Galluppia vireystilasta

Itse en kokenut niin. Tai sitten en tiedä mitä tunteet ovat. Sekin on mielestäni täysin mahdollista. Jos joku sanoo mulle loukkaavasti ja suutun, se on mielestäni tunne. Jos taas koen, että saavutan jotain ja tulen onnelliseksi, se on myös tunne. Jos liikunnasta tulee hyvä olo rasituksen vuoksi, se taas on tuntemus.

toi tukahduttaminen kirjoitti:

Itse en kokenut niin. Tai sitten en tiedä mitä tunteet ovat. Sekin on mielestäni täysin mahdollista. Jos joku sanoo mulle loukkaavasti ja suutun, se on mielestäni tunne. Jos taas koen, että saavutan jotain ja tulen onnelliseksi, se on myös tunne. Jos liikunnasta tulee hyvä olo rasituksen vuoksi, se taas on tuntemus.

Sisälläsi asuva avuton lapsi kokee mielipahaa esim. negatiivisesta palautteesta tai arvostelusta. Aikuisen ei tulisi tuntea niin.

On kai parempi hakea mielihyvää liikunnasta kuin pilleripöhnästä tai jostain muusta pöhnästä.

mielihyvä kirjoitti:

Sisälläsi asuva avuton lapsi kokee mielipahaa esim. negatiivisesta palautteesta tai arvostelusta. Aikuisen ei tulisi tuntea niin.

On kai parempi hakea mielihyvää liikunnasta kuin pilleripöhnästä tai jostain muusta pöhnästä.

Ei koe. Jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa. Mielipiteet jakautuvat. Mutta mun ei tarvi tukea niitä mielipiteitä. Täytyykö aikuisen ihmisen sietää ympärillään jatkuvaa negatiivista palautetta tai arvostelua yleensäkään? Ei tarvitse!

Mä itse kokisin asian niinkin päin tällä hetkellä, etten kykene ottamaan vastaan positiivista palautetta. Enhän voi edes tietää mihin palautteen antamisella pyritään. Yleensä luomaan hyvää mieltä ja jaksamista, kannustaa jaksamaan ja yrittämään tulevaisuudessa. Palautteella voidaan myös tuhota lopullisesti, lievimmillään muuttaa jne. Koen siis parhaimmaksi antaa palautetta itse itselleni ja selviän sillä.

Työskentelen myös asiakaspalveluammatissa, siellä ei mikään ole henkilökohtaista, mutta en ole koskaan kokenut, että asiakkaan huono päivä olisi maata kaatava. Läheisteni sairastuminen saattaa sen sijaan jo olla sellainen negatiivinen seikka.

Voisitko muuten selittää perustellusti, muutenkin kuin mahdolliseen ammattiauktoriteettiisi vedoten, miksi sisälläni asuu juuri sellainen lapsi, joka ei kykene vastaan ottamaan negatiivista palautetta eli siis muuttamaan toimintatapojaan käskystä? Miksei sisälläni voi asua oikeaa ja väärää pohtiva lapsi? Tulevaisuudesta ja turvallisuudesta välittävä lapsi?

Elämänkaarella voi tähän ns. sisäisen lapsen muodostumiseen olla seurauksia tietenkin, mutta entä jos niitä seurauksia ei ole? Ja tapauksessani voi kysyä miksi näitä seurauksia ei ole hoidettu ennenkuin niitä edes syntyi? Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin hirveän vakava juttu. Miksi minun sisäisen lapseni tulisi edes toimia käskytetysti? Miksi en voi itse käskeä itseäni?

ja *huokaus* kirjoitti:

Ei koe. Jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa. Mielipiteet jakautuvat. Mutta mun ei tarvi tukea niitä mielipiteitä. Täytyykö aikuisen ihmisen sietää ympärillään jatkuvaa negatiivista palautetta tai arvostelua yleensäkään? Ei tarvitse!

Mä itse kokisin asian niinkin päin tällä hetkellä, etten kykene ottamaan vastaan positiivista palautetta. Enhän voi edes tietää mihin palautteen antamisella pyritään. Yleensä luomaan hyvää mieltä ja jaksamista, kannustaa jaksamaan ja yrittämään tulevaisuudessa. Palautteella voidaan myös tuhota lopullisesti, lievimmillään muuttaa jne. Koen siis parhaimmaksi antaa palautetta itse itselleni ja selviän sillä.

Työskentelen myös asiakaspalveluammatissa, siellä ei mikään ole henkilökohtaista, mutta en ole koskaan kokenut, että asiakkaan huono päivä olisi maata kaatava. Läheisteni sairastuminen saattaa sen sijaan jo olla sellainen negatiivinen seikka.

Voisitko muuten selittää perustellusti, muutenkin kuin mahdolliseen ammattiauktoriteettiisi vedoten, miksi sisälläni asuu juuri sellainen lapsi, joka ei kykene vastaan ottamaan negatiivista palautetta eli siis muuttamaan toimintatapojaan käskystä? Miksei sisälläni voi asua oikeaa ja väärää pohtiva lapsi? Tulevaisuudesta ja turvallisuudesta välittävä lapsi?

Elämänkaarella voi tähän ns. sisäisen lapsen muodostumiseen olla seurauksia tietenkin, mutta entä jos niitä seurauksia ei ole? Ja tapauksessani voi kysyä miksi näitä seurauksia ei ole hoidettu ennenkuin niitä edes syntyi? Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin hirveän vakava juttu. Miksi minun sisäisen lapseni tulisi edes toimia käskytetysti? Miksi en voi itse käskeä itseäni?

Aikuinen voi aina huolehtia itsestään ja noudattaa sydämensä ääntä.

Palaute kannattaa ottaa vastaan ainoastaan jos se on rakentavaa ja on varma, että se tulee asiantuntevalta taholta.

Kun olet huolissasi, et pelkää mitä toiselle voi sattua vaan omaa tuskaasi. Se on tulevaisuuteen suuntautunutta PELKOA.