Tämä on jatkoa "Taas vaihteeksi vahvasta tekoälystä" keskustelulle. Alkaa mennä turhan isoksi ja parempi aloittaa uuden otsikon alla.
Fileas kirjoitti 5.4.2006 klo 02.08
"
Ohjelmointi esimerkkisi ei johda 'älyyn'. Se johtaa reitteihin, jotka se, joka määrittelee koneelle, mikä on 'mielenkiintoista' ja mikä 'ei-mielenkiintoista' tekee. Eli kone ei voi/pysty itse päättelemään mikä on mielenkiinnon kohde. Se voi vain ja ainoastaan seurata valmiiksi osoitettua polkua vailla halua tai kykyä poiketa siltä.
"
Mutta ne polunvalintakriteerit voivat myös muuttua. Niiden suorastaan pitää muuttua sitä mukaa kun kone oppii ja myös älyllään kehittää uusia kriteereitä.
Vaikka kriteerit eivät muuttuisikaan, niin väitteesi on silti epäilyttävä. Löysin netistä tällaisen reittiä suunnittelevan java-appletin:
http://web.telia.com/~u85905224/tsp/TSP.htm
Klikkaa hiirellä muutama "kaupunki" tai paina RANDOM, ja paina SOLVE.
Siinä on selvää, että ohjelmoija ei ole reittiä suunnitellut, vaan kone. Ja nuo softat ovat alkeellisimmasta päästä.
Oletetaan, että superälyssä on (vertauskuvallisesti sanottuna) aliohjelma nimeltä mielenkiintoisuustesti(asia), joka palauttaa ykkösen jos asia[n] on mielenkiintoinen ja nollan jos asia[n] on mielenkiinnoton(1). On selvää, että ainoa syöte ei voi olla asia[n], vaan mielenkiintoisuustesti-aliohjelman sisäisten parametrien ja luultavasti myös toimintalogiikan täytyy muuttua kokemuksen mukana ja siten, että sisäisten parametrien määrä kasvaa. Eli on oltava joku aliohjelma josta voi käyttää esim. nimeä 'mielenkiintoisuussäätö'. Se antaa "joka kierroksella" tuloksenaan sisäiset parametrit aliohjelmalle mielenkiintoisuustesti. Syötteenä sille tulee kokemuksia.
Pitääkö olla myös aliohjelma, joka säätää ja lisää aliohjelman 'mielenkiintoisuussäätö' sisäisiä parametreja? Jos pitää, niin täytyykö senkin toimintaa säätää?
Kuinka monennen asteen parantamisen parantamisen parantamista tarvitaan, vai riittääkö 1 tai 2 astetta erittäin hyvään tulokseen?
(1)Pelkkää nollaa ja ykköstä antavan mielenkiintoisuustesti-aliohjelman sijasta voi olla ns. sumea versio, joka antaa desimaaliluvun nollan ja ykkösen väliltä, tai avoimen asteikon versio joka antaa mielenkiintoisuuden määrän jossain mittayksikössä. Siinä tapauksessa kone voi tutkia jonkun määrän asioita, laittaa kiintoisuuslukemat taulukkoon, lajitella taulukon suuruusjärjestykseen ja alkaa käsitellä asioita kiintoisimmasta alkaen.
Fieleas (vai Fileas?) kirjoitti 5.4.2006 klo 13.04
"
sen ajattelukyky ja motivaatio olisi hyvin putkimainen ja kaukana ihmisen vapaasta tunne-elämästä, jota voisi vaikka kuvailla analogiseksi, kun taas koneen tunne-elämä tulisi automaattisesti digitaaliseksi.
"
Analogisuutta simuloivat desimaaliluvut ovat tietotekniikassa teknisesti simppeleitä ja arkisia. Sumeasti vaan luku 0:n ja 1:n väliltä...
Fileas kirjoitti 5.4.2006 klo 02.08
"
Ohjelmointi esimerkkisi ei johda 'älyyn'. Se johtaa reitteihin, jotka se, joka määrittelee koneelle, mikä on 'mielenkiintoista' ja mikä 'ei-mielenkiintoista' tekee. Eli kone ei voi/pysty itse päättelemään mikä on mielenkiinnon kohde. Se voi vain ja ainoastaan seurata valmiiksi osoitettua polkua vailla halua tai kykyä poiketa siltä.
"
Mutta ne polunvalintakriteerit voivat myös muuttua. Niiden suorastaan pitää muuttua sitä mukaa kun kone oppii ja myös älyllään kehittää uusia kriteereitä.
Vaikka kriteerit eivät muuttuisikaan, niin väitteesi on silti epäilyttävä. Löysin netistä tällaisen reittiä suunnittelevan java-appletin:
http://web.telia.com/~u85905224/tsp/TSP.htm
Klikkaa hiirellä muutama "kaupunki" tai paina RANDOM, ja paina SOLVE.
Siinä on selvää, että ohjelmoija ei ole reittiä suunnitellut, vaan kone. Ja nuo softat ovat alkeellisimmasta päästä.
Oletetaan, että superälyssä on (vertauskuvallisesti sanottuna) aliohjelma nimeltä mielenkiintoisuustesti(asia), joka palauttaa ykkösen jos asia[n] on mielenkiintoinen ja nollan jos asia[n] on mielenkiinnoton(1). On selvää, että ainoa syöte ei voi olla asia[n], vaan mielenkiintoisuustesti-aliohjelman sisäisten parametrien ja luultavasti myös toimintalogiikan täytyy muuttua kokemuksen mukana ja siten, että sisäisten parametrien määrä kasvaa. Eli on oltava joku aliohjelma josta voi käyttää esim. nimeä 'mielenkiintoisuussäätö'. Se antaa "joka kierroksella" tuloksenaan sisäiset parametrit aliohjelmalle mielenkiintoisuustesti. Syötteenä sille tulee kokemuksia.
Pitääkö olla myös aliohjelma, joka säätää ja lisää aliohjelman 'mielenkiintoisuussäätö' sisäisiä parametreja? Jos pitää, niin täytyykö senkin toimintaa säätää?
Kuinka monennen asteen parantamisen parantamisen parantamista tarvitaan, vai riittääkö 1 tai 2 astetta erittäin hyvään tulokseen?
(1)Pelkkää nollaa ja ykköstä antavan mielenkiintoisuustesti-aliohjelman sijasta voi olla ns. sumea versio, joka antaa desimaaliluvun nollan ja ykkösen väliltä, tai avoimen asteikon versio joka antaa mielenkiintoisuuden määrän jossain mittayksikössä. Siinä tapauksessa kone voi tutkia jonkun määrän asioita, laittaa kiintoisuuslukemat taulukkoon, lajitella taulukon suuruusjärjestykseen ja alkaa käsitellä asioita kiintoisimmasta alkaen.
Fieleas (vai Fileas?) kirjoitti 5.4.2006 klo 13.04
"
sen ajattelukyky ja motivaatio olisi hyvin putkimainen ja kaukana ihmisen vapaasta tunne-elämästä, jota voisi vaikka kuvailla analogiseksi, kun taas koneen tunne-elämä tulisi automaattisesti digitaaliseksi.
"
Analogisuutta simuloivat desimaaliluvut ovat tietotekniikassa teknisesti simppeleitä ja arkisia. Sumeasti vaan luku 0:n ja 1:n väliltä...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei 'Myyntimies'-ohjelmaan liity ratkaisua. Itse asiassa se näyttää itse ongelman.
Noiden ohjelmien alla oli selvitykset perusteista, joilla ne on ohjelmoitu. Ohjelmoija on siis tavallaan ohjannut ohjelman mielenkiinnon. Se ei koskaan yhdistele pisteitä nähdäkseen tuleeko niistä esim ankka, tai piirtele pisteistä välittämättä. Se voi tehdä vain ja ainoastaan sitä, mihin se on ohjelmoitu.
Einsteinin ei ollut pakko kiinnostua fysiikasta. Motzartin ei ollut pakkoa alkaa muusikoksi. Tämä on meille itsestään selvää.
Mutta koneen on pakko noudattaa näitä parametrejaan.
Oletetaan, että rakennamme 'superälyn'. Se ohjelmoidaan säveltämään sinfonioita, vaikkapa juuri Motzartin tyyliin. Siihen syötetään Motzartin koko tuotanto ja tiedot musiikista ja nuoteista. Se analysoi sitä. Puupuhaltimet kontra vasket, viulut ja sellot. Se etsii tyyliä matemaattisin perustein ja tuottaa sinfonian.
Tässä vaiheessa annetaan palaute, eli kokemus syöte. Joku piti, joku ei. Se tekee uuden sävellyksen. Ja uuden ja vielä yhden. Koskaan kyllästymättä tai pysähtymättä. Mutta koskaan se ei sano: Haluan ohjata seuraavaksi elokuvan, tai kirjoittaa elämänkertani. Sitä ei ole parametreissä. Muutostarvetta moiseen ei myöskään ole parametreissä. Tarpeet kun ovat itsessään pelkkiä parametreja, jonkun sinne ohjelmoimia. Vaikka sillä olisikin kohta: Valitse vapaasti, niin syytä valita vapaasti sillä ei ole. Joten se pysähtyy siihen pisteeseen.
Keinoälyä on 'simuloitu' heikompitehoisilla tietokoneilla. Yksikään ei ole ollut mikään menestys. Kysymys joka pitäisi esittää on aika yksinkertainen: Miksi ihminen ajattelee? Tekniikan ihmisten mielestä tarvitaan vain yhtä monimutkainen laite, kuin aivot ja se rupeaa 'itsekseen' ajattelemaan, ilman kausaliteettiä.
Mutta tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä silloin heikompitehoiset tietokoneet pystyisivät samankaltaiseen ajatteluun, mutta ainoastaan hitaammin. Ja siihen ne eivät kykene. Siispä tehokkaampi tietokone, yhtä monimutkainen kuin aivot, ei myöskään voi ajatella.
Joten tekoäly, superäly, keinoäly, kaikki tulevat jäämään jälkeen ihmisälystä niin kauan, kunnes joku osaa tyhjentävästi vastata kysymykseen, 'Miksi ihminen ajattelee?' ja osaa ohjelmoida vastauksen koneeseen.
"Mutta koskaan se ei sano: Haluan ohjata seuraavaksi elokuvan, tai kirjoittaa elämänkertani."
Hmm...ei kai ihminenkaan (ainakaan suurin osa) osaa tuollaista ajatella ellei se ole ensin oppinut etta sellaisia vaihtoehtoja on tarjolla?
Helppo saada tietokone tekemaan sama: sille kerrotaan mita vaihtoehtoja on tarjolla ja satunnaisvalinta hoitaa loput
"Helppo saada tietokone tekemaan sama: sille kerrotaan mita vaihtoehtoja on tarjolla ja satunnaisvalinta hoitaa loput"
Tämäkö on sitten älykkyyttä?
>"Koskaan kyllästymättä tai pysähtymättä. Mutta koskaan se ei sano: Haluan ohjata seuraavaksi elokuvan, tai kirjoittaa elämänkertani."
Tietysti,koska se on kapeaa, heikkoa tekoälyä, ei AGI:a, superälyä.
>"Keinoälyä on 'simuloitu' heikompitehoisilla tietokoneilla. Yksikään ei ole ollut mikään menestys."
Keinoälyllä ja AGI:lla on iso ero. Heikko, kapea-alainen, erikoistunut tekoäly on ihan arkipäivää. Sitä käytetään tuhansissa sovelluksissa ympäri maailmaa. Sitä ei "simuloida", sitä hyödynnetään ilman ennään sen suurempaa hypeä. Siitä on kirjoitettu kymmeniä hyviä oppikirjoja, tehty tuhansia tieteellisiä tutkimuksia ja ehkä sadat ohjelmoijat soveltavat sitä päivätyössään.
>"Tekniikan ihmisten mielestä tarvitaan vain yhtä monimutkainen laite, kuin aivot ja se rupeaa 'itsekseen' ajattelemaan, ilman kausaliteettiä."
Pelkkä monimutkaisuus ei riitä. Tarvitaan myös asianmukainen arkkitehtuuri ja riittävästi muistiresursseja. Kumpikaan homma ei minun käsittääkseni AGI:n suhteen ole hanskassa. Muistikapasiteetti ehkä periaatteessa, muttaei kaikkien kehittäjien tavoitettavissa. (Muistutus: Kermo on eri mieltä, kunnioitan hänen näkemystään, mutta odotan jotakin näyttöä).
"Mutta tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä silloin heikompitehoiset tietokoneet pystyisivät samankaltaiseen ajatteluun, mutta ainoastaan hitaammin."
Ei todellakaan. Niiltä puuttuu kyky kerätä "common sense" ymmärrystä ja muistikapasiteettia siihen. Tämä on arkkitehtuurikysymys. Heikolla, kapealla AI:lla puuttuu täysin "common sense" ymmärrys.
>"kunnes joku osaa tyhjentävästi vastata kysymykseen, 'Miksi ihminen ajattelee?'"
Kyllähän me syy tiedetään: ajattelemalla selviää elon taistossa paremmin. Parempi kysymys on: miten? Millainen on joko ihmsien aivojen arkkitehtuuri tai joku toinen kilpaileva? Jompi kumpi kysymys, tai molemmat, ratkeaa lähivuosikymmeninä, jopa lähivuosina.
"Keinoälyllä ja AGI:lla on iso ero. Heikko, kapea-alainen, erikoistunut tekoäly on ihan arkipäivää. Sitä käytetään tuhansissa sovelluksissa ympäri maailmaa. Sitä ei "simuloida", sitä hyödynnetään ilman ennään sen suurempaa hypeä. Siitä on kirjoitettu kymmeniä hyviä oppikirjoja, tehty tuhansia tieteellisiä tutkimuksia ja ehkä sadat ohjelmoijat soveltavat sitä päivätyössään."
Eihei, keinoälyä ajatuksella yksittäiset neuronit simuloituna ja tiedon siirto useampaan (malli: ihmisaivot), on simuloitu mm. useassa yliopistossa. Tälläinen järjestelmä olisi sinun logiikallasi täsmälleen samanlainen kuin ajattelemasi 'Superäly', mutta vain hitaampi. Mutta se ei toimi.
Koko tekoälyn historia on samanlainen. Kognitatiivisen tekoälyn ajatus syntyi 40-luvulla, kun ensimmäiset tietokoneet syntyivät. Silloin ongelmaksi kuviteltiin se, että yksinkertaisinkin tietokone oli huoneenkokoinen elektroniputkien kokoelma. Terävimmät aivot ajattelivat, että ei tarvita, kuin pienemmät komponentit ja voilá, tekoäly, ihmisen kaltainen järjestelmä.
Heidän rukouksiinsa vastasi transistori ja integroitu piiri TI:n laboratorioista 40 luvun lopussa ja 50 luvun alussa. Ongelma ratkaistu? No ei. Ensimmäiseksi huomattiin, että ohjelmointi ei onnistunut. Siis oli mahdotonta ohjelmoida riittävän monia tilanteita tai skenaarioita koneeseen, jotta se olisi ollut edes lähellä sellaista, mitä pidetään inhimillisesti ajattelevana. Yksinkertaisesti pelkästään parametrit täyttivät muistit ja reikäkortit ja siltikään järjestelmä ei oppinut edes kieltä.
60- ja 70-luvulla yritettiin vielä. Rahoitusta tällasiin järjestelmiin oli ja kaikki odottivat läpimurtoa ihan millä hetkellä hyvänsä. Tällöin aloitettiin oppivien järjestelmien rakentaminen. Eli järjestelmä oli täsmälleen samanlainen kuin nyt ehdotetut rakenteet, vain yksinkertaisempi, periaatteessa hitaampi.
Eli miljardin yksikön sijasta oli 1000 ja yhdistäminen verkottuneeseen rakenteeseen hoidettiin vain siirtämällä yksikön tiedot muistiin, lataamalla toisen yksikön tiedot sisään ja sitten koittamalla saada aikaan tietojen synteesi. Eli 1000 yksikköä, simuloitua aivosolua, pystyivät ihan hyvin toimimaan kuten aivot, ainoastaan hitaampaa koska jokaisen piti mallintaa tuhatta aivosolua, joiden tiedot olivat aina ladattuna väliaikaismuistiin. Tohtorit MIT:ssä ja muissa paikoissa olivat varmoja, että millä hetkellä hyvänsä kongnitatiivinen äly alakaisi.
Mutta ne eivät oppineet. Niitä oli mahdotonta saada oppimaan tai rikkomaan rajapinta itsellisen ajattelun ja ohjelman seuraamisen välillä. Jos ajatus olisi oikea ja tälläinen järjestelmä, jota nyt myyt 'Ihan kohta tapahtuvana tosiasiana' olisi mahdollinen, niin eikö noiden järjestelmien olisi pitänyt oppia? Eikö niiden olisi pitänyt vähintään osoittaa, että kyllä, tälläinen järjestelmä on mahdollinen? Miksi ne eivät pystyneet oppimaan, pystyneet rikkomaan parametrejään? Olisiko mahdollista, ettet sittenkään ymmärrä kysymystä 'Miksi ajattelet?'
80 luvulla rahoitus kuivui kokoon ja tekoäly on jäänyt sci-fi asteelle. Nykyinen trendi on historiasta huolimatta täsmälleen sama, mitä sinä myyt: Eli hankkimalla isompi/tehokkaampi/monimutkaisempi kone, nuo vanhat ongelmat jotenkin katoaisivat ja taianomaisesti ajattelukyky syntyy, kun on vain tarpeeksi nopea tietokone. Ei ole mitään osoitusta, että tälläinen olisi toimiva ratkaisu.
Miten ihminen ajattelee? Tekniikan miehen kysymys ja tietyssä mielessä aivan merkityksetön. Yksikään aivokirurgi koko maailmassa ei ole koskaan nähnyt ajatusta. Eikä näe. Ei se että rakennetaan aivot takaa ajattelua.
Miksi sinä ajattelet? Miksi mietit tätä tekoälykysymystä? Mikä on mekanismi tälläiseen toimintaan? Yksilön ajattelun syyt voivat evolutionaarisessa mielessä olla sopeutuma työkaluihin, mutta tämä ei kerro yhtään selvästi toistettavaa syytä toiminnalle.
Ja ennemkuin pystyt vastaamaan kysymykseen, mikä saa lapsen siirtymään Homo Sapiens Sapiens pennusta taivaita tutkivaksi astronomiksi ja osoittamaan selvästi syy-seuraus suhteen, niin sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia rakentaa tekoälyä.
Pitaisi kai maaritella mita alykkyys on. Mutta "tekoalyssa" on kai kysymys siita (ainakin tassa viestiketjussa) etta saataisiin kone toimimaan kuten ihminen. Kuten sanoin ei ihminenkaan osaa toimia kuten sanoit ellei se tieda etta niin voi toimia. Vai milla tavalla ihmisen halu kirjoittaa elamakertansa olisi alykkaampaa kuin tietokoneen halu tehda sama? Molemmat saisivat yllykkeen sattuman tai joidenkin muiden arsykkeiden ansiosta.
"Eihei, keinoälyä ajatuksella yksittäiset neuronit simuloituna ja tiedon siirto useampaan (malli: ihmisaivot), on simuloitu mm. useassa yliopistossa"
En tiennytkaan etta aivojen toiminta on tarkkaan tunnettu asia. Jo kymmenia vuosia sitten.
Puhun MIT:n robotiikka labran tuotteesta vuodelta 75 tai 78. Kyseessä oli verkottunut järjestelmä, eli periaate oli yhteyksien maksimoiminen, kuten ihmisaivoissa (yksi tieto liikkuu moneen suuntaan).
Tämä malli on ollut tiedossa 1960-luvulta lähtien, kun neurologia alkoi kehittyä tieteeksi, tai jopa aikaisemmin, sillä aivosolu oli tunnistettu 1900-luvun alussa. Joskaan neuronin toimintaa ei oltu täysin ymmärretty, kuten sitä ei ymmärretä vieläkään.
Koska ei voida osoittaa, että neuronien sisäisellä toiminnalla olisi suurta periaatteellista merkitystä ajatteluprosessille, voin mielestäni perustellusti väittää, että 'superäly' tulee jäämään tieteiskirjallisuuden alaksi. Eritoten, kun 'superäly' ei koskaan käyttäisi neuroneita, ne kun ovat liian hitaita tietokoneen perusosiksi.
Eli vaikka malli ei ollut tarkka, tai edes tehokas, sen olisi pitänyt antaa jonkinlainen osoitus periaatteen toimivuudesta. Se ei antanut, joten kunnes toisin todistetaan, teoria itsejärjestäytyvästä järjestelmästä älyn pohjana ei mielestäni ole pätevä.
>"80 luvulla rahoitus kuivui kokoon ja tekoäly on jäänyt sci-fi asteelle. "
Todella kaukana totuudesta!!!!
Kapea tekoäly on ihan oikeasti arkipäivää. Mutta en tarkoita erityisesti neuroverkkoalgoritmejä. AI on hyvin elinvoimaista:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=AI applications&btnG=Google-haku&meta=
(48 milj osumaa hakuun.)
Suurin osa sovelluksista perustuu sääntöpohjaiseen, symbooliseen ohjelmointiin. Mutta erityisesti japanilaiset soveltavat hermoverkkoalgoritmeja esim. robotiikassa, hyvällä menestyksellä.
Vahvaa tekoälyä, AGI:a, yleistä tekoälyä kehitetään hvin vähän ja tätä ilmeisesti tarkoitat. Se ei lupaa suuria tuloksia nopeasti. Siksi rahaa ei heru. Mutta seekään puoli ei todellakaan ole kuollut.
Juuri kukaan ei ole liikkeellä siinä hermoverkkojen pohjalta ja sen ymmärrän ihan hyvin. Mutta minä seuraan (en niinkään tekoälykehitystä) vaan neurologiaa ja erityisesti laskennallista neurologiaa. Se kehitittyy todella vauhdilla. Mutta ei siinä yritetäkään mitään lottovoittoa, "tietoisuuden heräämistä simuloinnissa. "Blue Neuron" projekti tähtää yhden "cortical column" kokonaisuuden, n. 10 000 neuroonia, yksityiskohtaiseen ymmärtämiseen ja siihen tarvitaan yksi maailman tehokkaimmista supertietokoneista.
"Mutta ne eivät oppineet. Niitä oli mahdotonta saada oppimaan.."
Kyllä ne oppivat neuroonitasolla ihan hyvin. Kokeile itse:
http://amygdala.sourceforge.net/
Mutta olen koko ajan korostanut, että suuret arkkitehtuuriset kysymykset ovat vielä auki. On hian turha käydä eipäs/juupas kinastelua siltä pohjalta, että ihmisen aivoissa on jotakin suurta, mystistä, jota ei koskaan voida selvittää. Jos ei pystytä tarkemmin perustelemaan, miksi näin olisi.
Puhutaan konkreettisesta. Mitä tämä tarkoittaa:
>"Yksikään aivokirurgi koko maailmassa ei ole koskaan nähnyt ajatusta. Eikä näe. Ei se että rakennetaan aivot takaa ajattelua."
Mitä tässä tarkoitetaan ajattelulla ja sen näkemisellä? Mikä olisi hyväksyttävää "ajattelun näkemistä"?
>"Koska ei voida osoittaa, että neuronien sisäisellä toiminnalla olisi suurta periaatteellista merkitystä ajatteluprosessille,
Häh? Nyt kaipaa aika paljon selityksiä? Minin tämä ajattelu perustuu?
"..voin mielestäni perustellusti väittää, että 'superäly' tulee jäämään tieteiskirjallisuuden alaksi. Eritoten, kun 'superäly' ei koskaan käyttäisi neuroneita, ne kun ovat liian hitaita tietokoneen perusosiksi. "
Biologiset neuronit ovat hitaita, eikä niitä ole kovasti aiottukaan käyttää tietokoneissa. Mitä nyt vuosi sitten kerrottiin viipaleen rotan aivoja ohjanneen menestyksellisesti lentosimulaattorin kautta hävittäjää.
Mutta ei täysin laskisi pois mahdollisuutta toteuttaa neuroonit nanoteknisellä elektroniikalla, jolloin niiden koko voisi olla 1/10 biologisista neurooneista ja nopeus 10 milj. kertainen. Silloin ne voisivat olla ihan käyttökelpoisia. Rakenne perustuisi hiilinanoputkiin ja olisi kolmiulotteista. Tiedän että tällaista on kaavailtu.
">"Koska ei voida osoittaa, että neuronien sisäisellä toiminnalla olisi suurta periaatteellista merkitystä ajatteluprosessille,
Häh? Nyt kaipaa aika paljon selityksiä? Minin tämä ajattelu perustuu?"
Koska meidän ei tarvitse tietää sitä.
Tämä perustuu siihen, ettemme rakenna mitään neuroneista. Eli jos rakennamme ns. 'superälyn', emme käytä neuroneita. Me tulemme käyttämään puolijohteita, luultavasti samantyyppisiä 'Ohjelmoitavia Logiikka Ohjaimia' (Programable Logic Controler, PLC) joita nykyisin käytetään ohjaamaan esim. työstökoneita ja muuta numeerisesti ohjattua laitteistoa.
PLC:ssä on sisääntuloja ja ulostuloja, mutta niiden välinen suhde on täysin ohjelmoitavissa. Periaatteessa singaalia voidaan käsitellä miten tahansa ohjelmoimalla PLC uudestaan. Superälyn 'neuronit' olisivat tietenkin huomattavasti pienempiä, kuin nykyiset PLC:t ja päinvastoin, kuin PLC esimerkiksi robottihississä, niitä ei olisi yhdistetty sisääntuloltaan antureihin ja ulostuloiltaan servoihin, vaan toisiin PLC:hin jotka myös ohjaisivat joidenkin syötettyjen parametrien valossa itse jokaisen PLC:n sisäistä ulostulojen ja sisääntulojen suhdetta. Mutta ne toimisivat periaatteessa samalla tavalla. Tämähän suunnitelma 'superälystä' on.
Mutta mitä emme voi ohjelmoida PLC:n sisään, on neuroni. Neuroni ei ole puolijohde, joten se toimisi niin hitaasti ettei sitä ole mahdollista mallintaa. Kemialliset reaktiot ja signaalinopeus ovat kertakaikkiaan liian hitaita puolijohteille. Joten neuronin sisäisestä toiminnasta ei ole mitään hyötyä ajattelun mallintamiseen.
Jos vielä muistat alkuperäisen keskustelun tuolla aiemmin, niin vastasin ensimmäiseen viestiin nimenomaan turvallisuus- näkökohdasta, jota pidit tärkeänä asiana.
Turvallisuus ei ole uhattuna ns. agentti- ja asiantuntijajärjestelmien taholta (jotka ovat myös laskettavissa AI- sanan alle).
Turvallisuus (ja ehdottamasi kansalaisoikeudet) ovat ajankohtaisia vain, jos järjestelmä kykenee itsenäisesti määrittämään motivaationsa ja tavoitteensa. Siispä tekoäly josta puhumme on yhtä arvaamaton, kuin ihminen. Sen on kyettävä kiinnostumaan asioista vapaasti, vailla esteitä tai ohjelmoituja rajoituksia.
Kaikissa muissa tapauksissa kyse on vain työkalusta, jolla ei ole periaatteellista ero vasaraan tai kivikirveeseen verrattuna.
Olet asian ytimessä että saadaan kone toimimaan kuten ihminen ja nyt ihmisen kaikki tuntemukset
on koneella ohjattavissa kehoon tuntoina myös takaisin ja tämä on yksi laiton projekti jota muutama nuori opiskelija tekee projektin etenemiseksi,ja käytössä ihmisen kehoon radioaaltotaajuus yhteys,singnaalitaajuudet aivokuoden pintaan josta tietokone ohjelma lukee arvot taajuuksista,yliopiston sivuilta parempi tieto
"
Pitääkö olla myös aliohjelma, joka säätää ja lisää aliohjelman 'mielenkiintoisuussäätö' sisäisiä parametreja? Jos pitää, niin täytyykö senkin toimintaa säätää?
Kuinka monennen asteen parantamisen parantamisen parantamista tarvitaan, vai riittääkö 1 tai 2 astetta erittäin hyvään tulokseen?
"
Ehkä se 1 ja 2 aste (jne.?) kuuluu koko systeemille, kaikkien ohjelmistokomponenttien kokonaisuudelle. Eli tekoälyn on pohdittava miten voisi parantaa aliohjelmaa 'mielenkiintoisuussäätö'. Ilmeisesti sitä on paranneltava tietoisuutta vastaavilla konekognition tasoilla, eikä erikoistuneella ohjelmistokomponentilla. Samalla tavalla mikä tahansa osa superälystä omaa mahdollisuuden tulla kokonaisuuden muuttamaksi. Joitain osia superäly voi muuttaa ehkä vain kopiolleen, koska pohtimisen ytimeen kuuluvat pohtivat ohjelmistokomponentit eivät ehkä toimi kesken sen muutosprosessin jonka ne kohdistavat itseensä. Ehkä se on samanlainen tilanne kuin jos yksikätinen kirurgi tekisi käsileikkauksen itselleen.
Kun sanoin "tietoisuutta vastaava", tarkoitin sen kuvannollisesti, enkä tarkoita superälyllä olevan tietoisuutta. Tarkoitin niitä kognition tasoja, jotka _ihmisellä_ ajattelun yhteydessä tapahtuvat ja toimivat osittain tietoisesti.
"Klikkaa hiirellä muutama "kaupunki" tai paina RANDOM, ja paina SOLVE."
Tuossa on valmiit parametrit, jotka ohjelmoija on luonut ohjelmaan. Ohjelmaan on määritetty jokaiselle pätkälle pituus sekä ajonopeus. Näiden mukaan päätellään mikä on nopein reitti pisteiden A ja B välillä. Tuossa ei ole mitään tekoälyä.
Tekoälyä voitaisiin käyttää navigaattorissa, joka reaaliajassa kuuntelisi radiosta tiedotteita (pitäisi siis olla puheen ymmärtäminen) ja vaihtaisi reittiä, jos rekka olisi kyljellään kolmostiellä. Lisäksi se kuuntelisi säätiedotuksia ja tietäisi teiden kunnon. Tekoäly tietäisi keskikulutuksen autosta ja päättäisi mille huoltamolle kannattaa ajaa halvan polttoaineen perässä.. kuitenkaan lipsumatta aikataulusta, joka sovittiin vaimon kanssa.
Jostain muistan lukeneeni, että tietokoneiden prosessointi nopeus aivoihin verrattuna pääsee voitolle. Tarkoittaako tämä sitä, että jatkossa koneet suunnittelevat seuraavat prosessorimme? Joka tapauksessa tekoälyn ohjelmointi on kuitenkin tärkeämpää kuin tiedonkäsittely.
Vaikka prosessorit pystyvätkin laskemaan ihmisaivot suohon tuosta vain, niin miettikää tätä. Heittelet olohuoneessa tennispalloa seinään ja nappaat sen kiinni. Samaan aikaan nenääsi ilmaantuu tuoksu murekkeesta joka on uunissa. Tuoksu kertoo sen olevan valmista muutaman minuutin päästä. Samaan aikaan voit kuitenkin muistella edellisillan Conania.
Kuinka monta laskutoimitusta?
" Tuossa on valmiit parametrit, jotka ohjelmoija on luonut ohjelmaan. Ohjelmaan on määritetty jokaiselle pätkälle pituus sekä ajonopeus. Näiden mukaan päätellään mikä on nopein reitti pisteiden A ja B välillä. Tuossa ei ole mitään tekoälyä. "
Tutustupa asiaan. Kauppamatkustajan onkelmassa etsitään lyhyintä reittiä, jossa on käytävä kaikkien kaupunkien kautta. "Tuosta vaan päätellään", miten? Hieman tutkimalla tilannetta toteat, että mahdollisuuksia on tähtitieteellinen määrä. Brute-Force tietokoneratkaisu, joka kokeilisi kaikki vaihtoehdot, ei valmistuisi tietokoneen eliniässä. Mutta ihminen lähtisi kokeilemaan JÄRKEVÄSTI. Ihmisellä olisi joku strategia. Mutta strategiaa, jonka voisi suoraviivaisesti ohjelmoida tietokoneelle, ei ole todellakaan helppo löytää. Käytännössä kaikki ratkaisut (jotka mitkään eivät ole todellisia, vaan "hyviä", vääriä ratkaisuja) perustuvat tekoälyalgoritmeihin. Se, että nämä algoritmit ovat usein melko yksinkertaisia, ei tarkoita sitä, että ne eivät ole älykkäitä, suppean tehtävän tekoälykkäitä. Perinteisestä ohjelmoinnista ne eroavat siinä, että ne aina ratkovat ongelmaa kiertoteitse. Hyvällä, kokeneellakin ohjelmoijalla, jolla ei ole mitään tietoa näistä periaatteista, jää helposti KO tehtävän ratkaisu ohjelmoimatta. Jos et usko, kokeile. Kerro strategiasi!
Tässä töiden lomassa nopeasti pähkäilin.
Esimerkillä on helppo alkaa pähkimään.
Tampere Hämeenlinna pätkä.
Aivot sanovat samointein, että on turha ajaa Rovaniemen kautta. Miksi? Moottoriteitä on tosi vähän ja ne on siis helppo muistaa. Tietokonehan muistaa kaikki tiet. Moottoriteillä on suurin nopeus käytössä Suomen teillä. Linnuntietä mitataan ensin matka (palttiarallaa 80km) Saadaan ajaksi 2/3 tuntia. Lisätään siihen vakio vaikka 1/2 tunti. Saadaan 7/6h eli tunti kymmenen minuuttia. Näin saadaan suurin matka 140km. Melko paljon. Ja siitä saadaan suurin poikkeama linnuntiestä 60km. Aika perhanasti, kun ajatellaan että linnuntie on 80km. Nyt kartasta on rajattu alue, josta autolla ajetaan. Ensin testataan nopeimmat pätkät ja sitten siirrytään hitaampiin.
Paljon laskemista?? Nykyajan pöytäkoneet laskevat miljardeja laskuja sekunnissa.
Mielestäni tekoälyä on poistaa turhat tiedot ja keskittyä oleelliseen. Eihän lääkärin tarvitse tietää leikkaussalin sähkökaaviota osatakseen leikata.
Tarkoitan tällä sitä, että jos tekoälyn liittää internettiin (johon oma tietoni perustuu:) Sen täytyisi osata poimia oleellinen tieto. Ja tähän ei pysty vielä edes hakumoottorit. Vai olisiko ongelma jälleen penkin ja näppäimistön välissä? =D
"Kitt" autoni sai superälyn jo kymmeniä vuosia sitten.
terveisin Ritari Ässä
Sinulla ei selvästikään ole mitään käsitystä ongelman todellisesta luonteesta: esim. käydä läpi kaikki Suomen kaupungit lyhintä mahdollista reittiä. Siis nopeutta ei edes tarvitse tehtävässä huomioida. Jos pitäisi vielä nopeusrajoitukset huomioida, niin olisipa hieman haastetta.
Et taida ollenkaan ohjelmoida mitään? Silloin ei ole paljon puhuttavaa.
Tosiaan nykykoneilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta laskea em. tehtävää. Toisikohan se paljonpuhuttu kvanttitietokone ratkaisua tähän ja muihin tekoälyongelmiin, jos sellaista koskaan rakennettua?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=681&posting=22000000015466926
"Tuossa on valmiit parametrit, jotka ohjelmoija on luonut ohjelmaan. Ohjelmaan on määritetty jokaiselle pätkälle pituus sekä ajonopeus."
Enkös jotain laittanut jo noista nopeuksista sekä matkoista?
Ei tarvitse käydä kaikkia Suomen kaupunkeja läpi. Tottakai asiakas määrittää mistä hän lähtee ja mihin pitää päästä. Vai ajattelitko tämän AIn huvikseen ratkovan pulmia?
En todellakaan ohjelmoi enään. Olen ohjelmoinut S7lla sekä CX-onella. Tietokoneen ohjelmoinnin lopetin Vic-20 aikaan, kun huomasin etten osannut tehdä mitä halusin saada.
" Vai ajattelitko tämän AIn huvikseen ratkovan pulmia? "
Suunnilleen yhtä huvikseen, kuin mitä 400m aituri kiertää urheilukentän. Oletko kuullut benchmarkeista? Kauppamatkustajan ongelma on ongelmanratkaisun ja tekoälyn klassikko benchmark.
"Tietokoneen ohjelmoinnin lopetin Vic-20 aikaan, kun huomasin etten osannut tehdä mitä halusin saada."
Näinhän se on. "Mitättömän", helpolta kuullostavan asian toteuttaminen ohjelmoimalla voi vaatia yllättävän paljon aikaa ja osaamista. Tämä on fakta. Silti meitä harrasteohjelmoijia (joista hulluimmat tekevät sitä leipätyökseenkin) löytyy. Oppii nauttimaan pienistä onnistumisista ja kärsivällisyys kasvaa. Olen rakentanut aivosimulaattoriani jo 80-luvulta alkaen ensin Atari-ST:llä. Olen kai n. viisi kertaa aloittanut ihan alusta, mutta aina tervemmältä pohjalta uuden ymmärryksen innostamana. Tiedän, että uudelleenaloittamisia tulee vielä ainakin pari kertaa. Niihin on syynä yleensä joku "suhteellinen umpikuja" yhdistettynä käyttöön tulevaan uuteen teknologiaan (tietokone, ohjelmointikieli, ohjelmointiympäristö, paradigma..).
Nyt toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Aloitin kuitenkin mielipiteelläni, jossa sanoin ettei pisteiden A ja B välisen matkan nopeimman vaihtoehdon ratkaisemisessa tarvita tekoälyä. En tiedä mikä ajaa 400m juoksijaa tekemään sitä mitä hän tekee (en ole koskaan pitänyt urheilemista mielekkäänä), mutta luulisin sen kuintenkin olevan intohimo. Halu tehdä sitä, missä hän on paras. Silloin kun AI ilmoittaa haluavansa ratkaista ongelmia (ilman sen ilmoituksen koodaamista), yhdyn mielipiteeseesi tekoälystä. Tekoäly suorittaa rasitustestejä vain koska se pakotetaan siihen.
Se oli mun pointti.
En yhtään ala väittämään, että olisin parempi ohjelmoija kuin sinä. Olet kuitenkin melkein kaksi kertaa minun ikäiseni. Kaikki kunnioitus vanhemmilleni. Tajuan että sinulla on ollut huomattavasti kauemmin aikaa harjoitella ohjelmoimista. Minähän sen lopetin 7 vuotiaana. Pakollisia tilanteita on ollut, jossa olen ohjelmoitia joutunut tekemään.
ziisus mitö potaskaa, käytätkö huumedita?
Ohjelmat tekevät tasan mitä ohjelmoijat käskevät ne tekemään, ihan kuten tuo java-appletti. Joku random-funktio ei todellakaan tee siitä mitään ajattelevaa, vaan se nappaa satunnaisgeneraattorista luvun, eikä ohjelmalla itsellään ole mitään mielenkiintoa tai tahtoa.
Ohjelmoija voi toki asettaa eri asioille eri prioriteetin jonka mukaan kone sitten asioita käsittelee. Tämähän nyt on ihan perusasiaa, oletko koskaan edes ohjelmoinut?
Kyllä ajatteleva ja tunteva ohjelma on mahdollista näpytellä kasaan. Tänäpäivänä ei mahdollisesti ole tarpeeksi tietoa miten, mutta aikanaan on.
Jos menet biologiassa solutasolle, niin varmaankin väittäisit samaa soluista muodostuneesta ihmisestä.