Maailmankaikkeus siis laajenee ja viilenee.
Kuinka pitkälle tämä tapahtuu pitkällä tähtäimellä?
Äärettömästi?
Entä mihin suuntaan energian muoto on menossa?
Ymmärtääkseni energia pilkkoutuu pikkuhiljaa laajemmalle ja laajemmalle alueelle. Aeonien kuluessa jopa mustat aukot vuotavat energiaansa pois.
Mitäpä jos...
Maailmankaikkeus onkin todellakin ääretön ja laajeneva. Jos meidän universumimme on lopulta tietynlainen "pilvi" äärimmäisen kaukaisia partikkeleita... puuroa... niin voivatko nuo partikkelit muodostaa tuossa ääriharvassa muodossaan uusia dynaamisia rakenteita?
Tarkoitan, meidän universumimme ääriharva hiukkas/energiapilvi onkin ylemmän hierarkisen vuorovaikutuksen dynamiikan syntykehto ja big bang?
Tällöin laajeneminen on ikuista, aika on ikuista mutta dynamiikan taso harppaa syklisesti ylemmälle tasolle jolloin syntyy matalamman energiatason universumi joka kuitenkin toimii omassa mittakaavassaan täsmälleen samalla tavalla kuin meidänkin universumimme. Seuraava universumi on exponentissa, silti tasapainossa itsensä suhteen.
Olen pahoillani jos en osannut selittää tarpeeksi hienosti.
Kuinka pitkälle tämä tapahtuu pitkällä tähtäimellä?
Äärettömästi?
Entä mihin suuntaan energian muoto on menossa?
Ymmärtääkseni energia pilkkoutuu pikkuhiljaa laajemmalle ja laajemmalle alueelle. Aeonien kuluessa jopa mustat aukot vuotavat energiaansa pois.
Mitäpä jos...
Maailmankaikkeus onkin todellakin ääretön ja laajeneva. Jos meidän universumimme on lopulta tietynlainen "pilvi" äärimmäisen kaukaisia partikkeleita... puuroa... niin voivatko nuo partikkelit muodostaa tuossa ääriharvassa muodossaan uusia dynaamisia rakenteita?
Tarkoitan, meidän universumimme ääriharva hiukkas/energiapilvi onkin ylemmän hierarkisen vuorovaikutuksen dynamiikan syntykehto ja big bang?
Tällöin laajeneminen on ikuista, aika on ikuista mutta dynamiikan taso harppaa syklisesti ylemmälle tasolle jolloin syntyy matalamman energiatason universumi joka kuitenkin toimii omassa mittakaavassaan täsmälleen samalla tavalla kuin meidänkin universumimme. Seuraava universumi on exponentissa, silti tasapainossa itsensä suhteen.
Olen pahoillani jos en osannut selittää tarpeeksi hienosti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
onnexi olkoon. olet keksinyt "lämpökuoleman", joka on yksi tieteeseen perustuva maailmanloppuskenaario.
ennenpitkää kaikki energia on käytetty loppuun ja muuttunut lämmöksi, joka lilluu tasaisesti ympäri maailmankaikkeutta. silloin mikään elämä ei ole enää mahdollista.
Mikä estää hiukkasia vuorovaikuttamasta uudella dynamiikalla?
Ajatellaan että maailmankaikkeus jäähtyy, ajatellaan että lämpökuolema on metrin pituisella matkalla tasan metri.
Ennen meidän aikaamme edettiin puoli metriä. Meidän aikamme on edellistä aikaa puolet lähempänä lämpökuolemaa. Olemme siis 75 sentissä. Kun meidän universuimme hajaantuu muodostavat hiukkaset uuden "harvan" dynamiikan joka toimii kuten edellinenkin mutta kohdassa 82.5 senttiä. Sitten seuraavat taas puolet lähempänä, toinen puolet lähempänä... jne jne.
Kysymys: Monennessako iteraatiossa saavutetaan tasan metri, eli siis se aito lopullinen lämpökuolema?
VASTAUS: EI KOSKAAN!
Eli siis, todella harva/kylmä aine käyttäytyy äärettömien ajanjaksojen kuluessa kuin äärimmäisen tiheä/kuuma aine - mittakaavat muuttuvat aina järjettömissä potensseissa mutta hei - ÄÄRETTÖMYYDESSÄ ON TILAA!
Toisin sanoen, "alkuräjähdys" on vain havainto tietyltä energiatasolta katsottuna! Jos katselisimme asiaa alemmalta tasolta niin näkisimme vain äärimmäisen harvaa ja kylmää ainetta!
ymmartaa. Mitaan rajoja ei ole. Nyt nakyvan maailman lisaksi on uusia maailmoja joita emme nae. Materia jonka nyt naemme on vain pieni osa lopputtomasta maailmankaikkeuden loputtomasta aineesta.
Höpön löpö, emme näe muka jotain mailmoja? ei vaan asia on niin että me olemme tottuneet elämään "Atomejen" muodostamassa mailmankaikkeudessa, kun itseasiassa meidän planeetat muodostavat tuon suuremman kokonaisuuden ns atomeita verrattuna meidän koko luokkaan. kun taas meidän atomimme on sen pienemmän mailmankaikkeuden planeetoita ja aurinkoja, ja näin jatkuu loputtomiin kumpaanki suuntaan.
Oikeasti erittäin tiheään käpertynyt energia avautuu/laajenee/palaa/räjähtää auki vähemmän tiheäksi energiaksi tilassa, joka ei laajene tai kaareudu.
Omat galaksimme saattavat hyvinkin olla astetta isomman aineen kokoluokan fotoneja, jotka ovat tulleet omassa maailmankaikkeudessaan galaksijoukkojen väliseen tyhjyyteen, jossa hankaudumme vastaan tuleviin energia-aaltoihin, jotka ovat matkanneet paljon pidemmän matkan oman maailmankaikkeutensa galaksien välisessä tyhjyydessä, jossa energia on päässyt avautumaan tasaisesti vähemmän tiheäksi energiaksi.
Lue lisää asiaa täältä.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
näkemys...joidenkin vastaukset ovat kyllä melko suppeita eivätkä edes vastaa sinun kysymykseen...joten koska ihminen ei kuitenkaan tiedä alkuräjähdyksestä ja sitä edeltäneestä "tilasta"(tilasta, koska ei voida puhua ajasta kun ennen alkuräjähdystä ei ollut edes aikaa) mitään niin mikspähän ei,tiedämme niin vähän kosmoksesta että ei niitä kannata vielä yrittää täysin tajuta vaan ehkä osia sieltä sun täältä mutta hauskaa näitä on pähkäillä! t:Pentti Karse