Oikeastaan elämä on aika yhtä tyhjän kanssa. Ei meidän elämämme maailmankaikkeuden mittakaavassa ole merkittävää. Ei valovuosien päässä kukaan tiedä milloin oli Telluksella toinen maailmansota tai kenen albumi on “Song in A Minor”. Kun tulee ihmisten loppu, niin kaikki tekemämme suurteokset tai hirveät rikokset pyynkiintyvät. Niillä ei ole enää väliä. Tehtävänämme täällä on vain lisääntyä ja tehdä töitä. Miksi yleensäkin pitää syntyä?
Elomme täällä
vain väliaikainen
6417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta toinen puoli, mutta kuka sanoo, että joku ei tietäisi. Jos me emme tiedä mitä valovuosien päässä tapahtuu se ei tarkoita sitä että siellä jotkut eivät tietäisi meistä. Sitä paitsi asiat jotka ovat nyt tarkeitä meille ovat tärkeitä ajasamme. Mitä väliä sillä on vaikka miljoonien vuosien päästä ihmisiä ei olisi ja tämän päivän elosta ei olisi enää mitään tietoa. Tärkeintä on elää nykyhetkeä...
Arvotamme elämäämme nykyhetken mukaan, vaikka oikeassa oletkin.
P.S. sitä paitsi se on Songs in A Minor. Alicia Keysin platta. Hyvä artisti.
AIKA ON TÄYSI, MEITÄ ON LIIKAA
Olisiko sittenkin syytä poistua takavasemmalle.
Kaiken kaikkiaan aika kuluu tyhjänpäiväiseen toisten hyysäämiseen väsyksiin asti.
Ei ole hiljaisen miehen enää hyvä olla, eikä kukaan välitä työnjäljestä.
Maailmassa minunkin asemani on tullut pisteeseen että kaikki on nähty mikään ei ole sitten pitempään sykähdyttänyt.
Loppua en näe ja varmaan sellainenkin tulee, aine yhtyy toiseen ja elämää tulee aina olemaan jos ei ihmistä.
Kyllä se niin on että ollaan kuin itikanpaska atlantin valtameressä.
Olen myös sanonut nuorille älkäätte synnyttäkö enää lisää lapsia kärsimään tähän maailmaan.
Meitä on jo 6 miljardia, joista näkee nälkää 2 miljardia.
Montamiljoonaa lasta kuolee pienenä, kärsii lapsuutensa, sairastaa ikänsä, elää kurjuudessa, pelossa, yksin tai hylättynä.
Eikä lopuistakaan kasva sen eloisampia ja valoisampia aikuisia.
Elämän ilo välittäminen, kunnioitus ja elämän tarkoitus on hävinnyt tai niinkuin sanoit sitä ei ole ollutkaan.
Minulla ainakin on kivaa. Vaimo, lapset, lapsenlapset, kaikki. Joskus joku juttu pännii, mutta ei se ole vaarallista.
"Miksi yleensäkin pitää syntyä?"
Niinpä, kysyäksesi tätä sinun täyttyy olettaa olevasi todellinen. Jos elämällämme ei ole merkitystä mittakaavassa jota et edes voi luulla käsittäväsi, niin onko sillä merkitystä todellisuudessasi?
"Tehtävänämme täällä on vain lisääntyä ja tehdä töitä." Olet siis määrittänyt tehtävämme? Tämä määritys kuullostaa loogiselta ja luonnomukaiselta, mutta miten todistat sen? Niinpä, et voi ja vaikka voisit, ymmärtäisitkö? Syntymisen tarkoitus on paradoksi. Olemme, koska emme ole. Synnymme, jotta kuolisimme. Oletko vai etkö, sillä ei ole merkitystä muille. Voit ainastaa luulla olevasi tai lopettaa luulemisen.
Tämä on filosofian palsta? Haluan viitata alla olevalla linkillä yhteen filosofian alan kirjaan:
http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet;jsessionid=7f00000130d5958a0b49b2ba4d5a9d188d3cd6396a91.e38NchyPa3uQai0TaNuRaNqRbx50n6jAmljGr5XDqQLvpAe?action=productInfo&productID=3985666
Nyt kysyn Teiltä asiantuntijoilta seuraavaa: Miten on mahdollistamista erottaa ikävystymiseen liittyvä filosofointi ikävystymisestä?
Tuli jotenkin mieleen näitä lukiessa...