Seuraava gallup yhdistää perhemallin ja halutun kokonaistyömäärän pohjautuen rouvan ja minun havaintoomme, että kahden alle kouluikäisen lapsen perheessä kotityö vie 40t viikossa, johon ei ole vielä edes laskettu esim. lasten kanssa muutoin vietettyä aikaa (leikkiminen, lukeminen, koulutöissä auttaminen, ruuanlaiton hidastuminen, kun lapsi opettelee jne.).
Tästä johtuen seuraavat perhemallit ovat valittavissasi, johon pyytäisin gallupvastaustasi pohjalta, että jos nyt saisit valita, niin valitisitko:
a) sinkku: (40 h palkkatyötä, kotityöt kun huvittaa. Sinkkunaiset käyttävät puolet enemmän aikaa kotitöihin kuin sinkkumiehet. Miinuksena seksin satunnainen saanti.)
b) lapseton avo/aviopari (40h palkkatyötä, sinkkunaisen osalta kotityötaakka pienenee lähes puolella, kun kotityöt on modernissa perheessä jaettava, kun taas sinkkumiehellä kotityön määrä säilyy ennallaan, joskin mies joutuu/saa tehdä nyt sitten itselleen lankeavat osat "naisstandardin" mukaan, josta syystä kotityöt tuntuvat lisääntyneen. Plussana seksi, kun huvittaa.)
c) kahden pienen lapsen kahden palkan lapsiperhe (miehellä ja naisella 60h palkka kotityötä, jonka lisäksi lasten kanssa muutoin oleminen vie aikaa. Seksin määrä vähenee radikaalisti väsymyksen yms. johdosta).
d) kahden pienen lapsen yhden hyvin toimeentulon varmistavan palkan perhe (puolisoilla joko 40h palkka- tai 40 h kotitöitä. Aikaa ja voimia myös perheen ja toistensa kanssa olemiseen).
e) joku muu, mikä.
f) sukupuoli: nainen/mies/muu (mikä?)
Kaksi lasta on edellä otettu standardiksi. Itse valitsisin kohdan d). nykyisin voisin olla jo kotonakin, kun olen asiaan kypsynyt (reiluna 2-kymppisenä oli ajatus, että ura olisi jotenkin arvokas, nyt ei voisi paljon vähempää enää kiinnostaa... tärkeä on palkka ja kohtalaisen mielekäs työ). Eli voisin joko itse olla kotona, tai sitten rouva voisi olla mielestäni kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Meidän osalta kohta d) suomessa oli aikamoista kituuttamista johtuen verotuksesta, jolloin ymmärrän, mikäli moni perhe on pakotettu kahden palkan malliin - ja ovat aika stressaantuneita arkensa keskellä.
Mutta minkäs itse valitsisit? / Olet valinnut? Kokemuksia?
Perhemalligallup.
19
827
Vastaukset
- Sanelman
ilman muuta kohdan a - gallupisi ei ole oikein realistinen, koska et rajaa vastaajia, kuka tahansa vauvasta vaariin kelpaa. 20 vuotta sitten olisit saanut minultakin varmasti jonkin muun vaihtoehdon. Plussasi ja miinuksesi ovat myös aika outoja ;)
- Nari_Säre
...vaan kukin vastatkoon kokemuksellaan.
Sen yritin sanoa, että jos olisi tuon valinnan edessä nyt, niin mitä valitsisi.
Minä valitsisin siis edelleen samoin, sillä kokemuksellakin,mitä minulla nyt on. Tosin suomesta oli lähdettävä mun koulutuksella, että palkka/verotustason sai vastaamaan kohtaa d ja perheen pystyi huoltamaan.
Pistäpä omia plussia ja miinuksia sitten kehiin :-) Kissoja voinee olla missä vain (paitsi meillä, kun met olemme molemmat allergisia - muuten tykkäisin kissasta kyllä). - Sanelman
Nari_Säre kirjoitti:
...vaan kukin vastatkoon kokemuksellaan.
Sen yritin sanoa, että jos olisi tuon valinnan edessä nyt, niin mitä valitsisi.
Minä valitsisin siis edelleen samoin, sillä kokemuksellakin,mitä minulla nyt on. Tosin suomesta oli lähdettävä mun koulutuksella, että palkka/verotustason sai vastaamaan kohtaa d ja perheen pystyi huoltamaan.
Pistäpä omia plussia ja miinuksia sitten kehiin :-) Kissoja voinee olla missä vain (paitsi meillä, kun met olemme molemmat allergisia - muuten tykkäisin kissasta kyllä).lienee selvää, ettei siihen niitä kahta pikkulasta enää hommata, joten suurin osa vaihtoehdoistasi karsiutuu luonnostaan.
Sitten haluaako olla yksin vai kaksin on kai luonteesta kiinni. Jollei kohtalo olisi puuttunut peliin, olisin nyt kaksin aikuiset lapset tahoillaan. Nyt kun on omaan rauhaan ja omaan tilaan tottunut, pitäisi Romeon olla aikamoinen tapaus ennen kuin ryhtyisin elämääni muuttamaan. Eikä kaappeihin mahdu edes omat kenkäni saati kahden.
Ja todella, miehet ovat niin itsekeskeisiä, harva hyväksyisi tilannetta missä perheen keskipisteenä ovat neljä kissaa.
Vinkiksi muuten niille sinkuille, joilla on haku päällä; jossain vaiheessa kandidaatti on luonasi aamiaisella. Sujauta kissankarva voirasiaan ja tarkkaile reaktioitaan. Hyödyllistä informaatiota pienellä vaivalla. - Nari_Säre
Sanelman kirjoitti:
lienee selvää, ettei siihen niitä kahta pikkulasta enää hommata, joten suurin osa vaihtoehdoistasi karsiutuu luonnostaan.
Sitten haluaako olla yksin vai kaksin on kai luonteesta kiinni. Jollei kohtalo olisi puuttunut peliin, olisin nyt kaksin aikuiset lapset tahoillaan. Nyt kun on omaan rauhaan ja omaan tilaan tottunut, pitäisi Romeon olla aikamoinen tapaus ennen kuin ryhtyisin elämääni muuttamaan. Eikä kaappeihin mahdu edes omat kenkäni saati kahden.
Ja todella, miehet ovat niin itsekeskeisiä, harva hyväksyisi tilannetta missä perheen keskipisteenä ovat neljä kissaa.
Vinkiksi muuten niille sinkuille, joilla on haku päällä; jossain vaiheessa kandidaatti on luonasi aamiaisella. Sujauta kissankarva voirasiaan ja tarkkaile reaktioitaan. Hyödyllistä informaatiota pienellä vaivalla....oli siis se, että jos olisit nyt tällä kokemuksellasi taannehtivasti nuorempi ja saman valinnan edessä, niin mitä tekisit. Totta kai ymmärrän, että ei varmaan tee iltatähtiä enää mieli.
Sinähän olet muuten huomattavasti nuorempi kuin anoppini. Nyt pilasit tuon ymmärtäväisen tätimäisen mielikuvani. Pahus. - Sanelman
Nari_Säre kirjoitti:
...oli siis se, että jos olisit nyt tällä kokemuksellasi taannehtivasti nuorempi ja saman valinnan edessä, niin mitä tekisit. Totta kai ymmärrän, että ei varmaan tee iltatähtiä enää mieli.
Sinähän olet muuten huomattavasti nuorempi kuin anoppini. Nyt pilasit tuon ymmärtäväisen tätimäisen mielikuvani. Pahus.ja kiukkuinen pieni täti!
Suomessa olisi todella pitänyt mennä töihin vaikka olisi ollut pikkulapsiakin - mutta teimme saman tempun kuin sinä, eli karistimme maan tomut jaloistamme ja elimme leveästi muualla.
Mikäli olisimme tehneet yhteisiä lapsia, olisin ilman muuta jäänyt kotiin. Siinä yhteiskunnassa ei tosin ole juuri vaihtoehtojakaan jollei ole babushkaa. - yksinkertainen
Sanelman kirjoitti:
lienee selvää, ettei siihen niitä kahta pikkulasta enää hommata, joten suurin osa vaihtoehdoistasi karsiutuu luonnostaan.
Sitten haluaako olla yksin vai kaksin on kai luonteesta kiinni. Jollei kohtalo olisi puuttunut peliin, olisin nyt kaksin aikuiset lapset tahoillaan. Nyt kun on omaan rauhaan ja omaan tilaan tottunut, pitäisi Romeon olla aikamoinen tapaus ennen kuin ryhtyisin elämääni muuttamaan. Eikä kaappeihin mahdu edes omat kenkäni saati kahden.
Ja todella, miehet ovat niin itsekeskeisiä, harva hyväksyisi tilannetta missä perheen keskipisteenä ovat neljä kissaa.
Vinkiksi muuten niille sinkuille, joilla on haku päällä; jossain vaiheessa kandidaatti on luonasi aamiaisella. Sujauta kissankarva voirasiaan ja tarkkaile reaktioitaan. Hyödyllistä informaatiota pienellä vaivalla.nykyisellä emännällä oli ensimmäisenä aamuna kun hänen luotaan heräsin koko kissa siellä voi rasiassa ja siltikin olemme yhdessä. Tosin ei ole kissojakaan enää.
- Sanelman
yksinkertainen kirjoitti:
nykyisellä emännällä oli ensimmäisenä aamuna kun hänen luotaan heräsin koko kissa siellä voi rasiassa ja siltikin olemme yhdessä. Tosin ei ole kissojakaan enää.
kissaparka, mahtoi hänellä olla nuoleminen. Mutta varmasti kaverit auttoivat :D Minnekäs katit ovat kadonneet?
- yksinkertainen
Sanelman kirjoitti:
kissaparka, mahtoi hänellä olla nuoleminen. Mutta varmasti kaverit auttoivat :D Minnekäs katit ovat kadonneet?
nuot nykyisin ovat. Eivät sinänsä kadonneita ole vaan takapihalla kuopattuina. Että sijainti tiedetään.
- yksinkertainen
eletään kohdan b) mukaan.
Molemmilla palkkatyötä n.40-60h viikossa. Minulla hieman enempi ollut tunteja nykyisin. Kotityöt menee jotakuinkin niin, että minä kokkaan, käyn kaupassa ja hoidan köökkipuolen. Arkisiivoukset hoitaa emäntä ja kerran kahdessa viikossa on suursiivous lauantaina. Toinen menee imurilla edellä ja toinen seuraa mopilla. Toinen pyyhkii pölyt ja toinen tamppaa matot. Muut kotityöt tekee se joka kerkiää, paitsi pyykinpesu on emännän hoteissa. Muutamien sattumusten jälkeen on minulta pesukoneen käyttö kielletty.
Tarkoitus olisi hommata pari lasta jossain vaiheessa. Kotitöiden tarkempi jaottelu menee sitten silloisen ajan mukaan. Eli aika näyttää mitä tapahtuu. Joko molemmat jatkaa työssä tai toinen jää pois tai jotain muuta. Tosin emäntä on ilmoittanut halukkuutensa jäädä lasten kanssa kotiin kouluikään asti, jos sellaisia joskus siunaantuu. Mutta sen kait näkee sitten.
Enkä tajua oikeastaan sitä, että mikä voi olla niin vaikeaa aikuisilla ihmisillä OMAN KODIN HOITAMISESSA??? Yleensä kaikista omista tavaroista ja esineistä pidetään hyvää huolta, niin mikä ihme siitä kodin hoitamisesta tekee niin vaikeaa.- Nari_Säre
...että itse en edes ajatellut oman kodin hankkimista ennen perheellistymistä - vaan vuokralla asuminen oli paljon vaivattomampaa, ja jos joku kodinkone tms. meni rikki, tai kämppä vaati remonttia, vuokraisännät kontribuoivat mukavasti tilanteisiin (kun yleensä pidin kämppiäni hyvin noin lähtökohtaisesti).
Huomattavasti vähemmän vaivaa - samoin mm. nurmikko/piha-asioita ei tarvinnut.
Myös esim ruuanlaitto oli vähäisempää, koskapa kävin yleensä ulkona syömässä jne.
Itselleni kodin hoitamiseen liittyvä työ on tullut sitten välttämättömänä pahana parisuhteen ja perheen myötä, joka on sitten toisaalta se hinta, mikä siitä on maksettava, että on hyvä suhde ja perhe. Uskoakseni monilla ns. "menestyvilläkin" miehillä on vähän sama juttu - kämppä /poikamiesboksi ja sen kanssa nyysimiseen menevä aika ovat silti vähän eri tasolla, mitä noin muutoin.
Autoakaan en sinkkuna olisi tarvinnut, enkä paljon käyttänytkään.
Eli pointsi on se, että sitä mammonaa tarvitsee sitten nähtävästi enemmän, kun perustaa perheen... Samaten esim. naisen myötä huusholliin alkoi tulla astioita (tiskattavaa) jne. asioita ihan eri malliin kuin ennen... Samaten kotityöstandardi nousi uudelle tasolle, hyvine ja huonoine puolineen.
Mutta pointsi on se, että nämä kannattaa punnita - ja ellei niitä eksplisiittisesti mieti läpi, voi semmoinen tiedostamaton paha olo ja rasitus ja sitten ristiriidat hiipiä parisuhteeseen ja perheen keskeen. Eli kannattaa tiedostaa, että naimisiinmeno todellakin "lisää ruumiillista vaivaa", kuten Paavalikin toteaa - ja olla siihen valmis. - yksinkertainen
Nari_Säre kirjoitti:
...että itse en edes ajatellut oman kodin hankkimista ennen perheellistymistä - vaan vuokralla asuminen oli paljon vaivattomampaa, ja jos joku kodinkone tms. meni rikki, tai kämppä vaati remonttia, vuokraisännät kontribuoivat mukavasti tilanteisiin (kun yleensä pidin kämppiäni hyvin noin lähtökohtaisesti).
Huomattavasti vähemmän vaivaa - samoin mm. nurmikko/piha-asioita ei tarvinnut.
Myös esim ruuanlaitto oli vähäisempää, koskapa kävin yleensä ulkona syömässä jne.
Itselleni kodin hoitamiseen liittyvä työ on tullut sitten välttämättömänä pahana parisuhteen ja perheen myötä, joka on sitten toisaalta se hinta, mikä siitä on maksettava, että on hyvä suhde ja perhe. Uskoakseni monilla ns. "menestyvilläkin" miehillä on vähän sama juttu - kämppä /poikamiesboksi ja sen kanssa nyysimiseen menevä aika ovat silti vähän eri tasolla, mitä noin muutoin.
Autoakaan en sinkkuna olisi tarvinnut, enkä paljon käyttänytkään.
Eli pointsi on se, että sitä mammonaa tarvitsee sitten nähtävästi enemmän, kun perustaa perheen... Samaten esim. naisen myötä huusholliin alkoi tulla astioita (tiskattavaa) jne. asioita ihan eri malliin kuin ennen... Samaten kotityöstandardi nousi uudelle tasolle, hyvine ja huonoine puolineen.
Mutta pointsi on se, että nämä kannattaa punnita - ja ellei niitä eksplisiittisesti mieti läpi, voi semmoinen tiedostamaton paha olo ja rasitus ja sitten ristiriidat hiipiä parisuhteeseen ja perheen keskeen. Eli kannattaa tiedostaa, että naimisiinmeno todellakin "lisää ruumiillista vaivaa", kuten Paavalikin toteaa - ja olla siihen valmis.on linnani ja katoavaista on maallinen mammona.
Itsestäni sen verran vielä, että raha ei ole koskaan ollut ongelma. Kaikki mitä on tullut on myös mennyt asumismuodoista tai siviilisäädyistä huolimatta. Nykyinen emäntä kun saapui elämääni niin täytyy myöntää että vähemmän menee rahaa hurvitteluun ja muuhun iloitteluun. Eikä tuo tarkoita, että elämä olisi tylsempää mutta kaksistaan ei tarvitse olla läheskään niin paljoa juovuksessa eikä välttämättä hurvitella kalliimman kautta aina. Noh.. kumpikaan ei nauti kaupungin humusta vaan pamautamme mieluummin mökille. Joskin emännällä on jokin sisäinen kaipuu vaatekauppoihin aina jossain vaiheessa.
Lisäksikään itse en välitä juurikaan rahasta niin paljoa, että minua kiinnostaisi se että mihin sitä milloinkin menee - tai kenen käyttämänä. Rahan tekeminen on helppoa ja se kuluu kuitenkin. Jos emäntä ehkä käyttäisikin rahaa enemmän johonkin kuin minä niin mitä sitten?? Yhteinen elämä, yhteinen koti, yhteiset menot ja yhteiset rahat. En tajua mikä joillakin tuossakin on niin vaikeaa. - Nari_Säre
yksinkertainen kirjoitti:
on linnani ja katoavaista on maallinen mammona.
Itsestäni sen verran vielä, että raha ei ole koskaan ollut ongelma. Kaikki mitä on tullut on myös mennyt asumismuodoista tai siviilisäädyistä huolimatta. Nykyinen emäntä kun saapui elämääni niin täytyy myöntää että vähemmän menee rahaa hurvitteluun ja muuhun iloitteluun. Eikä tuo tarkoita, että elämä olisi tylsempää mutta kaksistaan ei tarvitse olla läheskään niin paljoa juovuksessa eikä välttämättä hurvitella kalliimman kautta aina. Noh.. kumpikaan ei nauti kaupungin humusta vaan pamautamme mieluummin mökille. Joskin emännällä on jokin sisäinen kaipuu vaatekauppoihin aina jossain vaiheessa.
Lisäksikään itse en välitä juurikaan rahasta niin paljoa, että minua kiinnostaisi se että mihin sitä milloinkin menee - tai kenen käyttämänä. Rahan tekeminen on helppoa ja se kuluu kuitenkin. Jos emäntä ehkä käyttäisikin rahaa enemmän johonkin kuin minä niin mitä sitten?? Yhteinen elämä, yhteinen koti, yhteiset menot ja yhteiset rahat. En tajua mikä joillakin tuossakin on niin vaikeaa....samaa mieltä. Naimisissa ollessa meitin perheessä on yhteinen tili - ja rahaa saapi käyttää, jos sitä on. Velaksikin joskus, jos vaikkapa lapset tarvitsevat jotain asioita.
Alussa jo päätimme frouvan kanssa, että rahasta emme ala nurisemaan... Tosin Suomessa oli sikäli tiukkaa, että velka tuntui vain lisääntyvän, josta kierteestä pääsimme onneksi sitten kun muutimme poies. Tähän kukin etsiköön oman tapansa.
Mulla on ollut tilanne, että aikoinaan varusmiespalveluksen aikana rouva tuli elättäneeksi minua taloudellisesti heti suhteemme alkuaikoina yhden talven ... Joten puolin ja toisin asiat joskus menevät.
- Bacon & Eggs
Jos nyt olisin perustamassa perhettä, valitsisin vaihtoehdon d siinä muodossa, että vaimo kävisi töissä ja minä olisin kotona. Olen koko aikuisikäni ollut työelämässä, joten tällä kokemuksella ilman muuta kotihommien tekeminen ja yhteinen aika lasten kanssa tuntuisi paljon hyödyllisemmältä ja antoisammalta. Voisin tinkiä elintasostakin, jos saisin jäädä kotiin.
- skäribo
Teoreettisia nuo vaihtoehdot. Kenellä on varaa tehdä elämässään valintoja noiden suhteen? Minulle ainakin elämä on paremminkin tapahtunut, ja valinnanmahdollisuudet ovat olleet aika vähissä.
Kuulun kategoriaan avioliitossa, ei lapsia. Töitä 40h viikossa? *tikahtuu nauruun* Eipä taida Nari paljon freen elämästä tietää...
Kotityöt on molemmilla lisääntyneet, kun on puutarhaa ja kalastatetaan käytännössä joka päivä. Mie teen ruuan ja huollan vaatteet, mies imuroi ja tiskaa. Siinä ainoa työnjako mikä meillä on. Muutoin kumpikin tekee kaikkea. Eikä todellakaan ole mielekästä laskea, että kuluttaako toinen nyt kymmenen kaloria enemmän kuin toinen. Yhdessä omaksi hyväksi tekemämme työ on kivaa! - -Laskuri-
Ma-pe välisenä aikana menee työntekoon 40 tuntia, nukkumiseen 40 tuntia ja lastenhoitoon 40 tuntia. Jos lapsia tekee, niiden kanssa haluaa mielellään viettää aikansa, eikä sitä laskettane työnteoksi? Miksi hankkia lapsia, jos ei niille ole valmis aikaansa antamaan? Velvollisuudesta?
Minun laskujeni mukaan teille jää vielä viikonloput vapaaksi. :))) - rusalka
Oon yksinhuoltaja enkä perkele valinnut tätä! Edelleenkin näine tietoineni kuin nyt, toimisin varmaan samoin... ehkä hanakammin hakisin koulutusta sieltä minne sillon halusin. Nuorempana petyin kauheasti, kun en päässyt Taideteolliseen korkeakouluun(vaikka hain aika monta kertaa).
Rankkaa tässä on ollut ja sitten minut vedettiinkin 'pois työelämästä' elikkä olen ollut pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä ajoittain syvän masennuksen vuoksi. No nykyään olis jo mulla itelläni toiveita 'tehä jotain'. Saas nähä...
Siis ikinä en kuvitellut, että eläisin ilman miestä! Mun valinta sattui kuiteski semmoseen, joka lahjotti älyttömän hyvät geenit jälkeläisille, mutta muuten olikin käytös kyseenalainen. Vai mitäs sanotte siittä, että työnjakoon kuului: ukkeli hoiti asumisen, kulkemiset ym.kustannukset ja minä vastasin kokonaan ruokapuolen menoista ja hoitamisesta ym. huushollaamisesta. Heh heh hyvä jako. No, sitten pitikin alkaa esim. leipomaan yösähköllä, kun se on halvempaa( ukko maksoi sähkön huom!). Siis pullat, leivät, kakut, uuniruuat uuniin vasta yöllä, jees. En viitti kertoa muita esimerkkejä siittä miehestä, kun ne on yhtä pimeitä.
Nykyään teen tosiaankin niittä kotitöitä kuin huvittaa. Se näkyy esim. tiskivuoressa. Lapset(tyttäriä molemmat) osaa kiitettävästi jo tehä ruokaa ja leipoa ja siivota omat huoneensa. Ripustavat omat pyykkinsä kuivumaan, minä hoitelen lakanat sun muut isommat. Ite vaihtavat petivaatteet ja kastelevat kukkasensa. Toinen osaa huolehtia omasta ja muustakin kotitöistä, mutta toista on aina komennettava. Minun intohimo on puutarhatyöt ja sitten hommiani lumenauraukset, halkojen kantaminen ja kaikki miesten työt, mitä tällasessa vuokramökissä nyt saattaa kuvitella olevan. Ihan liikaa hoidan ja peruskunnostan tätä talon pihapiiriä, mutta se on vaan harrastus. Saahan siittä sitten ruokaakin kasvatettua...
Autoa vois ehkä tarvita, mutta suhtaudun nihkeästi saastuttamiseen enkä halua osallistua. Esim nuorempana liftailin tästä syystä paljon. No, joku muu ei edes suostuisi asumaan tälleen tällasessa mökissä, kun ei ole ees saunaa. No vesi tulee sisälle, suihku ja sähköt pelaa, kakluuni ja puuhella lämmittää. Meille tää elintaso passaa. Koira ja kissakin tykkäävät. Aina pitää kyllä sovitella kaikkia menoja, kun rahaa ei yleensä ole yhtään mihinkään. Välillä ollaan pakollisella nälkäkuurilla. Siittä syystä mun pitää laittautua johonkin palkkatyöhön, alkaa olla kaikilla pinna kireellä tän takii. Tällä hetkellä ollaan molemmat vielä niin kakaroita itse, että vasta opiskellaan. Yhdessä asustellaan ja kotityöt yritetään jakaa mahdollisimman tasan.
Tulevaisuudessa, sitten kun opiskelut on saatu päätökseen siirrytään ensin skenaarioon b). (kakaravajaata yhdessäeloskelua). Sitten kun kauniimpi puolisko alkaa vaatia, tehdään varmaan niitä mukuloita (niin monta kun rouvan tekee mieli). Se on sitten ihan raha-tilanteesta kiinni jääkö hän kotiin vai käytäänkö molemmat töissä. Joten c) tai d) lähinnä budjetista riippuen.
Todennäköisesti kauniimpi puolisko jäisi ihan mielellään kotirouvaksi, koska sen on hänen kulttuurissaan huomattavasti hyväksyttävämpää ja ihailtavampaa kuin täällä Suomessa. Eikä maahanmuuttajan ole kovin vaivatonta löytää hyväpalkkaista jopia.
(BTW, tulevaisuuden arponoppia heitellään nyt kesällä meidän taloudessa, sillä haen Helsingin Yliopiston Humanistiseen. Pitäkää tyhmälle peukkuja, jotta saataisiin tästäkin idiootista akateeminen ^__^ )
- Dekas- Kurre_Orava
"
b) lapseton avo/aviopari (40h palkkatyötä, sinkkunaisen osalta kotityötaakka pienenee lähes puolella, kun kotityöt on modernissa perheessä jaettava, kun taas sinkkumiehellä kotityön määrä säilyy ennallaan, joskin mies joutuu/saa tehdä nyt sitten itselleen lankeavat osat "naisstandardin" mukaan, josta syystä kotityöt tuntuvat lisääntyneen. Plussana seksi, kun huvittaa.)
"
Hyväksi havaittu malli. - ,,,..
b olisi ensisijainen toive. Jos ei sellaista miestä osu kohdalle jonka kanssa haluaisi elää, niin sitten tietysti a. Jälkimmäinen näyttää todennäköisemmältä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?921846- 851292
- 1101133
- 761017
- 111952
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57853- 36772
- 47771
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis48731- 33693