miksi en

tällainen koko ikäni. Sen muistan lapsuudesta, että vanhemmat kiinnittivät minuun ja tekemisiini paljon huomiota.

ollut kirjoitti:

tällainen koko ikäni. Sen muistan lapsuudesta, että vanhemmat kiinnittivät minuun ja tekemisiini paljon huomiota.

Tulee mieleeni, että jos et ole tyytyväinen itseesi ja siksi matkit toisia, tai onko joku toinen mielestäsi tyytymätön sinuun?

Minä luulen, että minulla on ollut samoja ongelmia nuorempana, ja vasta keski-ikäisenä löysin itseni.

Oletko jo tehnyt ammatinvalintasi?

sama kirjoitti:

Tulee mieleeni, että jos et ole tyytyväinen itseesi ja siksi matkit toisia, tai onko joku toinen mielestäsi tyytymätön sinuun?

Minä luulen, että minulla on ollut samoja ongelmia nuorempana, ja vasta keski-ikäisenä löysin itseni.

Oletko jo tehnyt ammatinvalintasi?

jo tovin aikaa sitten. Tiedän kyllä, että muiden matkiminen antaa lopussa pelkän tyhjän mutta jotenkin nuo sosiaaliset tilanteet tekevät minusta aivan eri ihmisen. Jännitän älyttömän paljon uusien ja kieltämättä tuttujenkin kanssa juttelemista. Näin kotona ollessa olen tosi tyytyväinen itseeni mutta kun tapaan henkilön, tulee tosi vajaa olo, ja tuntuu, kuin mun tarvis olla jotain enemmän- niin ja sitten saatan puhua vaikka savon murretta jos toinenkin puhuu!

ammattivalintani kirjoitti:

jo tovin aikaa sitten. Tiedän kyllä, että muiden matkiminen antaa lopussa pelkän tyhjän mutta jotenkin nuo sosiaaliset tilanteet tekevät minusta aivan eri ihmisen. Jännitän älyttömän paljon uusien ja kieltämättä tuttujenkin kanssa juttelemista. Näin kotona ollessa olen tosi tyytyväinen itseeni mutta kun tapaan henkilön, tulee tosi vajaa olo, ja tuntuu, kuin mun tarvis olla jotain enemmän- niin ja sitten saatan puhua vaikka savon murretta jos toinenkin puhuu!

Oletko joskus tullut esim. kiusatuksi? Ihan vain arvailen, ja toivoisin voivani auttaa. Itselläni oli vakava sairaus lapsena, myös koulukiusaamista sairauteni takia. Nyt olen terve, mutta olen kärsinyt samanlaisista vaivoista kuin sinä.

Itse löysin käsityön, askartelun yms. luovan työn kautta tapani ilmaista itseäni, ja elämäntyöni.

Suosittelisin sinulle myös jotain luovaa harrastusta. Ehkä löydät omat tunteesi ja itsesi luovuuden kautta. Aina ei esim. ääneen lausutut sanat ole sitä oman itsensä toteuttamista, vaan esim. runojen kautta voi tunnistaa niitä ihan omia tunteitaan.

Hakeudu sellaiseen seuraan, jossa viihdyt ja vaihda ajatuksiasi reilusti ja rohkeasti. Ja kerro mitä mieltä olet ajatuksistani.

arvaileva kirjoitti:

Oletko joskus tullut esim. kiusatuksi? Ihan vain arvailen, ja toivoisin voivani auttaa. Itselläni oli vakava sairaus lapsena, myös koulukiusaamista sairauteni takia. Nyt olen terve, mutta olen kärsinyt samanlaisista vaivoista kuin sinä.

Itse löysin käsityön, askartelun yms. luovan työn kautta tapani ilmaista itseäni, ja elämäntyöni.

Suosittelisin sinulle myös jotain luovaa harrastusta. Ehkä löydät omat tunteesi ja itsesi luovuuden kautta. Aina ei esim. ääneen lausutut sanat ole sitä oman itsensä toteuttamista, vaan esim. runojen kautta voi tunnistaa niitä ihan omia tunteitaan.

Hakeudu sellaiseen seuraan, jossa viihdyt ja vaihda ajatuksiasi reilusti ja rohkeasti. Ja kerro mitä mieltä olet ajatuksistani.

ihan hyvä idea, ja aikanani olin kovastikin esim. kirjoittelun ystävä. Jotenkin se sitten jäi. Olen kyllä hakeutunut mieleiseeni seuraan, mutta olen jotenkin kamalan idolihakuinen, nuorena ymmärsin, että se on normaalia, mutta nyt kun olen jo aikuinen, tuntuu jotenkin tosi kummalta, että alan ihailla jotain tyyppiä ja alan käyttäytyä hänen tavoin. Välillä mieleeni saattaa tulla joku henkilö ja vedän roolin päälle. Vähän kuin vaatteet.
Ei mitään järkyttävää kiusaamista pienenä ollut mutta mun on tosi vaikea myöntää jos joku on ollut mulle ilkeä tai sanonut pahasti, tulee sellanen olo, että sitten saan osakseni sääliä, jota pelkään enemmän kun ruttoa. (johtuu varmaan siitä kun äiti sanoi usein säälivänsä mua millon mistäkin). Omille lapsilleni en tosiaankaan aio antaa myötätuntoa kertomalla että he ovat säälittäviä!! meni vähän ohi aiheen mutta..