Minun mielestä avioliitossa toisen hylkääminen, pettäminen, on verrattavissa samanlaiseksi rikokseksi, kuin fyysinen veriteko.
Tähän johtopäätökseen olen tullut omasta eron kokemuksestani ja niistä tunteista joita sen aikana koin.
Olimme 16 vuotta avioliitossa, joka oli ongelmallinen (seksuaalinen alue ei oikein toiminut). Kävimme perhe-terapiassa ja koitimme sen kautta työstää ongelmia.
Olisin itse halunnut kuitenkin jatkaa suhdetta. Eräänä päivänä vaimoni sanoi että hän haluaa eroa. Minusta tuntui kuin olisi puukko isketty rintaan. Tuo henkinen puukko julisti kylmästi: Sinä olet minulle niin arvoton ja kelpaamaton, että en halua sinua elämääni.
Minun itsetuntoni ja omanarvo tunteeni sai murska-iskun. Nyt jälkeen päin onneksi elämä on haavat parantanut ja minulla on uusi onnellinen avioliitto. Mutta jotenkin minä sydän kylmänä ajattelen sitä, että mitä vaurioita tänään ihmisille tapahtuukaan, kun kevyesti hylätään toinen tai petetään.
Mitä kauheita itse-tunto vaurioita voi syntyä. On olemassa heikompia ihmisiä, jotka eivät kestäkkään tätä iskua. Menee henkinen terveys ja elämä suistuu raiteiltaan. Ymmärrän myös sen, että suhteessa jossa ei toisista välitetä, avio-ero voi joskus olla ainut ratkaisu.
Mutta VOI sellaisia ihmisiä, joilla on asiat aivan hyvin. Ja sitten alkaakin hautoa PIRULLISTA vilppiä ja pettämistä toista pahaa arvaamatonta avio-puolisoa kohtaan. Itse olen vanhoillinen, ja uskon raamatun opetuksiin siitä että toisen hylkääminen ilman syytä on RIKOS.
Jossakin uudessa raamatun käännöksessä sanotaan, että se joka syyttä hylkää aviopuolisonsa, tekee yhtä väärin kuin se joka tekee veriteon. Miettikää tarkasti te joilla on ihan hyvä avioliitto, sitä kannattaako antaa periksi pettämisen ajatuksille.
Kannattaako eräänä päivänä ottaa HENKINEN ERON PUUKKO ja iskeä sillä toisen maailma pirstaleiksi. Voitko tietää miten selviää tästä iskusta hylätty, lapset. Mieti tarkkaan, mitä kannattaako TURHA uskottomuus ?
Tähän johtopäätökseen olen tullut omasta eron kokemuksestani ja niistä tunteista joita sen aikana koin.
Olimme 16 vuotta avioliitossa, joka oli ongelmallinen (seksuaalinen alue ei oikein toiminut). Kävimme perhe-terapiassa ja koitimme sen kautta työstää ongelmia.
Olisin itse halunnut kuitenkin jatkaa suhdetta. Eräänä päivänä vaimoni sanoi että hän haluaa eroa. Minusta tuntui kuin olisi puukko isketty rintaan. Tuo henkinen puukko julisti kylmästi: Sinä olet minulle niin arvoton ja kelpaamaton, että en halua sinua elämääni.
Minun itsetuntoni ja omanarvo tunteeni sai murska-iskun. Nyt jälkeen päin onneksi elämä on haavat parantanut ja minulla on uusi onnellinen avioliitto. Mutta jotenkin minä sydän kylmänä ajattelen sitä, että mitä vaurioita tänään ihmisille tapahtuukaan, kun kevyesti hylätään toinen tai petetään.
Mitä kauheita itse-tunto vaurioita voi syntyä. On olemassa heikompia ihmisiä, jotka eivät kestäkkään tätä iskua. Menee henkinen terveys ja elämä suistuu raiteiltaan. Ymmärrän myös sen, että suhteessa jossa ei toisista välitetä, avio-ero voi joskus olla ainut ratkaisu.
Mutta VOI sellaisia ihmisiä, joilla on asiat aivan hyvin. Ja sitten alkaakin hautoa PIRULLISTA vilppiä ja pettämistä toista pahaa arvaamatonta avio-puolisoa kohtaan. Itse olen vanhoillinen, ja uskon raamatun opetuksiin siitä että toisen hylkääminen ilman syytä on RIKOS.
Jossakin uudessa raamatun käännöksessä sanotaan, että se joka syyttä hylkää aviopuolisonsa, tekee yhtä väärin kuin se joka tekee veriteon. Miettikää tarkasti te joilla on ihan hyvä avioliitto, sitä kannattaako antaa periksi pettämisen ajatuksille.
Kannattaako eräänä päivänä ottaa HENKINEN ERON PUUKKO ja iskeä sillä toisen maailma pirstaleiksi. Voitko tietää miten selviää tästä iskusta hylätty, lapset. Mieti tarkkaan, mitä kannattaako TURHA uskottomuus ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän se ollut mitään hylkäämistä. Teillä oli ongelmallinen avioliitto. Ettekä saaneet juttua toimimaan. Ei siinä mitään sen ihmeempää. elämä jatkuu!
Olet oikeassa, että eromme ei ollut ilman syytä. Mutta minä kuitenkin koin sen hylkäämisenä. . Tosin ajattelen myös niinkin, että ei kaikki avio-erot ja niiden alkuun panijat ole henkisiä-murhaajia.
Mutta, jos on hyvä suhde, ja kaikki on hyvin ja siitä huolimatta pitää saada lisää liiton ulko-puolelta, niin se on minusta ällöttävää.
Olenko minä väärässä, kun sanon että pettäminen on kuin henkinen, toisen listiminen.
Kyllä nämä toisen hylkäämiset vain näyttävät sattuvan tosi kovasti. Jos ei vanhempiin, niin ainakin lapsiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000005&conference=4500000000000299&posting=220000000 15757359
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000015757359
ymmärrän hyvin miltä petetyksi tuleminen tuntuu.se vie uskon vastakkaiseen sukupuoleen ,jopa kavereihinkin, varsinkin niihin kusipäihin jotka pettävät puolisojaan vaikkei sellaisia kavereita kannata juuri kavereina pitää.minunkin mielestä suhdetta ei kannattaisi lopettaa jos kaikki muuten toimii ja varsinkin jos on lapsia tietysti jos ei toista rakasta kannattaisi suhde lopettaa mutta onko se rakkaus kuollut vai ahdistuksen myötä vain jonnekkin sisälle piiloutunut?.kannnatan samoja arvoja kuin sinä ja itsellänikin on eroprosessi päällä.
kannata suhdetta pystyssä pitää, jos aviopuolisoiden välillä ei ole enää mitään, mikä kantaa. Aina kuitenkin, kun kaksi ihmistä " tappelee ", vikaa löytyy kyllä molemmista.
Sinä tunnuit ymmärtävän juttuni viestin oikein. "Huorin tekijät roviollekko" No, ei nyt sentään. Mutta uskon että hylkääjänä ja pettäjänä toimivat ihmiset eivät tällä tavalla toimiessaan, koskaan todellista ja pysyvää ihmis-suhdetta saa ja löydä.
Ei pettämistä ja "hylkäämistä" voi mihinkään murhaan verrata. Ensimmäisistä kyllä toipuu, murhasta ei toivu.
Kaikkia pareja ei vain ole tarkoitettu elämään loppuelämäänsä yhdessä. Uusi alku voi tehdä välillä hyvää itse kullekin, jos vanhasta liitosta alkaa mielekkyys hävitä. Älytöntähän se on väkipakolla yrittää jatkaa, kun mitään pakkoa ei todellakaan ole. Jos ei koe itseään onnelliseksi, niin sitten sitä onnea pitää etsiä jostain muualta.
ei se mikään YLLÄTYS ole voinut sinulle olla. Sanoit, että teillä oli ongelmia seksin suhteen, eikä se toiminut. Hyvänen aika, sehän on hyvin tärkeää, että seksi toimii. Jos se ei toimi, se vaikuttaa niin moneen asiaan ... ei sellaisia tunteita ja seksin tarvetta voi tukahduttaakaan. Ehkä sinulla on ollut siinä alueella omat ongelmasi, mutta et voi siirtää niitä myöskään toisen ongelmaksi. Jos seksi ei ole sinulle niin tärkeää, pitää ottaa huomioon, että toiselle se voi olla.
Onko itsetuntosi ja omanarvontuntosi kiinnittynyt ja kytkeytynyt pelkästään omaan seksuaalisuuteesi/seksuaalittomuuteen ?
Suhde ei voi muutenkaan hyvin, jos on ongelmia seksuaalisella alueella.
Ehkä oma kokemukseni oli tosiaan hieman huono ja ontuva esimerkki jutun avaukseksi henkisestä kivusta ja olihan tosiaan minun erollani myös syy. Olen myös nyt jälkeenpäin ajatellut, että ehkä ero olikin parempi meidän suhteelle. Mutta enemmän tarkoitinkin avaus jutullani sellaisia pareja joilla asiat on hyvin, ja sitten toinen pettää. Silloin pettäjä voi menettää elämänsä valttikortit ja aiheuttaa toiselle henkistä tuskaa ja hylkäämistä.
ei entinen vaimosi varmasti yksinään ollut syyllinen liittosi kariutumiseen. Ainahan on asioita, joissa voisi itsekin toisin tehdä. Mutta minusta tuntuu, ettet häntä varmaankaan yksinään syyllistäkäkään/syyllistänytkään ?
On totta, ettei nykyään ole niin paljon pitkäjänteisyyttä suhteissa. Luullaan, että aina on kivaa. Ei kestetä arkielämää. Niin ei kuitenkaan ole ... elämässä on ylä- ja alamäkeä, mutta sehän se vasta oikeaa elämää onkin. Ja kaikki halutaan aina heti. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja se pitäisi osata hyväksyä.
pakolla. Se ei ole oikein. Ei se hyvältä tunnu mutta ei se jättäjä tee sitä ilkeyttään vaan siksi ettei ole hyvä olla.
Lopeta erosi katkera vatvominen, varsinkin kun liitto ei ollut toimiva. Käytit voimakkaita vertauksia, eli asia tuntuu kovasti vielä vaivaavan sinua. Keskity ja satsaa tähän uuteen liittoon, kun se kerran kertomasi mukaan on onnellinen. Menneestä kiinni pitäminen ei ennusta hyvää nykyiselle liitolle. Mieti, oletko nyt tyytyväinen ja anna menneiden vastoinkäymisten olla.
Olen pystynyt sopimaan ex:n kanssa kaiken menneen. Olemme myös antaneet toisillemme anteeksi. Joten en elä enää menneessä.Ja en katkeruudesta kirjoittanut juttua. Kerroin vain, sen tunteen jonka silloin aikoinaan koin. On myös totta että jokainen kokee ero-prosessin eri tavalla. Halusin myös jutullani saada ihmisiä miettimään pettämisen ja hylkäämisen vaikutuksia petetetyn ja koko perheen henkiseen terveyteen. Minun kokemukseni valitettavasti taitaa vain olla niitä miedoimpia tällä palstalla. Sanon vielä myös sen, että kuudes käsky ei sano: Elä eroa- vaan että elä tee huorin.
älä viitsi itkeä siellä, jos mies ei yksin tule toimeen niin on aikamoinen luuseri mieheksi.