Miten saadaan kynnystasot

ei taidakkaan olla mikään turha "misu" vaan näyttää tietävän asiat ja vieläpä viitsii vastatakin. Jatka samalla linjalla. T: Kolli-Kissa

Eipä se ihan noin mene. Itse asiassa tällä hetkellä Suomessa kynnystasot tulisi määrittää veren maitohappopitoisuuden ja hengityskaasujen muutoksista suhteessa mitattuun hapenottoon. Tällöin sykkeen nousulla ei ole mitään merkitystä kynnysten suhteen. Mutta edelleenkin esimerkiksi tasotesteissä käytetään maitohappomuutoksia suhteessa sykkeeseen, ja tällöin maitohapon nousukulman jyrkkyydestä (ei siis sykkeen) määritetään kynnykset. Itse asiassa anaerobisella kynnyksellä sykkeen nousu tasaantuu (vrt Conconi -testi) eikä nouse, kuten Misu mainitsi.
Anaerobiselta kynnykseltä hengitys todella kiihtyy, mutta kyllä sen jälkeen puhuminen onnistuu. Sen sijaan pitkässä lauseessa kyllä joutuu henkeä vetämään.
Peruskestävyyysharjoittelu ei tapahdu aerobisen kynnyksen alueella vaan sen alapuolella. Vastaavasti vauhtikestävyyttä ei harjoiteta anaerobisen kynnyksen alueella vaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä. Ja alue anaerobisen kynyksen ja maksimisuorituksen välissä on maksimikestävyysalue. Termit kyllä vaihtelevat lajeittain.
Aerobinen työ tarkoittaa sitä, että energiaa vapautetaan hapen avulla. Tällöin energianlähteenä ovat sekä rasvat että hiilihydraatit. Niiden keskinäinen suhde riippuu liikunnan tehotasosta ja henkilön kunto- ja harjoitustasosta. Anaerobisessa työssä energiaa vapautetaan ilman happea. Energialähteinä ovat tällöin hiilarit, kreatiinifosfaatti KP sekä elimistön ATP-varastot. Hiilareiden lopputuotteena anaerobisessa energiantuotossa on maitohappo. Itse asiassa elimistössä on koko ajan anaerobista energiantuottoa, koska lepotilassakin veressä on laktaattia kiertämässä.

Jysky kirjoitti:

Eipä se ihan noin mene. Itse asiassa tällä hetkellä Suomessa kynnystasot tulisi määrittää veren maitohappopitoisuuden ja hengityskaasujen muutoksista suhteessa mitattuun hapenottoon. Tällöin sykkeen nousulla ei ole mitään merkitystä kynnysten suhteen. Mutta edelleenkin esimerkiksi tasotesteissä käytetään maitohappomuutoksia suhteessa sykkeeseen, ja tällöin maitohapon nousukulman jyrkkyydestä (ei siis sykkeen) määritetään kynnykset. Itse asiassa anaerobisella kynnyksellä sykkeen nousu tasaantuu (vrt Conconi -testi) eikä nouse, kuten Misu mainitsi.
Anaerobiselta kynnykseltä hengitys todella kiihtyy, mutta kyllä sen jälkeen puhuminen onnistuu. Sen sijaan pitkässä lauseessa kyllä joutuu henkeä vetämään.
Peruskestävyyysharjoittelu ei tapahdu aerobisen kynnyksen alueella vaan sen alapuolella. Vastaavasti vauhtikestävyyttä ei harjoiteta anaerobisen kynnyksen alueella vaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä. Ja alue anaerobisen kynyksen ja maksimisuorituksen välissä on maksimikestävyysalue. Termit kyllä vaihtelevat lajeittain.
Aerobinen työ tarkoittaa sitä, että energiaa vapautetaan hapen avulla. Tällöin energianlähteenä ovat sekä rasvat että hiilihydraatit. Niiden keskinäinen suhde riippuu liikunnan tehotasosta ja henkilön kunto- ja harjoitustasosta. Anaerobisessa työssä energiaa vapautetaan ilman happea. Energialähteinä ovat tällöin hiilarit, kreatiinifosfaatti KP sekä elimistön ATP-varastot. Hiilareiden lopputuotteena anaerobisessa energiantuotossa on maitohappo. Itse asiassa elimistössä on koko ajan anaerobista energiantuottoa, koska lepotilassakin veressä on laktaattia kiertämässä.

Lue lisää

tuo nyt oli sellaista pilkkujen viilaamista, vai miksi sitä sanotaan...=)tavallisen kuntoilijan ei asioita tarvitse noin tarkkaan ajatella.