Siskoni oli insestin uhri isäni toimesta, ja hän kävi myös psykiatrilla hoidossa asian takia.
Isäni, rikoksen tekijä, kuoli itsemurhan kautta vuonna 1989.Asuimme pienellä kylällä, siskoni meni sitten naimisiin mutta jäi asumaan miehensä kanssa samalle kylälle.Kylään alkoi muuttaa uusia ihmisiä, ja mínusta siskoni käytös oli aika omituista, hän alkoi kierrellä näiden uusien asukkaiden luona ja kertoili heille kaikille ne asiat lapsuudestaan. Silloin en vielä edes tiennyt koko insesti asiasta,vaan sain kuulla siitä uusilta naapureilta jotka kännissä minulle siitä valistivat, tyyliin:"sinä olet nähnyt ne tapaukset" syyttelyillä. Siis ei voi paljon vittumaisempaa asiaa järjestää kuin tuo minun kannalta katsottuna. Minusta tuntuu että koko psykiatri touhu tuossakin oli ihan turhaan jos kaikki asiansa täytyy kuitenkin kertoa ventovieraille ihmisille.Ajattelematta kenelle kertoo ja aiheuttaako se syyttömille perheenjäsenille harmia.Löytyykö tälläiselle vieraille ripittäytymiselle mitään psykologista syytä?Hakiko hän sääliä?
Isäni, rikoksen tekijä, kuoli itsemurhan kautta vuonna 1989.Asuimme pienellä kylällä, siskoni meni sitten naimisiin mutta jäi asumaan miehensä kanssa samalle kylälle.Kylään alkoi muuttaa uusia ihmisiä, ja mínusta siskoni käytös oli aika omituista, hän alkoi kierrellä näiden uusien asukkaiden luona ja kertoili heille kaikille ne asiat lapsuudestaan. Silloin en vielä edes tiennyt koko insesti asiasta,vaan sain kuulla siitä uusilta naapureilta jotka kännissä minulle siitä valistivat, tyyliin:"sinä olet nähnyt ne tapaukset" syyttelyillä. Siis ei voi paljon vittumaisempaa asiaa järjestää kuin tuo minun kannalta katsottuna. Minusta tuntuu että koko psykiatri touhu tuossakin oli ihan turhaan jos kaikki asiansa täytyy kuitenkin kertoa ventovieraille ihmisille.Ajattelematta kenelle kertoo ja aiheuttaako se syyttömille perheenjäsenille harmia.Löytyykö tälläiselle vieraille ripittäytymiselle mitään psykologista syytä?Hakiko hän sääliä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..ja ajattelematonta aiheuttaa sulle harmia moisesta asiasta kuin insesti!
Miten sä nyt ollenkaan selviät tästä.
Tsemppiä nyt oikeen kovasti.
olet oikeassa ,tyhmää se on, olisiko kaikki insestin kohteeksi lapsena joutuneet olleet hieman tyhmempiä kuin muut lapset yleensä koska ovat antaneet käyttää itseään hyväksi?
Koska ei tuo käytös tosiaan aikuisenakaan kovin fiksua ole.
Se on kova paikka kun aletaan syyttää ja epäillä tuollaisesta asoista, siinä nahkapalli napsahtaa jos tulee joku vielä asiasta sanomaan...
Tuskinpa keneltäkään insestin uhrilta tekijä on pyytänyt ensin "lupaa". Taidat olla itse vähän tyhmä! Mitä pieni lapsi voi tilanteessa, jota ei edes ymmärrä ja tekijä on oma isä?
"ovat antaneet käyttää itseään hyväksi?" Nyt kyllä nousee verenpaine, ettei yksi mittari enää riitä! Mieti vähän, mitä kirjoittelet! Jos olisit itse alle kouluikäinen, mitä tekisit vastaavassa tilanteessa? Ota asioista ensin selvää ennen kuin kirjoitat suoraan sanottuna PASKAA!
"peace cannot be kept by force, it can only be achieved by understandig" ei nuo sinunkaan kirjoituksesi hääveiltä näytä, en sinuna käyttäisi niin viisaan miehen kuin einsteinin sanoja mottona.
Tiedän kyllä mitä tarkoitan ja olen ottanut selvää asioista, tarkoitukseni olikin katsoa onko siellä joku kuuma-kalle koneen äärellä ja olihan siellä.
Anteeksi jos tuotin verenpaineessasi äkillisen piikin, no kyllä se sieltä alas myös laskee..
Mitenkähän Einstein tähän sopii? Meinaatko, että ihan kaikkea tässä maailmassa pitää ymmärtää? Jos et Einsteinista muuta tiedä kuin tuon minun mottoni, niin otapa selvää.
Vai oli tarkoituksesi katsoa, löytyykö täältä joku kuuma-kalle. Ehdotan sinulle tutkimuksen tekemistä aiheena insesti ja ota ratkaistavaksesi kysymys kuinka moni sen ymmärtää ja hyväksyy!
Ei ole pelkoa siitä että kaikkea joudut ymmärrärtämään tai ymmärtäisit. Tiedän kyllä Einsteinista ja olen lukenut hänen kirjojaan, ja siksi ihmettelen että vertaatko itseäsi häneen koska käytät hänen sanojaan mottonasi? Einstein ei todennäköisesti olisi sinun tavalla kimpaantunut vaan kysynyt kuinka olen päätynyt tuohon johtopäätökseen.
Ja tutkimiseen auttaa myös se että kun asia käännetään ylösalaisin, tulee uudenlaisia tarkastelualoja ja asioiden suhteita.Et voi tietää mitä on pohjalla jolle käännä ja katso.
Teillä hysteerisillä kiihkoilijoilla on varmaan sellainen motto myös että insestin uhri saa sitten myös aiheuttaa muille kärsimistä oman insesti kokemuksensa vuoksi?
Oikea tutkija ei sano koskaan kenellekkään että kirjoitit paskaa, oli asia millainen tahansa.
Muutamia asioita tässä maailmassa valitettavasti on, joita ei edes tahdo ymmärtää, kuten esim. insesti ja pedofilia. Se ei tarkoita sitä, että ei voisi miettiä, mitä niiden tekojen takana on, mikä ne aiheuttaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi hyväksyä, oli syyt mitkä tahansa!
Luuletko, ettei Einstein koskaan kimpaantunut mistään? Ei tuntenut turhautumista, ei päästänyt suustaan yhtään "rumaa" sanaa? Oikeakin tutkija osaa puhua "rumia" ihan sen takia, että se on inhimillistä ja tutkijakin on ihminen!
En ole niin megalomaaninen, että vertaisin itseäni Einsteiniin. Sattuu vain olemaan minun idolini.
luulen että ihminen suuttuessaan ja kimpaantuessaan menettää asioiden kontrollin ja hallinnan, ajatukset harhailevat eikä pysty ajattelemaan kovin järkevästi. Eikä sellainen ihminen kehitä suhteellisuusteoriaa, vaan todennäköisesti sellainen joka elää 'omassa maailmassaan' eikä ole kovin altis häiriöille.
Mitä hermostuminen aiheuttaa aivoille? Sinä kai sen tiedät kun neurologi olet.
Insestiä ja pedofiilejä ei ymmärrä muuten kuin ajattelemalla heitä 'parantumattomasti sairaina' ihmisinä. Ja taipumuksen täytyy sisältyä pedofiileillä jo geeneihin, aivan kuin jotkin muutkin 'terveiset', kuten monet sairaudet, tulevat meille menneisyydestä niiden välityksellä.??
Mutta mikä laukaisee pedofiilillä toiminnan jos taipumusta on, mikä on ärsyke?
Useasti on kai niin, että esim. juuri pedofilian laukaisee se, että on joutunut itse lapsena hyväksikäytetyksi, samoin kuin insestin. Jos olen käsittänyt asian oikein, pedofiili ei pidä itseään mitenkään "sairaana", vaan on varsinainen lasten "ystävä". Jos ei ole sairauden tunnetta, kuinka siitä voisi parantua? Ymmärtääkseni joissain vankiloissa on jonkinlaista hoitoa pedofiileille, mutta en tiedä, onko se auttanut tekijöitä ja jos on, niin kuinka pysyviä nämä muutokset ovat.
Luin muutamia vuosia sitten tosi mielenkiintoisen kirjan, muistaakseni sen nimi oli "Jäniksen huuto". Siinä oli nainen, jota oli tosi rankasti kohdeltu lapsena, oli insestiä ja pahoinpitelyä ym. Tämä nainen oli kehittänyt itselleen monta eri persoonaa eli hänellä oli multippelipersoona. Eikä hän ollut tietoinen näistä muista persoonista. Tämä tarina ei ole mikään satu, vaan tositapahtumiin perustuva ja tosi mielenkiintoinen. Suosittelen luettavaksi. Kirja kertoo naisen eheytymistarinasta ja siitä, kuinka hän tuli terapian avulla tietoiseksi eri persoonistaan ja alkoi muistaa tapahtumia lapsuudesta.
En ole neurologi, vaan bioanalyytikko, joka on erikoistunut neurofysiologiaan ja unitutkimuksiin. Pidän opiskelusta ja aina muutaman vuoden välein täytyy päästä oppimaan lisää ja saada uutta tietoa tai päivittää vanhaa, miten päin vain :) Hermostuminen saa aikaan stressihormonin eli kortisolin lisääntymisen elimistössä, mikä ei pitemmän päälle ole "terveellistä", vaan lopulta ihminen elää jatkuvaa stressitilaa.
Eivätkös monet ole saaneet yllättäviä muistoja menneisyydestä kun ovat asiaa ruvenneet penkomaan ja on myös huomattu että monet tarinat olisivat kehittyneet mielikuvituksessa? Siis todellisuus on sekoittunut kuviteltuun ja henkilö ei sitä itse edes tiedä vaan luulee muistavansa.
Millainen luotettavuusaste on niillä jutuilla jotka pulpahtavat terapian kautta tietoisuuteen, kuinka se varmistetaan ettei henkilö 'kehitä' tarinaansa tai mitkä asiat muistoissa ovat värityksiä ja mitkä ovat tosia?
Hyvä kysymys! Ei kai mistään voi olla 100% varma, että asiat eivät ole mielikuvituksen tuotetta. Tässä kirjassa tällä naisella oli satoja sivupersoonia, joista hän ei ollut itse tietoinen. Näitä eri persoonia tuli vähitellen esiin terapian aikana ja silloin naisen äänikin muuttui aina erilaiseksi. Eihän sekään todista mitään, mutta kirja on mielenkiintoinen ja kannattaa lukea. Sitten voi ehkä päättää uskooko vai ei koko asiaan.
Terapian aikana päähenkilö tuli tietoiseksi monista sivupersoonistaan ja oppi tulemaan niiden kanssa toimeen. Tuohon en osaa valitettavasti vastata minkälainen luotettavuusaste kirjalla on. Sen vain tiedän, että kirja perustuu tositapahtumiin, mutta eihän sekään todista näitä sivupersoonia aidoiksi. Kirjastosta varmaan löytyy tämä kirja, mutta en muista sen kirjoittajaa, ehkä googlettamalla löytyisi.
Katsoin itse goolesta ja kirjan nimi onkin "Jänis ulvoo" ja päähenkilö on Truddi Chase. Kysele kirjastosta, jos kiinnostaa.
täytyypä lukea jos eteen sattuu tuo kirja.
luin tuosta kirjasta tuota esittelyä mitä netistä löytyi ainut tuosta tuli mieleen että ompas osannut lyöda läpi omalla sairaudellaan, koska kirjan on kirjoittanut, muuttaa siis kärsimyksensä rahaksi.
Varsinkin jos on kirjailijan verta omaa hyvän mielikuvituksen olisi helppoa teeskennellä mutta kukapa muu tietää kuin truddi Chase itse..
Periaatteessahan tuossa voisi hänellä olla onnellinen loppu jos noin pääsee kovan lapsuutensa kautta kaikkien tietoisuuteen, ja hän jos vielä nauttii siitä. Mutta monella tuollaista kokeneella ihmisellä varmasti käy juuri toisinpäin. Onko sinusta psykiatrisen hoidon tavoite että ihminen voi avautua jokaiselle omista ongelmistaan vai se että pystyy läpikäymään ne asiat omissa ajatuksissaan ?
Tuo truddi kun on kertonut sivupersoonistaan hänelle se todennäköisesti on kannattanut, mutta entäs joku tavallinen ihminen jos tekee sen ja kertoo sen muille (siis ei-asiantuntijoille), tuloksenahan voi olla vain sääliä, karttamista, selän takana puhumista, harvemmin varmaan mitään apua tulee? Monet ihmiset ovat tyytyväisiä kun pääsevät mässäilemään toisen kurjuudella ja luurangoille, omat asiat tuntuvatkin silloin olevankin hyvin?
"ompas osannut lyöda läpi omalla sairaudellaan, koska kirjan on kirjoittanut, muuttaa siis kärsimyksensä rahaksi."
Pohdipa sitä, mitä ihminen tuollaisessa tilanteessa tekee. Sanoisin, että kysymykset omasta normaaliudesta ja juuri tuo pilkan ja säälin pelko saavat monet sulkeutumaan itseensä (tai itseihinsä, miten tuo nyt taipuukaan). Olen itse lukenut ko. kirjan ja sanoisin, että multippelipersoonallisuudelle, jolla ei vielä ole sanaa tai käsitystä omasta tilastaan, se voi olla hyvinkin lohdullinen viesti. "Minä en ole ainut."
Hyppää pituutta...