Ala- asteella en tullu kunnolla toimeen opettajani kanssa. No, olin huono koulussa ja ehkä se haveksunta oli lähtösin siittä. Hän oli hyvin avoimesti sitä mieltä, että raksa duunari ei oo mittään ja pyrki iskostamaan koulumenestyksen ja rahan välitöntä osuutta onneen.... Mä taas piruuttani olin aina sitä vastaan ja halusin raksaduunariksi.
Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun. Ala oli ihan hyvä ja sitä hommaa olis viittiny työkseen tehäkkin, ja välillä kävi mielessä että menisin ammattikorkeeseen jatkaan. Halusin kumminkin työkokemusta ennen kuin inssin paperit. Sillä raksahommissa se käytännön kokemus on aika vankka tausta. Armeijan kävin nopeasti 19 vuotiaana puolessa vuodessa pitkin hampain läpi. Tämän jälkeen hain töitä aktiivisesti, mutta aina sai kuulla, että harmi kun sulla ei ole ajokorttia, tai että ihan hyvän ikäinen olet, mutta tota työkokemusta sais olla saman verran kuin on ikää. Kuinka hankin työkokemusta ja rahaa ajokorttiin, kun ei ikinä ole työtä.
Kaikista koomisin tapahtuma oli eräässä vuokratyötä välittävässä firmassa, jossa sellanen tyly akka, joka ei varmana ole päivääkään raksalla ollu töissä, kysyessään työkokemuksesta, ihmetteli syyttävän oloisesti, että mikä on, kun ei nuorta miestä ole alansa työt kiinnostanu? Siinä vaiheessa lähdin pois.
No ei menny kauan aikaa kun löysin itteni työttömille tarkoitetulta kurssilta ja heti perään toiselta kurssilta. Harmikseni/helpotuksekseni olin eräälle yleisesti käytetylle puhdistus aineelle allrginen, joten alan työt pidemmän päälle olivat mahdottomia.
Etsin taas töitä oman alani puolelta, mutta tuloksetta. Sitten löysin itseni iltalukiosta ruotsin tunnilta, siinä meni tovi jos toinenkin miettiessä, että mitä vittua mää täällä teen. Iltalukio aikana olin kerran työttömien työharjoittelussa 3kk. Helppo homma ja kuulemma helkkarin hyvä olin tekeen työtä ja lässyn lässyn....
Kirjoitin ylioppilaaksi kohtalaisin arvosanoin ja sen jälkeen hain yliopistoon, mutta en päässy sisään, tosin ei moni muukaan, siihen mestaan on vaikee päästä.
Sen jälkeen tein hiukan pimeetä raksaa, mutta en viitiny jäädä kuuteleen sen pomon vittuilua, joten lähdin pois työmaalta. Sillä raksalla sitä rahaa ei muutenkaan olis tullu kummosesti tulossa vaikka pimee olikin. Se ukko oli sen olonen tyyppi, että rupee kusettaan heti, kun saa siihen tilaisuuden. Sellanen mannen ja juutalaisen sekasikiö. Kusettaa, ja on niin saatanan pihi.
Nyt olis tarkoitus mennä amk:hon (tosin lukeen aivan eri alaa) osittain siksi, että voin nostaa YO numeroita ilman työkkärin painostusta.
Tää mun menoni kuulostaa lähinnä sellaiselta perse edellä puuhun etenemiseltä että ihan vituttaa. Ahdistavaa ajatella, että jos se mun ala-asteen ope olikin oikeassa. Toisaalta voihan ihmisellä olla tosi hyvä ja rahakas työ, mutta ihmissuhteissa ongelmia, kuten pettämistä tai jms...
Onko muuten ketään jätetty pois työmarkkinatuen piiristä? Ittelleni on joskus vihjaistu, että jos ei suostu menee johonkin koulutukseen tai pilipali harjoitteluun niin pistetään katkolle. Mitäs sitten? Lisää pimeitä töitä, vittumaisia pomoja ja harmaata taloutta.
Ainut, mikä on mut pitäny järjissäni on aktiivinen kova treeni, runkkaaminen ja harvat satunnaiset suhteet. Ikää 25v, oikeaa työkokemusta 0kk. Olenko yksin?
Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun. Ala oli ihan hyvä ja sitä hommaa olis viittiny työkseen tehäkkin, ja välillä kävi mielessä että menisin ammattikorkeeseen jatkaan. Halusin kumminkin työkokemusta ennen kuin inssin paperit. Sillä raksahommissa se käytännön kokemus on aika vankka tausta. Armeijan kävin nopeasti 19 vuotiaana puolessa vuodessa pitkin hampain läpi. Tämän jälkeen hain töitä aktiivisesti, mutta aina sai kuulla, että harmi kun sulla ei ole ajokorttia, tai että ihan hyvän ikäinen olet, mutta tota työkokemusta sais olla saman verran kuin on ikää. Kuinka hankin työkokemusta ja rahaa ajokorttiin, kun ei ikinä ole työtä.
Kaikista koomisin tapahtuma oli eräässä vuokratyötä välittävässä firmassa, jossa sellanen tyly akka, joka ei varmana ole päivääkään raksalla ollu töissä, kysyessään työkokemuksesta, ihmetteli syyttävän oloisesti, että mikä on, kun ei nuorta miestä ole alansa työt kiinnostanu? Siinä vaiheessa lähdin pois.
No ei menny kauan aikaa kun löysin itteni työttömille tarkoitetulta kurssilta ja heti perään toiselta kurssilta. Harmikseni/helpotuksekseni olin eräälle yleisesti käytetylle puhdistus aineelle allrginen, joten alan työt pidemmän päälle olivat mahdottomia.
Etsin taas töitä oman alani puolelta, mutta tuloksetta. Sitten löysin itseni iltalukiosta ruotsin tunnilta, siinä meni tovi jos toinenkin miettiessä, että mitä vittua mää täällä teen. Iltalukio aikana olin kerran työttömien työharjoittelussa 3kk. Helppo homma ja kuulemma helkkarin hyvä olin tekeen työtä ja lässyn lässyn....
Kirjoitin ylioppilaaksi kohtalaisin arvosanoin ja sen jälkeen hain yliopistoon, mutta en päässy sisään, tosin ei moni muukaan, siihen mestaan on vaikee päästä.
Sen jälkeen tein hiukan pimeetä raksaa, mutta en viitiny jäädä kuuteleen sen pomon vittuilua, joten lähdin pois työmaalta. Sillä raksalla sitä rahaa ei muutenkaan olis tullu kummosesti tulossa vaikka pimee olikin. Se ukko oli sen olonen tyyppi, että rupee kusettaan heti, kun saa siihen tilaisuuden. Sellanen mannen ja juutalaisen sekasikiö. Kusettaa, ja on niin saatanan pihi.
Nyt olis tarkoitus mennä amk:hon (tosin lukeen aivan eri alaa) osittain siksi, että voin nostaa YO numeroita ilman työkkärin painostusta.
Tää mun menoni kuulostaa lähinnä sellaiselta perse edellä puuhun etenemiseltä että ihan vituttaa. Ahdistavaa ajatella, että jos se mun ala-asteen ope olikin oikeassa. Toisaalta voihan ihmisellä olla tosi hyvä ja rahakas työ, mutta ihmissuhteissa ongelmia, kuten pettämistä tai jms...
Onko muuten ketään jätetty pois työmarkkinatuen piiristä? Ittelleni on joskus vihjaistu, että jos ei suostu menee johonkin koulutukseen tai pilipali harjoitteluun niin pistetään katkolle. Mitäs sitten? Lisää pimeitä töitä, vittumaisia pomoja ja harmaata taloutta.
Ainut, mikä on mut pitäny järjissäni on aktiivinen kova treeni, runkkaaminen ja harvat satunnaiset suhteet. Ikää 25v, oikeaa työkokemusta 0kk. Olenko yksin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ota se homma minkä saat, sillä tulee kokemusta.
Mikset siis mene autokouluun, jollei ole korttia? Ota lainaa, väittävät että sitä saa ilman takuuta. Sitten vaan säätämään kuukausierää niin että saat maksettua.
Runkkaaminen tekee heikoksi.
Etsi joku muija jolla on jalat maassa eikä katossa, menestyvän miehen takana on nainen. Tosin voi olla että vaaditaan menestystä että saa hyvän muijan.
Ilmeisesti et ole pahemmin sortunut viinaan. Se on hyvä, mutta paradoksaalista kyllä estää osittain todelliseen menestymiseen usein vaadittavien kontaktien luomisen. Sinun on yritettävä saada niitä muilla keinoin: Harrastuksista, koulutuksesta, työstä, politiikasta jne.
Ei raha tuo onnea, mutta helpottaa elämää.
En tiedä missä asut, mutta on paikkakuntia joissa on todellinen työvoimapula. Muuta.
Ei kukaan hae Sua kotoa ja anna töitä ja ystäviä tai naisia. Itse se on tehtävä. Paska homma, mutta tosi.
samaan hintaan millä muuttaa toiseen kaupunkiin voi muuttaa toiseen maahan. esim. ottaa opintolainaa, sitä saa vaikkei muuta saisi, kunhan johonkin kouluun itsensä laittaa sisään (euroopassa on melkein kaikissa maissa ilmaiset korkeakoulut, eikä ole pääsykokeita kiusana) ja sitten niitä töitä saattaa löytyä ihan oikeastikin eikä vaan työvoimapulasta puhuvien valheissa.
kantsii tietysti valita kaupunki jossa on alhainen työttömyys.
Lainalla sitä itsekin on ajokortin ja koulut käynyt. Nyt maksanut joku 3 vuotta 200-250 kuussa ja maksan tuonne 2011 loppuun asti. No sama se tulipahan ajokortti ja tutkinto.
Monessa kohtaa sanoit vittumaisiksi vastapuolta. Näinhän se on vittumaisia on työnantajissa ja tekijöissä. Normaalia elämää. Se vaan pitää niellä tai löytää joskus itsensä ilman töitä.
mutta kyllä sinusta on ilmiselvästi vielä tulossa "jotain". Kirjoituksesi perusteella tulin siihen tulokseen. Aika sen sitten näyttää mikä sinusta tulee, jokin tärkeä henkilö kenties? Perustelin tämän tuosta mitä kaikkea olet joutunut kokemaan ja näkemään. Tarvitset kaikkia kokemuksiasi siinä työssä mikä sinulle joskus vielä eteen heitetään. Kunhan vain jaksat malttaa mielesi ja tehdä mitä sinun pitää, ensin.
A man has to do, what a man has to do!
No tämä nyt on vain tällainen ennustus, mutta luota siihen että sinä jonakin päivänä olet vielä "joku" ja "jotain".
niin rakennusinssi tai mestari, kiroileminen nyt ei oikein aikuisen käytöstä ole, tosin työkkärin kusipäitä kuvaillessa voi hankalaa olla perkeleitä välttää
Työttömänä on henkilöitä, joilla on useiden vuosien kokemusta työtehtävistä ja useita tutkintoja. Tarjota on sen verran kovatasoista, että työnantajat voivat ulista kun ei löydy sellaista henkilöä töihin, joka olisi ollut juuri heidän yrityksessä ilmaisena työntekijänä harjoittelemassa parin vuoden ajan.
Tuosta työmarkkinatuesta todellakin putoaa nykyisin 500 päivän jälkeen ensimmäisellä "kieltäytymisellä" kokonaan ulkopuolelle. Valitettavinta on, että nykyään tipahtaa työmarkkinatuen ulkopuolle hyvin herkästi - sinun ei tarvitse kieltäytyä yhtään mistään vaan pelkkä yhden henkilön "tulkinta kieltäytymisestä" riittää saamaan 500 päivää työmarkkinatukea nostanut pois tuelta.
Jos joka paikassa tuntuu, että mitä vittua täällä teen niin se ehkä kertoo jotain motivaatiostasi ja asenteestasi.
Jos ei koulut kiinnosta eikä huvita aloittaa työssä etenemistä juoksupojan hommista niin ei tarvi ihmetellä miksi työnantajat eivät kilvoittele palveluksistasi.
Tuskin yliopistoon pyrkisin, jos se opiskelu ei mua kiinostaisi. Tuskailen lähinnä sitä jatkuvaa epäonnea noissa työjutuissa. Onhan niitäkin, jotka ovat maistereita ja diplomi inssejä, mutta silti päätyneet työttömiksi. Ei se koulutus työtä takaa eikä se, että kumartelee halveksivaa pomoa.
Harvinaisen laaja-alaisesti ajatteleva nuorimies. Sinulla on koko elämä vielä edessäsi hienosti kuitenkin olet mennyt eteenpäin et ole lyönyt hanskoja tiskiin. Eikä se koulutus koskaan hukkaan men vaikka ei heti töitä löydy kyllä sinä vielä paikkasi löydät.
Kirjotukses perusteella täytät kutakuinkin kaikki ne tunnusmerkit mitä oon havainnu duunipaikalla "vierailleissa" reppanoissa, usein just jollain työllistämistuella palkatuissa "0kk työkokemusta taustalla" -tyypeistä. Sulla ei oo muuta vaihtoehtoo kun ottaa ittees niskasta kiinni ja yrittää tehä jonkinlaista "uraa".. Nöyrä pitää olla ja ahkera. Tarvit kokonaan uuden asenteen.
Toki voit jatkaa entiseen malliin, kukaan muu siinä ei joudu kärsimään kun sä ite loppujen lopuksi. Viiskymppisenä oot "työttömyyseläkkeellä" oleva alkkis joka ei oo koskaan ollu mitään. Lyhyen loppuelämän voit sit tuijotella vaikka kossupullon pohjaa. Jos oot 25 nyt, niin sulla on vielä onneksesi 10-15 vuotta peliaikaa jäljellä. Jos tilanne on sama kun oot 35-40 niin on peli hyvin pitkälle menetetty.
Olen kohta 25v mies. Olen käynyt lukion ja sen jälkeen armeijan, palvelusaika oli 12kk. Tämän jälkeen olen tehnyt töitä metalliteollisuudessa reilut 4 vuotta. Vakituinen työsuhde, 0 kk pakkolomaa kesälomia ei tarvitse pitää, jos ei halua koska töitä riittää, työviikko 40-80 tuntia. Tulen omillani toimeen, maksan omistusasuntoa, en omaa vakituista suhdetta, kaikki ok.
Tarkoitus ei ole provosoida alkuperäistä kirjoittajaa vaan kysyä mistä johtuu tällainen ero kahden ihmisen elämäntilanteen välillä? Tämähän ei ole nykyaikana kovinkaan harvinaista.
johtuuko tämä tuurista, asenteesta työntekoon, työnantajiin ja työyhteisöön vai jostain muusta asiasta?
Palat loppuun ennen pitkää ja kuolet sydänkohtaukseen alle viiskymppisenä.
"menestyä"
Olet fiksu nuori mies. Elämä on vaan joskus sellaista, että on väärässä paikassa väärään aikaan. Ei niillä korkeasti koulutetuilla sen paremmin mene. Tutuistani olen huomannut.
Kaikki eivät näytä ulospäin vaikka menisi kuinka huonosti.
Se, että opettajan mielestä raksatyö ei ole mitään on vaan hänen mielipiteensä. Sillä ei ole merkitystä.
Kaikki olemme erilaisia. Varmasti löydät vielä oman paikkasi työelämässä.
Elämässä huonostimenevällä voi alkaa mennä hyvin ja hyvinmenevällä huonosti. Sellaista on elämä.
Ikää on muutama vuosi enemmän.
Kävin lukion keskitasoisin arvosanoin läpi. Panostin AMK pääsykokeisiin, pääsin kouluun ja valmistuin 4 vuodessa. Jossakin vaiheessa hain yliopistoon hetken mielijohteesta vain vähän valmistautuneena pääsykokeisiin. Pääsin kirjoille.
Töitä olen saanut ihmeen hyvin. Lähes aina olen päässyt töihin, kun olen mennnyt haastatteluun.
Taloudellisesti menee aika hyvin, on hyvä auto, ei ole velkaa ja palkkakin keskitasoa parempi.
Työn ja koulun suhteen tuntuu asiat menneen melkein niinkuin olen ennekolta ajatellut niiden menevän. Usein ihmisillä asiat eivät mene niin.
En saisi olla epäkiitollinen, mutta en tunne olevani kovinkaan onnekas tai onnistunut. Ehkä saavutin kaiken tavallaan liian helpolla. Toki töitä sai koulun eteen tehdä, mutta silti ei tunnu saavutetut tittelit juuri miltään. Työ menettelee, mutta aika yhdentekevää ajoittain sekin. Tuntuisi olevan tarvetta suurille elämänmuutoksille.
Varmasti arvostaisin saavutetuja asioita enemmän, jos olisin käynyt esim. ammattikoulun, ollut töissä tai työttömänä jonkin aikaa ja lopulta opiskellut lisää.
Ehkä ne asiat on vielä saavuttamatta, mitä todella osaan arvostaa? :)