Lukasimpa Iltalehden keskustelu palstalta, et joku valitti, et vakuutus virkailijat sinuttelee.
Siitä aloin miettiä, et miten teititellään.
Lainaa lisää kirjoja, Miten tuo sanotaan teitittelyinä?
Lainaatte lisää kirjoja? Mut tuossahan muuttuu silloin sisältö. Kehotus muuttuu käskyksi.
Siitä aloin miettiä, et miten teititellään.
Lainaa lisää kirjoja, Miten tuo sanotaan teitittelyinä?
Lainaatte lisää kirjoja? Mut tuossahan muuttuu silloin sisältö. Kehotus muuttuu käskyksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuinka voi olla noin vaikeaa? Eikö äidinkielesi ole suomi?
"Lainatkaa lisää kirjoja."
Kiitoksia.
Niin siis en ole ikinä tietoisesti teititellyt ketään, eikä muutenkään äidinkielen asiat ole niitä vahvimpia.
Kirjoitetusta kielestäsi totisesti huomaa, että et osaa suomea. Ikävä kyllä olet siinä mielessä tyypillinen nykysuomalainen. Suosittelen kielikurssia. Siitä hyötyisivät kaikki osapuolet. Hyvää juhannusta!
Minua taas ärsyttää kun vakuutusvirkailijat teitittelee. Vastaan aina kysymyksiin tyyliin olemme tai emme ole. Teittittely kuuluu historiaan. Ruotsissa ei ole teititelty sitten 1950-luvun.
Lapsikin sen tietää että monikkoa käytetään kun puhutaan useammasta esineestä tai elävästä olennosta. Eli siis teitittely (monikon käyttö yhdelle henkilölle puhuttaessa) on kieliopin vastaista.
Ilmeisesti olet kasvanut perheessä, jossa on puhuteltu ihmisiä hyvin nyanssittomasti. Sama juttu miljoonien muiden suomalaisten kanssa. Hyvää juhannusta!
Teitittely on keinotekoinen ilmiö ja perustuu aikaisempiin aatelisarvoihin, joita saattoi henkilöllä olla useita ja haluttiin korostaa tätä. Teitittelyyn kuului aikaisemmin myös alempiarvoisten paikan osoittaminen sinuttelemalla näitä. Esim. palvelusväkeä sinuteltiin ja palvelusväki teititteli ylempiään. Koska aatelisarvoja ei enää saa myöntää eikä niillä onneksi ole merkitystä, niin teitittelystäkin pitäisi luopua.
Missään nimessä ei saa teititellä virkamiehiä eikä kansanedustajia tai presidenttiä, koska nämä ovat kansan palvelijoita ja palvelusväkeähän ei tarvitse teititellä. Ei koskaan.
Aivan liian rationaalinen selitys lähteäkseen todellisista tunteista :( Ei mene meikäläiseltä läpi!!!!!!!!!!! Epäilen nimimerkki Laserin tavoin taustalla piilevän varhaisiän ympäristötekijöitä.
Edesmennyt isäni (s. 1914) kertoi vielä teititelleensä omia vanhempiaan (joita en ehtinyt tapaamaan -- he olivat syntyessäni jo vainajia molemmat).
Itse olen syntynyt 1951. Kouluaikoinani ei tullut kuuloonkaan, että ikäiseni olisivat sinutelleet vanhempieni ikäisiä tuntemattomia. Vielä lukioaikoinani taisimme sinutella vain yhtä opettajaa; jotkut muut tekivät kanssamme sinunkauppoja ylioppilaaksi tulomme yhteydessä.
Saksassa on yhä tavallista, että jopa samanikäiset ja samanarvoiset keski-ikäiset työtoverit teitittelevät toisiaan.
Muistan lukeneeni eräästä kotiseutuni historiikista jutun paikallisesta karhunkaatajakuuluisuudesta. Äijä oli joutunut eräällä jahtireissullaan sylipainiin karhun kanssa. Karhu oli saanut lyötyä miestä käpälällään kasvoihin niin pahasti, että nenä oli irronnut ja jäänyt roikkumaan ohuen ihonkaistaleen varaan. Tämän jälkeen karhu oli kääntynyt omille teilleen. Sisukas metsästäjä olisi ollut sekopäisenä vielä lähdössä otuksen perään. Hänen mukana ollut poikansa kuitenkin vetosi: "Elekee isä männä, kun Teillä ei oo nokkookaa ennee!" -- Mies otti poikansa pyynnön todesta ja luopui karhun perään lähdöstä.
Kuinkas nenä? Siitä karhunkaataja oli sittemmin samalle haastattelijalle tuumannut: "Ka, tökkäsin nokan paekolleen, ja siinähän tuo on tököttännä!"
Kun tällainen myöhäispuberteetin ja varhaisseniliteetin väliissä seikkaileva viisvitonen setämies joutuu asiakkaana tekemisiin omia jälkeläisiään nuorempien ihmislasten kanssa, ei näiden horjahtelu sinuttelun ja teitittelyn välimaastossa voi olla huvittamatta. Saman asiakaspalvelutapahtuman aikana kuulee monesti molempia puhuttelutapoja iloisena sekamelskana.
Varsin tavallista on esimerkiksi se, että vielä teini-ikäiseksi luettava kassatyttö tervehtii tuttavallisesti: "Moi!" Ja vastaa lopuksi kiitokseeni: "Olkaa hyvä!" (Mielestäni "Hei" on selvästi neutraalimpi ja siis teititeltävillekin sopiva tervehdys, kun taas "Moi" kuuluu intiimin tuttavalliseen puhetapaan hyvien kamujen kesken.)
En suinkaan pane pahakseni, että nuoretkin sinuttelevat minua. Päinvastoin -- sehän on vain imartelevaa ja on osoittavinaan, ettei minua sentään vielä haudan partaalla horjuvana homehtuneena kääkkänä pidetä! Johdonmukaisuus puhuttelussa vain olisi kovin suotavaa.
Alle parikymppiset kaverini ovat kesätöissä kaupan kassalla. He ovat ottaneet nyrkkisäännökseen, että vanhempia ihmisiä teititellään.
Keski-ikäiset naiset räjähtelevät jatkuvasti "En mä ole niin vanha että mua pitäis teititellä!" kuulemma todella vihaiseen sävyyn.
Sitten jotkut eläkeikäiset marisevat siitä, kun ystäväni tervehtii "Hei!" eikä "Päivää!".
Miten pitäisi palvella niin, että kaikki olisivat edes jotenkuten tyytyväisiä?
Ei yhtä ainoata oikeata tapaa olekaan. Joku suuttuu aina, mikä johtuu siitä, että yhteiskunnassa on aika yleisesti siirrytty sinuttelemaan kutakuinkin kaikkia. Se ei sovi kaikille ja he motkottavat, jos sinuttelet heitä.
Sitten on niitä - iäkkäitäkin, joiden mielestä kaikkia, ja nimenomaan heitä, pitää ehdottomasti sinutella. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa sinuttelu on Suomessa niin yleistä, ettei kukaan siitä loukkaannu. Voi myös käydä niin, että kehitys pysähtyy, ja teitittely palaa. Sitä ei tiedä kukaan.
Yritä olla kohtelias pronomineista riippumatta, ja mahdollisen kielteisen palutteen tullessa vain toteat, että aina ei voi voittaa.
Itse olen ihan muinainen, jo yli 60, ja minulle on samantekevää mitä pronominia asiakaspalvelija käyttää kunhan palvelee kohteliaasti ja tehokkaasti.
Minullekin on jokseenkin yhdentekevää, sinutellaanko vai teititelläänkö minua. Kuten edellä jo totesin, epäjohdonmukaisuus huvittaa.
Kaikkien puolesta on mahdotonta vastata. Omia mielipiteitä asiasta on itse kullakin, ja niitä riittää varmasti laidasta laitaan.
Iloisen ystävällinen asenne on mielestäni tärkeintä.
Olikohan se joku Lapin mies sieltä persoonallisemmasta päästä? "Puljun keisari"? Tarkoitan sitä heppua, joka sai joskus reviirilleen vieraaksi peräti Tasavaltakunnan Herra Presidentin. Ja tuumi tälle: "Muita mie kaikkia sinuttelen, mutta sinua minä sanon teiksi!"
Mutta älkää sanoko terve. Esim. kaupan kassalla. Kun ette tiedä kuka on terve tai sairas.
Luulenpa, että tervehdyksen (sic!) "Terve!" taustalla on alun perin toiveen ilmaisu: puhuteltavalle TOIVOTETAAN terveyttä = terveydentilan hyvänä pysymistä tai paranemista. Liekö tuo niin ikävä asia?
Minun terveydentilani ainakin saa toivottaa säilyvän/paranevan, vaikka siihen nykyisellään saan ihan tyytyväinen ollakin.
Eikös ruotsinkin 'hälsning' (tervehdys/terveinen) viittaa mutkan kautta terveydentilaan? Samoin venäjän tervehdys, joka on meille suomalaisille tutuin väännöksenä 'rastui'.
Silti olen ymmärtävinäni niitäkin, joiden mielestä tuollainen tervehtiminen on turhan tuttavallinen puhuttelutapa.
Sinutellen: "Oletko ollut purjehtimassa?"
Teititellen: "Oletteko ollut purjehtimassa?"
Ei siis: "Oletteko olleet purjehtimassa?"
Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kysymys esitetään useammalle henkilölle. ;-)
On todella ärsyttävää, etteivät teitittelyn säännöt kuulu edes kaikkien TV-toimittajien osaamiseen. Tuonkin tason kielenkäyttäjät saattavat yhtä ainoaa henkilöä haastatellessaan taivuttaa verbiä monikossa, ikään kuin haastateltavia olisi useampiakin.
TV-toimittajilta pitäisi todellakin edellyttää mallikelpoista äidinkielen käyttöä. Mitäpäs muutakaan mediaa meikäläinen rahvas esikuvanaan pitäisi?
Me teitittelemme teitä. Meitä on vain yksi tässä tietokoneen edessä.
Me lähdemme nyt kahville.
http://www.histdoc.net/historia/alex1.html