Minä olen aina luullut, että jos sanotaan jonkin ilmaisun horjuvan, se tarkoittaa vaihtelua. Nyt luinkin SFnetin puolelta tällaista:
"Horjuntaa tai ainakin vaihtelua toki on, ja sillä on murretausta." - J. Korpela
Mitäs tämä horjunta sitten on, jos ei vaihtelua? Suomi-englanti-sanakirja kääntää sen kyllä englannin verbiksi "varies", joka kertoo minulle vaihtelusta. Mikäpä on tämä ero, joka englanninkielessäkin katoaa?
Are our words wobbling?
"Horjuntaa tai ainakin vaihtelua toki on, ja sillä on murretausta." - J. Korpela
Mitäs tämä horjunta sitten on, jos ei vaihtelua? Suomi-englanti-sanakirja kääntää sen kyllä englannin verbiksi "varies", joka kertoo minulle vaihtelusta. Mikäpä on tämä ero, joka englanninkielessäkin katoaa?
Are our words wobbling?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet luullut väärin. Horjuminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että mikään muoto ei ole vakiintunut. On siis eri muotoja, joita käytetään vaihtelevasti.
Sanoisin tuotakin vaihteluksi, enkä käyttäisi termiä huojuminen ollenkaan. Vai mikä horjuvuus se nyt on.
Miten voi olla vaihtelua, jos jokin muoto on vakiintunut? Ero näyttää ihan keksityltä. Kielenhuollonhan tarkoitus on selventää kieltä, ei sotkea sitä.
Tänään moni ainakin horjuu Suomessa, kun on perjantai.