oli pakko alkaa kirjoittamaan tänne, vaikka en tiiä onko välttämättä oikealla osastolla. En tiedä mikä minulla on, mutta kerta toisensa jälkeen takerrun ihmisiin. Olen nettitreffien kautta tavannut muutamia miehiä ja pari kolme on sellaista, jonka kanssa olen yrittänyt seurustella. No, ovat kyl pajastuneet feikeiksi, tai ainakin sellaisiksi joilla oli muita naisia yhtäaikaa. Aina käy siten, että kun mies alkaa etääntyyn minusta, mä takerrun epätoivoisesti ja roikun, vaadin selityksiä miksi näin, miksi minua kusetit? Totta kai haluan selityksen sille, miksi joku vedättää, vaikka tiedän, että netin avulla varsinkin on hyvä mahdollisuus törmätä ns. pelimiehiin.
Mutta nyt tämä edellisin mies, jonka tapasin, hän oli unelma. Me tulimme heti todella hyvin juttuun ja nyt jälkikäteen ajatellen liiankin sujuvasti häneltä löytyi sanoja tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta uskoin kaiken. Vietimme muutamina ihanina päivinä muutamia tunteja yhdessä, hän oli hellä, ihana, kaikkea mitä nainen voi mieheltä toivoa. Hän jopa puhui tulevasta, kuinka kesällä teemme sitä ja tätä...mä uskoin kaiken ja ihastuin päätä pahkaa häneen ja hänkin sanojensa mukaan minuun. No, sitten eräänä iltana sänkyyn päädyimme baari-illan jälkeen ja seuraavana aamuna aistin, että jotain on, aistin hänestä käsittämätöntä viileyttä ja jotain selittämätöntä. Yhtäkkiä minä ihana nainen ja se kaikki ihana mitä meillä piti olla alkamassa olikin "ihan kivaa".
Hän sanoi meidän edenneen liian nopsaan, väheksyi kaikkea mistä olimme puhuneet, mm. sanoi, että ei ole mitään järkeä kolmen tunnin päivittäisissä puheluissa, kun taas silloin kun niitä puhuttiin, hän sanoi, että mahtavaa kun sun kanssa on niin jutella...Mä sekosin kun hän käänsi selkänsä noin vain. Aloitin tekstarihelvetin, viestejä olen lähetellyt sen jälkeen päivittäin todella monta, vaatien selitystä sille, miksi hän teki noin? Juttelinkin hänen kanssaan asian selväksi ja luulin selviäväni, mutta yhtäkkiä tulee hetkiä, jolloin en tunne itseäni vaan lähettelen viestiä viestin perään ja jos hän ei vastaa, niin se lisää vettä myllyyn. Olenko mä oikeasti sekoamassa, vai mikä minulla on?? Pelkään tätä, kun en hallitse itseäni. Se ainakin on varmaa että olen läheisriippuvainen kun näin takerrun.
En voi ymmärtää kuinka tunteet, ihastuminen ja hänen sanojensa mukaan erittäin voimakas sellainen, heitetään noin vain menemään. hän sanoi haluavan taukoa pitää ja katsella mitä tästä tulee ja mä tyhmänä tulkitsin sen niin, että se on kaiken loppu ja niinhän se tauko monesti onkin. Olen tällä hetkellä ihan sekaisin, itken vaan ja kiroan itseäni. Välillä ajattelen,että törmäsin pelimieheen ja lähes vihaan häntä ja toisella hetkellä haluan kuolla häpeästä, kun mietin, että jos hän kuitenkin oli vain ehdottoman rehellinen mulle ja pelkäsi sitä nopeaa tahtia millä etenimme ja halusi oikeasti edetä varovasti. On vain mun niin vaikea ymmärtää sitä, miten kaikki sattuikin juuri sopivasti seksin jälkeen. Olemme viime viikolla seksiä harrastaneet ja sovimme, että ollaan kavereita jne...ja nyt kaikki on pilalla.Lähetin hänelle taas eilen törkeitä viestejä joissa syyttelen häntä kaikesta. Voi helvetti, että olen tyhmä ihminen :/
Mutta nyt tämä edellisin mies, jonka tapasin, hän oli unelma. Me tulimme heti todella hyvin juttuun ja nyt jälkikäteen ajatellen liiankin sujuvasti häneltä löytyi sanoja tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta uskoin kaiken. Vietimme muutamina ihanina päivinä muutamia tunteja yhdessä, hän oli hellä, ihana, kaikkea mitä nainen voi mieheltä toivoa. Hän jopa puhui tulevasta, kuinka kesällä teemme sitä ja tätä...mä uskoin kaiken ja ihastuin päätä pahkaa häneen ja hänkin sanojensa mukaan minuun. No, sitten eräänä iltana sänkyyn päädyimme baari-illan jälkeen ja seuraavana aamuna aistin, että jotain on, aistin hänestä käsittämätöntä viileyttä ja jotain selittämätöntä. Yhtäkkiä minä ihana nainen ja se kaikki ihana mitä meillä piti olla alkamassa olikin "ihan kivaa".
Hän sanoi meidän edenneen liian nopsaan, väheksyi kaikkea mistä olimme puhuneet, mm. sanoi, että ei ole mitään järkeä kolmen tunnin päivittäisissä puheluissa, kun taas silloin kun niitä puhuttiin, hän sanoi, että mahtavaa kun sun kanssa on niin jutella...Mä sekosin kun hän käänsi selkänsä noin vain. Aloitin tekstarihelvetin, viestejä olen lähetellyt sen jälkeen päivittäin todella monta, vaatien selitystä sille, miksi hän teki noin? Juttelinkin hänen kanssaan asian selväksi ja luulin selviäväni, mutta yhtäkkiä tulee hetkiä, jolloin en tunne itseäni vaan lähettelen viestiä viestin perään ja jos hän ei vastaa, niin se lisää vettä myllyyn. Olenko mä oikeasti sekoamassa, vai mikä minulla on?? Pelkään tätä, kun en hallitse itseäni. Se ainakin on varmaa että olen läheisriippuvainen kun näin takerrun.
En voi ymmärtää kuinka tunteet, ihastuminen ja hänen sanojensa mukaan erittäin voimakas sellainen, heitetään noin vain menemään. hän sanoi haluavan taukoa pitää ja katsella mitä tästä tulee ja mä tyhmänä tulkitsin sen niin, että se on kaiken loppu ja niinhän se tauko monesti onkin. Olen tällä hetkellä ihan sekaisin, itken vaan ja kiroan itseäni. Välillä ajattelen,että törmäsin pelimieheen ja lähes vihaan häntä ja toisella hetkellä haluan kuolla häpeästä, kun mietin, että jos hän kuitenkin oli vain ehdottoman rehellinen mulle ja pelkäsi sitä nopeaa tahtia millä etenimme ja halusi oikeasti edetä varovasti. On vain mun niin vaikea ymmärtää sitä, miten kaikki sattuikin juuri sopivasti seksin jälkeen. Olemme viime viikolla seksiä harrastaneet ja sovimme, että ollaan kavereita jne...ja nyt kaikki on pilalla.Lähetin hänelle taas eilen törkeitä viestejä joissa syyttelen häntä kaikesta. Voi helvetti, että olen tyhmä ihminen :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaan enää ikinä yhteenkään suhteeseen. Kun on kaikkensa antanut avioliitossa ja PASKAA vaan tuli niskaan, niin mitä kusipäitä ne muut on. Ja kun itsellä tunteet niin herkät niin en kestä enää yhtään enempää hyväksikäyttöä. Ei uskalla antautua kun kuitenkin tulee taas turpaan.
Sun pitää vaan yrittää jatkaa eteenpäin! Ja yrittää silti uskoa uusiin ihmisiin. Voit ajatella että se mitä opit tosta edellisestä tapauksesta, että pystyt rakastumaan ja antamaan rakkautta. Se on tärkeä taito. Siihen vaaditaan rohkeutta. Minä taas olen aika huono rakastamaan ja siksi kaikki mahdollisest suhteet tyssäävät jo alkujaan minun kylmyyteeni vaikka en todellakaan tarkoita sellaista.
Vastoinkäymiset vahvistaa.
Tiedän, että sun on varmaan nyt tosi vaikea luottaa ihmisiin enää, mutta kun aika kuluu niin varmaan tulee vastaan joku uusi vielä ihanampi ihminen. Pidä vaan silmät kirkkaina ja avoimina rakkaudelle.
unohda koko ihminen, se on sulle parasta,ja hänelle myös, hän on selvästi pakkomielle sinulle. Olen kokenut saman itse, se takertuminen muodostuu liian ahdistavaksi.
Sentään tiedät parannettavaa itsessäsi! Takertuminen karkoittaa ihmisiä, mutta ehkäpä löydät apukeinon. Oman toiminnan tietoinen muutos vaatii sinulta kovaa työtä, mutta voit nyt sinkkuna valmistautua tuleviin koitoksiin.
Itseäni auttoi ajatusleikki: Mies on jo etukäteen leikisti hyvä ystäväni. Ja enhän minä pommita ystäviäni miljoonalla epäluuloisella puhelinsoitolla tai vaatimalla vaadi niitä vannomaan ikuista ystävyyttä. Et varmaan sinäkään tee niin naispuolisille ystävillesi, ethän? Miesten kanssa toimimiseen pätee monet, aivan samanlaiset säännöt kuin naispuolisten ystävien kanssa. Olen varma että tulet vielä löytämään jonkun ihanan.
niin ilmiselvää. Mies on vedättänyt oikeen kunnolla ja "rehellisesti", "uskollisutta" ja vaikka mitä vannoen saanuy naisparan pauloihinsa. Just tollasia toiset miehet on ja kunm päästään sänkyasteelle, niin mies muuttuu, sai mitä halusi ja eikun seuraava uhri. Vaikeinta on, ettei helposti tiedä tai huomaa milloin kyseessä on vain patologinen valehtelija, joka tahtoo sänkyyn vai onko oikeesti rehellinen. Sitä tulee helposti epäluuloseksi, eikä kykene enää luottamaan yhteenkään mieheen, vaikka haluaisikin. Mutta joskus sen oikeenkin kohtaa, niinkuin minä parisen vuotta sitten ja mentiin avioonkin aika nopsaan. Jälkeenpäin olen aatellut, että miksen voinut aiemmin häntä tavata,sillä hänenlaisiaan ei kyllä kasva joka oksalla. Mutta toivon, että sinäkin kohtaat sen oikeen, joka on kaiken sun rakkautesi arvoinen.