Luoja olisikin T-evoluution tulos

Oletko huumeissa, vai mitä tuo horina tarkoittaa? Postauksesi on lähes nassen tasoista jokeltelua.

Kun Raamatussa puhutaan jumalista ja jumalan pojista tarkoitetaan niillä henkivaltoja. Nämä ns muut jumalat ovat demonihenkivaltoja, joita ihmiset palvovat epäjumalinaan. Näitä on siis paljon. Demonit rakastavat sitä että heitä palvotaan. Silti demonit ovat Jumalan luomia langenneita enkeleitä. Samoin Jumalan pojiksi kutsutaan Jumalan enkeleitä ja demonejakin yhtälailla. Kaikki silti Jumalan luomia henkiolentoja. Yksi Jumala on joka on ollut aina, jota ei ole luotu. Siinä ero.

Valen

Darwinistisella evoluutioteorialla on jo kauan ollut tärkeä funktio jumalakuvan muodostumisessa. Esimerkiksi monet nk. historiallis-kriittisen koulukunnan eksegeetit, joita on paljon teologisen tiedekunnan professoreissa ja dosenteissa, motivoivat jumalakuvansa ja raamatuntulkintansa darwinismilla ja ajattelevat jumalan olevan evoluutiossa aivoihin kehittyneen järjestelmä, jonka itseilmaisujen kokoelma Raamattu on.

Tosin olen näkevinäni heillä toisenkin motiivin, heikon kyvyn kestää ja mieltää paradokseja. Kuten Raamattu, myös moderni fysiikka elää ja saa voimansa eksplisiittisistä ja vielä enemmän implisiittisistä, lausumattomina ajattelun taustaa sävyttävistä paradokseista ja ymmärtämättömyytensä kiihottavasta oivaltamisesta. Kun fyysikko K.V.Laurikainen aikoinaan huomautti tästä, hän sai joltakulta heistä varsin ymmärtämättömän vastauksen.

Paradoksin kammo lienee taustalla myös erään kuuluisan eksegeetin 8-vuotiaana tekemässä päätöksessä olla uskomatta Raamatun koko ilmoitukseen luettuaan kertomuksen Aabrahamin uhrista.

Niinhän myös filosofian dosentti Terho Pursiainen luopui Jumala-uskosta käsittääkseni osaksi darwinismin vaikutuksesta, mutta oivalsi uudelleen uskon mielekkyyden ja palasi Jumalaan uskovien joukkoon tutustuttuaan mm. kaaosilmiöön. Pursiainen myös pyysi ja sai piispalta anteeksiannon.

Idea tuollaisesta "jumalien kamppailusta" muistuttaa deterministisen kaaoksen sisäistä olemusta, jossa systeemin itseorganisoituneet tilat vaihtuvat tiheästi ja näennäisen "kaoottisesti" lopulta päätyen hahmoihin, joissa reunaehtojen ja "sisällön" tila on saavuttanut pienimmän vaikutuksen lain "ajamana" levähdys"faasin".

Sivumennen sanottuna, jos biologian oppikirjoista darwinisminsa omaksunut darwinisti tutustuisi itseorganisaatioon ja kaaokseen, hänen ajatusmaailmansa muuttuisi rikkaammaksi ja oikeampaan suuntaan. Nuo evoluution ymmärtämisen kannalta välttämättömät asiat eivät vieläkään kuulu suomalaisen biologin koulutukseen!

K.T.:n kirjoitus pakottaa myös oivaltamaan joitakin ydinasioita mielekkäästä, uskomisen arvoisesta Jumalasta. Vaikka meistä saattaa tuntua, että Jumala pähkäilee ja "suunnittelee", se on oivallettava meidän virhearvioinniksemme. Ollakseen uskomisen arvoinen jumala Jumala ei voi olla muuta kuin on - olipa se sitten hyvää tai pahaa. Jumala ei voi muuttua eikä kieltää olemustaan. Niinpä kaiken luominen on väistämätön "seuraus" Jumalan olemuksesta, se on jopa osa Jumalan olemusta.

Oikein käsitettynä Jumala-idea toimii myös tieteelliseen tutkimukseen innoittavana voimanlähteenä, niinkuin suurten fyysikoiden Michael Faradayn ja J.C.Maxwellin esimerkki osoittaa:

http://www1.umn.edu/ships/religion/faraday.htm

http://www.cityreformed.org/snoke/hsbook/selection5.pdf

Kristinuskon mukaan Jumalan olemukseen kuuluu täydellinen ilmitulo, ja tässä Hän todella "käyttää lapsiaan", erityisesti yhtä - ja samalla itseään - pyrkiessään voittoon.

Ihminen Jumalan kuvana on vaikeasti hahmotettava idea, joka lävistää koko Raamatun punaisena lankana. Asian ymmärtämistä auttaisi varmasti "kuvaominaisuuden" tarkasteleminen matemaattisen isomorfismin analogiana. Se auttaisi hahmottamaan liittymisarvoisen jumalakuvan ehtoja, vrt.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000016056576