Olen tätä jo useamman vuoden ajan ihmetelly, että kuinka kaikki klasarin kuuntelijat palvoo Mossea jumalanaan. Meinaan vaan, että kontrapunktia/polyfoniaa mies ei kai pahemmin harrastanut, tai jos harrastikin niin ei kovin häikäisevästi. Soinnillista kiinnostavuutta kappaleista on kai turha etsiä, kun orkestraatiohan oli tuolloin melkein joka biisissä se sama, tr. cor. cl. ob. fg. timp. ja jouset(sointivärien etsiminenhän oli 1700-luvulla tabu). Muotorakenteet... no jaa, sonaatimuoto, sonaattimuoto ja vielä sonaattimuoto. Soinnutukseen ei Mosse saa samaa voimaa ja fiilistä kuin Beethoven, koska käytti kromaatiikkaa niin harvakseltaan. Myönnettäköön, että melodiikka on usein varsin hienoa. Jotenkin tuntuu siltä, että hän ei oikein saanut kepeän tanssahtelun ja surun lisäksi saavuttettua koko musiikin mahdollista tunneskaalaa(jossa Beethoven onnistui niin loistavasti), paitsi Requiemissä, joka onkin mielestäni hänen nerokkain teoksensa. Olen kuitenkin aina valmis oppimaan uutta ja voitte mielihyvin oikaista harhaluulojani ja suositella paremmin itselleni sopivaa Mozartia.
Mikä siinä Mozartissa on niin mahtavaa?
Einojuhani forever
10816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En osaa mitään soittaa enkä ole itsekään suuri Mozart-fani, mutta eräs ammattimuusikko, joka on, väitti että usein juuri soittajat diggaavat Mozzieta aivan erityisesti. Mahtaako pitää paikkansa? Piileekö näennäisen keveyden alla nerokkuuden kerros joka aukeaa vain soittamalla?
että mossen nerous avautuu pikku hiljaa.se on vaan ylitse kaiken. Taivaassa soitetaan Bachia ja Mozartia, eikä paljon muuta.
vaan kaikki palvoo, aikamoinen yleistys. Oopperoissa on nerokkaita oivalluksia ja hienoja sävelkulkuja mutta ne ovat kepeitä komedioita. Jos vertaa vaikka Verdiin, ei voi puhua samana päivänäkään. No, eri aikakausia edustavat. Helppoa laulettavaa Mozart kyllä sikäli on, että rytmissä pysyminen on iisiä.
Mozart näyttää pintapuolisesti helpolta,ja tuntuu helpolta kun muutaman kerran soittaa tai laulaa. Mutta se keveys... Vaikeaa on soittaa/laulaa niin, että keveys pääsee esille. Siinä vaaditaankin kärsivällisyyttä ja harjoittelua.
Oletkohan kuullut vain huonoja tulkintoja? Itse musisoimalla pääsee sisälle aivan toisella tavalla.
itse laulanut vuosia. Se on kyllä totta, että Mozart on erittäin vaativaa laulettavaa. Mozart-pitämättömyyteni vaikuttaa lähinnä se, että hän ei säveltänyt omalle äänityypilleni sopivaa laulettavaa. Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin tuo tunneskaalan pinnallisuus ja suppeus verrattuna esim. Verdiin. Pidän noista veristisistä oopperoista muutenkin enemmän. Mutta kuten sanottu, eri aikakautta ja komediaa Mozart oopperassa edustaa.
Ehkä Mozartin musiikin kauneus piilee yksinkertaisuudessa.
Mozartin neroutta ei käy kiistäminen, mutta tingentangelilta se ns. harmoniamusiikki kuulostaa.
Ei kuulu suosikkeihini.
Jos yksinkertaisuus on nerokkuuta, niin sittenhän meikäläinenkin on tyyliin maailman suurin säveltäjä. Tota on joku toinenkin ehdottanu, mutta kyllähän nyt yksinkertasia kappaleita/säveltäjiä on maailma pullollaan.
Jo pelkästään se on neroutta, että Mozart pystyi kirjoittamaan suoraan päästä ilman korjailuja tai soittimien kanssa näpräämistä kappaleensa paperille.
Minustakin Mozart on ihan liian "siistiä" musiikkia, muotokieli puhtaaksiviljeltyä ilman mitään yllätyksiä, soinnuttelut asianmukaisia mutta tylsähköjä, melodioissa löytyy sentään jotakin särmää. Soitan itse pianoa, mutta Mozartin pianosonaatteihin en kerta kaikkiaan pysty syventymään vaikka säännöllisesti aloitan ja päätän yrittää: jotenkin ne ovat niin hilipati-hippaa-henkisiä verrattuna Bethovenin ja Haydnin, huomattavasti moniulotteisempiin ja dramaattisempiin teoksiin.
Mutta ei kai hänen nerouttaan silti voi kiistää. Ei vain kolahda minuun.