Mikä neuvoksi, kun 5-vuotias neiti ei syö pakolla, ei lahjomalla, eikä omasta halustaan?
Taas alkoi sama tappelu aamulla, itki ja huuis ettei tahdo syödä ja että ei jaksa syöda ja vatsa on ihan täysi (vaikka oli syönyt edellisen kerran edellisenä iltana ennen kahdeksaa)
Minä sanoin että pitää syödä ainakin vähän leipää tai porkkanaa, mutta ei. Tappelimme aikamme, ja pian neiti alkoi uupua ja käskin tämän istua niin kauan pöydän ääressä että syö.
Minä lähdin pois, ja tyttö jäi tuijottamaan maitopurkinkylkeä. Kävin välillä kurkaamassa tyttöä, mutta samassa asennossa vaan pysyi, ei yrittänytkään koskea ruokaansa.
Tätä jatkui yli tunnin, kunnes tyttö huusi että on vessahätä. Annoin luvan mennä vessaan, mutta käskin palata sen jälkeen syömään.
Palasi, muttei syönyt.
Lopulta kun oli siinä reilut kaksi tuntia istunut, tulin tämän luo ja tarjosin uudelleen voileipää. Työnsi käden pois ja sanoi ettei nälätä.
Mitä tuossa tilnteessa tulee tehdä? Noita tapauksia sattuu 1-3 kertaa per viikko, ja en osaa mielestäni menetellä oikein.
Pitääkö jättää istumaan vai lahjoa syömään vai antaa olla?
Kerran päätin sitkeästi istuttaa tätä niinkauna että syö, mutta istui kolme tuntia ja nukahti pöytään...
Mistä tämä voi johtua? Olen ottanut neuvolassa puheeksi mutta johtuu kuulemma uhmaiästä, ei mitään vakavaa. Mutten jaksaisi sitä että tyttö ei syö päivässä kuin puolikaan omenan ja senkin itkun kanssa ja pakolla..
Muilla samanlaisia ongelmia?
ps: toisiaan tyttö syö paljon, liikakin
Taas alkoi sama tappelu aamulla, itki ja huuis ettei tahdo syödä ja että ei jaksa syöda ja vatsa on ihan täysi (vaikka oli syönyt edellisen kerran edellisenä iltana ennen kahdeksaa)
Minä sanoin että pitää syödä ainakin vähän leipää tai porkkanaa, mutta ei. Tappelimme aikamme, ja pian neiti alkoi uupua ja käskin tämän istua niin kauan pöydän ääressä että syö.
Minä lähdin pois, ja tyttö jäi tuijottamaan maitopurkinkylkeä. Kävin välillä kurkaamassa tyttöä, mutta samassa asennossa vaan pysyi, ei yrittänytkään koskea ruokaansa.
Tätä jatkui yli tunnin, kunnes tyttö huusi että on vessahätä. Annoin luvan mennä vessaan, mutta käskin palata sen jälkeen syömään.
Palasi, muttei syönyt.
Lopulta kun oli siinä reilut kaksi tuntia istunut, tulin tämän luo ja tarjosin uudelleen voileipää. Työnsi käden pois ja sanoi ettei nälätä.
Mitä tuossa tilnteessa tulee tehdä? Noita tapauksia sattuu 1-3 kertaa per viikko, ja en osaa mielestäni menetellä oikein.
Pitääkö jättää istumaan vai lahjoa syömään vai antaa olla?
Kerran päätin sitkeästi istuttaa tätä niinkauna että syö, mutta istui kolme tuntia ja nukahti pöytään...
Mistä tämä voi johtua? Olen ottanut neuvolassa puheeksi mutta johtuu kuulemma uhmaiästä, ei mitään vakavaa. Mutten jaksaisi sitä että tyttö ei syö päivässä kuin puolikaan omenan ja senkin itkun kanssa ja pakolla..
Muilla samanlaisia ongelmia?
ps: toisiaan tyttö syö paljon, liikakin
Vastaukset 4
Vanhimmat
ulkoillaanko teillä paljon.Ulkoilma ja liikunta ovat takuuvarmoja keinoja herättää ruokahalu.Voipi olla että aineenvaihdunta on hidasta,siksi ei ruoka maita.
Kokeile tätä: jos lapsella ei ole nälkä laita pois pöydästä. Ei mitään ruokaa ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Kyllä lapsi syö kun muutama ruokailu kerta on mennyt ohitse.
Olen itsekin nostanut lapset pois pöydästä ja antanut ruokaa vasta seuraavalla ruoalla ja kas kummaa parin päivän päästä ruoka on maistunut hyvin. Yleensä olen sanonut että 10 min kuluttua äiti korjaa ruoat pois pöydästä. Syökää sitä ennen mitä syötte. Seuraava ruoka aika on vasta klo 12 eli 4 tunnin kuluttua.
Kun kyselevät ruokaa, kun on tullut nälkä kerron ruoka-ajan olevan klo 12. Ja saavat vasta sitten ruokaa. Julmaa mutta tehokasta. Ei lapsi siihen kuole että yksi tai kaksi ruokailua jää pois. Kyllä lapsi syö vapaehtoisesti, kun sillä on nälkä. Jättäkää pakottaminen pois. Jos ei ole nälkä -> pois pöydästä. Ei riitelyä, ei uhkailua, ei pakottamista. Ruokaa on tarjolla jos ei syö, niin syö seuraavalla ruoalla.
itsepäinen tapaus,voi joutua koko ajan vahtimaan ettei mene nälissään jääkaapille.
5-vuotiaan neidin kanssa ihan sama ongelma. Aina on ollut hyvin pieniruokainen, mutta nykyään tuntuu, ettei senkään vertaa. Joskus itkua vääntää, kun pitää syödä, ja se tuntuu jo tosi pahalta. Välipalat olen häneltä lopettanut välillä kokonaan siinä toivossa, että tulisi ihan oikeasti nälkä, mutta ei. Joskus tietty syö ihan hyvin, pakostakin, kun on vielä hengissä, mutta kyllä sellainen päivä sattuu vain ehkä kerran viikkoon..
Olen arvellut ja toivonut että tällainen johtuu iästä, että olisi ohimenevää. On tosi raskasta tapella ja olla huolissaan koko ajan, saako tarpeeksi kaikkia ravinteita ja hivenaineita. Olen kyllä kuullut, että jotkut lapset ovat hyvin pieniruokaisia, meilläkin oli yksi tuttavaperhe aikoinaan, jossa tyttö söi puolikkaan perunan verran ruokailulla, ja silti kasvoi ja kehittyi normaalisti. Lääkäri oli sanonut, että hän vain käyttää tehokkaammin saamansa ravinnon kuin muut.
Omaa kokkaustaitoanikaan en voi liikaa syyttää esikoisen syömättömyydestä, kun perheemme kaksi pienempää lasta syövät hyvällä ruokahalulla kaikkea. Siis normaalia kotiruokaa.