sinulle? Onko avoliitto merkki oikeasta sitoutumisesta vai jätetäänkö siinä takaportti auki?
Jos ajatellaan, että sitoutuminen sisältää ainakin jatkuvuuden ja suhteeseen "panostamisen" aspektit, niin minkä pituista suhdetta voidaan jo kutsua sitoutumiseksi ja minkäpituista ei? Toisaalta, miten paljon panostusta suhde tarvitsee, jotta voidaan puhua sitoutumisesta?
Voihan olla niinkin, että joku naistenmies panostaa todella paljon lyhyeeseen yhden illan suhteeseen; on kiinnostunut naisesta muutenkin kuin seksimielessä, tyydyttää naisen tarpeet ja on kaikinpuolin ihannemies. Mutta tämä yhteen naiseen sitoutuminen kestää vain yhden illan ja yön ajan.
Samalla tavalla joku voi panostaa suhteeseen tosissaan vaikkapa viiden vuoden ajan, mutta sitten tunteiden jo laannuttua ihastuu toiseen ja aloittaa kaiken alusta. Onko tällöin kyse sitoutumisesta?
Mitä sitoutuminen
29
2529
Vastaukset
- Mies.
Itse käsitän parisuhdteen ohessa sitoutumisesta puhumisessa niin, että siinä sitoudutaan parisuhteeseen, eli toiseen ihmiseen ja itselläni se tarkoittaa kuolemaan asti. Sitoutuminen tarkoittaa myös tahtoa olla yhdessä, vaikka ongelmia kohdataankin. Sitoutuminen on siis tahtoa, eikä pidä tietenkään ajatella, että jos ero tulee, niin ei ole sitoutunut, vaan voi sanoa edelleen, että olin sitoutunut, tein kaikkeni parisuhteen eteen, mutta siitä huolimatta ero oli ainoa vaihtoehto. Ne on tietysti jo vaikeammin tulkittavia asioista, milloin on yrittänyt kaikkensa, mikä on sellainen asia, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Jos puhutaan lujasta rakkaudesta, niin se tarkoittaa tahtoa ja sitoutumista yhteisen elämän rakentamiseen kaikissa tilanteissa, joita ihmisille voi inhimillisinä olentoina sattua, niin hyvässä kuin pahassakin.
Sitoutumista on mielestäni esimerkiksi se, että ei mieti, rakastanko vai en, vaan toimin, niin kuin rakastaisin, sillä rakkaus ja sitoutuminen on työtä, välittämistä ja huolehtimista toisen parhaaksi.
Rakastamista ja sitoutumista voi ihan suoraan verrata siihen, että pitkässä parisuhteessa täytyy tehdä koko ajan asioiden eteen työtä, ihan samalla tavalla kuin joku menestynyt suuryrityksen omistaja. Mikään ei tule automaattisesti, eikä pysy automaattisesti. Pitkää parisuhdetta ja sitoutumista täytyy ajatella niin, että joka ikinen päivä aloitetaan suhde uudelleen puhtaalta pöydältä, eli ei saa, eikä voi kerryttää "katkeruuspankkia", sillä se tuhoaa suhteen.
Sitoutumista ei voi mitata suhteen mitalla, vaan sillä, että voi vilpittömästi tunnustaa itselleen peilin edessä, että tein kaikkeni suhteen eteen, kestipä se sitten 2 pv tai kuolemaan asti.
"...mutta sitten tunteiden jo laannuttua ihastuu toiseen..."
Oma ajatelmani on tuosta edellisestä, että usein käy tuolla tavalla, jos jää mietiskelemään, että rakastankohan vai en, onkohan niitä tunteita vai ei. Jokainen pitemmässä suhteessa elänyt tietää, että pääsääntöisesti arki on harmaata ja tylsää, jonka seasta täytyy itse osata löytää se aarrearkku.
Toinen totuus on se, että avaimia onneen ei voi ottaa kenenkään toisen taskusta, vaan ne on löydettävä omasta taskusta. Usein erehdytään luulemaan, että jos saan sitä ja tätä tai sen ja sen kanssa olisin onnellinen. Ajatuksenakin tuo edellinen tuo jo esille, että onnen avaimet on hukassa, koska niitä ei ole omassa taskussa.- kolahti ja kovaa
Oletko sinkku mies? Entä missä päin suomea asustelet? Tämä neiti tahtoo tietää :) tahtooko hän sanoa?
- Mies.
kolahti ja kovaa kirjoitti:
Oletko sinkku mies? Entä missä päin suomea asustelet? Tämä neiti tahtoo tietää :) tahtooko hän sanoa?
Tämä mies on naimisissa ollut 15 vuotta, eikä aio luovuttaa edelleenkään. Samalla painiskelee arkitohinoissa murkkuiää lähentelevien kahden pojan kanssa. Ikää tällä miehellä on 34 vuotta.
Taidan olla epänormaali :) - hienolta
ja selkärankaiselta mieheltä kyllä kuulostat, ainakin tällä palstalla. Juuri noin itsekin ajattelen sitoutumisesta.
Miksiköhän nykyaikana niin harvat miehet tuntuvat ymmärtävän, mistä sitoutumisessa on oikeasti kyse? Tai ehkä ymmärtävät, mutta eivät halua sitä itse toteuttaa. - beo
Tää oli hienosti sanottu !
Taidan olla hiukan kade Sun vaimollsesi; vaikka hän varmaan on tietoinen kuinka onnekas nainen hän on :) - vilperi
olet...jos tuolla tekstillä ei tänään irtoa, ni ei sitten millään
- hieman henkilökohtaisempaa
asiaa: miten suhteenne vaimosi kanssa alkoi? Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä, vai kehkeytyikö suhteenne vähitellen siihen pisteeseen, että tiesitte olevanne tarkoitetut toisillenne? Vai tiesittekö...
- Mies.
hieman henkilökohtaisempaa kirjoitti:
asiaa: miten suhteenne vaimosi kanssa alkoi? Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä, vai kehkeytyikö suhteenne vähitellen siihen pisteeseen, että tiesitte olevanne tarkoitetut toisillenne? Vai tiesittekö...
Ensimmäisenä omissa ajatuksissani olen romuttanut totaalisesti "Se oikea" hömpötykset alusta pitäen, sillä siinä piilee suurin ja langettavin harha(onnen avaimet siellä jossakin).
Suhteemme alkoi noin vuoden kaveruuden jälkeen, seurustelimme 2kk, kihloissa n. 2kk ja naimisiin.
Ensitapaamisesta asti oli tunne, että hänen kanssa on luonteva ja hyvä olla omana itsenään. Päivä päivältä tykkäsi enemmän ja jossakin vaiheessa yhteenkuuluvuus oli sitä luokkaa, että se näkyi jo päälle päin kavereiden silmiin, joten siinä sitten tutkimus omaan sisimpään ja vastaus oli itselle, "Kyllä haluan olla hänen kanssa loppu elämäni".
Emmehän me tienneet nuorena, että olemmeko tarkoitetut toisillemme, emme me tiedä sitä vieläkään, mutta tänään voimme todeta, että elimme eilisen onnellisena, tehdään tästä päivästä vielä onnellisempi. Mielestäni asian ja kaiken ydin piilee siinä, että on ja tahtoo olla toiselle se oikea, eikä edes mieti, että onko hän minulle oikea. Me olemme vain päättäneet elää yhdessä ja tahdomme elää yhdessä, tulipa elämässä vastaan sitten mitä tahansa.
Tuo langettava ansa "Onkohan hän minulle Se Oikea", kylvää sen pinen pienen epäilyksen siemenen omaan mielen sopukkaan, joka jäytää omaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen vuosi vuodelta enemmän ja kertoo siitä, että silloin ei itse ole täydellisesti sitoutunut, joten...voiko sellainen onnistua, mihin ei ole täydellisen sitoutunut.
Vilpitön kysymys peilin edessä itselle omista ajatuksista on toisinaan paikalla ja samalla voi ampua ne typerän peilikuvan "ruusunpunaiset haaveet" alas, kääntyä ympäri ka katsoa elämää sellaisena kuin se on. Se onni ei ole siellä peilikuvassa, vaan selän takana, on vain poimittava se.
Olen aina sanonut: Älä etsi sitä oikeaa, vaan ole itse Se Oikea. - ................
Mies. kirjoitti:
Ensimmäisenä omissa ajatuksissani olen romuttanut totaalisesti "Se oikea" hömpötykset alusta pitäen, sillä siinä piilee suurin ja langettavin harha(onnen avaimet siellä jossakin).
Suhteemme alkoi noin vuoden kaveruuden jälkeen, seurustelimme 2kk, kihloissa n. 2kk ja naimisiin.
Ensitapaamisesta asti oli tunne, että hänen kanssa on luonteva ja hyvä olla omana itsenään. Päivä päivältä tykkäsi enemmän ja jossakin vaiheessa yhteenkuuluvuus oli sitä luokkaa, että se näkyi jo päälle päin kavereiden silmiin, joten siinä sitten tutkimus omaan sisimpään ja vastaus oli itselle, "Kyllä haluan olla hänen kanssa loppu elämäni".
Emmehän me tienneet nuorena, että olemmeko tarkoitetut toisillemme, emme me tiedä sitä vieläkään, mutta tänään voimme todeta, että elimme eilisen onnellisena, tehdään tästä päivästä vielä onnellisempi. Mielestäni asian ja kaiken ydin piilee siinä, että on ja tahtoo olla toiselle se oikea, eikä edes mieti, että onko hän minulle oikea. Me olemme vain päättäneet elää yhdessä ja tahdomme elää yhdessä, tulipa elämässä vastaan sitten mitä tahansa.
Tuo langettava ansa "Onkohan hän minulle Se Oikea", kylvää sen pinen pienen epäilyksen siemenen omaan mielen sopukkaan, joka jäytää omaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen vuosi vuodelta enemmän ja kertoo siitä, että silloin ei itse ole täydellisesti sitoutunut, joten...voiko sellainen onnistua, mihin ei ole täydellisen sitoutunut.
Vilpitön kysymys peilin edessä itselle omista ajatuksista on toisinaan paikalla ja samalla voi ampua ne typerän peilikuvan "ruusunpunaiset haaveet" alas, kääntyä ympäri ka katsoa elämää sellaisena kuin se on. Se onni ei ole siellä peilikuvassa, vaan selän takana, on vain poimittava se.
Olen aina sanonut: Älä etsi sitä oikeaa, vaan ole itse Se Oikea.sun kommentit saavat usein miettimään, mikä elämässä ja parisuhteessa on todella tärkeää. Tai kyllä ne itsekin tietää, mutta tuppaa aina unohtumaan. Varsinki tämmöiseltä pohdiskelijalta.
- Mies.
beo kirjoitti:
Tää oli hienosti sanottu !
Taidan olla hiukan kade Sun vaimollsesi; vaikka hän varmaan on tietoinen kuinka onnekas nainen hän on :)olla kade :)
Minä se onnekas olen vaimostani, johon haluan sitoutua täysillä. Sitä en tiedä olenko itse sitoutumisen arvoinen, yritän ainakin olla. - tiituska80
Mullekin kolahti tosiaan sun tekstisi!! Toivoa siis vielä on löytää mies mullekin.. =)
"Jos puhutaan lujasta rakkaudesta, niin se tarkoittaa tahtoa ja sitoutumista yhteisen elämän rakentamiseen kaikissa tilanteissa, joita ihmisille voi inhimillisinä olentoina sattua, niin hyvässä kuin pahassakin."
Itse olen ajatellut samanlailla sitoutumisesta ja suhteesta, töitähän sen eteen on tehtävä joka päivä! Naimisiin mennessä luvataan "niin myötä- kuin vastamäessä" rakastaa toista, mutta nykyisin tuntuu et jo ekassa pienessä vastamäessä laitetaan ero vireille.. Ei tajuta et yhdessä on luvattu elää ja eihän elo aina ole ruusuilla tanssimista!!
"Toinen totuus on se, että avaimia onneen ei voi ottaa kenenkään toisen taskusta, vaan ne on löydettävä omasta taskusta. Usein erehdytään luulemaan, että jos saan sitä ja tätä tai sen ja sen kanssa olisin onnellinen. Ajatuksenakin tuo edellinen tuo jo esille, että onnen avaimet on hukassa, koska niitä ei ole omassa taskussa."
Itseään täytyy tosiaan myös rakastaa ja löytää se hyvä olo itsestään, harrastuksista, työstä ja tavoitteistaan, ei suhde ole ainoa onni elämässä. Itse ajattelen et jokainen meistä elää sitä "omaa" elämää; kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Ja et suhteessa täytyy kunnioittaa ja antaa tilaa molemmille elämiseen. Sekä löytää se yhteinen sävel keskustelemalla, rakastamalla ja kunnioitamalla toista ihmisenä.
Jossain vastauksessa sanoit ettet usko "sen oikean" olevan olemassakaan. Mä taas uskon kuitenkin siihen et kun löytää sen kumppanin kenen kanssa on valmis suhteeseen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää, niin se on se "oikea". Eihän sitä voisi kuvitella sitoutuvansa kaikkien kanssa, vaan on siinä sitä "jotain" oltava et on valmis suhteeseen sekä tekemään töitä sen eteen ja pysymään yhdessä niin huonoina kuin hyvinä aikoinakin! - vain
Mies. kirjoitti:
Tämä mies on naimisissa ollut 15 vuotta, eikä aio luovuttaa edelleenkään. Samalla painiskelee arkitohinoissa murkkuiää lähentelevien kahden pojan kanssa. Ikää tällä miehellä on 34 vuotta.
Taidan olla epänormaali :)usein esitettyyn kysymykseen...
'ovatko kunnolliset miehet varattuja'
jos jossain on vapaa kaltaisesi 'epänormaali' mies, lisättynä kymmenellä vuodella, haluaisin tutustua.... - Mies.
tiituska80 kirjoitti:
Mullekin kolahti tosiaan sun tekstisi!! Toivoa siis vielä on löytää mies mullekin.. =)
"Jos puhutaan lujasta rakkaudesta, niin se tarkoittaa tahtoa ja sitoutumista yhteisen elämän rakentamiseen kaikissa tilanteissa, joita ihmisille voi inhimillisinä olentoina sattua, niin hyvässä kuin pahassakin."
Itse olen ajatellut samanlailla sitoutumisesta ja suhteesta, töitähän sen eteen on tehtävä joka päivä! Naimisiin mennessä luvataan "niin myötä- kuin vastamäessä" rakastaa toista, mutta nykyisin tuntuu et jo ekassa pienessä vastamäessä laitetaan ero vireille.. Ei tajuta et yhdessä on luvattu elää ja eihän elo aina ole ruusuilla tanssimista!!
"Toinen totuus on se, että avaimia onneen ei voi ottaa kenenkään toisen taskusta, vaan ne on löydettävä omasta taskusta. Usein erehdytään luulemaan, että jos saan sitä ja tätä tai sen ja sen kanssa olisin onnellinen. Ajatuksenakin tuo edellinen tuo jo esille, että onnen avaimet on hukassa, koska niitä ei ole omassa taskussa."
Itseään täytyy tosiaan myös rakastaa ja löytää se hyvä olo itsestään, harrastuksista, työstä ja tavoitteistaan, ei suhde ole ainoa onni elämässä. Itse ajattelen et jokainen meistä elää sitä "omaa" elämää; kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Ja et suhteessa täytyy kunnioittaa ja antaa tilaa molemmille elämiseen. Sekä löytää se yhteinen sävel keskustelemalla, rakastamalla ja kunnioitamalla toista ihmisenä.
Jossain vastauksessa sanoit ettet usko "sen oikean" olevan olemassakaan. Mä taas uskon kuitenkin siihen et kun löytää sen kumppanin kenen kanssa on valmis suhteeseen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää, niin se on se "oikea". Eihän sitä voisi kuvitella sitoutuvansa kaikkien kanssa, vaan on siinä sitä "jotain" oltava et on valmis suhteeseen sekä tekemään töitä sen eteen ja pysymään yhdessä niin huonoina kuin hyvinä aikoinakin!mieltä olen, että "oikea" on oikea sana. Sitä vastaan kritisoin, että ollessa suhteessa aletaan pohtimaan sellaista hömppää, että onkohan tämä mulle se oikea :)
Kyllä on erittäin tervettä ja romanttisen kaunista sanoa puolisolle "Sinä olet minulle juuri se ainut oikea".
Minulle alttarilla sana "Tahdon" on erittäin painava ja vakava sana, enkä todellakaan sitä sanaa väheksy vaikeassakaan tilanteessa, joita meilläkin on ollut ja varmasti tulee olemaan. Vastamäessä sitä tahtoa kysytään, myötämäki menee omalla painollaan. - SaNainen
Mies. kirjoitti:
Ensimmäisenä omissa ajatuksissani olen romuttanut totaalisesti "Se oikea" hömpötykset alusta pitäen, sillä siinä piilee suurin ja langettavin harha(onnen avaimet siellä jossakin).
Suhteemme alkoi noin vuoden kaveruuden jälkeen, seurustelimme 2kk, kihloissa n. 2kk ja naimisiin.
Ensitapaamisesta asti oli tunne, että hänen kanssa on luonteva ja hyvä olla omana itsenään. Päivä päivältä tykkäsi enemmän ja jossakin vaiheessa yhteenkuuluvuus oli sitä luokkaa, että se näkyi jo päälle päin kavereiden silmiin, joten siinä sitten tutkimus omaan sisimpään ja vastaus oli itselle, "Kyllä haluan olla hänen kanssa loppu elämäni".
Emmehän me tienneet nuorena, että olemmeko tarkoitetut toisillemme, emme me tiedä sitä vieläkään, mutta tänään voimme todeta, että elimme eilisen onnellisena, tehdään tästä päivästä vielä onnellisempi. Mielestäni asian ja kaiken ydin piilee siinä, että on ja tahtoo olla toiselle se oikea, eikä edes mieti, että onko hän minulle oikea. Me olemme vain päättäneet elää yhdessä ja tahdomme elää yhdessä, tulipa elämässä vastaan sitten mitä tahansa.
Tuo langettava ansa "Onkohan hän minulle Se Oikea", kylvää sen pinen pienen epäilyksen siemenen omaan mielen sopukkaan, joka jäytää omaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen vuosi vuodelta enemmän ja kertoo siitä, että silloin ei itse ole täydellisesti sitoutunut, joten...voiko sellainen onnistua, mihin ei ole täydellisen sitoutunut.
Vilpitön kysymys peilin edessä itselle omista ajatuksista on toisinaan paikalla ja samalla voi ampua ne typerän peilikuvan "ruusunpunaiset haaveet" alas, kääntyä ympäri ka katsoa elämää sellaisena kuin se on. Se onni ei ole siellä peilikuvassa, vaan selän takana, on vain poimittava se.
Olen aina sanonut: Älä etsi sitä oikeaa, vaan ole itse Se Oikea.vielä toisen henkilökohtaisen kysymyksen: Oletteko mahdollisesti ..hmm...uskossa?
- Mies.
SaNainen kirjoitti:
vielä toisen henkilökohtaisen kysymyksen: Oletteko mahdollisesti ..hmm...uskossa?
on kristilliset arvot tärkeitä, vaikka emme mitään kiihkoja ollakaan. Kai jokainen jollakin tavalla johonkin korkeampaan uskoo.
Kirkossa olen käynyt tuota...öö sata vuotta sitten, ellei normaaleja häitä ym lasketa.
- dayum
henkilökohtaisella tasolla, niin jos mä oon joskus avoliitossa, niin kyllä se on ainakin 98,01 prosenttisesti merkki oikeasta sitoutumisesta. Jätän tässä yhteydessä (siis tässä kirjoituksessa) itselleni tuon 1,99% pelivaran :)
Seuraavaksi voidaankin pohtia, että mikä on sitä "oikeaa" sitoutumista. Pitääkö parisuhteessa aina laatia esim. kymmenvuotissuunnitelma, että sitten 8 vuoden päästä pitää asioiden olla niin ja näin, ja 9½ vuoden päästä jo sillä tavalla, jne.
Vai edetäänkö tavallaan "päivä" kerrallaan, tietenkin suunnitellen yhteistä tulevaisuutta, mutta kuitenkin ymmärretään elämän realiteetit.
Ehkä huonosti selitetty, mutta en kyennyt kirjoittamaan selkeän ytimekkäästi sitä, mitä ajoin takaa :)
Tuo suhteen pituus ja se, että minkä pituista suhdetta voidaan kutsua sitoutumiseksi, onkin aika mielenkiintoinen juttu. Nimittäin toisen ihmisen motiiveista kun ei voi tietää. Voidaan olla yhdessä 20 vuotta ja toinen saattaa paukauttaa tämän 20-vuotispäivän aattona, että "enhän mä oo sua koskaan rakastanut. Mä otin sut kun se Matti / Maija ei huolinut mua, tai Matti / Maija seurusteli silloin Lissun / Pekan kanssa" (tai sitten Matti & Pekka / Maija & Lissu olivat yhdessä, mistäs näistä tietää...)
Eli ei se suhteen pituus itsessään määrittele sitoutumisen tasoa / kuinka paljon siihen on panostettu. Mielestäni se määrittelee, että miten huomioi toista sen parisuhteen aikana.
Mut tää on vaan mun mielipiteeni.
"Samalla tavalla joku voi panostaa suhteeseen tosissaan vaikkapa viiden vuoden ajan, mutta sitten tunteiden jo laannuttua ihastuu toiseen ja aloittaa kaiken alusta. Onko tällöin kyse sitoutumisesta?"
Tietty jos toistaa suhteesta toiseen tätä kyseistä kaavaa ja tiedostaa itse tekevänsä näin, niin...
Toisaalta sitoutuu ja toisaalta ei. Mutta eihän kaiken tarvitse kestää hautaan saakka.- mieltä tuosta,
että sitoutumista kuvaa se, miten huomioi toista parisuhteen aikana.
Vähintäänkin yhtä tärkeänä asiana pidän sitä, millä mielellä suhteeseen lähtee: tähtääkö siihen, että suhde kestää koko loppuelämän ajan vai riittääkö 'päivä kerrallaan' -ajattelu. Toki päivä kerrallaanhan sitä voi vaan elää, mutta vissi ero noissa lähtökohdissa on.
Jos jätät pelivaraa itsellesi esim. 1,99% verran, et usko silloin suhteeseen täysillä. Tuohan tarkoittaa muuten sitä, että voit reilun 7 päivän ajan vuodessa olla sitoutumaton kumppaniisi. Tai 14,6 h/kk pettää kumppaniasi.
Minulle sitoutuminen merkitsee sitoutumista uskollisuuteen. Tämä ei tietenkään yksistään riitä, vaan suhteen eteen on tehtävä parhaansa koko ajan. - dayum
mieltä tuosta, kirjoitti:
että sitoutumista kuvaa se, miten huomioi toista parisuhteen aikana.
Vähintäänkin yhtä tärkeänä asiana pidän sitä, millä mielellä suhteeseen lähtee: tähtääkö siihen, että suhde kestää koko loppuelämän ajan vai riittääkö 'päivä kerrallaan' -ajattelu. Toki päivä kerrallaanhan sitä voi vaan elää, mutta vissi ero noissa lähtökohdissa on.
Jos jätät pelivaraa itsellesi esim. 1,99% verran, et usko silloin suhteeseen täysillä. Tuohan tarkoittaa muuten sitä, että voit reilun 7 päivän ajan vuodessa olla sitoutumaton kumppaniisi. Tai 14,6 h/kk pettää kumppaniasi.
Minulle sitoutuminen merkitsee sitoutumista uskollisuuteen. Tämä ei tietenkään yksistään riitä, vaan suhteen eteen on tehtävä parhaansa koko ajan.kirjoitinkin, tai oikeastaan lisäsin, että "jätän tässä yhteydessä (siis tässä kirjoituksessa) itselleni tuon 1,99% pelivaran". Ihan vaan sen takia, että mielikuvillahan tässä pelataan. Tai minä ainakin, sinusta en tiedä :)
Eli kun mietin avoliitossa olemista, tai siihen astumista, niin mieleeni vain tuli erilaisia vaihtoehtoja. Siis sellaisiakin, että joskus esim. olosuhteiden pakosta muutettaisiin hieman nopeamman kaavan kautta yhteen. Eli olisin lähes varma halustani muuttaa yhteen, mutten kuitenkaan satavarma, ja sitten esim. olosuhteiden takia tämä yhteenmuutto tapahtuisi hieman nopeamman kaavan kautta.
"Jos jätät pelivaraa itsellesi esim. 1,99% verran, et usko silloin suhteeseen täysillä. Tuohan tarkoittaa muuten sitä, että voit reilun 7 päivän ajan vuodessa olla sitoutumaton kumppaniisi. Tai 14,6 h/kk pettää kumppaniasi."
No niinhän se tarkoittaa. Mutta ei mun kohdallani.
- Asiasta.huvittunut
Kyllä siinä saa aika pahasti kusessa olla, että päästää naisen terrorisoimaan kotielämää. Lopullinen sitoutuminenhan tapahtuu vasta sitten, kun appiukko takaa asuntolainan. Siitä ei ole enää paluuta.
Monille miehille on tärkeää miellyttää naista myös ihan lyhyissäkin suhteissa, mutta en puhuisi siinä tapauksessa sitoutumisesta. Ne vaan rakastaa naisia kollektiivisesti ainoastaan sen takia, että ne on naisia.
Sitoutumisen voitaisiin ajatella merkitsevän yksilöllisten tavoitteiden nivoutumista yhteen, sinänsä suhteen pituudella ei ole olennaista merkitystä. Joku saattaa sitoutua ihan lyhyeenkin suhteeseen.- EvaPeron^^
sen sitten etukäteen mistä suhteesta tulee lyhyt ja mistä ei???
- Asiasta.huvittunut
EvaPeron^^ kirjoitti:
sen sitten etukäteen mistä suhteesta tulee lyhyt ja mistä ei???
vaikka usein ennusmerkit ovat ilmassa jo alusta asti. Tarkoitin kuitenkin lähinnä, että joku saattaa sitoutua vähän aikaa kestäneeseen suhteeseenkin ja ilmeisen löyhin perustein.
- SepeSe
tähän aiheeseen pienen mietelauseen, jonka vois painaa vaikka teepussin lappuseen.
"Älä ajattele, että sitoudun päivän kerrallaan, koska huomisesta ei voi tietää, vaan ajattele sitoutua loppuelämäksi, ellei huominen tee sitä mahdottomaksi" - tejon
sen minäkin tällä pienellä elämänkokemuksella olen oivaltanut. Ei ole olemassa (ja hyvä niin) minkäänlaisia mittareita asiaa mittaamaan. Tuo vertaus avo- ja avioliiton välillä on omalla kohdalla lentänyt romukoppaan aikoja sitten. Korvien välissä (tahto) taikka oikeestaan sydämessähän (rakkaus) se lepää miten sitoutunut itse on toiseen. Muusta ja etenkin muista viis.
- mulle merkitsee noin
Otsikossa se tulikin jo mitä sitoutuminen mulle merkitsee. Avoliitto on pyrkimys elää kumppaninsa kanssa loppuelämä. Muuten samalainen juttu kuin avioliitto mutta ilman paperisotaa ja vihkiseremonioita. Allekirjoittanut on mies. Miehiltähän tässä kysyttiin eikö totta?
- pikku.nainen
täytyisi kestää toisiin ihastumisetkin ym. inhimilliset heikkoudet. Koska jos sitoutuminen pätee vain tietyissä olosuhteissa, ei se ole oikeaa sitoutumista. Siihen täytyy pystyä luottamaan kaikissa olosuhteissa.
Muuten ei voi luottaa siihen, että kumppani pysyy rinnalla sairauden tai muun vastaavan epäonnen tai vaikkapa polulta eksymisen jälkeenkin.
Sitoutuminen on elämäntapavalinta. Tehdään yhdessä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen, se on ennen kaikkea kumppanuutta monella eri tasolla.
Sitoutumisen tulisi olla pyyteetöntä ja perustua inhimillisyyteen. - Ajan saattama
Edellinen pidempi suhde venähti yllättäin pieneksi eliniäksi, ilman sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Niinä vain kävi. Aika rientää nopsaan ja elämän vaiheikkuus on rikkaus. Ystävyksiä olemme edelleen ja kaveruus tullee varmasti pysymään jatkossakin. Tukea olen antanut alamäissä ja annan jatkossakin. Lapsia ei ole, jos olisi varmaankin huoltajuusasiat saataisiin sovittua.
Etukäteen kun ei voi tietää, toivoa vain. Iän myötä kyllä sitoutuneisuus vain vahvistuu ja aika lentää liihottaen, liukkaammin kuin huomaammekaan. Jälkikasvun myötä siteet kiteytynevät vieläkin tiukemmiksi. Sulkeutuneen patriarkaaliseen suhteeseen en kuitenkaan halua, eikä sellaista olla onneksi vaatimassakaan. - Haba*
Olen valmis sitoutumaan yhteen ihmiseen vaikka koko loppuelämäksi. Mutta kihloihin, enkä naimisiin halua mennä. Sen verran haluan tilaa hengittää.
- Tiiu
sitä että on uskollinen rakkaudessaan. piste.
- Naimisissa oleva mies24
Heba ja muut: Eikö tuo "tilaa hengittää" tarkoita juuri sitä ettei sitouduta täysillä? Ja ylipäätään avoliitto; jätetään takaovi auki siltä varalta että alkaakin ahdistamaan.
Se on se pieni ero: Avoliitossa luotetaan omaan ja toisen haluun ja tunteeseen, siihen että ne kestää. Avioliitossa luotetaan siihen lupaukseen joka on alttarilla häävieraiden edessä annettu: Tahdon sitoutua, kunnes kuolema erottaa. Kun tulee lunta tupaan, on tuohon lupaukseen parempi luottaa kuin pelkkiin omiin fiiliksiin. Se on paljon enemmän kuin sormus sormessa tai nimi paperilla.
Niinpä tahdon suositella kaikille ihan avIoliittoa, siinä vaiheessa kun tuntuu että kumppani on löytynyt. Ite ei oo tarvinnut katua :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315326- 363701
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833263- 112505
- 292102
- 121987
- 1631866
- 1051352
- 141298
- 1371144