Oletan, että ihminen on älyttömän monimutkainen molekyylikasa. Siihen ei liity mitään yliluonnollista. Oletan, että ihmisen aivot yhdessä kehon kanssa muodostavat ihmisen käyttäytymisen, ajatukset, tiedostomattomat prosessit, emootiot, motivaation jne..
Vedän vielä rajun johtopäätöksen, että koska ihminen kuuluu tähän maailmaan niin hän on fysiikan ja matematiikan ynnä muiden lakien vanki. Täten ihmisellä ei ole (kuten ei millään muullakaan atomiryppäällä) vapautta tuntea, ajatella ja käyttäytyä toisin kuin tuntee, ajattelee ja käyttäytyy.
Pohdin tämän jälkeen tietoisuutta. Ihmisellä on paljon jopa enemmän tiedostamattomia prosesseja kuin tiedostettuja. Elävällä henkilöllä sydän hakkaa kokoajan ilman, että hänen pitää kokoajan erikseen päättää siitä tiedostetusti. Osa ihmisen toiminnoista tapahtuu tiedostamattomasti ja osa tiedostesti. Mutta, mikä on tietoisuuden tehtävä? Mihin sitä tarvitaan?
Olen kuullut kokeesta, jossa oli kaksi nappia. Koehenkilön piti päättää kumpaa nappia painaa. Samalla hänen aivoja monitoroitiin ja päädyttiin tulokseen, että ennen kuin hän tietoisesti valitsi jommankumman napin niin hän oli jo prosessoinut päätöksen tiedostomattomasti. Hän valitsi napin ennen kuin tajusi valinneen sen. Toisin sanoen tietoisuuteen heijastettiin valmis päätös.
Tietoisuuden tehtävä ei ole päätöksien tekeminen?
Onko niin, että elämämme on kuin elokuva. katsomme sitä tietoisuudessa, mutta sen ohjaaja on tiedostomattomat prosessit? Itse en usko näin. Tietoisuudella on pakko olla jokin tärkeä rooli aivojen toiminnassa.
Vedän vielä rajun johtopäätöksen, että koska ihminen kuuluu tähän maailmaan niin hän on fysiikan ja matematiikan ynnä muiden lakien vanki. Täten ihmisellä ei ole (kuten ei millään muullakaan atomiryppäällä) vapautta tuntea, ajatella ja käyttäytyä toisin kuin tuntee, ajattelee ja käyttäytyy.
Pohdin tämän jälkeen tietoisuutta. Ihmisellä on paljon jopa enemmän tiedostamattomia prosesseja kuin tiedostettuja. Elävällä henkilöllä sydän hakkaa kokoajan ilman, että hänen pitää kokoajan erikseen päättää siitä tiedostetusti. Osa ihmisen toiminnoista tapahtuu tiedostamattomasti ja osa tiedostesti. Mutta, mikä on tietoisuuden tehtävä? Mihin sitä tarvitaan?
Olen kuullut kokeesta, jossa oli kaksi nappia. Koehenkilön piti päättää kumpaa nappia painaa. Samalla hänen aivoja monitoroitiin ja päädyttiin tulokseen, että ennen kuin hän tietoisesti valitsi jommankumman napin niin hän oli jo prosessoinut päätöksen tiedostomattomasti. Hän valitsi napin ennen kuin tajusi valinneen sen. Toisin sanoen tietoisuuteen heijastettiin valmis päätös.
Tietoisuuden tehtävä ei ole päätöksien tekeminen?
Onko niin, että elämämme on kuin elokuva. katsomme sitä tietoisuudessa, mutta sen ohjaaja on tiedostomattomat prosessit? Itse en usko näin. Tietoisuudella on pakko olla jokin tärkeä rooli aivojen toiminnassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiinnostava aihepiiri, mutta puutun vain yhteen asiaan. Muistakin olisi kyllä kommentoitavaa.
>"Täten ihmisellä ei ole (kuten ei millään muullakaan atomiryppäällä) vapautta tuntea, ajatella ja käyttäytyä toisin kuin tuntee, ajattelee ja käyttäytyy."
Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tarkoittaa "olla vapautta"? Kenen näkökulmasta? Tämän atomiryppään omasta näkökulmasta hänellä kyllä on vapaus. Voidaan väittää, että "atomiryväs" toimii täysin deterministisesti, mutta virallinenkin fysikalismi hyväksyy epädeterministisen kvanttikohinan joka vuorostaan vaikuttaa termiseen kohinaan, joka vuorostaan vaikuttaa neuraalisiin prosesseihin, jotka ovat todella kaaoottisia luonteeltaan. Eli en puhuisi deterministisestä prosessista. Minusta on sen sijaan hyvin mielekästä pitää prosessia "vapaana". Vapauden ei tarvitse olla sitä, että joku "ei-fysikaalinen", ulkoinen "vapaa" prosessi pitää fysikaalisen atomiryppään ohjaksia käsissä. Vai pitääkö? Miksi?
Ihmisellä voi olla psykologisesti vapaus tai vapaudentunne. Toisaalta ihmisellä ei ole vapautta fysikaalisesta maailmasta. Tavallaan voisi ajatella, että olisi olemassa kohtalo (erotettuna tietyt kvanttifysikaaliset indeterministisyydet). Tästä en tietenkään ole varma. En tiedä voiko ajattelua, tietoisuutta ja ihmistä palauttaa täysin reduktionistisesti hiukkasfysiikkaan. Tästä kun on eri mielipiteitä.
Missä tämä kvanttikohinan vaikutus neuraalisiin prosesseihin on todettu? Suhtaudun skeptisesti siihen, että tietyt kvanttitapahtumat vaikuttaisivat ihmiseen merkittävällä tavalla. Yhden aksonin laukeaminen ja siitä seuraava välittäjäaineiden siirtyminen dendriittiin on lähestulkoon makroilmiö verrattuna hiukkasten kvanttiheilahduksiin. Sitäpaitsi eihän sattumalla ole tahtoa, eikä se liity tietoisuuteen, eikä se tee ihmisestä vapaampaa. Mutta kerro lisää tai pistä linkki johonkin artikkeliin asiasta, jos löytyy.
"Missä tämä kvanttikohinan vaikutus neuraalisiin prosesseihin on todettu? Suhtaudun skeptisesti siihen, että tietyt kvanttitapahtumat vaikuttaisivat ihmiseen merkittävällä tavalla. Yhden aksonin laukeaminen ja siitä seuraava välittäjäaineiden siirtyminen dendriittiin on lähestulkoon makroilmiö verrattuna hiukkasten kvanttiheilahduksiin."
Tietysti yksittäinen kvanttitapahtuma on (lähes aina) niin pikomittakaavan tapahtuma, että se ei (sellaisenaan) vaikuta makroluokan tapahtumiin. Mutta kvanttitapahtumat eivät ole mitään poikkeuksia. Kaikki, ihan kaikki, hiukkastason tapahtumat ovat epädeterministisiä kvanttitapahtumia. Ja siten seuraavan kokoluokan, molekyyliluokan tapahtumat, eli lämpökohina ovat suorassa vaikutussuhteessa kvanttikohinaan. Ja on muistettava kaaosteorian "perhosensiipiefekti". Eli nämä pienet satunnaisuudet eivät suinkaan "tilastollisesti" kumoa toisiaan, vaan kertautuvat yhä suurempiin tapahtumiin. Neuroonin aktiopotentiaalin laukeaminen juuri jollakin tietyllä hetkellä on tällainen "ensimmäisen luokan" makrotahtuma. "Seuraavan luokan makrotapahtuma" voisi olla mielen harhailu. Meille nousee "sattumalta" mieleen kaikenlaisia mielikuvia, jotka edelleen vaikuttavat käyttäytymiseemme ja päätöksiimme. Aivojen toimintatapa on perustavanlaatuisesti kaaoottinen. Näen tässä aivan suoran, katkeamattoman vaikutusketjun.
Sitten ajatuskoe: Ajatellaan, että jollakin tavalla aivollinen organismi, ihminen tai joku muu, saadaan kaksi kertaa täysin identtiseen tilanteeseen. Sen keskushermosto on tietyssä (tunnetussa?) tilassa ja sen aisteihin syötetään aivan identtistä informaatiota molemmilla kerroilla. Mekanistisen, determisistisen maailmankuvan mukaan seurauksena olisi nyt identtinen käyttäytyminen molemmissa tapauksissa. Minusta näin ei edes teoreettisesti voi tapahtua tämän maailmankaikkeuden olemassaoloaikana. Se olisi liian epätodennäköistä. Maailmankaikkeus ei ole "kellokoneisto".
"Sitäpaitsi eihän sattumalla ole tahtoa, eikä se liity tietoisuuteen, eikä se tee ihmisestä vapaampaa."
Tämä on irrationaalinen, metafyysinen kysymyksenasettelu, eikä siihen voi vastata myöntävästi eikä kieltävästi. Me emme yksinkertaisesti tiedä, onko kvanttisatunnaisuudella "tahtoa".
Laitan linkkiä ,jos löydän jotakin, mutta minä en tässä kaipaa autoriteettejä. Asian suora tutkiminen ei sen mittakaavojen vuoksi liene mahdollista.
Millähän tavalla aivoista monitorointiin tulos napin valinnasta? Aktivoituiko napinpainomotoriikka ennen tietoista päätöstä - motoriikka ei ole ongelma, mutta päätöksenteko? Entä mistä valintapäätös selvitettiin? Pitikö toista nappia painaa kädellä, toista jalalla?
Selostuksestasi ei myöskään käy selville miten nappi piti valita. Tarvittiinko siihen tietoisutta ollenkaan vai hoituiko se "selkäytimellä"?
Koetilanne herättää vahvoja epäilyksiä. Ainakaan lyhyen kuvauksesi perusteella kokeesta ei voi päätellä mitään.
En löydä viitettä, mutta juttu on suunnilleen noin. Kokehenkilön EEG:tä monitorointiin (kun kyseessä oli ihminen, niin ilmeisesti järjestely oli non-invasiivinen). Vai oliko koe sittenkin apinoilla tehty, en muista, jolloin elektrodeja oli aivokuoressa. Joka tapauksessa sisältö oli se, että motoneuronit valmistautuivat toimimaan ennen, kuin koehenkilö (karvainen tai karvaton apina, hällä väliä) tiedosti ratkaisunsa.
Minusta homma on luonnollinen. Tietoinen ajattelu ihmisen ajattelusta vain jäävuoren huippu ja jokainen tietoinen, "kielellinen" ajatus, tietoinen päätös, on seuraus laajasta keskenään kilpailevien neuraalisten prosessien tiedonkäsittelystä.
Henkilö joka väittää kaikkien päätöstensä perustuvan tietoiseen logiikkaan on joko tietämätön, tai pettää itseään tai molempia. Kaikki päätöksemme perustuvat irrationaalisiin, alitajuisiin prosesseihin, joita tietoinen, "rationaalinen" ajattelu testaa, yrittää perustella, vaikka todellinen päätös on jo tehty. Näiden alitajuisten prosessien moottorina on neuraalinen hahmontunnistus, laaja heuronien oppima kokemus, "common sense", "viisaus". Tätä piilossa olevaa osaamista on valtava määrä ja se on vahvan tekoälyn suurin kompastuskivi.
Epäilemättä kaikkeen päätöksentekoon osallistuu paljon tiedostamatonta. Esittäessäni kysymyksiä en esittänyt omia näkemyksiäni etteivät ne ohjaisi vastauksia sivupoluille.
Koetulosten näen osoittavan vain sen, että motoneuronit osallistuvat napinpainamistehtävän käsittelyyn alusta alkaen eikä niiden aktivoituminen merkitse vielä päätöksentekoa. Päätöksen syntymisestä voisi kertoa vain valitun vaihtoehdon näkyminen monitoroinnista. Sen osoittava alue jäisi aktiiviseksi, muita vaihtoehtoja osoittavat sammuisivat. Siksi kysyin kädestä ja jalasta, esimerkkinä siitä mistä päätöksen voisi havaita.
Löytyy kirjastoista ja mielelläni suosittelen:
""
Dennett, Daniel C.
Tietoisuuden selitys
Valkoinen tiedekirjasarja
Laajuus: nidottu, A5, 567 sivua
Julkaisuvuosi: 1999
ISBN: 951-884-190-X
Kieli: fin
Kustantaja: Art House Oy
Tässä teoksessa Dennett luo perustaa uuden ihmiskäsityksen synnylle.
Satoja vuosia olemme uskoneet, että olemassaolomme on kaksijakoinen. Ihminen on muodostunut ruumiista ja sielusta. Viime vuosina tällainen ajattelu on kyseenalaistettu. Henkeä on alettu pitää aineen ominaisuutena. Jo alansa klassikoksi muodostuneessa kirjassaan Tietoisuuden selitys amerikkalainen filosofi Daniel C. Dennett testaa, miten hyvin ihmisen tietoisuuden ilmiöt, moraali, rakkaus, ilo, suru jne. voidaan selittää vallitsevien biologian, kemian ja fysiikan teorioiden ja faktojen pohjalta. Kirjassaan Dennett luo perustaa uuden ihmiskäsityksen synnylle.
Tietoisuuden selitys on yksi viitatuimmista teoksista mielenfilosofian ja kognitiotieteen kirjallisuudessa. Tämän lisäksi se on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa paljon laajemmalla alueella - muodostuen yhdeksi viimeisen vuosikymmenen keskeisistä länsimaisen ajattelun kehitystä kuvaavista teoksista.
Englanninkielisestä alkuteoksesta Consciousness Explained suomentanut Tiina Kartano.""
"Henkeä on alettu pitää aineen ominaisuutena. "
Seuraava vaihe, joka jo usein pulpahtaa esiin, on se, että "ainetta aletaan pitää hengen ominaisuutena". Nyt sitten vain jää keskustelu sanojen "aine" ja "henki" määritelmistä. Minulle "henki" on kutakuinkin "informaatio", nimenomaan digitaalinen, diskreetti, kvantittunut informaatio.
Mielestäni Dennett:in ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Dennett ) kirja ilman muuta kannattaa lukea. Mm. siinä esitellään useita tietoisuuden käsitteeseen liittyviä testejä ja testitilanteita sekä analysoidaan niistä vedettyjä (erilaisia) johtopäätöksiä.