Mikä on sinun mielestäsi parisuhteen pahin ongelma - joko omassa liitossasi tai ylipäänsä? Oman mielipiteeni kirjoitin osoitteeseen:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com.
Jos kiinnostaa, käypä lukemassa ja kerro sitten tällä palstalla, oletko kanssani samaa mieltä vai eri mieltä. Olisi kiva kuulla, mitä sinä ajattelet?
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com.
Jos kiinnostaa, käypä lukemassa ja kerro sitten tällä palstalla, oletko kanssani samaa mieltä vai eri mieltä. Olisi kiva kuulla, mitä sinä ajattelet?
Vastaukset 14
Vanhimmat
APLOODIT ja tasajalkahyppelyt päälle!
Näin on asia.Kokemuksesta puhun.
Kova paikka minulle nalkuttavalle akalle oli mennä peilin eteen ja todeta että mikäs itsekäs otus se sieltä luuraa.
Tokihan minä nämä asiat aina olen tiennyt mutta kyllä kesti sisäistää ne ja nöyrtyä ja päättää HALUTA rakastaa ja tehdä töitä.
Olit tuon asian vielä osannut huumorillakin höystää.
Vielä kun tuon ukkonsa saisi siihen pöydän toiselle puolelle kuuntelemaan niin ei paremmasta väliä...Hehheh.
Kiitos mainiosta kirjoituksestasi joka oli asiaa.
Tulin hyvälle tuulelle.
Kiitos palautteesta! Hyvä tuulesi on tarttuvaista sorttia! Mahtavaa kuulla, että olet omassa liitossasi tehnyt perustavanlaatuisen löydön.
Minun mielestäni parisuhteessa pahin ongelma on, jos toisella tai molemmilla on heikko tai sairas itsetunto. Silloin omat vikansa ja ahdistavat luonteenpiirteensä näkee toisessa ja kommunikointi on syyttelevää. Jos et pysty hyväksymään itseäsi kaikkine heikkouksinesi, et pysty hyväksymään toistakaan.
Toinen ongelma on se harhaluulo, että rakkaus on jokin ikuisesti kestävä ihana tunne. Sitähän se ei ole. Rakkaus on TAHTOMISTA. Avioliitossa ei koskaan lopu rakkaus, vaan tahtominen??
Pakko minun on kommentoida sinullekin vaikka jo tuossa ennemmin vastasin.
Heikko itsetunto minutkin nalkuttavaksi ja syytteleväksi akaksi teki.Oma historiansa kullakin ihmisellä miksi näin on.Odotin että miehen tehtävä on parantaa se itsetunto.
Kunnes lopulta uskalsin uskoa siihen että Yläkerrasta rakastetaan minua niin että saan itsekin hyväksyä itseni.Itsensä hyväksyminen lähtee itsestä,ei kenestäkään muusta.
Opettelua se vieläkin on mutta huomattavasti helpompi hengittää,elää ja tahtoa rakastaa.
Osuit naulan kantaan,ei rakkaus lopu vaan tahtominen.
Jos ovella aamulla sanotaan hei,ja illalla hyvää yötä, mitään ei ole enää tehtävissä.
Tähän väliinhän pitäisi mahtua paljon muutakin.
Miksi ei ole tehtävissä?
TAHDOTKO sinä tehdä mitään?
Niin kauan kun antaa puolisolleen "parjaavaa kolautetta", homma ei toimi. Mutta kun siirtyy antamaan "korjaavaa palautetta", läheisyys alkaa löytymään...
ajatellut jamietiskellyt,mutta noinhan asia on,itseäni voin kehua sen verran että yritin aina olla se keskustelun avaaja ongelmista mutta huonolla menestyksellä.M-45v.
Ethän ole vielä luovuttanut yrityksissä käynnistää keskustelua? Yrityksesi tullaan vielä palkitsemaan, uskon niin. Olet harvinainen mies, kun olet aloitteentekijä keskusteluissa.
Mieheni on ns.tunnevammainen, aina laittaa itsensä etusijalle, ei huomioi perheen jäseniä (mua/lapsia). Jos itken niin tasan saan yksin itkeä. JOS itse teen pienintäkään "virhettä" niin voi kauheaa kun mies ottaa nokkiinsa!! Mutta itse se menee ja tulee miten tahtoo, ei kysele, onko muita suunnitelmia kenties minulla viikonlopun/loman varalle.
Ei tee aloitetta seksirintamalla, ei yritä hyvitellä tekojaan, ei mitään kunnioitusta edes siitä kun teen kotona kaiken yksin (ja lapset päälle).
Tunnen olevani joku sylkykuppi. Silti puhun ja selitän, mies ehkä kuuntelee, muutosta ei tule, sydän huutaa läheisyyttä, mies kääntää julmasti selkänsä!!
Koet, ettet saa mieheltäsi huomiota, edes silloin kun olet pahoilla mielin. Tunnet myös jääväsi aivan yksin niin vaimona kuin äitinäkin ja kodinhoidossa. Kaipaat läheisyyttä, mutta et saa vastakaikua. Koet, että sinut ohitetaan, sinua arvostellaan ja jopa halveksitaan.
Vaikeita kysymyksiä, jotka käyvät itsetunnon päälle.
En kuvittelekaan, että pystyisin sinua neuvomaan noin vain. Joitakin varovaisia kysymyksiä voinen tehdä. Yrität luoda keskusteluyhteyttä, ja sanotkin, että ”mies ehkä kuuntelee”. Aivan välinpitämätön hän ei siis liene.
Millä tavoin viestität haluasi lähentyä häntä? Ethän syytä etkä vaadi (vaikka aihetta olisikin)? Syytökset ja vaatimukset eivät avaa miehen sydäntä (eivätkä vaimonkaan). Kerro sen sijaan hänelle tuntemuksista omina kokemuksinasi, minä-viestejä käyttäen: ”Minusta tuntuu pahalta…”, ”Minä toivoisin, että..” jne.
Jos pyydät mieheltäsi jotakin, pyydä vain yhtä tai kahta asiaa kerrallaan. Esitä pyyntösi mahdollisimman konkreettisella tavalla. Miehet on rakennettu sillä tavoin, että yksinkertaiset pyynnöt menevät parhaiten perille.
Onko miehessäsi edes jokin ominaisuus tai tekeekö hän joskus sellaista, mistä voisit antaa kiitosta. Arvostuksen osoittaminen yleensä tepsii miehiin.
Saattaa olla, että puhun aivan asian vierestä; enhän tunne tilannettanne tarkemmin. Ja vaikka tuntisinkin, voisin silti olla aivan ymmälläni. Monta monituista kertaa olen aiemminkin ollut vaikeiden avio-ongelmien äärellä neuvoton.
Yhden asian haluaisin vielä lisätä, koska koen, että se on kaikkein tärkein – silläkin uhalla, että ymmärrät minut väärin. Rukoile! Olen itse saanut nähdä niin omassa kuin muidenkin elämässä paljon esimerkkejä siitä, että Jumala on todella tullut avuksi. Aina hänen apunsa ei tule siinä muodossa kuin odotamme, mutta tulee kuitenkin. Hienoa olisi, jos saisit rukoustukea joltakin ystävältäsi tai seurakunnasta. Tukea sinä joka tapauksessa tarvitset. Itsekin rukoilen puolestasi, jollet sitä kiellä, ainakin tänä iltana. Se ei merkitse mitään, etten sinua tunne; Jumala tuntee sinut.
Niin, kiitos, tukea tässä tarvitaankin.
Taitaa olla niin tulehtunut tämä tilanne, että en enää tiedä, onko toivoakaan jäljellä.
Alkoholi se tässä suhteessa on se suurin ongelma. Miehellä takana reilun viikon putki, jaksoi olla yhden päivän selvänä, ja taas mentiin :(
Ei mies selvänä ollessaan ihan niin "tunnekylmä" ole, ehkä jotain toivoa on, kun vain saisi miehen yhteistyötä tekemään, se viina kun tahtoo viedä voiton.
On vain niin per.....n paha olla!! Siinä meni toiveet hukkaan tästäkin perheen yhteisestä pääsiäisestä, ei edes lapset saa miestä olemaan selvänä.
Mistä haen apua?? En minä yksin pysty enkä saa miehen silmiä avautumaan tälle tilanteelle!
Kiitosta olen opetellut antamaan, tuntuu vain turhauttavalle olla useimmiten yksin se, joka tekee suhteen eteen töitä, kun toinen on välinpitämätön...
Alkuun räjähdän (tottakai, pettymys purkautuu) sitten "osaan" kyllä rauhassa keskustella ja sanoa että toivon vain meidän parasta ja yritän selvitellä asioita, miehellä on paha tapa kuvitella että kaikki korjaantuu kun mistään ei puhuta ja asioita ei muistella. Pahoittelisi edes oma-aloitteisesti! Sanoo vain ettei anteeksi pyyntö mitään auta.
Hetkittäin kaikki sujuu hyvin kun mies pystyy olemaan selvänä pitempään, niin että on ajatus taas kirkas.
Rukoilemista en kiellä, kiitän vain.
Itseltä se on unohtunut taka-alalle, ei tässä elämän tilanteessa oikein muuta ole muistanut/jaksanut kuin hoitaa lapset ja kodin, siinä sivussa kun kamppailee turhaan miehen alkoholi-ongelman kanssa. Oma itse ja elämä jää sivuun.
Älä pyydä täällä apua "hymistelijöiltä uskiksilta" vaan ota elämä omiin käsiisi. Alkoholisti ei voi lopettaa juomista ilman omaa päätöstään ja sotkee siinä sivussa kaikkien elämän, niin rakkaansa kuin lapsiensakin. Katso linkki http://www.al-anon.fi/
Edellinen kommentoija antoi ihan hyvän vihjeen: jos sinulla on mahdollisuus osallistua Al-Anonin toimintaan, siitä olisi varmasti apua. Hae joka tapauksessa tukea itsellesi, äläkä yritä selvitä yksin. Tarvitset ihan ensimmäiseksi ymmärtäväistä kuuntelijaa, jolle voit turvallisesti purkaa pahaa oloasi, mitään suodattamatta.
Kuulostaa siltä, että miehesi juominen ei ole hänen hallinnassaan, vaan juominen hallitsee häntä. Yleensä on niin, alkoholisti viimeiseen asti kieltää ongelmansa ja juuri siksi hän ei suostu hakemaan apua. Onneksi monet, jotka vihdoin myöntävät ongelmansa, kuitenkin pääsevät kuiville esimerkiksi AA-liikkeen avulla tai uskoontulon myötä. Sinä itse et voi miestäsi alkoholista vapauttaa.
Voimia sinulle! Olen tänäänkin rukoillut puolestasi. Sinun ei tarvitse kantaa kuormaasi yksin.