Työttömyys ihananpaa

Kun yli kahdenkymmenen palveluvuoden jälkeen tuli kenkää, olin kuin puulla päähän lyöty ja aloin säntäillä uusien paikkojen perään ja pelätä etten pärjää. Noin vuoden kuluttua huomasin, että olen älyttömän onnellinen esim aamuhetkistä, juoda rauhassa kahvia ja lukea lehteä, ei kiirettä mihinkään, ei kenenkään käskettäväksi. Tulot on kolmasosa aiemmasta, mutta riittää ihan hyvin. Olisin varmaan painanu hamaan eläkeikään rahan perässä jos noita "onnenpotkuja" ei olisi tullut.

Sanonpahan vaan, että asian tajuaa kunnolla vain näin, oltuaan pitkään töissä ja sitten pitkään vapaana (ei tietoakaan tulevista töistä - ei lomalla). Vähän aikaa sitten kuulin, että Tsehov oli sanonut onnen määritelmäksi jotain samantapaista.