Olimme lapseni kanssa vuorovaikutustestissä psykologilla.Mitä nämä tehtävät ajavat takaa?Korteissa luki tehtävät esim.Voidelkaa toisianne käsivoiteella?Lapsi piti jättää minuutiksi yksin huoneeseen?Minun piti piirtää yksinkertainen kuvio ja lapseni täytyi yrittää tehdä samanlainen? Meidän täytyi syöttää ja juottaa toisiamme.Saimme suolaista ja makeaa keksiä ja pillimehua?Meidän täytyi sovitella toisillemme erilaisia hattuja?Lapseni on 4v
mitä tarkoittaa??
......
6732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ei ole psykologin valtuuksia / koulutusta, mutta jotain syitä kyseisiin tehtäviin voisin yrittää kehitellä - todellakin täysin fiilispohjalta siis.
Toisten käsien rasvaamisella voidaan katsoa, miten fyysinen läheisyys välillänne toimii. Annoitteko toistenne tulla estoitta omalle "reviirillenne" jne.
Jättämällä lapsi yksin saatetaan arvioida lapsen suhtautumista yksin olemiseen, mutta myös vanhemman suhtautumista lapsen jättämiseen.
Piirtotehtävä voi mitata sitä, kuinka paljon sinä odotat lapseltasi ja tiedätkö hänen kykynsä, niin että piirtämäsi kuvio ei ole liian vaikea, muttei kuitenkaan aliarvio lapsen kykyjä.
Syöttö- ja juottohomma voisi katso esim. sitä, kuinka valmis lapsi on luopumaan omasta ruuastaan ja luottaako hän siihen, että sinä annat oman ruokasi hänelle. Tehtävä ehkä katsoo, kuinka hyvin peilaatte toisianne ja onnistuuko tasan jakaminen. Jos ruuat olivat lapsen mielestä herkullisia (makeita, mehua), niin hän varmaankin periaatteessa haluaisi kaiken itselleen (vaikka en osaa sanoa, ovatko neljävuotiaat enää näin suoraan itsekkäitä). Koe näyttää ehkä jotain lapsen mahdollisesta tarpeesta dominoida vanhempaansa ja tämän kyvystä jakaa asioita (tässä tapauksessa ruokaa).
Saiko hattujen vaihteleminen teidät nauramaan? Jos näin, niin kokeilu saattoi tarkastella suhdettanne hauskan ajanvieton tai huumorin parissa. Samalla ehkä katsottiin, nauroitteko samoihin aikoihin, samoille asioille vai erinänne. Jos hattujen sovittelun ei ollut tarkoitus olla hauskaa, en osaa sanoa sen funktiota.
Mitä varten muuten olitte kyseisessä testissä? Saatko siitä jonkinlaisen tuloksen (siis onko testi sinua ja lastasi varten) vai menevätkö tulokset johonkin tilastoihin tai tutkimukseen?
Kiitos.Lapseni käy psykologilla ja häntä tutkitaan mikä hänellä on, kun päiväkodissa ilmenee ongelmia joita kotona meillä ei ole.Adhd:ta tai mielenterveysongelmia ei ole ja nyt jouduttiin tähän testiin.Tuloksia saamme myöhemmin.
Noiden tehtävien avulla tutkitaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta (ja kiintymyssuhdetta). Palautetilanteessa sinulle kerrotaan, mitä päätelmiä psykologi teki vuorovaikutusarvion perusteella. Joillakin psykologeilla on myös tapana näyttää videolta jokin kohta (jos siis vuorovaikutusarvio on videoitu), jotta vanhemmat huomaavat jonkin asian ihan konkreettisesti. Jos joku asia jäi mietityttämään, niin kysy siitä palautetilanteessa!
Josta voi hyvinkin olla tehty päätös jo kauan sitten. Testituloksia voidaan tulkita hyvinkin eri tavoin, joskus hyvinkin erikoisesti jos se on psykologille tarpeen.
Oletko joutunut jostain syystä päiväkodin henkilökunnan edessä epäsuosioon? Ollaankohan sinusta nyt tekemässä huonoa vanhempaa?
Epäsuosiossa varmasti olen!Epäilen, että lapsenikin on.Päiväkodissa hoitohenkilökunnalla on todella kummallista toimintaa ja siitä syystä ollaan paljon keskusteluja käyty.
Mielenkiinnolla odotan mistä lapsen ongelmat johtuvat.Kummastuttaa, kun ongelmia esiintyy vain päiväkodissa.
Hoitajat vihjailivat adhd:n oireita ja yllätys oli suuri, kun ei ollutkaan.Hoitajat eivät kommentoineet asiaa mitenkään.Ilmeestä näki vain ihmetyksen...
Nyt on sen verran selvinnyt, että lapsellani on itsetunto ongelmia.Mikäköhän niitä aiheuttaa?
"Päiväkodissa hoitohenkilökunnalla on todella kummallista toimintaa ja siitä syystä ollaan paljon keskusteluja käyty."
Ole tarkkana kun keskustelet heidän kanssaan. Mikä estää psykiatria tulkitsemasta edellä siteerattua sairaan mielen harhaksi. Sillä järjestelmällä ei riitä itsetuntoa erehdysten ja ongelmien tunnustamiseen, ei vaikka ne olisivat kuinka ilmeisiä tahansa. Jos alat päästä keskustelussa niskan päälle he joko tulevat suunnattoman vihaisiksi tai alkavat sekoilla (eivät pysy keskustelussa kärryillä kun eivät uskalla kuunnella mitä sanot sillä sanomasi horjuttaa heidän itsetuntonsa).
"Kummastuttaa, kun ongelmia esiintyy vain päiväkodissa."
Ilmeisesti lapsesi "ongelmat" ovat taas niitä jotka psykologian mukaan "jokainen terveellä järjellä varustettu huomaa heti" eli pelkkää uhkauksin terästettyä luuloittelua.
Kokemuksesta sanon että kun sosiaalisysteemi on huomannut yhden syytteensä (tässä adhd) kaatuneen, he pian ryhmittyvät uuden syytteen taakse. Näin jatkuu kunnes he joko saavat tahtonsa läpi (sinä tai lapsesi laitokseen) tai sitten saavat niin kirvelevän tappion että jättävät leikin sikseen. Yleensä systeemi unohtaa pian kaatuneen syytteensä kun eivät viitsi märehtiä tappiollaan. Luultavasti seuraavaksi he väittävät että lapsellasi on masennus tai jokin muu viimeaikoina julkisuudessa paljon rummutettu lapsen muotiongelma, koska muotiongelmilla on paras uskottavuus ulkopuolisten silmissä. Systeemille oleellisin diagnoosin piirre on uskottavuus ulkopuolisen silmissä, ei niinkään todellisuutta vastaavuus tai se kuuluisa "lapsen etu" (joka voi tarkoittaa oikeastaa mitä tahansa). He pelkäävät täydellisyyden kulissien romahdusta. Todellinen syy toimenpiteelle on kauna ja ahneus (pakkoauttamisessa liikkuu valtavat rahat).
"Nyt on sen verran selvinnyt, että lapsellani on itsetunto ongelmia. Mikäköhän niitä aiheuttaa?"
Heikko itsetunto on varsin tavallinen sille joka on joutunut pienenä "lapsen etua" ajavien viranomaisten toimenpiteitten kohteeksi. Esimerkkinä mainittakoot nyrkkeilyn SM Tony Halme (nykyään kansanedustaja ja pakkohoidossa Järvenpään sosiaalisairaalassa) joka kertoi kirjassaan kunka hän ottaa kaiken kritiikin vittuiluna ja kuinka hänelle oli lapsena vähän väliä sannottu "Sinä et ole mitään, sinusta ei tule mitään!". Miten kävi. Mitä muuta nämä ylimieliset kaikkitietäjät ovat saaneet aikaan kuin valtavan määrän inhimillistä kärsimystä ja hyllykilometreittäin totuuden vääristelyä.
Yleensä mitätöinti kuitenkin kääritään psykologiaan ja tekohyveellisyyteen. Lastentarha laittaa nyt papereihin ihan mitä huvittaa ja sitten he siteeraavat papereitaan kuin uskovaiset raamattua.
Minusta alkaa tuntua ettei lapsellasi ole mitään ongelmia, en puhku varmuutta koska en ole lastasi nähnyt, täytyyhän väitteet aina jotenkin perustella muuten menee uskottavuus.
Nyt luultavasti osa lukijoista tuumaa: "Eihän se nyt noin voi olla, kirjoittaja on vain katkera ja kylähullu joka nyt kehtaa häpäistä meidän niin hienon täydelliset viranomaiset, voi-voi kun on se niin kauhea..."
Psykologisten väittämien tyypillinen argumentti on niiden jatkuva toistaminen joka tuutista aamusta iltaan ja illasta aamuun. Muuttuuko väite todeksi pelkällä toistamisella? Onko katkeruus sitä että tekee systeemiä koskevat johtopäätökset omien havaintojen perusteella eikä juhlapuheitten ja toiveajattelun perusteella? On varsin mahdollista että olen "yleisen mielipiteen" mukaan kylähullu. "Yleinen mielipide" on vain pelkkä huutoäänestyksen tulos. Onko totuus huutoäänestyksen tulos? Mielestäni pakkoauttajat eivät ole ansainneet asemaansa "pylvään päässä" ainakaan hyveellisyydellä tai rehellisyydellään saatikka saavutuksillaan.