Aurinkotuulista puhuttaessa tulee esiin mm. Maan, Auringon ja Jupiterin magneettikentät. Mikä osuus ko. voimakentillä on planeettojen ratoihin? Näiden voimien kautta planeetat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja Auringon kanssa. Gravitaatio antaa hyvät tulokset ratoja laskettaessa, mutta onko sähköisillä kentillä mitään vaikutusta? Entä sähköiset kentät galaksisella tasolla? Galaksien välisellä tasolla?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuota, eikös jokaisella ihmisen tuntemalla magneettikentällä ole pohjois- ja etelänapa? Ja samanmerkkiset navat työntävät toisiaan pois samalla voimalla, kuin erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa.
Eikö kaksi maan magneettikenttää vierekkäin siis nollaisi itse toistensa vaikutuksen? Ainakaan meidän magneettinen pohjoisnapamme ei sojota kohti Jupiterin etelänapaa, vaan on 90 asteen kulmassa siihen nähden. Luulisi keikahtavan aika helposti, jos todellista voimaa esiintyisi, eikö?
Lisäksi, eikö magneettikenttä ole rajallinen ilmiö? Siis eihän auringosta tulevat hiukkaset (revontulet) ionisoidu jossain merkuriuksen tienoilla? Eikös ne pääse aika lähelle, että niitä on edes mahdollista nähdä?
"Ainakaan meidän magneettinen pohjoisnapamme ei sojota kohti Jupiterin etelänapaa, vaan on 90 asteen kulmassa siihen nähden."
Ihanko 90,00 astetta? Ovatko molemmat kohtisuorassa planeettojen ratatasoihin nähden ja onko Maalla ja Jupiterilla yhteinen ratataso? Ilmeisesti vastaus kaikkiin kysymyksiin on "ei". Siis voimia jää jäljelle. Lisäksi olen ymmärtänyt, että nämä kentät vaihtelevat huomattavasti?
Kyllä ratataso sama on, kaikilla planeetoilla Plutoa lukuunottamatta.
sama ole planeetoilla. Muutamien asteiden eroja esiintyy. Samoin planeettojen pyörähdys ja magneettisten napojan kautta vedetty akseli ei ole 90 asteen kulmassa ratatason kanssa. Esim Wikipedian mukaan Uranus on kallistunuut 82 astetta ratatasostaan ja magneettikenttä on kallistunut 59 astetta pyörähdysakselin suhteen. Alkuperäiseen kysymykseen näämä tiedot ei tietenkään vastaa.
Enpä nyt äkikseltään muista noista kirjallisuutta lukeneeni, mutta jotain silti uskallan sanoa:
Pitää huomata, että vaikka gravitaatio ja sähkömagneettiset voimat ovat osittain samanlaisia (pitkän kantaman vuorovaikutuksia), niin kuitenkin niissä on yksi oleellinen ero. Gravitaatio on aina attraktiivinen (puoleensa vetävä), kun taas sähkömagneettiset voimat voivat olla myös repulsiivisia (hylkiviä).
Koska yleensä joka paikassa on oleellisesti yhtä paljon positiivisia ja negatiivisia sähkövarauksia, on kappaleen aiheuttama nettovoima suurilla etäisyyksillä yleensä nolla. Hyvin usein myös magneettisille voimille sama pätee, eli voiman aiheuttavat magneettiset dipolit ovat melko epäjärjestäytyneitä, joten nettovoima on jälleen likimain nolla suurilla etäisyyksillä. Ja koska gravitaatio puolestaan on aina attraktiivinen, on se dominoiva.
Sitten jos tarkastellaan vaikka Maata magneettina, niin voimme ajatella sitä isona dipolina. Jälleen kerran, Maalla magneettina on siis sekä S- että N-puoli, joten suurilla etäisyyksillä havaitsija huomaa magneetin molemmat päät likimain samassa pisteessä (Maa on pieni kosmisessa mittakaavassa), joten nettovoima on taas isoilla etäisyyksillä likimain nolla.
Noiden shkömagneettisten dipolien kenttien käsittelystä löytyy kyllä kirjallisuutta eikä ole edes vaikea ongelma laskea esimerkiksi sähköisen dipolin aiheuttama kenttä eri etäisyyksillä ja katsoa, mitä tapahtuu kun etäisyys on paljon suurempi kuin dipolin pituus.
Värähtelevä dipoli on sitten toinen juttu, siitähän syntyy sähkömagneettista säteilyä, jolla on suurikin vaikutus maailmankaikkeudessa.
Vertailu on mielenkiintoista. Eikö magnetismi aivan hyvin voisi olla suuntautunutta gravitaatiota?
Miksi vaikkapa kupari ei magnetoidu? Kaikki sähköä johtavat materiaalit kehittävät magnetisimia silloin kun niissä kulkee sähkövirta.
Eikö tästä voisi päätellä, että ferromagneettisessa materiaalssa kiertää sähkövirta sisäisen rakenteen johdosta? Taikka elektronit kiertävät jotain reittiä, joka aiheuttaa kestomagnetismin, niinkuin joku esitti jossain keskustelussa.
En näe mitään perustetta ajatukselle, että "magnetismi voisi olla suuntautunutta gravitaatiota". Magnetismi on peräisin hiukkasen ominaisuuksista "varaus" ja "spin", gravitaatio ominaisuudesta "massa" ja näillä ei keskenään ole ainakaan mitään selvää yhteyttä.
Magnetismilla on kaksi lähdettä: liikkuvat varaukset (esimerkiksi johtavuuselektronit johteessa tai elektronin "rataliike" atomiytimen ympäri ja toisena lähteenä hiukkasten spin, eli "sisäinen rataimpulssimomentti". Näistä tuo ensimmäinen on siis seurausta virrasta, mutta spinista johtuva magneettisuus ei ole. Se on hiukkasten ominaisuus, osa hiukkasista on magneettisia dipoleja luonnostaan ilman että niissä tiedettäisiin mitään virtoja tai muuta varausten liikettä olevan. Miksi näin on? No niin vaan näyttää olevan, eikä sitä kukaan sen paremin osaa selittää. Toki nuo ominaisuudet esiin putkahtavat kun oikeita yhtälöitä osaa käyttää.
Spin voi olla joko ylös tai alas. Jos atomissa on enemmän esimerkiksi spin ylös elektroneja kuin spin alas elektroneja, niin atomilla on magneettinen momentti. Jos taas ylös ja alas elektroneja on yhtä paljon, magneettiset momentit kumoavat toisensa ja tästä ei voi syntyä magneettikenttää. Sitten jos aineessa olevat magn. momentit osoittavat samaan suuntaan saadaan magneetti.
Esimerkiksi kestomagneetissa olevilla atomeilla on enemmän jompaakumpaa spiniä olevia elektroneja ja kestomagneetin hilarakenne on muodostunut siten että atomien magneettiset momentit osoittavat samaan suuntaan.
Spinit ovat hassuja, koska niiden sanotaan olevan ylös tai alas ja kun näin sanotaan, niin ihmisiltä hämärtyy, mistä oikeasti on kyse. Ei se spinit ole joko "ylös" tai "alas" kirjaimellisesti.
Mutta asiaan, siis aina jos atomissa on pariton määrä elektroneja, sille väistämättä jää nettona magneettista momenttia ja se on magneettinen. Ja tämä syntyvä magneettikenttä siis ei ole seurausta virrasta.