Oon viimeaikoina kiinnostunut tästä teoriasta ja haluaisinkin tietää, että onko asialle mitään näyttöä. Kiehtoo ajatella, että mitäs jos joku asia olisikin mennyt toisin ja asiaa voisi tarkastella tietoisesti siitä huolimatta. Vaikuttausiko esimerkiksi mun syntymättä jääminen jollain tavalla tähän maailmaan.
Puheet jostain perhosen siiveniskun aiheuttamasta hirmumyrskystä on mun mielestä kuitenkin aika liioiteltuja.
Puheet jostain perhosen siiveniskun aiheuttamasta hirmumyrskystä on mun mielestä kuitenkin aika liioiteltuja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaaosteoria on matematiikkaa. Ja näyttöä on paljon. Käytä kuukkelia. Tai siirrä keskustelu matematiikan palstalle.
Puheet jostain perhosen siiveniskun aiheuttamasta hirmumyrskystä ovatkin aika liioiteltuja.
Puheet jostain perhosen siiveniskun suuntaamasta hirmumyrskystä sensijaan voisivat olla mielekkäitä, arvelen. Ilmakehässä on lämpö-, potentiaali- ym energiaa, joka ajoittain vapautuu jopa hirmumyrskynä. Missä kohdassa maapalloa tämä energian vapautuminen tapahtuu, voi ymmärtääkseni riippua jostain perhosen siiveniskusta (tai useista pikkuseikoista).
Mitätön pikkutapahtuma saattaa olla pitkän "kaskaditapahtumaketjun" alku. Pieni ilman liikahdus voi kääntää vähän isomman ilmavirran suuntaa, joka taas kääntää isompaa ilmavirtaa jne jne.
Persoonakohtaisen elämän tasolla noita pikkutapahtumia on pohdittu esim täällä:
http://users.tkk.fi/~jmannine/ajatteluni.html
Filosofiselta kannalta tietysti kannattaa kiinnittää huomiota siihen että jonkin ilmiön "alku" ja "loppu" ovat tuota ilmiötä määritteleviä käsitteitä. Tätä näkökulmaa, jossa "ilmiöt" ovat käsitteellisesti määräytyviä, sanotaan fenomenologiseksi.
On mahdollista ajatella ettei todellisuudessa ole mitään alkuja tai loppuja. Alut ja loput ovat vain sen kuvailevan käsitteistön karkeutta, jolla me pyrimme todellisuutta hahmottamaan ja hallitsemaan. Perhosvaikutus alkaa perhosesta, mutta mistä perhonen lopulta alkaa?
Inhimillinen tieto on historiallisesti kasautuva kooste kuvailevien ja selittävien käsitteistöjen hyvinkin rönsyisestä viidakosta. Historiallisesti katsoen "tositiedon" luonne, tai siis ne kriteerit joilla tietoa pidetään totena, ovat muuttuneet melkoisesti. Jopa niin valtavasti, että ajatushistoriaan kunnolla perehtyminen aikaansaa selvän johtopäätöksen: kaikkinainen kaahotus tiedon lisääntymisestä on enemmänkin nykyiselle tiedonkäsityksellemme ominaista tieteisuskontoa kuin mitään ratkaisevaa edistymistä. Edistyksessä ylimalkaan on se ominaisuus, että se näyttää aina suuremmalta kuin mitä se tosiasiassa on.
Perhosvaikutuskin on käsitteellinen määritelmä, joka ei juuri todellisuudentajuamme lisää. Siihen liittyvät huikaisevat näköalat palvelevat enemmänkin elämyksellisiä ja kokemuksellisia tarpeita kuin esim. lisäävät hallintaamme luonnonilmiöiden suhteen.
Voimme kuvitella että himumyrskyn lähtökohta on perhosen siiven isku. Paljon olennaisempaa olisi tajuta, että tarvitsemme aina jonkin lähtökohdan kun eristämme "ilmiön" todellisuuden tapahtumavirrasta. Tietomme maailmasta on aina oman käsitteellistyksemme määrittämää, ja olennaista on tajuta tällaisen tiedon ja todellisuuden väistämätön erilaatuisuus. Jos tietomme ja todellisuus samastetaan, päädytään nykyisin hyvin yleiseen uskonnollissävyiseen "tieteelliseen realismiin", jolla epäilemättä on paljon kannatusta mutta joka kuitenkin on filosofisesti varsin alkeellinen ajatusharha.
>"Perhosvaikutuskin on käsitteellinen määritelmä, joka ei juuri todellisuudentajuamme lisää. "
Juuri todellisuudentajulle, ympäröivän maailman monimutkaisuuden ymmärtämiselle deterministismekanistisen maailmankuvan harhaa vastaan kaaosteorian matemaattiset periaatteet tarjoavat paljon. Ne antavat todelliselle monimutkaisuudelle selityksen ja muodon. Kun kaaosteoriaan vielä listään kvanttisatunnaisuus (joka antaa perhosen siiveniskuillekin "perimmäisen alun") niin mekanistiseltä determinismiltä putoaa kaikki pohja ja voimme alkaa kehitellä teorioita rinnakkaistodellisuuksista.
Selittävissä teorioissa käytetyt maailmaa kuvaavat mallit voivat olla monimutkaisia tai yksinkertaisia. Kaikki mallit ovat kuitenkin tiedonfilosofisessa lokeroinnissa vain malleja.
"Todellinen monimutkaisuus" on tyypillinen tieteellisen realismin käsitesekaannus.
Huomaa, että mallin tai teorian todentaminen on aina "deterministismekanistinen" tapahtuma.
Hyviä kommentteja, mutta aloittaja lienee tarkoittanut käytännönläheisempää otetta, joten:
Perhosefektin ydinasia on kaoottisuus, jota käsittelee Yusan mainitsema kaaosteoria.
Kaoottisia ilmiöitä on sanallisesti kuvattu hyvin seuraavasti:
Vuorenhuipulla on kuula hyvin pienellä tasanteella. Eripuolilla vuoren rinteitä on useita alas johtavia uria. Riippuu aivan pienistä tekijöistä, mihin suuntaan kuula lähtee vierimään, mihin suuntaan sen tasapaino horjahtaa. Nämä pienet tekijät siis määrävät, päätyykö kuula pohjoiseen vai etelään, kaakkoon.... Kaoottisessa ilmiössä siis aivan pieni muutos alkutilanteessa aiheuttaa aiheuttaa suuren muutoksen lopputilanteeseen.
Sääilmiöissä kaoottisuus (perhosefekti) vaikuttanee jossain määrin. Säätä kylläkin hallitsevat paljolti vakiot, esim. maasto vuorine ja merineen.
Sään ennustaminen on parhaimpien arvausten etsimistä. Sama toisinpäin; sään ennustaminen on huonoimpien arvausten karsimista.
Ihmiselämässä kaoottiselta näyttäviä ovat ainakin Titanicin kaltaiset tapahtumat. Jotkut jäivätkin viime hetkellä menemättä tuhoisaan laivakyytiin ja säilyivät hengissä.
Myös sodissa on tapahtunut paljon dramaattiselta vaikuttavia pienistä asioista seuranneita henkiinjäämisiä ja toisaalta tuhoutumisia.
Otin pari lainausta/linkkiä:
Lorenz havaitsi tietokonesimulaatioidensa alkuarvoherkkyyden (esim. Deterministic nonperiodic flow, Journal of the Atmospheric Sciences, 1963). Tämä laskennan ennustamattomuus oli seurausta yksinkertaisten yhtälöiden --- ja niitä vastaavien luonnonlakien --- epälineaarisuudesta; kaaos on siis klassista fysiikkaa eikä suhteellisuusteorian [ks. Einstein] tai kvanttimekaniikan [ks. Heisenberg ja Schrödinger] kaltainen uusi teoria. Filosofisesti löytö oli merkittävä, sillä determinismiä [ks. Laplace] ei enää tarvinnut sekoittaa ennalta määräytymiseen.
http://cc.oulu.fi/~rar/historia/H_1960-.html
Syöttäessään vanhat tulostusnumerot koneeseen Lorenz siis teki vain tuhannesosan suuruisen virheen, mutta tuo virhe oli kohtalokas. Myöhemmin herkkyys alkuehtojen pienille vaihteluille sai nimen "perhosefekti" Lorenzin erään esitelmän mukaan, jossa hän kysyi retorisesti, voisiko perhosen siivenisku Brasiliassa saada aikaan tornaadon Texasissa.
http://www.physics.helsinki.fi/~enqvist/artikkeli.dir/poincare.html