Miten määritetään kestävyysharjoittelussa käytettävät aerobinen ja anaerobinen kynnys? Mitä ne yleensä tarkoittavat ja mikä merkitys niillä on liikunnassa? Ovatko ne kaikilla samoja vai vaihteleeko tilanne eri ihmisten välillä?
Miten saadaan kynnystasot
Hukassa
5470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun lähdet lenkille, ensimmäinen huomattava sykkeennousu on aerobinen kynnys. tällä teholla harjoiteltaessa ei vielä pahasti hengästytä. seuraava huomattava sykkeennousu onkin sitten anaerobinen kynnys, ja silloin hengästyttää jo niin ettei puhuminen enää onnistu. aerobisen kynnyksen alueella harjoitellaan peruskestävyyttä, anaerobisen kynnyksen alueella vauhtikestävyyttä. aerobisessa työssä elimistö käyttää enimmäkseen rasvoja polttoaineena, ja anaerobisessa hiilihydraatteja. kynnykset eivät ole kaikilla samat, ja omat tasosi saat selville menemällä tasotestiin, joka tehdään joko juoksumatolla tai radalla. näitä testejä tekevät urheiluopistot. yleensä hintaan sisältyy myös ehdotus henkilökohtaiseksi treeniohjelmaksi. lisätietoja harjoittelusta ja sykkeistä saat esim. internetin monilta kestävyysjuoksusivuilta, löytyvät esim. googlen kautta.
ei taidakkaan olla mikään turha "misu" vaan näyttää tietävän asiat ja vieläpä viitsii vastatakin. Jatka samalla linjalla. T: Kolli-Kissa
Eipä se ihan noin mene. Itse asiassa tällä hetkellä Suomessa kynnystasot tulisi määrittää veren maitohappopitoisuuden ja hengityskaasujen muutoksista suhteessa mitattuun hapenottoon. Tällöin sykkeen nousulla ei ole mitään merkitystä kynnysten suhteen. Mutta edelleenkin esimerkiksi tasotesteissä käytetään maitohappomuutoksia suhteessa sykkeeseen, ja tällöin maitohapon nousukulman jyrkkyydestä (ei siis sykkeen) määritetään kynnykset. Itse asiassa anaerobisella kynnyksellä sykkeen nousu tasaantuu (vrt Conconi -testi) eikä nouse, kuten Misu mainitsi.
Anaerobiselta kynnykseltä hengitys todella kiihtyy, mutta kyllä sen jälkeen puhuminen onnistuu. Sen sijaan pitkässä lauseessa kyllä joutuu henkeä vetämään.
Peruskestävyyysharjoittelu ei tapahdu aerobisen kynnyksen alueella vaan sen alapuolella. Vastaavasti vauhtikestävyyttä ei harjoiteta anaerobisen kynnyksen alueella vaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä. Ja alue anaerobisen kynyksen ja maksimisuorituksen välissä on maksimikestävyysalue. Termit kyllä vaihtelevat lajeittain.
Aerobinen työ tarkoittaa sitä, että energiaa vapautetaan hapen avulla. Tällöin energianlähteenä ovat sekä rasvat että hiilihydraatit. Niiden keskinäinen suhde riippuu liikunnan tehotasosta ja henkilön kunto- ja harjoitustasosta. Anaerobisessa työssä energiaa vapautetaan ilman happea. Energialähteinä ovat tällöin hiilarit, kreatiinifosfaatti KP sekä elimistön ATP-varastot. Hiilareiden lopputuotteena anaerobisessa energiantuotossa on maitohappo. Itse asiassa elimistössä on koko ajan anaerobista energiantuottoa, koska lepotilassakin veressä on laktaattia kiertämässä.
tuo nyt oli sellaista pilkkujen viilaamista, vai miksi sitä sanotaan...=)tavallisen kuntoilijan ei asioita tarvitse noin tarkkaan ajatella.
Kynnykset on tietysti yksilöllisiä ja riippuu ihmisestä, kunnosta ym. mutta karkeesti voin sanoa että aerobinen kynnys on 125-130 ja anaerobinen 150 paikkeilla. Huomaat kyllä kun vähä enemmän kokeilet mut tosta ei kauas heitä.