Onks teillä omakohtaisia kokemuksia suhteen uudelleen lämmittämisestä?. Asumuserossa oltu joulusta asti, sitä ennen 10 v naimisissa. Syynä asumuseroon oli toisen uskottomuus.
Molemmilla tuli laastarisuhde joten sikäli "tasoissa ollaan".
Lapset pistää ajatteleen että jos kokeiltais vielä. Ei kait siinä mitään menetä jos homma ei onnistu, tuntuu vaan siltä ett jos meinaa kokeilla niin pian täytyy kokeilla eikä odotella uutta kaamosmasennusta.
Kertokaapas kokemuksene/mielipiteenne!! ja vain asiallisia vastauksia
Molemmilla tuli laastarisuhde joten sikäli "tasoissa ollaan".
Lapset pistää ajatteleen että jos kokeiltais vielä. Ei kait siinä mitään menetä jos homma ei onnistu, tuntuu vaan siltä ett jos meinaa kokeilla niin pian täytyy kokeilla eikä odotella uutta kaamosmasennusta.
Kertokaapas kokemuksene/mielipiteenne!! ja vain asiallisia vastauksia
Vastaukset 23
Vanhimmat
Meillä kokeiltiin kun olimme puoli vuotta oltu erossa, ei onnistunut. Liian paljon oli tapahtunut ja sanottu.
Myös lapsemme olivat sitä mieltä, että parempi erossa kuin yhdessä.
teillä on hyvä syy yrittää: Lapset. Monesti ero ja välimatka tuo asioihin etäisyyttä ja alkaa asioita nähdä siltä suunnalta josta ei ennen osannut katsoakkaan.
Voi olla että pidät asiattomana tätä arviointiani, mutta mielipiteeni nyt vain on, että jos suhde on peliä, jossa voidaan olla "tasoissa", niin en jaksa uskoa uudelleenlämmittämisen mahdollisuuteen. Suhdetta ei alun perinkään ole ollut. On ollut vain avioliitto ja lapset ja kenties hyvää seksiä.
En voinut palata exäni luo sen jälkeen mitä välillämme oli tapahtunut. Ei varsinaisesti mitään konkreettista, mutta suhteemme oli muuttunut.. tunteettomaksi, ja myös 10 v. takana. Ymmärrän, että pari kuukautta lähtöni jälkeen hän kaipasi joko minua tai yleensä jotain toista asumaan kanssaan, ja yritti näitä "lämmittelyjä". Tiesin tunteeni (joita ei ollut kuin kaveruuteen asti), enkä siis palannut. Sen sijaan uusia miehiä oli parikin siinä puolen vuoden sisällä.
Myöhemmin olen tavannut nykyisen aviomieheni, ja tästä tunteesta tiedän etten voisi pettää häntä vaikka hän pettäisi minua. Muihin suhteisiin ei pysty jos rakastaa toista. Olenkin päätellyt, etten alunperinkään rakastanut edellistä miestäni, ei hänkään minua. Olimme kavereita ja olemme edelleen, mutta tällaista rakkautta ei meillä ollut koskaan.
Molempien täytyy haluta suhteen uudelleen lämmittämistä. Itse olen yrittänyt mutta eipä tunnu lämpenevän vaikka lasten takia tahdoinkin yrittää. Minä en enää tahdo, en jaksa eikä enää ole voimia mihinkään.
Omakin liittoni meni karille sen vuoksi, että minä petin miestäni. Itseäni siitä saan syyttää, enkä ketään muuta. Sen asian kanssa vain täytyy oppia elämään ja toivoa, että on oppinut jotain.
Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa, eikä ajankaan kanssa ehkä koskaan palaudu ennalleen. Mutta lasten takia yhdessä jatkaminen ei ole ketään kohtaan oikein. Päätös on kuitenkin Sinun itsesi tehtävä, silloin voit elää itsesi kanssa, tiedät että ratkaisu on oikea kun sen itse teet. Toiset päätökset ovat vain vaikeampia kuin toiset. Toivon Sinulle mielettömästi rohkeutta ja voimia ja viisautta ratkaista tilanteenne oikein, eli sillä tavalla mikä SINUSTA itsestäsi tuntuu oikealle.
omille teilleen puoleksi vuodeksi, sitä ennen oli monta vuotta jo kulkenut melko vapaasti. Minä kun olin lasten kanssa kotona.
Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni sillä tavalla.
Takaisin sen paskiaisen kuitenkin huolin. Kait olen niin raukka kun halusin jatkaa. Olin niin ahdistunut ja itsesyytösten vallassa että syytin kaikesta vain itseäni, vaikka syytä oli paljon hänessä.
Nyt olen vieläkin ahdistuneempi, en luota häneen, kuulustelen joka menot.
Tekisi mieli kostaa kaikki, mutta en pysty olen niin nynny.
Hän ei ole syyttänyt itseään yhtään, eikä kertonut missä ja kenen kanssa on kaveerannut.
Yhdessä ollaan oltu sentään jo 23-v.
Joten myöhemmin voi suhteen lämmittelyssä tulla jotain ongelmia jommalle kummalle, mutta kokeilkaa voi mennä hyvinkin.
Aivan ihana kuulla,että on joku vielä joka ei ole katkeroitunu avioliittoa kohtaan.
Mulla itellä oli ennen avioliittoa 8-10 eroa saman miehen kanssa. Meitä se vain opetti paljon.
Minun piti aina lähtä etsimään joka kevät uutta parempaa rakkautta. Onneksi mieheni antoi anteeksi ja halusi silti jatkaa.
Mielestäni uskottomuus lähtee juuri rakkauden kaipuusta. Avioliitossa se monesti hiipuu. Mutta itse olen oppinut, että arki on täynnä rakkautta. Pyytetöntä ja hiljaista. Yhdessä oloa.
Lapsesi varmaan luottavat avioliittoon joskus omassa liitossaan jos palaatte yksiin.
Kyllä mielestäni lapset menevät aina etusijalle. Oman itsekkyyden takia ihminen haluaa monesti toista. Anteeksi antaminen on parasta mitä olen elämässäni oppinut ja ajatella vasta nelikymppisenä.
Erosin nuoruudenrakkaudestani 5 v.sitten,yhdessä oltiin 13 vuotta.Ero oli vaikea,pari vuotta siinä meni että tolpilleen pääsi...Erosimme miehen uskottomuuden vuoksi." 3 vuotta eron jälkeen päätimme kokeilla vielä kerran, seurasi ahdistava puolivuotinen jolloin kumpikin oli onneton.Rakastamme molemmat edelleen jollain lailla toisiamme, myönnettävä vaan oli että ei suksi väkisin luista!
Lapsethan siinä ihmeissään ovat jos ei uusi yritys onnistu....ollaan, ei olla, ollaan. Riippuu lasten iästä miten sitten asiat käsittelevät jos ei sujukkaan. On väärin ajatella että: *lapset laittavat ajattelemaan uutta yritystä*, kyllä yhteen palaamiselle pitää olla muut perusteet.
että pelkästään lasten vuoksi ei kannata yrittää uudelleen. Tai toisaalta kannattaa, jos molemmat ymmärtävät että liitto on siksi voimassa että oletetaan sen olevan hyvä lasten kasvualusta.
Jos taas ette kunnioita toisianne ja arki on yhtä tappelua ei yhteen palaaminen ole järkevää. Rakkausavioliitto, lastenhoitoavioliitto..riippuu katsantokannasta onko järkevää.
KYLLÄ! jos molemmat samaa mieltä ja tekee töitä suhteen eteen. Kaikkea olen tehnyt ja katunut, 7vuoden kriisi tuli meillekkin, vuosi erossa ja molemmilla uudet kumppanit, palattiin yhteen , parasta mitä olen elämässä tehnyt! kukaan ei ole täydellinen ja virheistä ei voi kuin oppia! nyt ollaan oltu uudestaan yhdessä 9.vuotta. Mikään liitto ei pysy kasassa ilman et sen eteen tekee töitä, sen kun oivallatte molemmat teidän liitto tulee kestämään . Tsemppiä ja paljon rakkautta, ei toisen syyttelyä.
kanssa tahansa ja missä!
Me ollaan aikuisia eikä toinen puoliso ole toisen omistuksessa eikä sen vanki.
Turhaa ruveta nyt syllistämään, että toinen oli uskoton. Mikä laki ei kiellä sua rakastelemasta tai viettämästä iltaa kenen kanssa haluat!
Kyl kaikki saa olla kaikkien kanssa mut aika karseeta sille petetylle. Mut se lämmittely ei ehkä onnistu.
Erostani on jo 14 vuotta, olin silloin hyvin nuori. Mwillä oli kaksi pientä lasta ja kolmas osapuoli erossa mukana. Noin vuosi eron jälkeen päätimme yrittää yhdessä vielä, koska meillä ei ollut mitään menetettävää. Yritimme, mutta rakkaus ja läheisyys olivat kadonneeet, fyysinen läheisyys oli mahdotonta, koska minä en kyennyt siihen. luovutimme ja nyt meillä molemmilla on ihanat uusperheet, itselläni jo 11 vuotta takana tätä uusperhe-elämää.Elämäni parasta aikaa.
Joskus on ihan hyvä asia luovuttaa...
Pahan kriisin jälkeen suhteemme alkoi toimimaan paremmin kuin koskaan, meillä ei tosin ollut kuvioissa muita henkilöitä mukana. Mutta on pakko uskoa että suhteesta voi tulla parempi kuin aiemmin, kun on itse sen kokenut.
en muuttaisi heti saman katon alle, alkakaa treffaileen ja katsokaa, mitä tuleman. se on parempi vaihtoehto lapsillekkin, ettei heitä veivata taas uuteen kotiin.aloittakaa rauhassa ja sytytelkää liekkiä pikku hiljaa..kyllä se siitä lähtee.
Vanha paska ei kääntelemällä eikä lämmittelemällä parane!
Kun "kristalli" on kerran särkynyt niin loppu on pelkkää tekohengitystä!
Katsele uutta vaan suoleen!
on se, että oletpa viimesen päälle fiksu ja reilu tyyppi. Vai oletko kertonut tälle nykyisellesi, että hän on sinulle laastaria?
Toivottavasti olet itse joskus jollekkin sitä, et ainakaan ansaitsisi reilua käytöstä sinäkään.
Niin että kelaa vähän! Ei toisen ihmisen kustannuksella parannella vanhoja haavoja! Parantele vammasi ensin ja mieti vasta sitten!
Jos joku aikuinen ja täysijärkinen alkaa seurustelemaan eroprosessinsa keskellä olevan ihmisen kanssa, luulisi hälytyskellojen soivan ja henkilön tajuavan, että kyseessä on enemmän kuin todennäköisesti laastarisuhde.
Jos kulissiavioliitto riittää, niin mikäs siinä. Vakaa talous ja sosiaalinen asema yhdessä kumppanin kanssa samalla, kun seksuaalinen tyydytys ja keskustelukumppani haetaan muualta. Tiedän sen toimivan noinkin - onko se järkevää, en tiedä.
Mikä todennäköisyys sulla olisi onnsitua seuraavan kanssa? Huonompi kuin nykyisen (tilastot), joten kannattaa YRITTÄÄ. Siksi toiseksi, se toinenkin olisi vain "ihminen", joten jos haluat täydellisyyttä, kannattaa etsiä toinen täydellinen: vinkki: sellaisia ei ole.
16 v naimisissa, sitten puolen vuoden asumusero ja nyt takana 4 kk taas yhdessä. Eron syy klassinen, kasvoimme erillemme,jotenkin vain hukkasimme toisemme tässä arjen pyörityksessä.Aluksi tuntui hyvältä, että näin oikein,mutta nyt jo puhumme vakavasti erosta, ollaan vain kuin samassa tilanteessa kun asumuseroon päätyessä. Viikonloput puhumme ja puhumme, mutta tämä on niin raskasta vain jauhaa ja punnita, ehkä olemme eriytyneet jo niin tuntessamme, että ainakin intohimo puuttuu. Perusasiat ok, mutta riittääkö se, sitä koko ajan pohdimme ihan väsyksiin asti, tuntuu ettei päästä siinäkään eteenpäin. Ajatukseni kuitenkin että jos tuntuu että jotain puuttuu, ptäisi uskaltaa tehdä vaikealtakin tuntuva päätös. Asuntoja ollaan jo haettu erikseen, se on kongreettista, mutta eihän elämässä voi tietää ellei tee päätöksiä.Mielestäni parempi uskaltaa koska ollaanko vai eikö olla-kelaaminen alkaa joka tapauksessa rasittaa molempia. Ja tuossahan itselleni ainakin tuli vastaus, että jos täytyy pohtia jatkuvasti yhdessä oloa, on se merkki siitä ettei se enää tunnu toimiivan tai riittävän, ehkä kumppanit kehittyy eri tavalla erlaisissa elämänvaiheissa ja keskinäinen yhteys ottaa mittaa toisistaan, me emme ehkä saavuta sitä enää kuin ystävyyden tasolla.
Meillä aiotaan kokeilla, vaikka erossa on oltu yli vuosi ja miehellä ollut uusi suhde. Mutta emme ryntää saman katon alle, vaan asumme erillämme, jotta lapsetkaan eivät mene sekaisin. Vasta sitten, kun ja jos puolin ja toisin tuntuu riittävän hyvältä ja luottamus palaa, niin voidaan harkita yhteen palaamista myös asumisen osalta.
En tiedä, voiko tällaisesta olla haittaakaan? Itse olen oikein onnellinen ja tyytyväinen yksinkin lasten kanssa, mutta vielä on tunteet tallella puolin ja toisin, ja olemme aiempaa viisaampia toivottavasti. Jos ei sitten vain onnistu niin ainakin on yritetty. Ei sitä uudenkaan miehen kanssa tiedä miten onnistuu. Tuon entisen ainakin tunnen nyt hyvin. Itse en ole niin innostunut uusperheenkään perustamisesta, joten entisen takaisin ottaminen voi olla ihan ok, jos saadaan asiat sujumaan. Varovasti kuitenkin edetään. Jos ei suhde toimi jatkossa selvästi paremmin kuin aiemmin, niin sitten jatketaan tahoillamme. En tiedä onko tämä viisasta, mutta tuskin siitä haittaakaan on.... olen tätä pähkäillyt kuukausia, mutta en osaa tilaisuutta sopan uudelleen lämmittämiseen jättää käyttämättäkään, jos sitä tarjotaan.
Nykyinen miesystäväni harkitsee sitä parhaillaan...onnea yritykselle.
Itse en sitä lähde yrittämään.Minä olin erotessani täysin varma mitä haluan.Minun ja exäni välit ei lämmittelyllä parane