Mitkähän on aloittelijoiden yleisimmät mokat rullaluistellessa?
Itse ostin juuri rullikset, ja muutaman kerran olen nyt käynyt luistelemassa. Pelottaa aina alussa lähteä liikkeelle, mutta kyllä tämä tästä. Huolestuttaa vaan, että jos luistelenkin väärin ja se iskostuu päähäni!
Ainiin, ja mitähän teen väärin, kun vauhdin kovetessa en jotenkin pysykään mukana? Liian hitaat jalat vai potkussa vikaa?
Itse ostin juuri rullikset, ja muutaman kerran olen nyt käynyt luistelemassa. Pelottaa aina alussa lähteä liikkeelle, mutta kyllä tämä tästä. Huolestuttaa vaan, että jos luistelenkin väärin ja se iskostuu päähäni!
Ainiin, ja mitähän teen väärin, kun vauhdin kovetessa en jotenkin pysykään mukana? Liian hitaat jalat vai potkussa vikaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä pahin moka liittyy turvallisuuteen, ei opetella jarruttamaan, ei käytetä suojia, lähdetään ei sopivaan paikkaan harjoittelemaan.
Eli kääntäen:
Valitaan sopiva rauhallinen paikka harjoitteluun jossa ei ole muuta liikennettä tai yllättäviä paikkoja, jotta voidaan keskittyä olelliseen. Oleellinen tässä tapauksessa tarjoittaa tasapainon hallintaa, jarruttamista, yleensäkin tilannetajun hahmottamista miten homma pysyy hallinnassa myös muun liikenteen seassa. Suosittelisin jotakin mahdollisimman tasaista, mahdollisimman tyhjää parkkipaikkaa. Ennenkuin jarruttaminen on hallinnassa ei mihinkään mäkiin pidä mennä! Rullilla yllättävänkin loivat mäet saavat vauhdin nousemaan sellaiseksi että hallittu jarruttaminen on tarpeen.
Sitten kun vasta on nämä hallinnassa lähdetään muun liikenteen sekaan muistaen että eteen voi tulla yllättäviä tilanteita joissa tilanteissa täytyy olla selvä mielikuva miten tästä selvitään mahdollisimman pienin vaurion, esim. hallittu kaatuminen on joissain tilanteessa paras ratkaisu. Yllättäviä tilaneitahan riittää: muut tiellä liikkujat, lapset, eläimet ovat kaikki aika arvaamttomia liikkeissään. Tiessä saattaa olla esteitä, pinnoite rikkoja, soraa. Varusteet saattavat rikkoontua, kivi jumittaa pyörän yms.
Suosittelisin hakeutumaan rullaluistelukurssille, niillä yleensä harjoitellaan kaatumiset, nurmikolle siirtymiset (juosten että kaatuen), sekä tietysti jarruttamiset ja myös oikeaoppinen potkutekniikka sekä kääntymiset yms...
Suuri osa luistelijoista (~90%)luistelee väärin, eli: Potkuvaiheita tulee toistensa perään eli liukuvaihe puuttuu kokonaan, keho on jatkuvassa epätasapainotilassa (=paino ei ole liukuvan jalan päällä) jollon toistuvista "potkuista" tulee itsessään tasapainon hallintaa.
Luistelun suurin peikko on itse pelkääminen ja oman kordinaatiokyvyn puute tai siihen luottamattomuus.
Se että et kykene kovaan nopeuteen johtuu em. asioista. Kovassa nopeudessa, huonossa tekniikassa, luistimet pyrkivät ulospäin pois kehon alta jolloin painopiste jää tyhjänpäälle ja joudut siirtämään painoa heti toiselle jalalle. Suuntaa liukuvaihe (siis potkun jälkeinen liike) suoraan eteenpäin ja seiso liukuvan luistimen päällä ja anna liukua. En suosittele vauhtihurjastelua ennekuin tekniikka on tarpeeksi riittävä siihen.
Pitää muistaa seuraavan kerran kiinnittää huomiota liukuun, olenkin koettanut harjoitella liioitellusti tuota yhdellä jalalla liukumista, mutta on se kyllä vaikeaa! Kuinka koukussa tämän liukuvan jalan pitäisi olla?
Sellainen rullaluistelukurssi olisi hyvä, ja menisin sinne heti jos täälläpäin sellaista olisi!
Lajin oppii ilman kurssejakin kun luistelee paljon ja miettii tien päällä oikeaa tekniikkaa. Tekniikasta on kirjoitettu paljon, muistaakseni mm. Oulun tarmon ja luisteluliiton sivuilla on asiaa. Mutta kursseille vaan, jos siltä tuntuu.
En ole metriäkään luistellut rullilla, mutta olen
aikeissa hankkia rullaluistimet. Talvella olen jäällä 3-4 kertaa viikossa, jääkiekon parissa. Siinäkin liuku tärkein asia, tasapainon hallintaa. Itseäni ihmetyttää, Suomen luisteluliiton sivuilla kehoitetaan luistelemaan selkä kissamaisen pyöreänä. Tälläisessä asennossa tulee selkä kipeäksi. Itse luistelen jäällä selkä suorana, en kissamaisessa asennossa. Kuiteskin polvista joustaen, pehva alhaalla ja hiukan etukumarassa. Ihmetyttä vaan tuo luisteluliiton kommentti. Eli pitkät liut ja paino liukuvan jalan päälle.
hommata käsiin Fitness lehti nro. 4/2006 ja tutustua siihen. Siinä on hyviä vinkkejä alottelijoille ja muutenkin jutussa on hyvin selvitetty lajin perusasioita, kuten miten väistää nurmikolle tai kuinka ylittää yllättävä este. Jutusta on hyötyä myös pitempäänkin rullaluistelua harrastaneelle. Esim. erilaisia treenejä. dp:stä siinä ei sanottu mitään, mutta se ei olekaan niitä ihan perustsydeemejä. Lisäksi siinä on K2, Salomonin ja Rollerbladen uutuusluistimista tietoja. Suosittelen lämpimästi!!!
Jos ei ole koskaan luistellut, ei alussa saa mennä liian lujaa esim. mäkeen. Vasta kun jalat vahvistuvat ja tottuvat luistelun liikeratoihin, jalat alkavat pysymään mukana kovemmassakin vauhdissa. Alussa vain lyhyitä luistelutuokioita, myöhemmin voi luistelumatkaa pidentää pikkuhiljaa... Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos ei ole koskaan luistellut tai treenannut jalkoja, tavoitteena voi olla parin viikon kuluttua luistella korttelin parin ympäri. Puolessa välissä kesää voi mennä jo parin kolmen kilometrin lenkille tasaisessa maastossa. Loppukesästä voi yrittää jo kymmentä kilometriä ja kokeilla laskea pieniä loivia mäkiä. Hiljaa hyvä tulee varsinkin tässä lajissa.
Mielestäni eräs varsin tyypillinen alkumetrjään tekevän rullalijan virhe on pitää luistimet rinnakkain "tasajalkaa" ja usein tähän liittyy jalat kaukana toisistaan asento.
Tuo asennon valinta johtuu mitä ilmeisemmin pelosta kaatua sivulle, kun mitä todennäköisemmin tulee kuitenkin lipat peffalleen (tai eteenpäin ja juuri täman asennon "auttamana") kun rullat "karkaavat alta".
Stabiilin asennon saa pitämällä luistimia hieman limittäin -_ menosuuntaan nähden, jolloin pieni epätasaisuuskaan ei horjuta tasapainoa. Myöskin jarrupala kannatta sijoittaa luistimeen jolla tuntuu luontevammalta jarruttaa, toisen ollessa luontavemmin tukijalkana.
Niin, ja alkuverryttelykään ei ole pahitteeksi aivan kuten ennen suksilla rinteeseen menoa.