Tähtien ja galaksien etäisyyksiä meistä mitataan valovuosina. On saatu napattua miljardienkin valovuosien päästä tulleita valonsäteitä.
Kuinka tuo on mahdollista, eikö valokin ole vaimenevaa energiaa, eikö mitään hiipumista matkan varrella tapahdu, niin että valo sammuisi? Eikö tuo energia vaimene koskaan avaruudessa kulkiessaan? Eihän amppeerit sun muut voltitkaan kulje sähköjohdoissakaan määrättömästi.
Seilaako kaikki valo jossain päin avaruutta maailmankaikkeuden alusta aina sen loppuun asti?
Kuinka tuo on mahdollista, eikö valokin ole vaimenevaa energiaa, eikö mitään hiipumista matkan varrella tapahdu, niin että valo sammuisi? Eikö tuo energia vaimene koskaan avaruudessa kulkiessaan? Eihän amppeerit sun muut voltitkaan kulje sähköjohdoissakaan määrättömästi.
Seilaako kaikki valo jossain päin avaruutta maailmankaikkeuden alusta aina sen loppuun asti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksittäinen fotoni eli valon pienin yksikkö etenee kunnes törmää johonkin atomiin. Tähdistä lähtee valtava määrä fotoneita ja avaruudessa on niin vähän atomeita että osa pääse etenemään vaikka kuinka kauas.
Kaikki valo ei ole syntynyt maailmankaikkeuden alussa, mutta osa on. Ilmeisesti kolmen kelvinin taustasäteily on peräisin aikojen alusta.
Ajattele tyyni järven pinta ja oleta, että siinä oleva vesi on täysin kitkatonta.
Nyt heität siihen ison kiven. Ja rupeat seuraamaan syntyneen aallon kulkua. Kun muistaa, että väliaineessa ei ole häviöitä, niin ymmärtää valon etenemistä ja sen luonteen.
Mutta onhan avaruudessa kaikenlaista avaruuspölyä, johon valohiukkaset törmäilee. Ja sitten vielä on kaikenlaisia planeettoja, aurinkokuntia ja galakseja, jotka vetää valohiukkasia puoleensa, muuttaa niiden suuntaa ja ainakin jotenkin vaimentaa valon etenemistä.
Jos ajatellaan valon lähteneen yhdestä pistemmäisestä lähteestä, niin se edetessään muodostaa peräkkäisiä pallokuoria. Jokaisella uudella pallokuorella valon intensiteetti (teho/pinta-ala) heikkenee.
Tästä syystä tarvitaan herkempiä ja herkempiä ilmaisimia valon havaitsemiseen. Tämä siksi, että fotonien määrä pinta-alayksikköä kohti jatkuvasti pienenee. Lisäksi osa fotoneista uupuu esitetyistä syistä matkalle, mikä edelleen heikentää intensiteettiä. Näin valo näyttää vaimenevan, vaikka vielä suuri, mutta jatkuvasti vähenevä määrä fotoneita jatkaa matkaansa.
Lopullisesti valo vaimenee silloin, kun sen viimeinenkin fotoni osuu johonkin kohteeseen.
Mitäs sitten kun valo on menossa mustan aukon tunnetusti valoa imevän aukon ohi. Imeekö musta aukko kaikki ohi menevät valot kitaansa? Onko musta aukko täynnä sinne imemäänsä valoa?