häät turkissa

Moikka!
Itse olen menossa naimisiin tänä kesänä turkissa.
Mieheni perhe järjestää juhlat. Ja kun ei ole aikaisempaa kokemusta turkkilaisista häistä vieraana, niin on kiva kuulla kokemuksia. Olitko häissä jossa hääpari turkkilaisia? Oliko yhden päivän juhlat? Itseäni jännittää esim.hääpuku jonka vuokraan vasta sieltä. Luultavasti pitää olla aika korrekti hääpuku.Varmasti tulee kyllä kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kokemus!

tietoisia? kirjoitti:

Moikka!
Itse olen menossa naimisiin tänä kesänä turkissa.
Mieheni perhe järjestää juhlat. Ja kun ei ole aikaisempaa kokemusta turkkilaisista häistä vieraana, niin on kiva kuulla kokemuksia. Olitko häissä jossa hääpari turkkilaisia? Oliko yhden päivän juhlat? Itseäni jännittää esim.hääpuku jonka vuokraan vasta sieltä. Luultavasti pitää olla aika korrekti hääpuku.Varmasti tulee kyllä kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kokemus!

Lue lisää

Onnea sinulle =) Aiotko jäädä asumaan Turkkiin?

Itse olen ollut häissä jossa pari oli turkkilainen. Nämä olivat yhden päivän juhlat, tosin "polttarit" vietettiin edellisiltana. Poikkeaa Suomen polttareista aikas rajustikin =) Siellä kun sattumalta on paikalla tuleva anoppi ja muutenkin koko suvun naiset, mutta myös ystävät. Polttareita on myös nykyisin juhlittu jo vähän aikaisemmin, esim. edellisviikonloppuna. Alkoholia kohtuudella, jos sitä nyt lainkaan tarjotaankaan =)

Älä suotta jännitä hääpuvun vuoksi. Itse olen jo päättänyt, että jos menen vielä joskus naimisiin, aion ostaa pukuni sieltä. Paljon upeampia kuin täällä Suomessa. Ja mikä nyt on korrekti. Eihän täällä Suomessakaan missään minihameessa olla. Turkissa on niin olkaimettomia pukuja kuin myös sellaisia joita pidetään esim. kylähäissä. Missä päin sinun häät vietetään?

Miehesi perhe kyllä yrittää sitten laittaa kaiken rahan minkä irti saa, näihin häihin. Itse silloin aikoinaan vietin siellä vain kihlajaisia, niin johan oli laitettu niihinkin rahaa. Häät sitten jäivät vain pitämättä =)

Onnea todellakin sinulle. Yritä jaksaa, sillä aina ei ole helppoa, ei myöskään täällä kotosuomessa. Ja koti-ikävä toivottavasti ei rassaa pahasti.

Tule sitten kertomaan miten häiden järjestelyt sujuu ja miten on mennyt. Niin.. ja tietysti kertomaan häistäsi =)

Sanya_ kirjoitti:

Onnea sinulle =) Aiotko jäädä asumaan Turkkiin?

Itse olen ollut häissä jossa pari oli turkkilainen. Nämä olivat yhden päivän juhlat, tosin "polttarit" vietettiin edellisiltana. Poikkeaa Suomen polttareista aikas rajustikin =) Siellä kun sattumalta on paikalla tuleva anoppi ja muutenkin koko suvun naiset, mutta myös ystävät. Polttareita on myös nykyisin juhlittu jo vähän aikaisemmin, esim. edellisviikonloppuna. Alkoholia kohtuudella, jos sitä nyt lainkaan tarjotaankaan =)

Älä suotta jännitä hääpuvun vuoksi. Itse olen jo päättänyt, että jos menen vielä joskus naimisiin, aion ostaa pukuni sieltä. Paljon upeampia kuin täällä Suomessa. Ja mikä nyt on korrekti. Eihän täällä Suomessakaan missään minihameessa olla. Turkissa on niin olkaimettomia pukuja kuin myös sellaisia joita pidetään esim. kylähäissä. Missä päin sinun häät vietetään?

Miehesi perhe kyllä yrittää sitten laittaa kaiken rahan minkä irti saa, näihin häihin. Itse silloin aikoinaan vietin siellä vain kihlajaisia, niin johan oli laitettu niihinkin rahaa. Häät sitten jäivät vain pitämättä =)

Onnea todellakin sinulle. Yritä jaksaa, sillä aina ei ole helppoa, ei myöskään täällä kotosuomessa. Ja koti-ikävä toivottavasti ei rassaa pahasti.

Tule sitten kertomaan miten häiden järjestelyt sujuu ja miten on mennyt. Niin.. ja tietysti kertomaan häistäsi =)

Lue lisää

En ole muuttamassa Turkkiin. Jossain vaiheessa yhteinen koti Suomeen. Kaikki on tapahtunut aikamoisella tohinalla,mutta tuntuu siltä että onni on olla juuri tämän ihmisen rinnalla.. Tuntuu aika jännältä mennä ikäänkuin "valmiisiin juhliin". Itse juurikaan kun ei osallistu järjestelyihin.Menen vain muutamaa päivää ennen häitä sinne..Tosi kiva kun olet jaksanut tänne kirjoitella.:) Kerron kyllä sitten miten kaikki meni.

Hei ! Kerroit, että teidät oli vihitty Turkissa.
Kuka suoritti vihkimisen? Me olimme 8.4--- Alanyassa ja tarkoitus oli menä vihille samalla matkalla. Mutta eipäs löytynyt vihkijää, jolla olisi ollut suomenlainvoima toimitukseen.No,matka tehtiin ja juhlittiin synttäreitä.Hoidetaan häähumut tänä kesänä kotipihassa.

takkinen kirjoitti:

Hei ! Kerroit, että teidät oli vihitty Turkissa.
Kuka suoritti vihkimisen? Me olimme 8.4--- Alanyassa ja tarkoitus oli menä vihille samalla matkalla. Mutta eipäs löytynyt vihkijää, jolla olisi ollut suomenlainvoima toimitukseen.No,matka tehtiin ja juhlittiin synttäreitä.Hoidetaan häähumut tänä kesänä kotipihassa.

Lue lisää

"Mutta eipäs löytynyt vihkijää, jolla olisi ollut suomenlainvoima toimitukseen"

Kyllä pitää löytyä ja löytyykin - kaikkialta Turkissa. Turkin valtion viranomaisen (ei siis imaamin) suorittama SIVIILIvihkiminen on täysin pätevä Suomessa. Vihille pääset, jos sinulla on turkiksi käännetty apostille-leimalla varustettu esteettömyystodistus Suomesta sekä olet täyttänyt muut paprut oikein. Avioliitto vahvistetaan joko suoraan maistraattiin Suomessa tai Suomen konsulaatin kautta. Vihkitodistus pitää olla käännetty englanniksi (mistä se muuten on jo valmiiksi) ja vahvistettu apostilellla. Luulisin että apostillen saa miltä tahansa notaarilta.

takkinen kirjoitti:

Hei ! Kerroit, että teidät oli vihitty Turkissa.
Kuka suoritti vihkimisen? Me olimme 8.4--- Alanyassa ja tarkoitus oli menä vihille samalla matkalla. Mutta eipäs löytynyt vihkijää, jolla olisi ollut suomenlainvoima toimitukseen.No,matka tehtiin ja juhlittiin synttäreitä.Hoidetaan häähumut tänä kesänä kotipihassa.

Lue lisää

Ihmetyttää ihmiset, jotka ovat menossa naimisiin eri kulttuuria edustavan siipan kanssa, ja kyselevät tietoa hääkäytännöistä täältä. Eikö tuleva siippa osaa kertoa? Kenen tahansa turkkilaisen luulisi osaavan kertoa heidän tavoistaan ihan samoin kuin suomalaisista kuka tahansa osaa kertoa suomalaisista häätavoista. Jos ei tulevilla puolisoilla ole sen vertaa yhteistä kieltä että voisi keskustella tällaisista käytännön asioista, saattaisi olla paikallaan vielä kerran miettiä kannattaako astua avioon. Tai jos turkkilainen puoliso väittää ettei tiedä (eikä siis vaivaudu ottamaan selvää), saattaisi olla paikallaan hieman kyseenalaistaa hänen motiivejaan avioitumiseen.

Vielä enemmän ihmetyttää Takkisen kaltaiset ihmiset, jotka ovat tohinalla menossa naimisiin toisessa maassa eivätkä tiedä edes kuka heidät pystyisi vihkimään. Eihän käsittääkseni imaamivihkiminen ole lainvoimainen edes Turkissa, sielläkin vaaditaan siviilivihkiminen, jonka sitten saa vahvistetuksi Suomen vaatimuksia vastaavaksi Selamin kertomalla tavalla.

Toivottavasti en saa nyt liutaa kiukkuisia kommentteja; olen kyllä itsekin Turkki-fani (2 viikkoa enää seuraavaan reissuun!), mutta siellä asuneena ja työskennelleenä olen kokenut ja oppinut paljon. Olen jalat maassa kulkeva realisti, ja vaikka pidän paljon Turkista ja turkkilaisista, olen valmis myöntämään että ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, ei varsinkaan Turkissa.

Sinänsä mielenkiintoisia tällaiset keskustelut; aina saa vähän lisätietoa, vaikken häitä turkkilaisen kanssa suunnittelekaan. Selamilla on paljon ainakin itselleni uutta tietoa ja uusia näkökantoja. Kiitos että jaat tietämystäsi Selam! Ja kaikille avioon aikoville onnea matkaan!

Meryem kirjoitti:

Ihmetyttää ihmiset, jotka ovat menossa naimisiin eri kulttuuria edustavan siipan kanssa, ja kyselevät tietoa hääkäytännöistä täältä. Eikö tuleva siippa osaa kertoa? Kenen tahansa turkkilaisen luulisi osaavan kertoa heidän tavoistaan ihan samoin kuin suomalaisista kuka tahansa osaa kertoa suomalaisista häätavoista. Jos ei tulevilla puolisoilla ole sen vertaa yhteistä kieltä että voisi keskustella tällaisista käytännön asioista, saattaisi olla paikallaan vielä kerran miettiä kannattaako astua avioon. Tai jos turkkilainen puoliso väittää ettei tiedä (eikä siis vaivaudu ottamaan selvää), saattaisi olla paikallaan hieman kyseenalaistaa hänen motiivejaan avioitumiseen.

Vielä enemmän ihmetyttää Takkisen kaltaiset ihmiset, jotka ovat tohinalla menossa naimisiin toisessa maassa eivätkä tiedä edes kuka heidät pystyisi vihkimään. Eihän käsittääkseni imaamivihkiminen ole lainvoimainen edes Turkissa, sielläkin vaaditaan siviilivihkiminen, jonka sitten saa vahvistetuksi Suomen vaatimuksia vastaavaksi Selamin kertomalla tavalla.

Toivottavasti en saa nyt liutaa kiukkuisia kommentteja; olen kyllä itsekin Turkki-fani (2 viikkoa enää seuraavaan reissuun!), mutta siellä asuneena ja työskennelleenä olen kokenut ja oppinut paljon. Olen jalat maassa kulkeva realisti, ja vaikka pidän paljon Turkista ja turkkilaisista, olen valmis myöntämään että ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, ei varsinkaan Turkissa.

Sinänsä mielenkiintoisia tällaiset keskustelut; aina saa vähän lisätietoa, vaikken häitä turkkilaisen kanssa suunnittelekaan. Selamilla on paljon ainakin itselleni uutta tietoa ja uusia näkökantoja. Kiitos että jaat tietämystäsi Selam! Ja kaikille avioon aikoville onnea matkaan!

Lue lisää

Tarkennusta: Olen ollut 20 vutta avoliitossa SUOMALAISEN miehen kanssa. Emmekä suinkaan olleet tohinalla menossa naimisiin.Asioita selvitettiin suomessa maistraatin toimihenkilön kanssa.Meitä oli suurempi matkaseurue ja meistä kaikista olisi ollut upeaa, jos olisimme voineet vannoa vihkivalamme parhaiden ystäviemme todistaessa.Emme siis Turkissa "tohisseet" asian tiimoilta.Emmekä mekään kaikkea kullaksi usko, mikä kiiltää.Hyvää matkaa sinullekin ja loppuriveiltä poimin onnittelut meille, sillä me todella tiedämme kuka meidät vihkii, kun hetki on sopiva.

Meryem kirjoitti:

Ihmetyttää ihmiset, jotka ovat menossa naimisiin eri kulttuuria edustavan siipan kanssa, ja kyselevät tietoa hääkäytännöistä täältä. Eikö tuleva siippa osaa kertoa? Kenen tahansa turkkilaisen luulisi osaavan kertoa heidän tavoistaan ihan samoin kuin suomalaisista kuka tahansa osaa kertoa suomalaisista häätavoista. Jos ei tulevilla puolisoilla ole sen vertaa yhteistä kieltä että voisi keskustella tällaisista käytännön asioista, saattaisi olla paikallaan vielä kerran miettiä kannattaako astua avioon. Tai jos turkkilainen puoliso väittää ettei tiedä (eikä siis vaivaudu ottamaan selvää), saattaisi olla paikallaan hieman kyseenalaistaa hänen motiivejaan avioitumiseen.

Vielä enemmän ihmetyttää Takkisen kaltaiset ihmiset, jotka ovat tohinalla menossa naimisiin toisessa maassa eivätkä tiedä edes kuka heidät pystyisi vihkimään. Eihän käsittääkseni imaamivihkiminen ole lainvoimainen edes Turkissa, sielläkin vaaditaan siviilivihkiminen, jonka sitten saa vahvistetuksi Suomen vaatimuksia vastaavaksi Selamin kertomalla tavalla.

Toivottavasti en saa nyt liutaa kiukkuisia kommentteja; olen kyllä itsekin Turkki-fani (2 viikkoa enää seuraavaan reissuun!), mutta siellä asuneena ja työskennelleenä olen kokenut ja oppinut paljon. Olen jalat maassa kulkeva realisti, ja vaikka pidän paljon Turkista ja turkkilaisista, olen valmis myöntämään että ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, ei varsinkaan Turkissa.

Sinänsä mielenkiintoisia tällaiset keskustelut; aina saa vähän lisätietoa, vaikken häitä turkkilaisen kanssa suunnittelekaan. Selamilla on paljon ainakin itselleni uutta tietoa ja uusia näkökantoja. Kiitos että jaat tietämystäsi Selam! Ja kaikille avioon aikoville onnea matkaan!

Lue lisää

No sama minuakin ihmetyttää, että miksi ei kysyä tulevalta puolisolta. Kun tavat vaihtelevat tässä maassa todella kovasti riippuen paikkakunnasta tai sosiaaliluokasta, niin paras asiantuntija on tuleva puoliso. Sen ymmärrän jos joku on kutsuttu vieraaksi ja haluaa tietoa. Nimittäin ei sitä kaikkea hölmöä kehtaa välttämättä turkkilaisilta tutuilta kysyä.

En oikein osaisi itse vastata tähän häätapakysymykseen, kun tapoja on niin monia. Esim. tuttu meni juuri naimisiin (en päässyt tosin häihin) ja nämäpä viettivät "traditionaaliset" häät moderneilla mausteilla (esim. miehet osallistuivat kına gecesi -seremoniaan vaikka se perinteisesti on kai vain naisille). Yliopistokoulutetut modernit naiset pukeutuivat huumori mielellä perinteisiin vaatteisiin. Parikin oli jo hyvät ajat asunut avoliitossa. Että semmostakin.

Yksissä häissä tanssittiin halayta, johon osallistuminen olisi kuulema ollut asiatonta (tassijoina vain morsiamen sukua ja minä olin siltä toiselta puolelta) ja onneksi en edes yrittänyt. Toisissa taas en viitsinyt koristella sulhoa seteleillä (kun ei ollut mukana, sentään lahjat jo annettu) ja ottivat nokkiinsa. Yksissä häissä piti poskipussata morsianta, toisissa ei saanut edes anoppia kätellä.

Onhan se sama Suomessakin. Yksi lataa häihinsä morsiamenryöstöt ja muut USA:n hömpötykset, toinen vihkaisee itsensä maistraatissa ja käy nurkan takana hääkahveilla ja kiitää sen jälkeen duuniin.

Itselläni on turkkilainen poikaystävä, ja häät ainakin näillä näkymin edessä. Vähän kuitenkin epäilyttää (pelottaa), miten se yhteiselämä loppujen lopuksi sujuisi. Mikä oli syy teidän eroonne? Kysymys saattaa olla liian henkilökohtainen, joten ymmärrä jos et halua vastata! Kiinnostaisi kuitenkin tietää, oliko esim. kulttuurieroilla tekemistä asian kanssa?

utelias kirjoitti:

Itselläni on turkkilainen poikaystävä, ja häät ainakin näillä näkymin edessä. Vähän kuitenkin epäilyttää (pelottaa), miten se yhteiselämä loppujen lopuksi sujuisi. Mikä oli syy teidän eroonne? Kysymys saattaa olla liian henkilökohtainen, joten ymmärrä jos et halua vastata! Kiinnostaisi kuitenkin tietää, oliko esim. kulttuurieroilla tekemistä asian kanssa?

Lue lisää

Muistan jostain lehdestä lukeneeni, että suurin syy eroon on Suomessa asuvilla suomalainen nainen - turkkilainen mies -pareilla koti-ikävä. Mies vuosien jälkeenkin ikävöi sukua ja kavereita ja lopulta nostaa kytkintä. Vaimo taas ei välttämättä halua jättää hyvää työtään ja muuttaa kotirouvaksi Turkkiin (töiden saaminen on usein todella hankalaa). Onko tämä totta, en osaa sanoa.

Turkissa asuvana suomalaisena ymmärrän oikein hyvin, miksi turkkilainen saattaa riutua Suomessa - sori vaan, mutta Suomessa on tylsää ja sosiaaliset suhteet vähäisiä ja ohuita. Eikä elämässä ole tiettyä sykettä. Näin siis minä suomalaisena ajattelen. Turkkilaisilla naisilla Suomessa asia voi olla vähän erilainen, koska koti useille tarjoaa tarpeeksi tekemistä (anteeksi seksistinen yleistys) ja yleensäkin naiset ovat parempia sosiaalisten verkostojen luomisessa ja sopeutumisessa (tämä on tutkimustietoa, ei seksismiä).

selam kirjoitti:

Muistan jostain lehdestä lukeneeni, että suurin syy eroon on Suomessa asuvilla suomalainen nainen - turkkilainen mies -pareilla koti-ikävä. Mies vuosien jälkeenkin ikävöi sukua ja kavereita ja lopulta nostaa kytkintä. Vaimo taas ei välttämättä halua jättää hyvää työtään ja muuttaa kotirouvaksi Turkkiin (töiden saaminen on usein todella hankalaa). Onko tämä totta, en osaa sanoa.

Turkissa asuvana suomalaisena ymmärrän oikein hyvin, miksi turkkilainen saattaa riutua Suomessa - sori vaan, mutta Suomessa on tylsää ja sosiaaliset suhteet vähäisiä ja ohuita. Eikä elämässä ole tiettyä sykettä. Näin siis minä suomalaisena ajattelen. Turkkilaisilla naisilla Suomessa asia voi olla vähän erilainen, koska koti useille tarjoaa tarpeeksi tekemistä (anteeksi seksistinen yleistys) ja yleensäkin naiset ovat parempia sosiaalisten verkostojen luomisessa ja sopeutumisessa (tämä on tutkimustietoa, ei seksismiä).

Lue lisää

Siis varmaan yksi syy on se, ettei sosiaalisiasuhteita täällä ole helppo luoda. Siihen liittynee myös työnsaamisen vaikeus ja siksikin yhteiskuntaan on vaikea päästä kinni. Kaverisuhteiden luominen suomalaisten kanssa näyttää ainakin lähipiirissä olevan vaikeaa. Syitä on monia, mutta yksi tärkeä syy lienee se, että sellaisia lapsuudesta lähtöisin olevia suhteita ei ole. Nehän ne kait on kaikille niitä parhaita, jos ne ovat kestäneet aikuisuuteen asti.
En kyllä usko turkkilaisten naistenkaan viihtyvän kovin hyvin Suomessa. Täältähän puuttuu sellaiset sosiaaliset naisverkostot joita heillä kotona on. Siis ei ole kotirouville kahvikekkereitä eikä kortinpelaamiseen löydy kavereita toisista naisista. Ja ne kotityötkin on melkoisen paljon helpompi hoidella täällä kuin Turkissa. Työelämässä olevat saattavat olla tyytyväisempiä, en tiedä. Toki kaikkeen vaikuttaa se miehen asema täällä, olipa se mies sitten suomalainen tai turkkilainen. En ole tavannut yhtään turkkialaista naista, joka ei koti-ikävää potisi.

utelias kirjoitti:

Itselläni on turkkilainen poikaystävä, ja häät ainakin näillä näkymin edessä. Vähän kuitenkin epäilyttää (pelottaa), miten se yhteiselämä loppujen lopuksi sujuisi. Mikä oli syy teidän eroonne? Kysymys saattaa olla liian henkilökohtainen, joten ymmärrä jos et halua vastata! Kiinnostaisi kuitenkin tietää, oliko esim. kulttuurieroilla tekemistä asian kanssa?

Lue lisää

Olen selamin kanssa samaa mielta. Turkkilaisen miehen ja suomalaisen naisen suhde Suomessa on riskialttiimpi erolle kuin sama yhtalo Turkissa.

Turkissa asuneena suomalaisena naisena en itseasiassa aina ymmarra mika pakkomielle suomitytoilla on muuttaa Suomeen asumaan. Suomessa turkkilaiselle miehelle loytyy harvoin kunnon toita ja siella yhteiskunta on viela jokseenkin tottumaton kahden kulttuurin liittoihin. Ehkapa suomalaiset naiset voisivat hieman tarkkailla omaa elamanasennettaan ja miettia miksi he eivat voi asua Turkissa...! Pelottaako kenties juuri kavereitten jaaminen kotimaahan ja tilanne, jossa pitaakin parjata vieraalla kielella itsekseen?

Ja kulttuurieroista: mielestani ne ovat klisee. Suhde on joko toimiakseen tai ei. Tai sitten se toimii mutta ei avioliittona. Tai sitten ollaan ihan vaaralla polulla.

Turkkilaiset miehet eivat usein aktiivisesti osallistu vessanpesuun tai verhojen silittamiseen, mutta heilla ei usein ole mitaan sita vastaan etta nainen pesettaa vessan jollakin muulla ja shoppailee lopun paivaa, eika edes harkitse toihin lahtemista.

Turkissa ei ole sosiaalista painetta tehda kaikkia kotitoita yksin (palveluiden ostaminen ei leimaa ihmista laiskaksi) eika myoskaan sosiaalista painetta siita etta naisen pitaa aina maksaa 50% kuluista. On ihan ok olla vaan kotona tekematta mitaan ja kayttaa miehen rahoja kahvittelemalla kavereitten kanssa ja kaymalla manikyyrissa. Monet turkkilaiset miehet itseasiassa ovat innoissaan siita etta nainen 'hengailee' ja hossottaa kampauksista -- siina vahan teille kulttuurieroa ;)

utelias kirjoitti:

Itselläni on turkkilainen poikaystävä, ja häät ainakin näillä näkymin edessä. Vähän kuitenkin epäilyttää (pelottaa), miten se yhteiselämä loppujen lopuksi sujuisi. Mikä oli syy teidän eroonne? Kysymys saattaa olla liian henkilökohtainen, joten ymmärrä jos et halua vastata! Kiinnostaisi kuitenkin tietää, oliko esim. kulttuurieroilla tekemistä asian kanssa?

Lue lisää

Suurin syy oli kulttuuriero ja kotikasvatus. Exäni asuu edelleen Suomessa. Vaatii molemmilta hiton pitkää pinnaa ja joustoa jokapäiväisessä elämässä. Luulisin, että minun olisi ollut helpompi sopeutua Turkkiin asumaan kuin hänen tänne. Mutta mulla on niin hyvä työpaikka, että sillä hetkellä oli parempi näin. Jos olisimme jääneet Turkkiin, ehkä vieläkin olisimme naimisissa. Turkissa vähän aikaa asuneena ja paljon muuten olleena Selamin ja Zeynepin kirjoitukset tuntuvat hyvin tutuilta.

Eronnut kirjoitti:

Suurin syy oli kulttuuriero ja kotikasvatus. Exäni asuu edelleen Suomessa. Vaatii molemmilta hiton pitkää pinnaa ja joustoa jokapäiväisessä elämässä. Luulisin, että minun olisi ollut helpompi sopeutua Turkkiin asumaan kuin hänen tänne. Mutta mulla on niin hyvä työpaikka, että sillä hetkellä oli parempi näin. Jos olisimme jääneet Turkkiin, ehkä vieläkin olisimme naimisissa. Turkissa vähän aikaa asuneena ja paljon muuten olleena Selamin ja Zeynepin kirjoitukset tuntuvat hyvin tutuilta.

Lue lisää

:) kotikasvatus, tuttu juttu.
Turkissa se on aidit jotka pitavat ylla suorastaan maagista machomies/reppana -kulttia. Kylla miehet osaa ja valilla haluaakin osallistua hommiin, mutta vaatii kaverilta paljon pokkaa ja kovaa tahtoa etta naispuoliset sukulaiset antaa kaverin tehda mitaan. Miksi pesisin vessan jos sita en "missaan niimessa" saa tehda? Kuka hullu nyt lahtee ehdoin tahdoin vakisin siivoamaan jos ei tarvitse?

Jokseenkin suloinen piire turkkilaisissa miehissa on se, kuinka he suorastaan innostuvat kun nainen pasmentaa, hyorii ja komentaa. Ikuisena pikkupoikana on turvallista olla!

Reiluuden nimissa on pakko lisata tahan etta kylla eraat turkkilaiset miehet vie astiansa oma-alotteisesti tiskikoneeseen eika jata tavaroita lojumaan ympariinsa. Eraat myos avaa ikkunan kun polttaa tupakkaa ja kantaa kaupasta ihan mita kasketaan. Siivoojan tullessa haivytaan hissun kissun omille menoillensa ja usein ajelutetaan naisvakea sinne sun tanne viikonlopuista toiseen.

Appiukkoni koulitumpi mies kuin faijani Suomessa joka kompastuu imuriin, jattaa likaiset astiat lojumaan poydalle ja pesee vessan ehka kerran 15 vuodessa. Siina teille kulttuurieroa!

Zeynep1 kirjoitti:

:) kotikasvatus, tuttu juttu.
Turkissa se on aidit jotka pitavat ylla suorastaan maagista machomies/reppana -kulttia. Kylla miehet osaa ja valilla haluaakin osallistua hommiin, mutta vaatii kaverilta paljon pokkaa ja kovaa tahtoa etta naispuoliset sukulaiset antaa kaverin tehda mitaan. Miksi pesisin vessan jos sita en "missaan niimessa" saa tehda? Kuka hullu nyt lahtee ehdoin tahdoin vakisin siivoamaan jos ei tarvitse?

Jokseenkin suloinen piire turkkilaisissa miehissa on se, kuinka he suorastaan innostuvat kun nainen pasmentaa, hyorii ja komentaa. Ikuisena pikkupoikana on turvallista olla!

Reiluuden nimissa on pakko lisata tahan etta kylla eraat turkkilaiset miehet vie astiansa oma-alotteisesti tiskikoneeseen eika jata tavaroita lojumaan ympariinsa. Eraat myos avaa ikkunan kun polttaa tupakkaa ja kantaa kaupasta ihan mita kasketaan. Siivoojan tullessa haivytaan hissun kissun omille menoillensa ja usein ajelutetaan naisvakea sinne sun tanne viikonlopuista toiseen.

Appiukkoni koulitumpi mies kuin faijani Suomessa joka kompastuu imuriin, jattaa likaiset astiat lojumaan poydalle ja pesee vessan ehka kerran 15 vuodessa. Siina teille kulttuurieroa!

Lue lisää

Kulttuurieroista yms. puhuttaessa pitää muistaa, että vaikka kulttuurit noin pääpiirteissään eroaisivatkin, niin siitä ei voi päätellä että joku tietty Mehmet siivoaa vähemmän kuin joku Matti. Se että pojat ovat keskimäärin tyttöjä pitempiä ei tarkoita sitä, että jokainen poika on jokaista tyttöä pitempi. Silti olen sitä mieltä, että kulttuurieroja on ja ne näkyvät erityisesti ihmisten välisissä suhteissa. Turkkilainen kulttuuri on ”culture of relatedness” ja melkein asian kuin asian hoitaminen vaatii jumalattomat määrät sukulaisia ja ystäviä. Kun pitää päättää joku vähänkin isompi asia, niin sitä sitten puidaan ison porukan kanssa. Monta kertaa järkevää toimintaa tärkeämpää on osoittaa, että ”kuuluu perheeseen” tai ”on hyvä kaveri” tarjoamalla apua tilanteissa, joissa avusta on vain haittaa. Suomalaiselle on todella vaikeaa sopeutua jatkuvaan suunnittelemattomaan sähellykseen ja liutaan ihmisiä säntäilemässä sinne tänne. Auta armias jos erehtyy ”järjestelemään” ja joku tuntee itsensä tarpeettomaksi. Aika paljon ajasta meneekin siihen, että pitää serkut ja sedän kaimat ja kollegat ”mukana”, mutta todellisuudessa ei luota niiden apuun vähääkään.

On tässä tietenkin se toinenkin puoli, että itse voi huoletta soittaa tutulle tai sukulaiselle ja pyytää melkein mitä tahansa apua. Nimittäin suhteista ja oikeiden ihmisten tuntemisesta on Turkissa hyötyä melkein joka paikassa.

Naisen asemasta on täällä paljon keskusteltu. Siihen vaan taas kerran lisäisin, että kaikkea löytyy. Havaintoihini perustuen väitän, että monet turkkilaiset naiset ovat pahempia pomottajia kuin suomalaiset. Näyttäisi vähän siltä, että naiset pitävät yksinvaltaa kotona ja miehet istuvat tupakoimassa teelasi kädessä ja ovat olevinaan muka perheen pää. Tosiasiassa naisväki monessa perheessä päättää kaikesta.

Olen sattuneesta syystä viihtynyt leikkipuistossa. Voi olla suomalaiselle vaikea uskoa, että puisto on äitien lisäksi täynnä vanhoja pappoja vahtimassa lastenlastaan. Kuulemma lasten kaitseminen usein sysätään papparaisille, koska niistä ei ole kotona muuta hyötyä. Että tällaista kulttuurieroa.

selam kirjoitti:

Kulttuurieroista yms. puhuttaessa pitää muistaa, että vaikka kulttuurit noin pääpiirteissään eroaisivatkin, niin siitä ei voi päätellä että joku tietty Mehmet siivoaa vähemmän kuin joku Matti. Se että pojat ovat keskimäärin tyttöjä pitempiä ei tarkoita sitä, että jokainen poika on jokaista tyttöä pitempi. Silti olen sitä mieltä, että kulttuurieroja on ja ne näkyvät erityisesti ihmisten välisissä suhteissa. Turkkilainen kulttuuri on ”culture of relatedness” ja melkein asian kuin asian hoitaminen vaatii jumalattomat määrät sukulaisia ja ystäviä. Kun pitää päättää joku vähänkin isompi asia, niin sitä sitten puidaan ison porukan kanssa. Monta kertaa järkevää toimintaa tärkeämpää on osoittaa, että ”kuuluu perheeseen” tai ”on hyvä kaveri” tarjoamalla apua tilanteissa, joissa avusta on vain haittaa. Suomalaiselle on todella vaikeaa sopeutua jatkuvaan suunnittelemattomaan sähellykseen ja liutaan ihmisiä säntäilemässä sinne tänne. Auta armias jos erehtyy ”järjestelemään” ja joku tuntee itsensä tarpeettomaksi. Aika paljon ajasta meneekin siihen, että pitää serkut ja sedän kaimat ja kollegat ”mukana”, mutta todellisuudessa ei luota niiden apuun vähääkään.

On tässä tietenkin se toinenkin puoli, että itse voi huoletta soittaa tutulle tai sukulaiselle ja pyytää melkein mitä tahansa apua. Nimittäin suhteista ja oikeiden ihmisten tuntemisesta on Turkissa hyötyä melkein joka paikassa.

Naisen asemasta on täällä paljon keskusteltu. Siihen vaan taas kerran lisäisin, että kaikkea löytyy. Havaintoihini perustuen väitän, että monet turkkilaiset naiset ovat pahempia pomottajia kuin suomalaiset. Näyttäisi vähän siltä, että naiset pitävät yksinvaltaa kotona ja miehet istuvat tupakoimassa teelasi kädessä ja ovat olevinaan muka perheen pää. Tosiasiassa naisväki monessa perheessä päättää kaikesta.

Olen sattuneesta syystä viihtynyt leikkipuistossa. Voi olla suomalaiselle vaikea uskoa, että puisto on äitien lisäksi täynnä vanhoja pappoja vahtimassa lastenlastaan. Kuulemma lasten kaitseminen usein sysätään papparaisille, koska niistä ei ole kotona muuta hyötyä. Että tällaista kulttuurieroa.

Lue lisää

Kylla joo, olen aivan samaa mielta, erityisesti pomottavista naisista. Miksi turkkilaiset miehet eivat vislaile turkkilaisille naisille? Siksi etta eivat uskalla ja kehtaa. Huomasin itsekin etta heti kun otin pomottelevan "pojat kyykkyyn kotirouva tulee" -asenteen kaupungilla miehet lopettivat kaiken tytottelyn ja flirttailun silta seisomalta vaikka naytankin aika nuorelta ja selvasti ulkomaalaiselta.

Bussissa naisten nakee usein passittavan poikia vaihtamaan paikkoja tai jopa hatistavat heidat istumasta taysin. Meilla talonmiesta saa kayttaa kuka tahansa naisasukas kantamaan vaikka viisi kymmenen kilon jauhopussia kaupasta, koska se ei ole naisten hommaa. Suomessa ei tallainen miesten hoykytys vetelisi.

En yhtaan ihmettele, etta eraat turkkilaiset miehet pakenevat kodistansa illoiksi kulmakahvilaan korttia pelaamaan, kotona he ovat vain tiella kun naapurinrouvat ja sukulaisnaiset valtaavat koko olkkarin ja vouhottavat jalkakarvojen vahauksesta, saippuasarjoista ja transvestiittilaulajan terveysongelmista jne.

Tasta ahdistuksesta seuraa myos yltiopainen miehekkyyden korostus. Kun ihminen ei kotona paase koskaan patemaan, niin ainakin nahkarotsin paalle laittamalla ja vokottelemalla tyttoja kartsalla saa ponkitettya itsetuntoaan!

Zeynep1 kirjoitti:

Olen selamin kanssa samaa mielta. Turkkilaisen miehen ja suomalaisen naisen suhde Suomessa on riskialttiimpi erolle kuin sama yhtalo Turkissa.

Turkissa asuneena suomalaisena naisena en itseasiassa aina ymmarra mika pakkomielle suomitytoilla on muuttaa Suomeen asumaan. Suomessa turkkilaiselle miehelle loytyy harvoin kunnon toita ja siella yhteiskunta on viela jokseenkin tottumaton kahden kulttuurin liittoihin. Ehkapa suomalaiset naiset voisivat hieman tarkkailla omaa elamanasennettaan ja miettia miksi he eivat voi asua Turkissa...! Pelottaako kenties juuri kavereitten jaaminen kotimaahan ja tilanne, jossa pitaakin parjata vieraalla kielella itsekseen?

Ja kulttuurieroista: mielestani ne ovat klisee. Suhde on joko toimiakseen tai ei. Tai sitten se toimii mutta ei avioliittona. Tai sitten ollaan ihan vaaralla polulla.

Turkkilaiset miehet eivat usein aktiivisesti osallistu vessanpesuun tai verhojen silittamiseen, mutta heilla ei usein ole mitaan sita vastaan etta nainen pesettaa vessan jollakin muulla ja shoppailee lopun paivaa, eika edes harkitse toihin lahtemista.

Turkissa ei ole sosiaalista painetta tehda kaikkia kotitoita yksin (palveluiden ostaminen ei leimaa ihmista laiskaksi) eika myoskaan sosiaalista painetta siita etta naisen pitaa aina maksaa 50% kuluista. On ihan ok olla vaan kotona tekematta mitaan ja kayttaa miehen rahoja kahvittelemalla kavereitten kanssa ja kaymalla manikyyrissa. Monet turkkilaiset miehet itseasiassa ovat innoissaan siita etta nainen 'hengailee' ja hossottaa kampauksista -- siina vahan teille kulttuurieroa ;)

Lue lisää

Itse taas en usko siihen, että suomalais-turkkilaisen parin liitto olisi riskialttiimpi Suomessa kuin Turkissa. En myöskään usko siihen, että suomalaisilla naisilla olisi joku "pakkomielle" muuttaa Suomeen. Totta, että täällä voi turkkilaisen miehen olla vaikeampi saada töitä ja löytää paikkansa kuin suomalaisen naisen Turkissa. Oman elämän asenteensa tarkkailuun meillä varmaan on kaikilla aihetta asutaanpa sitten Suomessa tai Turkissa. Eiköhän kyse kuitenkin ole siitä, että me valitaan paikkamme sen mukaan mikä tuntuu kulloinkin siinä omassa tilanteessa parhaalta. Syitähän voi olla lukemattomia. Valinnoista on seuraukset ja ne vaan on sitten otettava vastaan. Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän valintamme tulla Suomeen on osoittautunut oikeaksi. Kyse ei ollut ainoastaan siitä miksi en halunnut Turkkkiin jäädä vaan siitä minkä totesimme molemmille paremmaksi silloisessa tilanteessamme. Kyse ei ollut mistään koti-ikävästä vaan aika paljon siitä, että minua se ympäristö ahdisti ja mieskin oli tyytymätön. Niitä ahdistuksen ja tyytymättömyyden syitä en katso tarpeelliseksi selittää, ovat liian henkilökohtaisia.
Kulttuurierot eivät ole mielestäni klisee vaan fakta. Siihen, että niitten takia erotaan en kylläkään usko. On vain niin paljon helpompaa ja yleisesti hyväksyttyä selittää eroaan liian suurilla kulttuurieroilla. Ihan puppua! Onnistunut parisuhde vaatii ennen muuta lujaa tahtoa molemmilta puolisoilta. Se ei ole "joko tai juttu" vaan sen eteen on tehtävä työtä just niin kauan kuin haluaa sen suhteen kestävän. Siihen kuuluu kompromissit, peräänantaminen, luopuminen ja saaminen. Mitä pitempään on tällaisessa suhteessa eletty sitä varmempi olen siitä, että kaikkia asiat hoituu kunhan sitä tahtoa yhteiseen elämään on riittävästi. Kaikki kotityölässytykset ja muut on syvältä. Jokainen perhe luo oman onnensa itse ja hoitaa hommansa niin kuin hyväksi näkee.

Eronnut kirjoitti:

Suurin syy oli kulttuuriero ja kotikasvatus. Exäni asuu edelleen Suomessa. Vaatii molemmilta hiton pitkää pinnaa ja joustoa jokapäiväisessä elämässä. Luulisin, että minun olisi ollut helpompi sopeutua Turkkiin asumaan kuin hänen tänne. Mutta mulla on niin hyvä työpaikka, että sillä hetkellä oli parempi näin. Jos olisimme jääneet Turkkiin, ehkä vieläkin olisimme naimisissa. Turkissa vähän aikaa asuneena ja paljon muuten olleena Selamin ja Zeynepin kirjoitukset tuntuvat hyvin tutuilta.

Lue lisää

Itse kävin Turkissa n. 2 vuotta sitten ja Suomeen palatessani tiesin, etten jää tänne asumaan. Voin sis hyvin uskoa, miten turkkilaisten on vaikea sopeutua Suomeen. Elämän meno on täällä aivan erilaista, rauhallisempaa ja, suoraan sanottuna, tylsempää. :)
Itse uskon sopeutuvani hyvin Turkkiin, mutta varmasti tulee olemaan vaikeata juuri näiden paljon puhuttujen kulttuurierojen ja myös koti-ikävän takia. Onneksi oman kullan rinnalla on kuitenkin hyvä jaksaa :)

Zeynep1 kirjoitti:

Kylla joo, olen aivan samaa mielta, erityisesti pomottavista naisista. Miksi turkkilaiset miehet eivat vislaile turkkilaisille naisille? Siksi etta eivat uskalla ja kehtaa. Huomasin itsekin etta heti kun otin pomottelevan "pojat kyykkyyn kotirouva tulee" -asenteen kaupungilla miehet lopettivat kaiken tytottelyn ja flirttailun silta seisomalta vaikka naytankin aika nuorelta ja selvasti ulkomaalaiselta.

Bussissa naisten nakee usein passittavan poikia vaihtamaan paikkoja tai jopa hatistavat heidat istumasta taysin. Meilla talonmiesta saa kayttaa kuka tahansa naisasukas kantamaan vaikka viisi kymmenen kilon jauhopussia kaupasta, koska se ei ole naisten hommaa. Suomessa ei tallainen miesten hoykytys vetelisi.

En yhtaan ihmettele, etta eraat turkkilaiset miehet pakenevat kodistansa illoiksi kulmakahvilaan korttia pelaamaan, kotona he ovat vain tiella kun naapurinrouvat ja sukulaisnaiset valtaavat koko olkkarin ja vouhottavat jalkakarvojen vahauksesta, saippuasarjoista ja transvestiittilaulajan terveysongelmista jne.

Tasta ahdistuksesta seuraa myos yltiopainen miehekkyyden korostus. Kun ihminen ei kotona paase koskaan patemaan, niin ainakin nahkarotsin paalle laittamalla ja vokottelemalla tyttoja kartsalla saa ponkitettya itsetuntoaan!

Lue lisää

Oletko koskaan käynyt kangaskaupassa ja nähnyt kuinka naiset haluavat "kymmeniä" kankaita nähdäkseen ja vain tylysti kulmiaan nostamalla hylkäävät kaikki, kääntyvät kannoillaan ja poistuvat mitään ostamatta? Päivän mittaan Istanbulin mittakaavassa näitä rouvia ehtii käydä yhdessä kaupassa kymmeniä. Olen muutaman kerran sattunut tällaista näkemään enkä todellakaan ihmettele, jos äijillä päreet palaa ja kotona illalla "kostavat" vaimoilleen kaikkien päivä aikana tapaamiensa naisten "synnit". Vastaavia juttuja sattuu vähän siellä sun täällä.