutta ja ihan hirveää stressiä. Tätä suurin osa vuodesta..
Molemmat tahdomme olla yhdessä, mutta minä sanon etten enää jaksa tätä ja mies tahtoo tehdä. Mukaan on mahdotonta lähteä, hän on milloin missäkin päin maailmaa, olosuhteet mitä sattuu ja minulla omat kiinnikkeeni täällä. En elä aikaa itkien sängynnurkassa, mutta tahdon tasapainoisen elämän myös ihmissuhderintamalla. Sanonkin, että sinkkunakin olisi paljon enemmän läheisyyttä kuin tällä tavalla. Nyt minulta viedään väkisin kaikki.
Tästä tulee jatkuvaa riitaa, muuten olisi todella mukava yhdessä eikä riitoja juuri tule. Olen sanonut, että kestän jos tiedän että tämä rajallista, loppuu joskus. Mutta hän sanoo "en mä tiedä jatkosta mitään", tuntuu ettei ota edes vakavasti tunteitani. Tiedän silti että tahtoisi olla vakavissaan kanssani, mutta nuo reissailutkin kiehtoo eikä ole sen tyyppinen että suunnittelisi elämää kovin pitkälle.
Kuinka kauan minä odotan(lue: kärsin)? Järjettömältä tuntuu että työ pilaisi rakkauden kokonaan. Olen koittanut puhua ja kysellä, mutta riitaa ja mököttämistä tulee vaan. Päätän elää toisen poissaoloajan aina mahdollisimman itsenäisesti ja mielekkäästi, juuri kun yksinoloon lopulta tottuu, toinen tulee ja sitten ollaankin taas tiiviisti yhdessä. Ja sitten sama repiminen alusta..
Toisen mielestä olen kauhea tyranni kun painostan ja kyselen vastauksia, vaikka luonteeltani en ole mikään roikkuja. Tenttaaminen ottaa päähän itseänikin. En odota mitään 24h yhdessäoloa, en edes jaksaisi sitä, mutta tahdon kohtuutta.
Mies alkanut tekemään enenevässä määrin reissutöitä, kestot kerrallaan monta kuukautta. Se tarkoittaa jatkuvaa palautumista edelliseltä reissulta, seuraavan suunnittelua, jäähyväisiä, odottelua, epätietoisuutta ja ihan hirveää stressiä. Tätä suurin osa vuodesta..
Molemmat tahdomme olla yhdessä, mutta minä sanon etten enää jaksa tätä ja mies tahtoo tehdä. Mukaan on mahdotonta lähteä, hän on milloin missäkin päin maailmaa, olosuhteet mitä sattuu ja minulla omat kiinnikkeeni täällä. En elä aikaa itkien sängynnurkassa, mutta tahdon tasapainoisen elämän myös ihmissuhderintamalla. Sanonkin, että sinkkunakin olisi paljon enemmän läheisyyttä kuin tällä tavalla. Nyt minulta viedään väkisin kaikki.
Tästä tulee jatkuvaa riitaa, muuten olisi todella mukava yhdessä eikä riitoja juuri tule. Olen sanonut, että kestän jos tiedän että tämä rajallista, loppuu joskus. Mutta hän sanoo "en mä tiedä jatkosta mitään", tuntuu ettei ota edes vakavasti tunteitani. Tiedän silti että tahtoisi olla vakavissaan kanssani, mutta nuo reissailutkin kiehtoo eikä ole sen tyyppinen että suunnittelisi elämää kovin pitkälle.
Kuinka kauan minä odotan(lue: kärsin)? Järjettömältä tuntuu että työ pilaisi rakkauden kokonaan. Olen koittanut puhua ja kysellä, mutta riitaa ja mököttämistä tulee vaan. Päätän elää toisen poissaoloajan aina mahdollisimman itsenäisesti ja mielekkäästi, juuri kun yksinoloon lopulta tottuu, toinen tulee ja sitten ollaankin taas tiiviisti yhdessä. Ja sitten sama repiminen alusta..
Toisen mielestä olen kauhea tyranni kun painostan ja kyselen vastauksia, vaikka luonteeltani en ole mikään roikkuja. Tenttaaminen ottaa päähän itseänikin. En odota mitään 24h yhdessäoloa, en edes jaksaisi sitä, mutta tahdon kohtuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ensinnäki se, ettei ukkos halua KUNNOLLA keskustella niin kertoo jo jotain. Juuri, että sinä kyselet ja hänellä tuntuu ahdistavan se, "ei osaa sanoa". Mieti OIKEASTI nyt. KERRAN täällä vaan eletään. haluatko elää sen vaan odottamalla toista joka ei edes tiedä koska kotiutuu...??
Monet reissumiehet kun siihen hommaan pääsee ei osaakkaan sit enää olla kotona. Tiedän tapauksia!
Joten MIETI oikeasti ja kysy mitä se ukkos meinaa. mitä se niillä reissulla tekee sit...
Mä pettäisin tommosta hyvällä omallatunnolla kun se on poissa. Rakastaja. Jos ei tajua hyvän naisen päälle, joku toinen tajuaa kyllä..
Miksi tänne sitten vuodatat kauhean litanian? pistät suhteen poikki ja sillä selvä. Ei se niin vaikeaa ole. Ethän sä muutenkaan näe sitä kovin usein.
Mies ei halua asettua aloillen yhden ja saman ihmisen kanssa. Kaytoksellaan han aivan raikeasti huutaa sita. Kuika sinun on niin vaikea tuosta uskoa?
Kertomasi mukaan han todistaa sita uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Han haluaa viettaa omaa yksityista elamaa, sina et siihen kuulu muuten kuin ilmaisena hoitona aina reissujen valilla.
Suurin osa naisista ei yksinkertaisesti hyvaksyisi tuota hyvaksikayttoa vaan etsisivat ihmisen joka vastaa enemman heidan asettamiaan ehtoja. Sellaisia miehiakin kun hyvin paljon.