Olen täysin epätoivoinen tilanteeni takia. Tuntuu, että pitää vain vierestä seurata ilman vaikuttamismahdollisuuksia kun oma suhde kärsii ja menettää toisen.
Mies alkanut tekemään enenevässä määrin reissutöitä, kestot kerrallaan monta kuukautta. Se tarkoittaa jatkuvaa palautumista edelliseltä reissulta, seuraavan suunnittelua, jäähyväisiä, odottelua, epätietoisuutta ja ihan hirveää stressiä. Tätä suurin osa vuodesta..
Molemmat tahdomme olla yhdessä, mutta minä sanon etten enää jaksa tätä ja mies tahtoo tehdä. Mukaan on mahdotonta lähteä, hän on milloin missäkin päin maailmaa, olosuhteet mitä sattuu ja minulla omat kiinnikkeeni täällä. En elä aikaa itkien sängynnurkassa, mutta tahdon tasapainoisen elämän myös ihmissuhderintamalla. Sanonkin, että sinkkunakin olisi paljon enemmän läheisyyttä kuin tällä tavalla. Nyt minulta viedään väkisin kaikki.
Tästä tulee jatkuvaa riitaa, muuten olisi todella mukava yhdessä eikä riitoja juuri tule. Olen sanonut, että kestän jos tiedän että tämä rajallista, loppuu joskus. Mutta hän sanoo "en mä tiedä jatkosta mitään", tuntuu ettei ota edes vakavasti tunteitani. Tiedän silti että tahtoisi olla vakavissaan kanssani, mutta nuo reissailutkin kiehtoo eikä ole sen tyyppinen että suunnittelisi elämää kovin pitkälle.
Kuinka kauan minä odotan(lue: kärsin)? Järjettömältä tuntuu että työ pilaisi rakkauden kokonaan. Olen koittanut puhua ja kysellä, mutta riitaa ja mököttämistä tulee vaan. Päätän elää toisen poissaoloajan aina mahdollisimman itsenäisesti ja mielekkäästi, juuri kun yksinoloon lopulta tottuu, toinen tulee ja sitten ollaankin taas tiiviisti yhdessä. Ja sitten sama repiminen alusta..
Toisen mielestä olen kauhea tyranni kun painostan ja kyselen vastauksia, vaikka luonteeltani en ole mikään roikkuja. Tenttaaminen ottaa päähän itseänikin. En odota mitään 24h yhdessäoloa, en edes jaksaisi sitä, mutta tahdon kohtuutta.
Mies alkanut tekemään enenevässä määrin reissutöitä, kestot kerrallaan monta kuukautta. Se tarkoittaa jatkuvaa palautumista edelliseltä reissulta, seuraavan suunnittelua, jäähyväisiä, odottelua, epätietoisuutta ja ihan hirveää stressiä. Tätä suurin osa vuodesta..
Molemmat tahdomme olla yhdessä, mutta minä sanon etten enää jaksa tätä ja mies tahtoo tehdä. Mukaan on mahdotonta lähteä, hän on milloin missäkin päin maailmaa, olosuhteet mitä sattuu ja minulla omat kiinnikkeeni täällä. En elä aikaa itkien sängynnurkassa, mutta tahdon tasapainoisen elämän myös ihmissuhderintamalla. Sanonkin, että sinkkunakin olisi paljon enemmän läheisyyttä kuin tällä tavalla. Nyt minulta viedään väkisin kaikki.
Tästä tulee jatkuvaa riitaa, muuten olisi todella mukava yhdessä eikä riitoja juuri tule. Olen sanonut, että kestän jos tiedän että tämä rajallista, loppuu joskus. Mutta hän sanoo "en mä tiedä jatkosta mitään", tuntuu ettei ota edes vakavasti tunteitani. Tiedän silti että tahtoisi olla vakavissaan kanssani, mutta nuo reissailutkin kiehtoo eikä ole sen tyyppinen että suunnittelisi elämää kovin pitkälle.
Kuinka kauan minä odotan(lue: kärsin)? Järjettömältä tuntuu että työ pilaisi rakkauden kokonaan. Olen koittanut puhua ja kysellä, mutta riitaa ja mököttämistä tulee vaan. Päätän elää toisen poissaoloajan aina mahdollisimman itsenäisesti ja mielekkäästi, juuri kun yksinoloon lopulta tottuu, toinen tulee ja sitten ollaankin taas tiiviisti yhdessä. Ja sitten sama repiminen alusta..
Toisen mielestä olen kauhea tyranni kun painostan ja kyselen vastauksia, vaikka luonteeltani en ole mikään roikkuja. Tenttaaminen ottaa päähän itseänikin. En odota mitään 24h yhdessäoloa, en edes jaksaisi sitä, mutta tahdon kohtuutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miehen vaimona tulin ajatelleeksi seuraavaa:
Jos/kun miesystäväsi on noin paljon poissa, sinulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kun järjestää elämäsi suunnilleen samalla tavalla kuin minä. Elät itsenäistä elämää ja järjestät päivä- ja viikkorytmisi siten, että huomioit vain omat menosi (ja myöh. mahd. lasten menot).
Sitten kun miesystäväsi on kotona, varaat tietysti hieman enemmän aikaa yhdessäoloon. Et esimerkiksi lähde juuri sillä viikolla joka ilta kavereiden kanssa kahville, vaan rauhoitat sen viikon yhdessäololle. Mutta älä tingi harrastuksistasi, jos harrastat esim. jotain jumppaa tai vastaavaa. Siinä suhteessa vietät edelleenkin säännöllistä elämää, mutta karsit vain "ylimääräiset" menot pois.
Koska jos heität omat säännölliset menosi aina laidan yli miesystäväsi tullessa kotiin, et saa omaan elämääsikään minkäänlaista säännöllisyyttä. Ja se stressaa.
Älä myöskään kerää siivouksia, remontteja, taloudellisia huolia, suruja tms. varastoon odottamaan sitä, että mies tulee kotiin. Vaan hoida asiat heti. Samoin älä suunnittele liikaa ohjelmaa etukäteen, koska muuten odotukset voivat olla liian korkealla ja siitä tulee vain riitaa.
Monet asiat sujuvat yksinkin, jos tilanne sitä vaatii. Esim. pienellä lomalla voi käydä hätätapauksessa ilman miestäkin. Mutta ei kannata käpertyä odottamaan miestä, koska silloin elää kotona jatkuvalla säästöliekillä ja se turhauttaa. Joskus myöhemmin tulee ehkä miettineeksi, että "minäkin sitä Jussia vuosikaudet turhaan odotin".
Tietysti jos miesystäväsi on vaikka puoli vuotta ulkomailla ja puoli vuotta taas kotona, tilanne on toinen. Ajattelin tätä lähinnä siltä kannalta, että pari viikkoa reissussa, pari kotona.
Tärkeää on myös, että miesystäväsi ymmärtää tilanteen, eli nimenomaan sen, että hänen kotiin tullessaan ei jatketa siitä mihin jäätiin, vaan että jatketaan nimenomaan siitä tilanteesta. Että sinun elämäsi jatkuu sinäkin aikana kun hän on poissa. Ja ettei hän odota sinun makaavan pitsit päällä päiväpeitolla, jos sinulla on sinä iltana jumppa.
Perheen perustamisen kannalta tilanne on varmasti ongelmallinen, koska sitten kun suhteeseen tulee pieniä lapsia, kotona olevan puolison jaksaminen on kovilla.
Multa et nyt sympatiaa saa, jos sitä täältä tulit ettiin, sori. : /
Ajatellaas järjellä, että jos se on jo lyöny lukkoon kaiken eli luvannu hoitaa duuninsa, niin vähän vaikeeta sen on enää mennä pomon luo ruikuttaan, että muija ei päästäkään matkustaan.
Sä joko vaihdat asennettas ja hyväksyt sen mitä toisen duuni tällä hetkellä teiltä molemmilta vaatii tai sitten vapautat ittes ja miehes elään elämää, joka ei syyllistä eikä rassaa ketään. Eihän se kohta edes haluu tulla takas, jos vastassa on aina tyytymätön puoliso.
Antasit sen nauttia duunistaan ja sen haasteista vielä kun (jos) teillä ei oo kersojakaan. Ehtii sitä sitten kotimaassa kököttää kun on tarpeekseen reissannu. Siihenkin nääs tympääntyy.
Mä en odota että peruisi lukkoon lyötyjä reissuja, mutta joskus niistä voisi myös kieltäytyä kun töitä kuitenkin riittäisi täällä Suomessakin. Tajua erittäin hyvin myös toisen näkökulman asian, että nuo hommat kiehtovat ja tuovat paljon uutta.
Mutta onko susta oikein, että toinen odottaa kuukausi kaupalla toista? Siis siinä mielessä odottaa, että elää esim. selibaatissa.. Kuten sanoin, en muuten itke kotona odottamassa. Mutta nuori nainen toivoisi elämänsä olevan kyllä aikalailla viriilimpää..
En ota kantaa siihen mikä on oikein tai väärin just teidän tilanteessa.
Selibaatissahan se kaiketi elää sun ukkoskin ne raissukuukaudet ellei sitten osaa hoitaa tarpeitaan ilman, että niistä tarttee sulle uskoutua.
Sopikaa pelisäännöt, sittenhän tuota voit suunnitella elämästäsi just niin "viriilin" kuin tarpeesi vaativat, ilman, että syyllisyys hyppii silmille joka kerta.
Mun mielestä tää on puhtaasti asenne- ja järjestelykysymys. Ainaki omassa suhteessa se oli näin aikana jollon mä jouduin matkustaan työn puolesta.
Hankala tilanne. Ilmeisesti kuitenkaan hänen ei ole aivan pakko tehdä niitä reissutöitä. Yleensä ei ole tai kukaan ei voi niihin pakottaa. Mies pitää siitä. Sinä et. Mies on yhtälailla parisuhteessa kuin sinäkin, mutta riskeeraa teidän hyvinvointia sillä koko ajan, eikä välitä sinun mielipiteestäsi.
Ilmeisesti hän ei halua lopettaa ja jos sanoo ettei tiedä jatkosta, niin tarkoittaa varmaan, ettei viitsi sanoa, että hän ei aiokkaan lopettaa. Jos teidän parisuhde ja sinun hyvinvointisi hänen kanssaan ja mielipide ei ole käytännössä mistään "rakastamisista" huolimatta hänelle kuitenkaan tärkeä, niin kannattaa tosiaan miettiä miksi kumpikaan on suhteessa.
Ajattelen hänen jättäneen sinut jo jollakin henkisellä tasolla vaikka fyysisesti käykin välillä luonasi. Se voi olla miehelle tarkoituksellinenkin kätevä pakokeino suhteesta, jos ei osaa puhua tai ei muuten mene hyvin.
Tuossa voi vakavasti miettiä kannattaisiko pitää vaikka taukoa tai reilusti pistää suhde poikki.
Enemmän kuin toisen reissaaminen siihen vaikuttaakin hänen asenne, onko edes halua tehdä nyt myöhemminkään mitään hyvää suhteen pelastamiseksi ja sitä ei tunnu olevan. Vaikka hän ei reissaisi yhtään, niin asenne ja suhteen henkinen puoli ja näköalattomuus voi olla huono asia.
Kuulostaa siltä vaikken horoskooppeista perustakaan. Ahdistava tilanne sinulle, otan osaa. Loppujen lopuksi, muista että sulla on vain yksi elämä elettävänä, saatko siis tästä suhteesta yhtä paljon takaisin kuin mitä siihen panostat?