Hukkaanheitettyä aikaa

Olen myös valtiolla töissä ja byrokratian nimissä kehityskeskustelut oli käytävä tiettyyn päivämäärään mennessä. Aja haaskausta, juttutuokio ilman kahvia! Parempi olisi ollut kun senkin ajan olisi voinut käyttää työntekoon eikä olla päivärahan maksamisen väline niin sanotulle esimiehelle, joka on 400 kilometrin päässä eikä tiedä tuon taivallista töistäsi vaikka ne on kuvattuna hänellä nenän edessä. Kuinka jaksat, kuinka voit? Höpö, höpö. Ei muuta kuin rahaa peliin ja töistä palkka! Ja ns esimiehet eli suojatyöpaikkaesimiehet koulutukseen ja liukuhihnalle. Kahdeksasta varttia yli neljään ja palkka juoksee. Se siitä.

Jos ei työpaikka miellytä, hommaa uus.
Jos ei duunari miellytä, potki se ulos.

Vitun yksinkertasta ja toimivaa.

Jos ei ittestään osaa tehdä tarpeellista, ja tasapainottaa omaa elämää duunin kanssa, voikin samantien kävellä hautaan, jos ei tänä päivänä sen vertaa muuntautumiskykyä löydy -töitä kun tarjotaan hopealautasella, niin ei sitten.

Ei kun kortistoon valittamaan ja antaa muiden maksaa oma olemassaolonsa.

Ihankuin meidät laitettaisiin kersana jonkun vitun pitkän rullaportaan päähän,
Tuupataan portaat liikkeelle,
istut koko elämäs niillä portailla ja kaikki tuodaan nenän eteen.
-kaverit
-ruoka
-Vaimo/mies
-Kaljatkin kaadetaan suuhun
-Mitään ei tarvi itse tehdä eikä ajatella.

Jos joku viereisellä liukuportaalla huikkaa jotain niin ei vahingossakaan hypätä toiselle puolelle vaan jökötetään siinä omalla, kun se on turvallinen ja taattu.

Siinähän sitten ajellaan lopun elämää alas asti ja kun loppu häämöttää niin valkenee, oliskohan sittenki pitäny...

Meniköhän tää nyt yli...?

Ainakin minun kanssani pomoni kävi vajaan 10 min kehityskeskustelun: ilmoitti asian ja sitten häipyi! Vaikka etukäteen oli ilmoitettu, että käydään kehityskeskustelu. Entisen pomoni kanssa käytiin tunnin verran asioita läpi, katsottiin yhdessä lomaketiedot, josta sain kopion ja muutenkin juteltiin. Nykyinen pomo ei edes piittaa ja välttää kahdenkeskisiä keskusteluja. Muutkin työkaverini ovat kertoneet samaa, ei piittaa alaistensa työhyvinvoinnista, ei kiinnosta alaisten työkohteiden asiat jne... Aina on kiire, ei ole aikaa - on selitys. Ihmettelen että tällaisia pomoja on- täysin piittaamattomia alaistensa työasioista. Ei ihme, että alaiset ovat jatkuvasti sairaslomalla. Kerrankin oli puolet työntekijöistä yhtä aikaa sairaana kaksi päivää! Joten kyllä tällaiseen asiaan pitäisi jo pomon ja hänen esimiehensä reagoida - vaan eipä! Homma jatkuu entiseen tapaan ja "inha" pomo jatkaa edelleen tehtävässään. Kyllä esimiehen tulee olla empaattinen ja järjestää aikaa alaisilleen ja olla myös kiinnostunut heidän työasioistaan ja kunnolla myös keskustella.