Äskettäin on ruvennut askarruttamaan muutamat sanat mistä ne johtuvat. Siis kuka tietäisi selittää näiden sanojen alkuperän:
1. Hunsvotti, 2. Hulhavi (esimerkiksi Hulhavin jäljillä, Kainuu = teillä tietymättömillä, 3. Hulmu = kevytmielinen, ajattelematon, vastuuton?
Onko tuo Hu-etuliite tullut hullusta johon nuo sanat jotenkin viittaavat?
1. Hunsvotti, 2. Hulhavi (esimerkiksi Hulhavin jäljillä, Kainuu = teillä tietymättömillä, 3. Hulmu = kevytmielinen, ajattelematon, vastuuton?
Onko tuo Hu-etuliite tullut hullusta johon nuo sanat jotenkin viittaavat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yllättäen ei "laaja haku" -hakusana "Hundsfotze" tuottanut tällä kertaa minkäänlaista tulosta, vaikka tuosta nimestä on taannoin täällä keskusteltukin.
Hund = koira
Fotze = vittu
Lähdekieli on (luullakseni) saksaa.
Hulhavista ja hulmusta mie en tiiä mittää.
on sentään jotain löytyvinään:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=hundfotze&btnG=Google-haku&meta=
Ei kaverilla häpyä enempää ku koiralla.-siis häpeämätön..
oli keskiajan Saksan pahin haukkumasana. Koiranvittu.
Minua edelleen kiinnostaa nuo hu-alkuiset hullusta lähtien. Mistä ne johtuvat? Hutsu ja siitä johtuva karkeampi muoto, hutera, huono, huppeli, hummata, humpuuki... vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Onko tämä hu-etuliite joku negaatio? Kieli-ihmiset, herätkää!
Hurmahenki huitelee huputettuna huipulle.
Kysyin hu-liitteen vastaavuutta negaatioihin. Kieli-ihmiset herätkää.
Joskus kielessä tuntuu olevan ilmeisiä äänteellisiä säännönmukaisuuksia, mutta usein joukossa on kuitenkin täysin vastakkaisia poikkeuksia. H-äänne tuntuu kyllä liittyvän jonkinlaiseen kielteisyyteen: heikko, halpa, huono, hölmö, hutera - mutta toisaalta: hyvä, hieno.
Onhan se kiistämätöntä, että äänteiden on koettu merkitsevän jotakin, esim. "ulospäin suuntautuvat" puhua, huutaa, hihkua, pussata, henkäistä ja "sisäänpäin suuntautuvat" imeä, vetää.
Etuvokaalit tuntuvat ilmaisevan pienuutta: pieni, pikkiriikkinen, liten, little; takavokaalit suuruutta: suuri, huge, large, stor. Ja taas poikkeuksina: small, big.
Onko sitten kyse elekielestä, johon on liittynyt suun liikeitä ja äänteitä, myöhemmin sanoja, on yksi kielitieteen ikuisuuskysymyksistä.