Tuli tuosta makkarakeskustelusta mieleen, että kuinka paljon kulttuuri vaikuttaakaan siihen, mitä pidetään kelvottomana ja mitä ei.
Ranskassa viimeistään vallankumouksen aikana opeteltiin syömään kaikkea, minkä voi pureskella. Osasta tuli herkkuja (esim. kateenkorva), osa jäi pois. Samalla tavalla on varmasti käynyt kaikissa muissakin kovia kokeneissa maissa.
Miksi nykyään (Suomessa) pidetään esim. maksaa syömäkelpoisena mutta aivoja ei (varmaankaan) saa ostettua vaikka kuinka etsisi? Minäkin olen lukenut vanhaa keittokirjaa, jossa on valaanaivojen käsittelyohje, eli tämä nirsoilu on alkanut vasta viime aikoina (kymmenien eikä satojen vuosien aikana).
Onko "ällötyksillä" joku yhteinen tekijä? Miksi ne ovat ällöttäviä? Sisäfilee on hienoa, koska sitä saa joka elukasta vain hiukan. Sydäntä yhdestä elukasta saa myöskin hyvin vähän, mutta ajatus sen syömisestä yököttää. Miksi?
Ranskassa viimeistään vallankumouksen aikana opeteltiin syömään kaikkea, minkä voi pureskella. Osasta tuli herkkuja (esim. kateenkorva), osa jäi pois. Samalla tavalla on varmasti käynyt kaikissa muissakin kovia kokeneissa maissa.
Miksi nykyään (Suomessa) pidetään esim. maksaa syömäkelpoisena mutta aivoja ei (varmaankaan) saa ostettua vaikka kuinka etsisi? Minäkin olen lukenut vanhaa keittokirjaa, jossa on valaanaivojen käsittelyohje, eli tämä nirsoilu on alkanut vasta viime aikoina (kymmenien eikä satojen vuosien aikana).
Onko "ällötyksillä" joku yhteinen tekijä? Miksi ne ovat ällöttäviä? Sisäfilee on hienoa, koska sitä saa joka elukasta vain hiukan. Sydäntä yhdestä elukasta saa myöskin hyvin vähän, mutta ajatus sen syömisestä yököttää. Miksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kyllä minä sydäntä pidän hyvänä herkkuna, ja aina metsästysaikana sitä laittelen, samaten munuaiset ovat herkullisia, ja turpasylttyäkin tulee tehtyä. Aivoja en ole laittanut mutta ei se mitenkään yökötä. Yököttää varmaan niitä jotka ostavat lihan valmispakattuna, ne jotka itse ruhon käsittelevät eivät näe noissa asioissa mitään yököttävää.
Pahempia kuin lihansyöjät, ovat lihansyöjät, jotka valikoivat. No, ei ehkä ihan näin kärjistetysti, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomammalta tappaa eläin pelkän maksan (tai fileen, tai TURKIN!) takia kuin jos käytettäisiin kaikki, kuten esi-isämme joskus muinoin tekivät.
En osaa vastata miksi joku ällöttää tai joku ei. Silloin kun minä yli vuosikymmen sitten söin lihaa, en osannut enkä viitsinyt valikoida, kaikki meni, joku maistui paremmalta (todella verinen pihvi, kateenkorva) ja joku ei (veriruoat, mahalaukku). Ja kun palaan ajatuksissani takaisin siihen aikaan, ei minua oikeasti ällöttänyt mikään erityisesti, ihmettelin itsekin monta kertaa miksi joitakin juttuja karsastetaan ja joitakin ei, miksi jossain yksi asia on suurta herkkua ja toinen ei ja toisaalla on päinvastoin, miksi lehmää voi syödä mutta koiraa ei jne.
No, sittemmin koin valaistuksen ja nykyisin haistan oksettavan meetwurstin kilometrin päähän ja ihmettelen kuinka kukaan voi oikeasti syödä kuollutta eläintä (vaikka en ihan vegetaristi olekaan).
En oikein saanut kiinni tästä, kyselit mikä ällöttää, ja sitten kerrot valaistuneesi ja kaikki liha oksettaa. En oikein ymmärrä aihetta, vai haluatko vain tuoda julki oman ideologiasi, vai peräti yrittää "käännyttää" muitakin siihen?
Usein uskoon hurahtaneet, yrittävät muitakin käännyttää asiaan joka heidän mielestä on ainoa autuus ja onni.
Sekä vegaani- että kasvisruokapalstojen kirjoituksista varsin suuri osa on lihauskooon hurahtaneiden käännytyskirjoituksia tai vähintäänkin po. uskonlahkoon kuulumattomien mollaamista.
vaan kysyin missä kirjoituksen pointti on? Tosin vasta havaitsin että aloittaja ja mihin vastasin olivat luultavasti eri henkilö.
En tosiaan ole keskustelun aloittaja. Yritin vain vähän pohtia asiaa.
Enkä yritä käännyttää ketään tai mitään, kunhan kerroin vähän omista ajatuksistani ja historiastani.
Anteeksi, jos loukkasin tunteitasi ajatuksillani, minä hölmö kun kuvittelin, että tällaiset keskustelupalstat ovat sitä varten, että voi vähän kertoillakin omista ajatuksistaan ja ideologioistaankin jos niikseen tulee.
- olet aika ahdasotsainen viherpaapattaja..
Mielenkiintoinen aihe. Eri kulttuureissa tosiaan tuo syömäkelpoisuuden käsite vaihtelee todella paljon. Monissa kulttuureissa se on vielä yhdistettynä uskonnon sääntöihin siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. Itse olen huomannut, että usein se tuntematon pelottaa, ja kun jotain ei ole koskaan/lapsena kerran-pari maistanut, tulee helposti varsinkin eläinten kyseessä ollessa sellainen olo että kyseinen juttu olisi jotenkin ällöttävää.
Itse pidin lapsena noin joka toista ruoka-ainetta ällöttävänä, mutta sitä mukaa kun rohkaistuin maistamaan huomasinkin ettei se nyt niin ällöttävää ollutkaan. Vieläkin on tiettyjä ruokia, joita en halua syödä lähinnä niiden ällöttävyyden takia. Yhteisenä tekijänä näillä ruuilla on se, että suurinta osaa niistä en ole koskaan maistanut. Turkkilainen mieheni sen sijaan pitää esim. naudan aivoja ja mahalaukkua suurena herkkuna (vain joitain minun mielestäni ällöttäviä mainitakseni). Uskontonsa kieltää mm. sianlihan, äyriäisten ja veren nauttimisen, joten näitä hän puolestaan pitää syömäkelvottomina. Vaikka hän ei näitä ole koskaan edes maistanut, ovat ne hänen mielestään ällöttäviä.
En tiedä tuleeko tuo ällöttävyys sitten kulttuurista ja siitä, mitä ihmiselle on lapsesta saakka opetettu vai pelkästään siitä, mihin hän on/ei ole tottunut. Varmasti molemmilla on osaa asiaan. Suomessahan vanhan kulttuurin mukaan on syöty paljon ruokia, joita nykyihminen pitää syömäkelvottomana. Ehkäpä nuo tottumukset siis ajan myötä muuttuvat, kun lapsille opetetaan uutta rasvattomuuteen ja milloin mihinkin perustuvaa syömäkulttuuria.
Ole 10 päivää syömättä.Saattaa kaikki syötävä mennä ääntä kohti kakistelematta.Tuollainen "ällöttävyys" kertoo vain yltäkylläisyydestä.
Sori vaan kun yritin omalta osaltani vastata alkuperäiseen kysymykseen siitä, miksi jotkut ruuat eri kulttuureissa koetaan "ällöttävinä". En varmasti ole mikään poikkeus siinä, mitä nykysuomalaiset pitävät syömäkelvottomana. Toki jos eläisimme jossain nälänhädästä kärsivässä Afrikan maassa söisimme varmasti käytännön pakosta paljon nyt syömäkelvottomaksi luokittelemiamme ruokia. Mutta kun emme elä.
Väitätkö itse muka syöväsi vaikkapa naudan keuhkoja tai mahalaukkua? Hyvä sinulle jos syöt, mutta suurimmalle osalle suomalaisista nuo ja monet vastaavat ruuat ovat "ällöttäviä" ja siis syömäkelvottomia. Joissain muissa maissa noita taasen oikeasti pidetään herkkuruokina. Enkä nyt todellakaan puhu mistään nälänhädän partaalla olevasta Afrikan maasta. Itse olen nähnyt matkoillani erittäin yltäkylläisiä ruokakulttuureja, joissa tiettyjä Suomessa syömäkelvottomina pidettyjä ruokia syödään suurena herkkuna. Vastaavasti noissa kulttuureissa on myös syömäkelvottomina pidettyjä ruokia, jotka useasti poikkeavat suuresti suomalaisesta mausta. Ei se yltäkylläisyyskään kaikkea sentään selitä.
"Syömäkelvoton" ja "hyiyökinhottava" ovat täysin eri asioita. Syömäkelvoton = pilalle mennyttä, myrkyllistä, haitallista. Hyiyökinhottava sitten on kulttuurisidonnaista.
Itse en kyllä tajua joidenkin ihmisten kyvyttömyyttä edes kokeilla uusia ja pelottavia ruoka-aineita. Aivot, rasvaa, kovaa herkkua kai oikein valmistettua. Naudan mahoista osa on lihaksikkaita ja varmasti syömäkelpoisia. Sappirakko sen sijaan on syömäkelvoton.
Kovin kummaa että lehmänkankkua voidaan kyllä syödä mutta pääosin samanlaisesta lihaksesta koostuva pötsi (tai herkemmille kieli tai sydän) on sitten hyiyöks.
Monesti nämä "syömäkelvottomat" saa herkuiksi, jos osaa laittaa ne oikein ja joskus se vaatii paljon työtä ja vaivaa ja ennenkaikkea kokemusta.
Vaikka usein ne ennokkoluulojen ja tottumusten juuret ovat niin syvälle kitkeytyneitä, ettei niiden poiskitkemiseksi yksi ateria riitä vaan vaaditaan todella lujaa tahtoa.
Siis mahtaakohan kysymyksessä olla sama sisäelin, jota arabiaksi kutsutaan "halawijaat" nimellä, eli "makeiset", onhan englantilainenkin nimi makeaan viittaava: "sweetbread".
En ole anatomian asiantuntija ja olenkin kuvitellut sen olevan, jokin elukan kurkusta löytyvä osa (kitarisat, nielurisat).
"Halawijaat" on joka tapauksessa hyvin suosittu grillattava lähi-idässä, vaikken itse siitä erikoisemmin pidäkään.
BSE:n ja ihmisten sairastaman vastaavan taudin, Creutzfeld Jacobin-taudin uuden version välillä on todistettu olevan yhteys. Taudin tarttuminen edellyttää kuitenkin infektoituneen materiaalin nauttimista. Prioni vaikuttaa ensisijaisesti aivoissa, selkäytimessä, verkkokalvoilla ja osassa suolistoa, joten tartunta edellyttää näiden osien syömistä. Varsinaisesta lihasta tartunnan saaminen on häviävän pieni riski.